Synnytys pelottaa tosi paljon

Keskustelun 'Synnytys' aloitti Saana, 10 syys 2008.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. viima Peruskäyttäjä

    Täälä pelko on ihan kamala, moni on kysynyt minuslta että jännittääkö synnytys johon olen vastannut, että ei nyt niin.
    Nyt kun ollaan yli puolen välin ja koko ajan lähempänä itse synnytystä, niin on ruvennut pelottamaan ihan kamalasti!
    Toki kaikki synnytykset ovat erilaisia ja kaikissa ovat omat toimen piteensä, mutta silti vaan pelottaa kamalasti. Ajattelin ottaa asian puheeksi seuraavalla neuvola käynnillä, josko saisi jotain apua! Kaikkista eniten pelkään sitä kipua, ja sitä etten osaa lähteä sairaalaan ajoissa, (meillä on sairaalaan matkaa yli 50km) ja lapselle sattuu sen takia jotakin. Katsotaan mitä neuvolassa sanotaan torstaina.
  2. pinjade Vieras

    raskauden alku vaiheessa mietin kokoaika synnytystä ja synnytyskipuja, kyselin kavereilta ja sukulaisilta kenellä on lapsia synnytyksestä ja kivuista, joillakin oli ollut kamalat kivut ja joillakin (esim. omalla äidilläni synnytys kesti kaikkiaan vain muutaman tunnin) nyt kun mietin, en osaa edes pelätä enää, ja jokainen synnytys on erilainen ja yksilöllistä meille jokaiselle nyt mietin vaan, että koko synnytys on niin pieni aika verrattuna koko raskauteen ja vaikka olisikin kovat kivut se on pieni hinta siitä mitä niillä tuodaan maailmaan. tavallaan odotan innolla synnytystä mutta kuitenkin ehkä jonkin verran pieniä pelkotiloja synnytyskivuista, luultavasti ihminen pelkää synnytystäkin ensimmäisellä kerralla sen takia, koska siitä ei ole kokemusta.
  3. Pranametri Tuttu foorumilla

    Meilläkin oli sairaalaan matkaa 50 km ja jännitti se osataanko lähteä ajoissa sairaalaan ja tuleeko monta turhaa reissua. Synnytys lähti vesien menolla ennen aikojaan ilman supistuksia, joten rauhassa päästiin sairaalaan. Siellä odoteltiin sitten melkein viisi päivää että poika syntyi.
    En osannut pelätä synnytystä koko raskauden aikana ollenkaan, mutta loppu ajasta tuli jotain jännitystä asiasta. Mietitytti. Luotin siihen, että vaikka en itse tiedä miten toimia ja kivunlievityksistä ja muista, niin kätilö kyllä tietää. Ja niin hän tiesikin. Supistuskivut olivat niin kovat, että koko vartalo meni kramppiin enkä kyennyt enää rentoutumaan ja siihen sain kipupiikin joka mahdollisti avautumisen. Olisi pitänyt aikaisemmin tajuta pyytää. TÄmä tapahtui siis osastolla. Salissa kätilö otti ohjat koska annoin ottaa, kaikki meni hienosti ja kivunlievitys (kohdunkaulan puudutus ja kipupiikki) toimivat hyvin loppuun asti. Ponnistus ei sattunut ollenkaan.
    Synnytyksiä on niin monenlaisia ja meitä synnyttäjiä on erilaisia. Kätilö on nähnyt monta tapausta ja hänellä on kokemusta, kannattaa luottaa häneen. Ja voin sanoa että tilanne vain vie mukanaan, kuten moni muukin on sanonut ja etenkin maarinen kauniisti vielä, meissä on jotain mikä laittaa kestämää ja jaksamaan ja osaamaan. Lapsen on synnyttävä ja päästävä syliimme ja tapahtuma on kaikessaan hyvin kaunis ja herkkä. Sille kannattaa antaa se arvo mikä sille kuuluu ja itselleen myös suuren tapahtuman keskellä.
    Ihanaa synnytystä!
  4. undulaatti Ihastunut foorumiin

    Olen ennenkin täällä jotain kirjoitellut ja pelko vainoaa vieläkin...
     
    Olen aina ajatellut, että haluan epiduraalin, jotenkin tuntuu luontevalta.. Nyt sitten olen vasta sisäistänyt koko epiduraalin ja ruvennut pelkäämään sitäkin! Minä olen nimittäin muutenkin kamala jännittäjä ja tärisijä, että pelkään mitä siitäkin tulee, kun se laitetaan. Se kertoo jo aika paljon, että neuvolassa, kun kuunnellaan vauvan sydänääniä joudun ihan tosissani hillitsemään itseäni, että en rupea tärisemään, koska ahdistun kaikennäköisistä tutkimuksista ja rupean heti tärisemään, kun minuun kosketaan jonkinnäköisellä "sairaala/lääkärilaitteella" ja sitä jatketaan liian kauan.. Pelkään siis nyt sitäkin, kun se epiduraalipiikki laitetaan! [&o] Ja lähinnä se, kun pitää kuitenkin pysyä paikallaan, vaikka supistaisikin kuinka.
    Minulle ei siis auta rauhoittelut siitä, että "siellä on niin hyvät kivunlievitykset, että saat kyllä mahd. kivuttoman synnytyksen!"
     
    Muita tälläisiä? [:-]
  5. Kaika Rakastunut foorumiin

    undulaatti-
    Tässä pari vinkkiä, jotka auttoivat minua.
    Elikkä mulle jäi ensimmäisestä kamala synnytyspelko (kivulias ja tooooosi pitkä synnytys), joten kakkosta odottaessani aloin joogaamaan. Loistoidea, koska opin tärkeääkin tärkeämmän taidon: rentoutumisen, täydellisen rentoutumisen supistusten välillä.
    Ja toinen asia, joka auttoi kokemaan ihanaakin ihanamman synnytyksen oli ilokaasun käyttö, en antanut periksi vaikka kuinka aluksi tuntui, että siitä mitään apua ollut..mutta vaatimalla vaadin, että opettakaa![:D]
    Ja sitten kun alkoi olla niin kivuliasta, niin epiduraali kehiin ihan lopussa. Ja kun oli oppinut rentoutumaan, oli se epiduraali peace of cake[:D]

    *omm omm rentouuuduuu*[;)]
  6. undulaatti Ihastunut foorumiin

    Kiitos vinkistä Kaika! Se varmasti olisikin kelpo keino tuohon.. Se rentoutuminen nimenomaan mulla meinaakin olla se ongelma ihan tuossa sydänäänien kuuntelussakin. Jooga olisi varmasti tosi hyvä juttu, mutta taitaa mulla nyt silti jäädä.. Jos ei nyt heti olisi alkamassa jotain kurssia! [:)]
  7. Babaytoy Rakastunut foorumiin

    Mä en sinänsä pelkää sitä synnytystä vaikka puolessa välissä menenkin ja se pelko kerkee tulla vielä,mutta enimmäkseen pelkään sitä,että kun mun aikana koittaa niin mistä tunnistan supistukset yms.muut että synnytys olis alkanut...ja milloin pitää lähteä,no niihin on kyllä omat oppaansa kotona,mutta kuitenkin.
    Mies on armeijassa,ja olen yksin kotona...kyllä se hieman pelottaa,että jos en kerkeäkään sairaalaan.
    mutta itse synnytys ei tässä vaiheessa ainakaan tunnu miltään. :)
  8. SoHeRa Vieras

    Voin sanoa, että sitten kun alkaa "ne oikeat" supistukset, niin enää ei mietitytä, että onkohan nää niitä. Ne on oikeasti todella kivuliaita. Siis sen enempää pelottelematta, kaikkihan tietää, että synnyttäminen sattuu. 
  9. miiuhoo Ihastunut foorumiin

    Mikä mua pelottaa eniten siinä synnytyksessä - ainakin tällä hetkellä - on se mahdollinen välilihan leikkaus... Se on mulle aivan kammottava ajatus... [:(]
  10. viimeinen Tuttu foorumilla

    miiuhoo: Multa on kolmasti leikattu väliliha ja se ei oo tuntunut missään. Vaihtoehto sille voi olla se, että väliliha repeää... Yks mamma keltä se repesi joutui takas sairaalaan kun sitä ei oltu kursittu kunnolla ja tulehtui (oli päässyt jo kotiin vauvan kanssa) ja mä kyllä ajattelen et se leikattu on helpompi ja siistimpi sitten tikatakin. Ne tikit sattuu ihan yhtä paljon siinä revenneessä kuin leikatussakin, joten kannattaa vaan luottaa siihen et ne hoitaa homman asianmukaisesti siellä alapäässä [:)]. Turhaan eivät nykyään enää taida leikata. Huoli pois!
  11. multatassu Peruskäyttäjä

    Repespä se ystävällä lisää leikattunakin...
    Asennolla voi ilmeisesti vaikuttaa paljon?! Se tv-sarjojen puolimakuu on pahin, kun paine just välilihalla. Kyljelläänkin jo parempi, jos ei pystympään pääse. Tosin voiko pystyssä syntyä liian nopeasti, ettei paikat ehdi venyä mukana?

    Jossain oli,että ennen välilihaa on lämmitetty kuumilla kääreillä! Ei silloin ole osattu muutoinkaan ehkäistä ja leikkaamisia ja repeämiä on kuitenkin pitänyt tulehdusten pelossa välttää!
  12. miiuhoo Ihastunut foorumiin

    Muistaisin kuulleeni, että jakkaralla ei repeäisi kovin helposti. Jakkara kiinnostaisi kyllä muutenkin ihan ykkösvaihtoehtona. Sänky on kait sitten vain henkilökunnan mukavuuden kannalta eniten käytetty, mutta minäpä en välitäkään henkilökunnasta vaan itsestäni [:D]

    Siis ylipäätään pelottaa tuo asia, on se sitten revennyt tai leikattu, toivottavasti ei kumpaakaan tarvitse kokea.
  13. Tirri Tuttu foorumilla

    Mies kanssa järkyttyi alkuun kun ilmoitin että minähän en selinmakuulla sitten synnytä [:D] toinen ihan ihmeissään siihen että "ai mikset, miten niin?!" Ja juuri tästä syystä, että paine ei kohdistuisi tuonne välilihaan ja vältyttäisiin mahdollisilta repeämiltä! Pystyasennossa myös painovoima auttaa synnytystä eteenpäin, joten sekin on siinä plussaa. Itse olen tuota jakkaraa miettinyt myös hyvänä vaihtoehtona, ja hyvin itsekkäästi aion miiuhoo myös valita synnytysasennon ihan itseäni ajatellen [:D]
  14. undulaatti Ihastunut foorumiin

    Joo, itseähän siinä pitääkin ajatella [:)] Mä oon kamalasti pohtinut tuota väliliha-asiaa. Haluaisin "säästää" vähän sitäkin ja sen takia synnyttää jossain muussa asennossa, kun tyypillisessä puolimakuu-asennossa.. Mutta toisaalta olen aina ajatellut, että tottakai synnytän noin puolimakuulla ja ajatus muusta asennosta pelottaa! En sitten tiedä... [:-]
  15. Riikka33 Tuttu foorumilla

    Kätilöt ovat kyllä (ainakin oma kokemukseni) valmiita juuri siihen asentoon mitä äiti toivoo. Itse olen kaikki kolme lastani synnyttänyt sängyssä hieman kylkiasennossa... jakkaraa kokeilin, mutta erittäin huono vaihtoehto, vaikka muuta kuvittelin. Uskaltakaa sanoa kätilölle toiveenne ja pelkonne, he ovat juuri SINUA ja vauvaasi varten siellä.

    Kun syyskuussa synnytin kerroin kätilölle, että kun synnytys etenee ponnistusvaiheeseen tarvitsen tiukkoja ja napakoita ohjeita.... tosin on helpompi kertoa toiveensa kätilölle, kun tietää mitä on odotettavissa. Ensimmäinen synnytykseni meni vaan ja mä roikuin mukana. [:D]
  16. Sassykissa Vieras

    Suutarin lapsella ei ole kenkiä, olen itse kätilöopiskelija ja en todellakaan aio synnyttää alateitse. Pelko kontrollin menettämisestä on liian suuri, ahdistaa ajatus siitä että olen 'kahlittuna' johonkin sänkyyn, kipeänä kuin koira eikä mikään auta. Sanoin heti jo ensineuvolakäynnillä että haluan sektion yllämainituista syistä ja kuulemma onneksi OYS suhtautuu näihin pyyntöihin varsin yhteistyökykyisesti, ei tarvitse vääntää asiasta kenenenkään kanssa.

    Niille jotka meinaavat vauvan alateitse pakertaa: synnärillä oli ihan uskomatonta nähdä se, kuinka se syliin saatu nyytti pyyhkii kaikki koetut tuskat pois sillä siunaaman hetkellä. On harjoittelussa tullut nähtyä muutama järkyttävä ensisynnyttäjä -kokemus mutta siltikin vain se pieni nyytti näyttää ne kauheudet pyyhkivän äidin mielestä pois.
  17. undulaatti Ihastunut foorumiin

    Mun lähipiirissä on myös ollut vähän vastaava tilanne, kun Sassykissalla. Oli siis terveydenhoitaja kyseessä ja sanoi heti alusta asti, että haluaa sektion ja se hänelle sitten tehtiinkin. Ihan hyvin tuohon asiaan siis vissiin suhtaudutaan! 
  18. starletti Tuttu foorumilla

    Minulle kyllä luvattiin sektio, vaiks kovasti kyselivät olenko tajunnu mitä se tarkoittaa ja miettinyt loppuun asti [&:] mutta lääkäri sitten äitipolilla sanoi, että ei hän yritäkään minua ympäri puhua. Hyvät ohjeet sain sairaalaan tuloa varten ja tietoa mahdollisista riskeistä. Ja neuvolan täti lohdutti, että kyllä se sektio voidaan tehdä vaikka synnytys käynnistyisikin ennen aikojaan. Alatiesynnytystä en ole koskaan harkinnutkaan. 
  19. Opri Vieras

    Ensimmäisen kohdalla synnytys mietitytti kovasti, muttei juurikaan pelottanut. Ei tiennyt mitä on vastassa. Nyt kun tietää, pelkoja on paljon.
  20. sumaristo Vieras

    Ei synnytyksessä tarvitse suorittaa, lapsi syntyy kyllä, osasitpa tai et. Se on luonnon laki. Jos pystyy rentoutumaan, se auttaa. Ja kätilöt ovat erilaisia, ihan niinkuin me kaikki. Monet synnyttävät makuultaan ainoastaan siitä syystä, että niissä kivuissa on vaikea enää olla pystyssä. Mutta jos alkuun jo toivoo muuta asentoa, kätilö osaa varautua ja neuvoa sekä tukea. Synnytyksessä saa huutaa, saa olla vihainen ja saa itkeä. KUKAAN ei käyttäydy synnytyksessä niinkuin kaupan kassalla. Joku kätilö on käskenytkin huutaa. Synnytyssaliin voi otta mukaan omaa musiikkia ja luettavaa. Kontrollin saa menettää, kätilö huolehtii sinusta. Et voi menettää kasvojasi. Lähes kaikki oksentavat synnytyssalissa ja suoli tyhjenee ja virtsaa katetroidaan tarvittaessa. Synnyttäjän ei tarvitse ottaa vastuuta ja huolehtia kaikesta. Vastuu on kätilöllä. Kannattaa kertoa mikä pelottaa ja huolettaa, jo synnyttämään tullessa. KAIKKI pelkäävät synnytystä, ainakin jonkun verran. Se on normaalia. Ei synnyttäminen ole mikään jokapäiväinen juttu. Synnyttäessä on normaalia ajatella että ei enää ikinä. Ei se kipu kivaa ole, jokainenhan sen tietää jo päänsärystä. Mutta. Synnytyksestä selviää kyllä ja kivun unohtaa. Nainen on luotu saamaan lapsia, ei se ole mitenkään luonnotonta. Menkää luottavaisin mielin synnyttämään! Kaikki käy kyllä hyvin. Toivotteleepi kuudettaan odottava. [:)]

Jaa tämä sivu