Tsemppiä kaikille mammoille, loppusuora häämöttää jo meillä kaikilla! Hui!
Limatulpasta ei tietoakaan ja muksu käy tuolla jossain luiden välissä tunkemassa etenkin öisin, mutta ponnahtaa sitten taas kuin korkki takaisin ylös. Neuvolassa sanoivat, että mun mahassa on vielä hyvin tilaa sille, joten mikään ei kai pakota sitä pysymään alhaalla. Onneksi mukula on edelleen raivotarjonnassa, ollut jo kesäkuusta asti.
Kohta saisi jo syntyä, vaikkakin toisaalta tuntuu etten ole yhtään orientoitunut synnyttämään. Näillä näkymin mies pääsisi tällä viikolla edes punkkailemaan luokseni, varsinainen muutto jää sitten sille ajalle, kun lapsi on maailmassa. No, joka tapauksessahan en pysty muuttoon ja kantamiseen osallistumaan, en nyt enkä sitten kun lapsi on syntynyt.
Paino jännittää. Muksuhan arvioitiin jo pari viikkoa sitten kolmekiloiseksi ja kasvaa kuin hullu. Eilen selvisi neuvolassa, että lääkäri oli silloin pari viikkoa sitten kirjannut tietoihini, että jos ei luonnostaan synny sitä ennen niin käynnistetään ennen kuin LA ylittyy. Uskomatonta, että meitä ei tästä mitenkään informoitu käynnillä! Minusta tää oli kuitenkin pikkuisen oleellinen tieto! Toisaalta nyt lohduttaa, että ei ainakaan tarvi (toivottavasti!) mitään viisikiloista pungertaa lasketun ajan jälkeen.
Käynnistys jännittää siksi, että minulle ei voi (tai kannata) laittaa epiduraalia tai muitakaan puudutuksia. Sain kesällä sen Ehlers Danlos- diagnoosin (sidekudosten yliliikkuvuus) ja siihen kuuluu minulla puudutteiden toimimattomuus. Esim. lidokaiini, jota käytetään ihopuudutteena ei toimi ja luomiakin on isolla tuskalla minusta leikattu, kun puudute ei toimi. Lisäksi kohdallani epiduraaliin sisältyy toimimattomuuden lisäksi se riski, että sen haittavaikutukset ovat yleisempiä ja todennäköisempiä kuin muilla eli esim. verenpaineen lasku, kiihtynyt syke ym. häiriöt ja sitten se kauhea päänsärky ja jopa halvaus, kun se pistoreikä saattaa vuotaa. Ja siis käynnistyksessä jännittää lähinnä se, että useinhan siinä joudutaan oksitosiinitippa laittamaan, joka tekee luonnottoman kovat ja jatkuvat supistukset.
Näin ollen olen todella orientoitunut siihen, että jollain luonnonmenetelmillä olisi nyt parasta vaan homman käynnistyä ennen kuin meinaavat käynnistää. Toissa päivänä oli todella harvinainen energinen olo ja touhuilin paljon ja sen jälkeinen yö oli taas pahempi (muksu painaa alaosastoa, suikkapuikkotuntemuksia, vihlontaa, supistuksia, paineentunnetta ja ripulia, pahoinvointia, tuskaista oloa) mutta tätähän se on mulla ollut jo useita viikkoja. Melkein joka yö tuntuu, että nytkö se alkaa ja lähes koko yö menee nukkumatta ja tuskaisasti, mutta aamuksi rauhoittuu.
Eilen kävi niin, että oltiin miehen kanssa kävelty aika pitkä matka autolta asioille kaupungissa ja kesken kävelyn iski ihan mahdottoman kova toispuoleinen supistus, joka tuntuu kohdun yläosasta ihan alas asti, mutta vaan toispuoleisesti. Kävely oli melkein mahdotonta ja hengitys vaikeaa. Yritin vaan ns. olla vastustamatta kipua ja hengittää vaan väkisin syvään ja sain kinkattua itseni kahvilaan parin sadan metrin päähän, istuin tuoliin ja hengitin ja hengitin ja hengitin, kunnes lopulta rauhoittui. Supistus kesti 5-10 min, mutta ei toistunut. Lievempikipuisempaa supistusta oli noin vartin päästä, mutta aika rauhallista sen jälkeen. Viime yönä sain taas pitkästä aikaa nukuttua.
Jos mies saa asetuttua tänne kunnolla ja lemmikin kotiuttaminen uuteen kotiin sujuu mallikkaasti, ja saan viimeisteltyä sairaalakassin ja muksun vaatteet ja pedattua äitiyspakkauslaatikkoon hänelle sievän pienen pedin (lakanat ja vaatteet jo pesty!) jajajajajaja.... niin ehkä ensi viikon lopulla rupeen ihan tosissani touhuumaan, saunomaan, kävelemään, sekstailemaan yms ja toivon että tästä saatais ihan luomu synnytys käynnistymisenkin suhteen. Olis se meinaan aika karua, jos pelkästään kipulääkitysten suhteen mennään luomuna ja muuten olis prostaglandiinit ja oksitosiinitipat ja muut hirvittävyydet, jotka lisäävät kipuja... Ilokaasut ja ne kevyemmät keinot toki otan, mutta ilokaasuhan ei sovi kaikille eikä sitä voi tietää etukäteen. Äitini on synnyttänyt meidät kaikki pelkällä ilokaasulla ja se kuulemma toimi hänellä tosi hyvin. Tuli ihan hällä väliä- olo ja kivut eivät henkisesti enää haitanneet niin paljon, kun nuppi oli sekaisin
toivottavasti vaikutustapa on periytynyt minuun!
Suurin pelkoni on silti sektio, sekä puudutteiden että haavan suhteen, sillä tää sidekudosheikkous tekee sen, että tikit voivat ratketa ja levitä jopa vaarallisesti (kohdun repeämän ja suuren arpikudoksen vaara) ja sekä leikkaukseen että tikkaukseen pitäis käyttää erityisiä plastiikkakirurgisia menetelmiä. Kauheesti ei oo luottamusta siihen, että kukaan paikalla olevista päivystäjistä niitä hallitsee, jos joutuis vaikka hätäsektioon. No, parempi vaan keskittyä ja psyykkautua siihen, että alateitse mennään ja toivoa parasta kun ei oikein muutakaan voi! Usein tässä sidekudosvenyvyydessä on se hyvä puoli, että synnytyksen hetkellä paikat yleensä joustaa hyvin ja pahoja repeytymiä ei tule ja hyvä niin, koska haavojen paraneminen ja arvenmuodostus on mulle ongelmallista.
