Mäkään en ole vielä lähellekään valmis synnyttämään. Laskettuun aikaankin tosin vielä tasan kuukausi, ja vanhempien lasten tavoin en tätä kolmattakaan odota syntyväksi ennen laskettua aikaa, joten luotan siihen, että aikaa on vielä.
Mulla ei siis oikein ole vielä mitään valmiina vauvaa varten. Tai no osa hankinnoista on sentään tehty, mutta koti ei ole valmis. Suurin keskeneräinen asia on ollut itse asuntotilanne. Vauva ei mahdu tähän nykyiseen asuntoon. Tai siis sille ei mahdu tänne sänkyä saati muutakaan. Vuoden alusta on ollut asuntohakemus vetämässä, ja viime aikojen kamalan panikoinnin ja odottelun jälkeen viimein eilen saatiin asuntotarjous. Käytiin sitä heti jo katsomassa ja tänään hyväksyin tarjouksen ja irtisanoin nykyisen vuokrasopimuksen. Uuteen päästään muuttamaan aikaisintaan kesäkuun puolivälissä. Eli "leppoisa" loppuraskaus tiedossa muuton kanssa. Olin mä jo henkisesti varautunut siihen, ettei saada sitä isompaa asuntoa ajoissa, ja olin suunnitellut majoittavani vauvan äitiyspakkauslaatikkoon omaan sänkyyni ja vähitellen alkavani pestä vauvanvaatteita ja keksimään niille jonkun paikan jostain.
Taustatietona sellainen, että tää tilanne on tällainen siksi, kun tämä vauva ei ollut mitenkään suunniteltu elämänmuutos, ei oltu seurusteltu vielä vuottakaan lapsen isän kanssa sen saatua alkunsa, eikä edes asuttu yhdessä (eikä olla toistaiseksi muuttamassakaan yhteen). Mulla oli jo varattuna aika sterilisaatioonkin tammikuussa, mutta kun kävi miten kävi, enkä kyennyt aborttiin (mihin myös ehdin jo hakea lähetteen ja varata ajan), niin se piti sitten perua.
Fyysisesti olisin kyllä valmis synnyttämään, tai ainakin pääsemään eroon kaikista kamalista raskausvaivoista ja kasvattamaan vauvaa mieluummin masun ulkopuolella. Mutta nyt on kyllä tuo muuttoasia päällimmäisenä mielessä, ja toivon selviäväni siitä ennen kuin vauva on valmis tulemaan maailmaan.
Jos tulevaa synnytystä voi yhtään ennakoida aiempien perusteella, niin siihen hommaan ei kauaa tule kulumaan aikaa. Eka synnytys kesti ekoista suppareista syntymään vajaa kahdeksan tuntia, ja siinä välissä se synnytys ehti olla pysähdyksissäkin muutaman tunnin. Kahdeksaan senttiin ehdin aueta neljässä tunnissa. Siinä vaiheessa oltiin järkyttävien kipujen takia jo sairaalassa, missä väkisin halusin jotain kipua lievittävää, mutta kohdunkaulan puudutuksen saatuani se synnytyksen eteneminen sitten tyssäsikin kokonaan, ja oksitosiiinilla vietiin loppuun. Olen aina miettinyt, että kuinkahan nopeasti homma olisi ollut ohi, jos olisin vaan kestänyt ne kivut. Toka synnytys oli ohi vajaa 3,5 tunnin päästä supistusten alkamisesta. Avautumisvaihe meni ilokaasulla, ja kestin kivut paljon paremmin. Mielenkiinnolla odotan, miten tuleva synnytys etenee ja miten pärjään kipujen kanssa.