Synnytys lähestyy - ajatuksia?

Tässä arvuuttelen, kun on viikon ajan nyt supistellut kipeästi mutta epäsäännöllisesti, miten nopeasti itse synnytys lopulta tapahtuu ja miten nopsaan kannattaa lähteä synnärille. Paikat varmasti alkaa olla jo aikas kypsät ja toisen kohdalla löysemmätkin. Viimeyönä näin unta, että syöksysynnytin kotiin. Vauva on jo niin alhaalla ja paine kova, että kävely alkaa olla aikamoista.
 
Täällä pari päivää todella kipeitä suppareita, kestää pitkään, monta tuntia. Muuten sit oikeestaan nukun vaan kun lapsi koulussa ja mies töissä. Nyt taas puuskutan täällä ja vatsa näyttää tyhjenevän vauhdilla. Tuleva pelottaa, ihan kamalasti. :sad001 esikoisen synnytystäkin pelkäsin, siitäkin niin kauan aikaa, 8 vuotta, että tuntuu jotenkin pelottavalta koko homma, ihan "ensikertalaisena" sinne meen siis. Pelottaa vaan että kroppa pettää ja ei toimi kuten pitäis. Noh pakostihan se on edessä, sille ei mitään mahda..
 
Viikko ja päivä laskettuun aikaan :cat:.
Nyt ei mene enää kauaa kun vaavi on sylissä.
Samalla tuntuu, että päivät matelevat hitaammin ja hitaammin, ikään kuin jokainen tunti olisi pidempi kuin 60 min.
 
Mom_ sanoi:
Täällä pari päivää todella kipeitä suppareita, kestää pitkään, monta tuntia. Muuten sit oikeestaan nukun vaan kun lapsi koulussa ja mies töissä. Nyt taas puuskutan täällä ja vatsa näyttää tyhjenevän vauhdilla. Tuleva pelottaa, ihan kamalasti. :sad001 esikoisen synnytystäkin pelkäsin, siitäkin niin kauan aikaa, 8 vuotta, että tuntuu jotenkin pelottavalta koko homma, ihan "ensikertalaisena" sinne meen siis. Pelottaa vaan että kroppa pettää ja ei toimi kuten pitäis. Noh pakostihan se on edessä, sille ei mitään mahda..
Click to expand...


Pelon kanssa ei kannata jäädä yksin.
Olisiko sinulla mahdollisuus jutella siitä kätilön tai terv.hoitajan kanssa?
Itseäni helpotti, kun synnärin tutustumiskierroksella jäin vielä juttelemaan kätilön kanssa. Tuli sellainen rauhoittunut mieli, kun ammattilainen selitti asiat ja vakuutti, että hyvissä käsissä ollaan. Synnytystä se ei poista, mutta mieli rauhoittui, kun kätilö osasi ottaa kopin tilanteesta ja huomioida epävarmuuteni.
 
HenKa sanoi:
Pelon kanssa ei kannata jäädä yksin.
Olisiko sinulla mahdollisuus jutella siitä kätilön tai terv.hoitajan kanssa?
Itseäni helpotti, kun synnärin tutustumiskierroksella jäin vielä juttelemaan kätilön kanssa. Tuli sellainen rauhoittunut mieli, kun ammattilainen selitti asiat ja vakuutti, että hyvissä käsissä ollaan. Synnytystä se ei poista, mutta mieli rauhoittui, kun kätilö osasi ottaa kopin tilanteesta ja huomioida epävarmuuteni.
Click to expand...

Mä oon käynyt jo juttelemassa synnytyksestä, kuten esikoisenkin odotuksessa. Sillon se auttoi koska ei tiennyt mitä edessä oli, ja ainut mihin luotti oli se mitä kätilö kertoi tapahtuvan.
Nyt siitä ei vaan tunnu olevan apua samalla tavalla koska tietää, että kukaan ei voi tietää miten kaikki menee. Voihan siitä jutella, mutta koska synnytys voi mennä miten tahansa niin tuntuu turhalta asiaa vatvoa kun siihen ei kuitenkaan kukaan voi tavallaan vaikuttaa. Luulen, että ainut mikä ratkaisee on se, kuka ottaa kopin kun synnyttämään mennessä kerron pelkääväni. Toisaalta odotan kyllä jo, että pääsis synnyttämään ja sais vauvan syliin.
 
Mom_ sanoi:
Mä oon käynyt jo juttelemassa synnytyksestä, kuten esikoisenkin odotuksessa. Sillon se auttoi koska ei tiennyt mitä edessä oli, ja ainut mihin luotti oli se mitä kätilö kertoi tapahtuvan.
Nyt siitä ei vaan tunnu olevan apua samalla tavalla koska tietää, että kukaan ei voi tietää miten kaikki menee. Voihan siitä jutella, mutta koska synnytys voi mennä miten tahansa niin tuntuu turhalta asiaa vatvoa kun siihen ei kuitenkaan kukaan voi tavallaan vaikuttaa. Luulen, että ainut mikä ratkaisee on se, kuka ottaa kopin kun synnyttämään mennessä kerron pelkääväni. Toisaalta odotan kyllä jo, että pääsis synnyttämään ja sais vauvan syliin.
Click to expand...


Näinhän se toki on, että tapahtumien kulkuun ei voi niin hirveästi kukaan vaikuttaa.
Toivotaan, että saat unelmakätilön, joka ymmärtää pelkosi ja osaa tukea sinua juuri oikealla tavalla.
 
Mua on alkanut ahdistaa se, että laskettuaika (16.3.) lähestyy ja kalenteriin ilmestyy kaikenlaista ylimääräistä... Uus pesukone tulee pe, miehellä samana päivänä työmeno, yleensä tekee etänä hommat, sit alku viikolle on pankkiasioita, mitkä siirty meistä johtumattomasta syystä...
Esikoiselle on onneks muutama vaihtoehto, kuka hakee päiväkodista tarvittaessa... Mut se harmittaa myös, et poika ei pääse sairaalaan katsomaan mua ja vauvaa, koska Rs-virusta on niin paljon liikkeellä. Se tarkoittaa myös, et mieskään ei hirveesti sairaalassa aika vietä, koska haluan, et hän on sit pojan kanssa illat/vklt. Mut olen kyl asennoitunu siihen, et sairaalas sit lepään ja keskityn vaan vauvaan.
Suunniteltu sektio kuulostaisi tässä kohtaa hyvälle, mut näillä mennään. :p:grin
 
Mua harmittaa kans toi et lapset ei pääse katsomaan vauvaa :sad001
Ostin molemmille Värityskirjat, jotka "vauva" sitten antaa heille sit ku tullaan kotiin. Niillä saan myös pelattua itelleni imetysaikaa, ku isommat viihtyy värittämässä :)
 
Inhottava tilanne tuon Rs-viruksen kanssa :sad001.

Kiva idea tuo, että isot sisarukset saavat vauvalta lahjan :).
 
Meillä isosisko sai kanssa pikkuveljeltä lahjan kun kotiuduttiin :) Sisko ehti kolmena päivänä käydä sairaalassa vierailulla, olishan se ollu kurjaa jos ei olisi päässyt.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top