synnytys pelko

m-inski

m-inski

Sukkela juttelija
Kesämammat 2018
aattelin kysellä onko kenelläkään muulla synnytys pelkoa? Itselläni iski kuopuksen syntymän jälkeen hirvee pelko etten ehdi sairaalaan synnyttämään. (kuopus tuli syöksysynnytyksellä)

Oon paljon miettiny miten kestän tän raskauden, kun jo nyt nään painajaisia synnytyksestä. Eikä oloa helpota että isäntä ei tajua kuinka paljon sitä pelkään.

Tosiaan meiltä on kotoa 45min ajomatka sairaalaa. Lisäksi lpaset pitäis saada vietyy matkalla johonki, mikä tarkottaa matkan pitenemistä. :sad001

Oon yrittäny olla miettimättä asiaa kun vasta ihan alkutekijöissä raskaus.
 
Mulla edellinen synnytys kesti miltei kaksi vuorokautta ja päättyi sektioon. Toisaalta vähän ahdistaa uusi maraton, kun toivois hitusen reippaampaa edistymistä! Toisaalta sektiossa ei ollu mitään vikaa, että mahdollinen alatiesynnytys vähän hermostuttaa. Itsellä kun ei oo mitään kipulääkkeitä vastaan sit tarpeen tullen, eiköhän kummastakin selvitä :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
eiköhän joo selvitä. :) ainakin toivon niin. :) mulla kesti esikoinen 6 ja puol tuntii. se olikin reilu 4 kilonen. kuopus kesti synnytys kokonaisuudessaan 2tuntia käynnistyksellä joka kuulemma on hitaampi. Sillon meni 4cm auki tilast puol tuntia et poika oli sylis.
Oli mulle vähän liika nopee synnytys... mut yritys on päästä peloista.. meinaan neuvolas heti ottaa puheeks
 
Olette kuitenkin jo kokeneet synnytyksen! Täällä jännittää aivan kaikki, koko raskaus ja saati synnytys kun ei tiedä mitä odottaa

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
Tiikerityttö, minulla aika samanlaiset fiilikset! Sektio oli ihan ok, liikkuminen vaan tosi hidasta aluksi kipujen takia vaikka muuten hyvin toivuinkin. Silti jännittää tosi paljon, en ehkä vielä halua edes ajatella asiaa :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Täällä kans yks synnytystä pelkäävä :sad001 Viime synnytys ei tosiaan mennyt niinkuin elokuvissa. 12h salissa ja sit olikin jo sepsis (verenmyrkytys) ja sit mentiinkin nopsaa puukon alle. Vaikka kaikki päättyikin yllättävän hyvin, niin silti jäi kammo takaraivoon. Ja joo, tiedän että tuskin tulevan kanssa menis niin. Oon jo sairaalassa tehny selväks, että EN synnytä. Tai siis haluan sektion. Sairaalan gyne lupaili, että onnistuu jos näin tahdon. Mullahan tässä matkassa roikkuu myös MS-tauti, minkä avulla sit ehkä saan paremmin tahtoni läpi :wink
 
Ainut vaan,että alatie synnytyksestä tosiaan toipuisi nopeammin. Onko tietoa, että vetääkö ne ton saman arven auki, mikä tohon on tehty 2012? vai veteleekö ne uutta viiltoa?
 
Mun käsityksen mukaan riippuu arvesta. Mutta voin olla väärässä. Ystävällä leikattiin vanhan arven alapuolelta että näyttää nyt yhdeltä vähän paksummalta arvelta. :S
 
Toi nykyinen arpi on ihan housujen rajalla. Pidemmän päälle sillä ei oo mitään merkitystä,kunhan vauvan saa maailmaan :wink oon tota vaan miettinyt jonkin aikaa,et vetääkö samasta kohtaa auki:) neuvolassahan sitä voi sitten kysästä :)
 
Yleensä pyritään avaamaan vanhasta arvesta tai sen välittömästä läheisyydestä. Toi on kyllä totta että alatiesynnytyksestä toipuu huomattavasti nopeammin ja siihen liittyy vähemmän riskejä. Itse taas pelkään sektiota ja toivon viimeiseen asti saavani alatiesynnytyksen. Tottakai siinä kohtaa sitten on tärkeintä lapsen- ja tietty oma turvallisuus.
 
Mulla sama kuin Astralla. Pelkään enemmänkin sektiota ja käynnistystä. Synnytyskomplikaatioden riski kasvaa aina, kun synnytyksen luonnolliseen kulkuun puututaan lääkkeellisesti. Ensimmäinen synnytykseni jouduttiin käynnistämään pitkän vedenmenon vuoksi, nyt toivon todella, että saisin kokea ihan luomu supistukset. Nähtäväksi jää, mitä kipulääkkeitä tarvitaan vai tarvitaanko ollenkaan?
Uskon kyllä, että sektiosta voi saada mukavan ja kauniin muiston, itse kuitenkin pelkään sitä ihan hirveesti.
 
Täällä odotetaan kauhulla synnytystä, on sitten tapana mikä vaan. Minulle kehittyi viikon aikana täysi raskausmyrkytys vaikeana ja päädyin melkein kahden päivän käynnistelyn jälkeen kiireelliseen sektioon. Järkytyin kauheasti, kun menimme tarkastuskäynnille ja yhtäkkiä he olivat peittelemässä ikkunoita huoneesta roskasäkein, pistämällä katetria ja laittamalla käsivarret täyteen kanyyleja. Järkyttävän turvotuksen vuoksi 3h välein otettavat verikokeet oli otettava jalkapöydän päältä, kun en antanut ranteen sisäpuolelta ottaa. Auts. Ekan käynnistyspäivän jälkeen aloin koko kehollani toivoa, ettei mitään ala tapahtumaan niin päästään leikkaukseen ja tuosta olotilasta poies. Siltikin leikkuusalissa olin kauhusta jäykkänä, kun siellä peitto pään päällä oltiin kirkkaiden valojen vuoksi. Miestä ei päästetty mukaan, vaikkei kyseessä hätäsektio ollutkaan. Pelottaa mahdollinen raskausmyrkytyksen uusiutuminen. Uskoisin, että viime kerran puoleen minun luulisi ihan okoosti sektioon nytkin pääsevän jos niin toivon, mutta mutta. Puolensa molemmissa. Lisäksi minulle sanottiin, ettei sektion jälkeen voitaisi mieluusti käynnistää, kun supistukset ovat reilusti voimakkaampia.
 
Vuononvaltiatar, hurjalta kuulostaa sinun synnytyksesi, pääsitkö juttelemaan siitä jälkikäteen kätilön tai lääkärin kanssa? Toivottavasti tämä uusi raskaus ja synnytys menee ilman myrkytyksiä ja pääset synnyttämään toivomallasi tavalla!
 
Velisisko siinäpä se onkin. Halusin niin paljon kotiin, että kerroin ymmärtäneeni kaiken, miksi ja miten tekivät. Ja ymmärsinkin. Suoraan en tainnut sanoa, että kaamea fiilis jäi, mutta minusta se on pikku hiljaa kehittynyt synnytyksen jälkeen. Toinen niin negatiivisena muistona on imetyksen yrittäminen. En ollut tyytyväinen saamaani kohteluun synnytysvuodeosastolla. alkuun minusta ei voinut sanoa, minun luovuttaneen imettämisen yrittämisen suhteen jos pieni huutaa pää punaisena eikä käy tissiin kiinni. Kolme päivää teholla tuttipullon ja tutin kanssa ei varmasti tilannetta auttanut. Oma nännin malli hankaloitti koko operaatiota. Halusin hinnalla millä hyvänsä sairaalasta poies tämänkin asian suhteen, etten ajatellut järkevästi. Kyllä hoitajat ja lääkäri puhuivat sektiosta ja miksi siihen päädyttiin. Siinä se ongelma onkin, kun ymmärrän täysin ja tuossa tilanteessa toivoinkin sektiota jo. Olin puolesta välistä asti raskautta totutellut ajatukseen, että minut luultavasti joudutaan sektioon laittamaan, koska rakenneultrasta asti istukka oli kohdunsuun päällä ja vielä rv 36 synnytystapa-arviossa istukan reuna kulki 1 cm päässä kohdunsuulta. Järkytyin lääkärin sanoessa, että tottakai kokeillaan alakautta synnyttää, vaikka turvaraja on 1,5cm. Leikataan sen mukaan, kuinka paljon alkaa vuotamaan. Tuon jälkeen aloin totisesti stressaamaan alatiesynnytystä. Ja sitten sairaalassa ruvettiin käynnistään ja tiesin supistusten ja kaiken muun olevan voimakkaampaa ja olin jollain tapaa varma, että alan vuotamaan kuin seula tai istukka valahtaa ulso tai jotain muuta. Saapi nähdä, kuinka paljon tää asia rupeaa vaivaamaan...
 
Sektion jälkeen mun luona kävi kans lääkäri juttusilla ja "selitti" miksi leikkaukseen päädyttiin. Synnytyksen (tapa mikä hyvänsä) jälkeen oma pää on hetkellisesti vaan niin sekaisin, että ei siinä mitään tajua kysellä ja puolet jutuista menee ohi.

Mutta ensisynnyttäjille voin kertoa, että sektioo ei turhaan kannata pelätä. Siinä ei tunne, eikä näe mitään! Parantuminen on yksilökohtaista ja osittain voi tapahtua nopeamminkin kuin alatiesynnytyksestä, jos siinä tulee isompia repeämiä.

Synnytykseen kannattaa suhtautua hyvin avoimin mielin, kun siihen ei oikein voi valmistautua mitenkään. Ja tiedän, että kontrollifriikeille se ei oo helppoa mennä tilanteen armoilla, mutta kaikesta selviää. Nou hätä!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Samaa sanon kuin Tiiketyttö... Sektiota ei kannata pelätä sen pitkän palautumisen vuoksi. Yhtä lailla, kun kuulee, että sektiosta kestää kuukausia parantua, mikä on tottakin, kun paikat auki vedetään niin lihaksilla ym. kestää kiinnittyä uudelleen ja joillain niin ei jostain syystä käy vaan vatsalihasten väliin jää ns. aukko. Mutta yhtä lailla alatiesynnytyksessä voi revetä niin, että isolla hädällä käyminen sattuu ja on vaikeaa jopa puoli vuotta. Eikä tätä pelokkeena ole tarkoitettu, vaan faktana vaikkakin näin vain harvoille käy :Heartred Itse en voi täysin alleviivata sektiossa tuota, ettei tunne mitään... Juu, kipua sektiota tehdessä ei tunne, mutta kyllä nykimiset ym. repimistunne ainakin minulla pelasi ja olisin kaivannut siihen ehkä jonkun kättä pideltäväksi tai vaan juttuseuraa, että ajatus olisi siirtynyt muuhun :D
 
Joo, kyllähän sen ns tunsi kuinka kroppaa veivattiin edestakaisin kun lapsi ulos otettiin ja istukka irrotettiin. Olo oli kuin pullapitkolla! Silti hyvät muistot jäi ja pakko myöntää että siihen kunnon puudutustilaan pääseminen tuntui NIIN hyvältä 45 tuntisen turhien supistuksien maratoonin jäljiltä! Itsellä onneks mies pääsi leikkuusaliin mukaan, niin oli tosiaan joku tuttu naama siellä tukena.

Ekalla synnytyskerralla on vaikea tietää mitä vaatia että synnytys olisi mahdollisimman "mukava". Itse tiedän nyt että liikkuminen auttaa mulla supistuskipuun, joten jos ei ole tarvetta olla kokoaikaisesti sykepiuhoissa kiinni, mä haluan kävellä kipua pois. Viimeksi 12 tuntia kahlittuna sänkyyn oli melkoinen koettelemus.
K


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mulla ei saa lapsi olla 3kiloa enempää(kapea lantio). Esikoinen 3995g. Kätilö sanoi,että seuraava luultavammin KÄYNNISTETÄÄN rv37. Sektion haluaisin sen takia,et vauva sais olla vähän kauemmin mahassa ja kasvaa isommaks. Mutta eihän tota vielä tiedä. Voihan se olla,et tää lähtis tulee itestään ja ois sen kolmisen kiloa... Vaikea tommosia ennustaa:)
 
Mie pelkkään sektioo. Se on vähän helpottanut kahen hyvin menneen perätilasynnytyksen jälkeen (syntyivät siis alakautta), mutta kyllä se silti vähän vielä kummittellee.
 
Mä en varsinaisesti pelkää, mutta mietin kyllä, että jos esikoinen syntyi kuudessa tunnissa ja toinen kolmessa, niin syntyykö tämä kolmas sitten saman puoliintumisajan mukaisesti 1,5 tunnissa?!? Ajatus siitä tuntuu kyllä aika hurjalta! Heheh, tiedän kyllä, että tuskin tuolla tilastolla voi mitään johtopäätöksiä vetää, mutta kyllä siinä aika kiirus tulis hommata isommat lapset hoitoon, ja ehtä ajoissa sairaalaan, jos niin olisi. Tai sitten olis lähdettävä itse synnyttämään jo edeltä taksilla tai ambulanssilla. Meiltä onneksi ajaa Kättärille 20 minuutissa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top