Synnytys Mielessä

Voi Pippula sulla vasta onki mietittävää, vähemmästäkin varmasti pelkää jos tuollainen sairaus pohjalla joka voi vaikuttaa niin moneen asiaa. Toivottavasti kaikki kuitenkin menee hyvin ja saisit mielenrauhan ennen synnytyksen alkamista jotta voit sen kokemuksen ottaa positiivisena vastaan ilman pelkoja.
 
Ei hätää, ei mua varsinaisesti pelota, enemmänkin mietityttää ja pohdituttaa ja sellainen "toivotaan parasta" -fiilis. Ja kaikesta huolimatta olen hieman innoissanikin lähestyvästä ainutkertaisesta kokemuksesta ja yritän suhtautua mahdollisimman levollisesti, positiivisesti ja hyväksyä ne asiat, joihin ei voi vaikuttaa. Psyykkaan itseäni sillä, että sadat miljoonat naiset synnyttävät vuosittain ilman epiduraalia ja miljardit naiset ennen minua. Ja että kipu ei jatku ikuisesti, vaan ne tunnit tai päivät mitkä ovat edessä ovat hyvin pieni osa koko elämästä. Sitä ei voi tietää, että minkälaiseksi tunteet ja ajatukset muodostuvat tositilanteessa, mutta jotenkin koitan silti etukäteen asennoitua ja orientoitua niin, etten pelkäisi kipua. Ja ehkä olen hullu, mutta tavallaan en sitä pelkääkään, vaan suurempi mietinnän aihe on siitä, että sujuvatko asiat itsestään ja normaalilla tavalla, mutta kuitenkaan en sillä lailla murehdi, että se veisi yöunia tai muuten huolettaisi liikaa.

Tulee vaan pohdittua ja mietittyä eri vaihtoehtoja ja toimintasuunnitelmia ja yritettyä asennoitua muuttuviin tilanteisiin. Sellaista on kyllä koko raskaus jo vaatinut. Ensin kuukausia jatkunut lamaannuttava pahoinvointi ja heikkeneminen, joka pisti monet asiat ja suunnitelmat uusiksi, sitten sairaalassa makuu ja sitä seurannut kotona makuu uhkaavan lähestyvän ennenaikaisen synnytyksen takia ja insuliinipiikeille ja tiukille ateriasuunnitteluille taipuminen ja koko ajan harmillisen keskeneräinen parisuhde- ja asumistilanne. Näin pitkälle on jo kuitenkin päästy ja kaikesta jo tapahtuneesta selvitty!

Odotan tietenkin myös pienen poikani kohtaamista [:)] Hassun epäoleelliset asiat kutkuttavat kuten se, että minkä näköinen hän on ja että onko tukkaa päässä ja minkä väristä tukkaa. 
 
Nyt rupes muakin pelottamaan. Mulla on siis EDS-epäily, mitään vahvistusta ei ole asialle saatu. Ja perätilan vuoksi olisi tarkoitus synnyttää sektiolla. En edes maanantaina älynnyt polilla mainita asiasta, vaikka kyllä se siellä papereissa lukee. Puudutteiden kanssa ei onneksi ole tähän mennessä ollut ongelmia. Mutta nyt alkoi epäilyttämään tuo tikkaus. Pitänee muistaa mainita asiasta ensi viikolla neuvolassa ja sitten taas polilla ennen sektiota, kun ottavat verikokeita.
 
Nopponen: Onpa harmilllista! Muakin jäi omalla kohdallani asia vaivaamaan, koska parikin lääkäriä on mulle tätä jo aiemmin ehdotellut eikä tätä oikein neuvolan kautta oltu kommentoitu lainkaan niin menin tässä kesällä sitten yksityiselle fysiatrille ajatellen ettei vara venettä kaada. Sun tosiaan kannattaa painottaa tätä epäilyä ja mainita, että se vaikuttaa arpien paranemiseen ja joskus myös puuduteasioihin, sillä munkaan aiempi synnytyslääkäri ei tätä ollut tiennyt. Tiesi oireyhtymän vain nimeltä, muttei muuta. Vein lausunnon nähtäväksi lääkärikäynnille ja ottivat kopion siitä potilaskansiooni. Mahdotontahan ei sektio ja leikkaaminen ylipäänsä mitenkään ole ja varmasti voidaan tehdä turvallinen sektio, mutta asia olisi hyvä hoitohenkilökunnankin tietää etukäteen juuri, että pystyvät varautumaan huolellisempaan työhön ja ovat tarkkana puudutuskoktailien kanssa, että varmasti toimivat!

Tuossa on hieman hyvää asiaa suomeksi, myös joitain raskaus- ja synnytysongelmia mainitaan: http://edssuomi.blogit.fi/luento/ Ja tuossa on lueteltu noita eri tyyppien diagnostisia kriteereitä: http://edssuomi.blogit.fi/kokeilu/ Kahta samanlaista potilasta tosin ei ole ja eri tyyppien ominaisuuden voivat mennä vähän ristiin.

Mulla ilmeisesti on tuo tyyppi III, johtuen juuri siitä puudutteiden toimimattomuudesta, joka yleensä liittyy tuohon tyyppiin. IV on vaikein ja vaarallisin, mutta onneksi hyvin harvinainen ja oireet on vähän erilaiset kuin perus-EDS:ssä ja I on myös sen verran vaikea, että iho esim. on silmiinpistävän joustava. Yleensä EDS-potilaile arvotaan siis II tai III, joista jälkimmäinen on ilmeisesti yleisin. Erilaiset ominaisuudet menevät ristiin tosiaankin näiden välillä ja monesti esim. III:lla ei ole välttämättä kauheesti ongelmia arpien kasvun suhteen, mutta mun omalla kohdalla kuitenkin on. Puuduteongelmiakaan ei siis ole kaikilla.

Mulle diagnoosin tehnyt fysiatri kirjoitti sektion varalta lausuntoon seuraavanlaisen ohjeen: "Pari potilastani sektoitu ja yhdellä tuli runsas vuoto. Suturaatiotekniikan pitäisi olla hyvin huolellista ja ehkä jkv kauempaa kuin tavallisesti, ihon sulussa plast kir tekniikka, ihonvapautus ja subcutis -ompeleet" Tuo tarkoittaa ainakin sitä, että tikkejä laitetaan tuplamäärä, ettei kudoksiin tule liikaa venytystä ja rasitusta ja sitten tuossa on joku sellainen tekniikka kyseessä, jossa arven liikakasvua ei pääse niin helposti muodostumaan. Vuoto-ongelmista hän sanoi, että yleensä niitäkin on ollut jo aiemmin, jos ne kohdalle osuvat ja omalla kohdallani en ole koskaan runsaista verenvuodoista kärsinyt, joten tuo kohta ei sitten todennäköisesti koske itseäni.

Toivottavasti saat jotenkin viestin perille hoitaville lääkäreillesi!
 
Pippula: Kiitos noista linkeistä. Kopsasin raskautta käsittelevän osan ja aion antaa sen lääkärille. Luenskelin myös omia diagnoosejani uudestaan, minulla on joko EDS III tai sitten beningin hypermobiliteettisyndrooma. Yksi lääkäri on ensimmäisen ja toinen on toisen diagnoosin kannalla. Kopioin myös ne.
 
Takaisin
Top