Vapisuttaa!
Pelko on niin kummallinen asia kun sitä ei näe. Eikä sitä oikeastaan ole edes olemassa. Sitä ei voi ottaa käteen tutkiakseen ja ymmärtääkseen sen paskamaista olemusta. Ja kuitenkin se puristaa ja velloo ihmisen sisällä muodottomana. Ikiaikaisena.
Tästä päästään itse asiaan. Synnytyspelkoon. Se on varmasti alkukantaisin pelko, mitä ihminen on koskaan kautta historian kokenut. Edes kuolemanpelko ei ole samaa. Ja synnytyspelkoon liittyy juuri tämä kuoleman pelko. Ajattelen, että se on jotenkin luonnollista! Kun ei tiedä, eikä ole kokemusta. Joku suurempi, mysteerinen tulee ja OTTAA MINUSTA VALLAN, ENKÄ minä voi sille mitään.
LISÄÄ LUONNOLLISUUTTA: Nainen. Luotu värkkeineen tällaiseksi. Jokaisen meihin on tuikattu sellaien koodi joka mahdollistaa synnytyksen! Mahdollistaa! Vaikka minä pelkäisin miten pirusti, en voi sille mitään, että syntymän ihme osuu kohdalle. Minä olen uuden elämän välikappale ja mahdollisuus. Kaikki minussa, siinä hetkessä on vain ja ainoastaan uutta elämää varten. Se tulee ja tapahtuu vaikka en tekisi mitään! En voi sitä jouduttaa, mutta estää ja helpottaa voin. Helpottaa olemalla antautuva ja luopumalla kontrollista. SE kummallinen koodi meissä pistää kehon luovuttamaan käsittämättömiä hormooneja, jotka on varattu vain syntymän hetkeen. Minussa on valmiina kaikki se mitä synnytys vaatii. Minun kehoni ei petä minua, koska se on tehty sellaiseksi!
Voin antautua pelon valtaan tyynenä kuin perhettään puolustava luolamies. Suonet täynnä adrenaliinia. Pupillit tiukana, pelko perseessä, hengitys höyryten kuninkaallista huurua! Ja selviytyä sankarina, vapisevana ja pelokkaana muhkean bisoninnahkaturkin alla. Kohta juhlitaan ja kaadetaan kuohuvaa!
Maan kuningattaret! Tukka hulmuten taistoon... Teroitan tikarit, jotta voisin olla varma voitostani!
SIIS: KANNATTA TUTUSTUA SYNNYTYKSEN ERI VAIHEISIIN RAUHASSA MONEN MONTA KERTAA. SILLOIN KUN TIETÄÄ MITÄ ON MENOSSA TEKEMÄÄN JA MITÄ MINUSSA OIKEASTI TAPAHTUU, ON HELPOMPI YMMÄRTÄÄ OMAA PELKOAAN. JA ANTAA SEN OLLA VOIMAVARA!
Pikku tarina: Laitetaan kipu, kutina ja kosketus juoksukilpailuun. Maalina aivojen tunnistus keskus! Kilpailun voittaa aina rauhallinen kosketus! Kuitina ja kipu keskenään lähes tasavertaisia! Eli, suppareiden aikana, jo harjoitus sellaisten, vois kotona yrittää treenata niitä paikkoja joista kosketus parhaiten helpottaa. Mies on siinä hyvä apu, mikäli sellainen on kuvioissa mukan! Ja ne kipulääkkeet, kyllä niihin voi nojata!
Näillä eväillä tämä tyttö lähtee synnyttämään! Jos pelottaa, niin sitten pelotta. Minun sisältähän se tulee, niikuin pimeän pelko pikkutyttönä! Taskulamppu päälle ja napsis!