Synnytys lähenee ja jännitys tiivistyy..

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Gemini
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Joo, ei sitä vaan koskaan tiedä :)
Kun itsellänikään ei esikoisen kanssa mitään oireita ja sitten yks aamu sitä vaan heräsi, lorahdus pönttöön ja se oli menoa sen jälkeen :p
Nyt kun on ollut kaikenlaisia oireita ja vauva kiinnittynyt niin kyllähän sitä vähän innostuu, että kohtako sitä pääsee tositoimiin :)
 
Mä toisaalta välillä elättelen toiveita piakkoin käynnistyvästä synnytyksestä, mutta toisaalta tässä on vielä sen verran paljon järjesteltävää ja hankittavaa, että kyllä tässä ehtisi sen puoleen synnytystä lykätä ihan sinne lasketun ajan paikkeille.

En oikeastaan edes tiedä miksi haluaisin vauvan tulevan etuajassa, kun mulla on suurimman osan ajasta kuitenkin ihan hyvä olo tän pienen mahan kanssa ja todellakin haluan ehtiä äitiyslomailla ja rentoutua ennen kuin elämä mullistuu. Ja mahakuvatkin pitäis vielä käydä valokuvaamossa nappaamassa...
 
Mulla esikoinen syntyi 39+4 ja nyt menossa 39+2 niin ajattelin, et vois vaikka tullakin kohta. Niin nyt sit sellainen hermostuneen odottava olo koko ajan
 
Mullakin kokoajan vähän odottava ja jännittävä olo, kun esikoisen aika meni jo ja mulla vasta 36+6. Saapa nähä millon syntyy ja joudunko olemaan jännityksessä vielä montaki viikkoa! Sulla suspaus ei mee varmasti enää kauaa. :)
 
Itselläni on nyt jotenkin ristiriitaiset fiilikset.
Olisi kiva jo synnyttää, mutta sitten se itse synnytys jännittää (ehkä välillä alkanut jopa pelottaa..) ja se, kun elämään saapuu uusi ihminen. On jotenkin epätodellinen olo, että kohta mulla on oikeasti kaksi lasta..
Ja siltikin tuntuu siltä ihan kuin olisi tulossa ensimmäinen ja sitä miettii, että miten mä osaan olla vauvan kanssa :grin
 
Viime yönä se iski, paniikki! Tää lapsihan pitää ihan oikeesti vielä synnyttääkki :confused: Onko myöhäistä harkita sijaissynnyttäjää? Voi apua... Miten mä kestän taas sitä kipua, ja vielä jos en ehdi saamaan kivunlievitystä :sad010
 
Mulla on kans tunne, että miten ihmeessä minä selviän siitä synnytyksestä. Puhumattakaan vauva-ajasta. Enhän minä muista enää miten usein vaippa vaihdetaan tai kuinka usein vauvaa pitää syöttää. Mitä sille laitetaan päälle? Milloin nukutaan päiväunia? Paniikki!! :schoked025

Ja edelleen kaikki vaatteet pesemättä ja laittamatta kaappiin, harsot pesemättä, vaipat ostamatta, vaunut varastossa ja sänky petaamatta... Ja synnytys käynnistetään todennäköisesti muutaman päivän sisällä.

Tää talo ei ole vielä vauvavalmis. Enkä minä.

Ei tiedä itkeäkö vai nauraa.

Enkä jostain syystä meinaa saada itseäni aloittaman tämän kaaoksen järjestämistä mistään suunnasta. Haahuilen vaan pitkin taloa ja yritän saada jotain aikaseksi. :whacky011

Ja sit toisaalta odotan kauheasti, että saisin vauvan jo pois mahasta ja syliini.
 
Tänään on sellanen olo, että tarjoudun vaikka muutamallekin sijaissynnyttäjäks, jos se tarkoittaa, että saan tän omankin ulos...

Väitän, että mulla on kaikki maailman raskausoireet kerralla päällä - tai että ainakin se tuntuu siltä, eikä nyt hymyilytä enää yhtään :angry1

Kärsimätön, tylsistynyt, kipuileva ja ärtyisä ensisynnyttäjäkandidaatti täällä moi: tuu jo ulos!...
 
Täällä myös jännittää ja jopa ahdistaa välillä tuleva synnytys:sad001 Juurikin se kipu ja ehdinkö saada kipulääkitystä kun kaksi edellistä menny luomuna pakon edessä!! Ja todella toivon että tämä synnytys ei ala vesien menolla... Se kun niin paljon vauhdikkaampaa ja kipeämpää!! Mähän kävin näistä juttelemassa synnytyspelko kätilön kans ja kaikki on kirjattu ylös mutta eipä näille mietteille taida voida mitään:sad001 Yritän kyllä ajatella positiivisesti ja keskittyä siihen että tää on mun viimeinen kerta! Tän jälkeen ainoa ehkäisykeino on sterilisaatio tai sitte pidän jalat tiukasti ristissä:wink
Pitää vaan hokea itselle että kaikki menee hyvin ja luottaa omaan kehoon.
 
Kamala minä toivon että synnyttäisin pian, ja pääsyynä ettei ehdi tulla enempää raskausarpia (niitä on tulossa lisää ja ne on niin kamalan violetteja). :smiley-ashamed008 Toivon mukaan tällaiset pinnalliset murheet unohtuu, kun saa vauvan syliin. Muuten olo on itse asiassa vallan mainio! Lomailu on helpottanut raskausvaivoihin selkeästi. Tänään meinaan kyllä mennä asioille ja kävellä paljon, että saa nähdä toisiko se jotain supistuksia. Suunnitelmissa on touhuta reippaasti joka päivä, mikä ehkä aiheuttaisi supisteluja ja kypsyttäisi kohdunsuuta, ja ehkä tuo sitten syntyisi vähän aiemmin.

Itse en ole synnytyskipua ehtinyt kauheasti pelätä etukäteen, vaikka uskon kyllä että se voi olla todella hirveää. Toisaalta kerran sen kestää, ja sitten saa lapsen. :) Sen verran olen synnytystä miettinyt, että haluaisin ponnistamisvaiheessa aluksi olla seisaaltaan, ja loppuvaiheen jakkaralla jos mahdollista. Kai se puoli-istuvakin tietysti menee, jos on pakko. Ja muuten ei ole sen tarkempia suunnitelmia. Kyllähän luomusynnytys olisi tietysti hienoa, mutta jos kipu on sietämätöntä niin otan kyllä kaikki lääkkeet vastaan.
 
Tänään täynnä 37 viikkoa ja mä niiiiin toivon, et kaikista mun vaivoista huolimatta tämä ei oo tulossa vielä hyvään toviin ulos, koska meillä on remppa PAHASTI kesken! Mm. vessa ja keittiö puuttuu kokonaan.. Tai siis on meillä yläkerrassa yksi vessa, mut sinne onkin kiva tikkien kanssa aina kävellä peseen vauvaa ja ottaa joka kerta tuo 2vew taaperokin mukaan.. Ja siis kaikki vauvan hoitopaikat ym. tulee vata remontin valmistumisen myötä eli toivottavasti tällä tapauksella ei oo kiire maailmaan!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Täällä samat mietteet/murheet! Mietityttää miksikä sitä lähti taas tähän vauvahommaan. :D Mies jo useamman kerran sanonu, että tää on sitten viimenen, niin pakko myös yrittää nauttia näistä jutuista, kun ei sitä ikinä tiiä, jos en saa sen päätä enää käännettyä.
Heh, hienosti sain samaan kappaleeseen huolen tulevasta vauvasta ja toiveen vielä kolmannesta. Onhan vauvat sitten niiiiiiiiin ihania, mutta kyllä se synnytys vaan pelottaa ja miten kahden lapsen kanssa pärjää kotona.
Mulla synnytys ei ollut kipeä, kun sain epiduraalin, mutta mulla myös lähti käyntiin vesien menolla ja epiduraali pitikin antaa jo parin tunnin päästä. Joten se jänskättää, että tuleeko toinen vielä nopeampaa?! Ja meillä ikäeroa noin 1v9kk, eli ei oo mun paikat vielä kerenneet kokonaan normalisoitua. Onko kellään kokemusta, että tuleeko seuraavat nopeampaa?
 
Pitääpä vielä kommentoida tähän tuota satsuman synnytyskertomusta. Musta on jotenki ihan älytöntä, että pitää jäädä kotiin vesien menon jälkeen.:eek: Ihanko oikeasti ne vauvat ei heti lähe syntymään, kun vedet menee? Lääkkeethän siinä just jää saamatta. Ja mikään ei ois pelottavampaa kuin synnyttää kotona! Onko nämä näitä säästöjä? Mä kyllä ainakin lompsin suoraan sairaalaan, saatan ehkä matkalta soittaa, että tulossa ollaan. :p
 
Mulla näillä edellisillä ikäeroa 1v4kk ja vanhemman synnytys kesti reilu 14h ja seuraavan reilu 9h, että täällä kans jännityksellä odotetaan, kuinka nopeasti tämä seuraava tulee, toivottavasti ei kovin nopeasti, että ehdin nauttia kivuista rauhassa kotona :)
Ja ihan tottahan se on, että ei se synnytys välttämättä käynnisty vesien menolla. Jos ei supistukset ala, ei ole mitään kiirettä sairaalaan.
Monesti on niin, että synnytys käynnistetään vuorokauden päästä vesien menosta, kun ei itse ole käynnistynyt.
 
Voi kamala. Toivottavasti siitä vesien menosta erittyy jotain rauhoittumis hormooneja, että maltan ootella kotona. :P Jos siis niin käy, ettei supparit alakaan (mitä vahvasti epäilen).
 
Kävin tänään neuvolassa ja mulla oli se b-streptokokki positiivinen. Sain sellasen käsityksen, että jos synnytys alkaa vesien menolla, niin pitää mennä samantien sairaalaan, niin aloitetaan antibiootti. Onko muita kantajia / onko kellään kokemusta?


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Voi hemmetti.. munkin piti käydä jossain verikokeessa tällä viikolla...
Jos sitä perjantaina ehtisi koulun päättäjäisten jälkeen...:oops:
 
Minulta löytyy myös tämä b-streptokokki, ja niin mäkin ymmärsin et pitää mennä suht ajoissa jotta se antibiootti kerkiää tehoamaan(?) ettei vauvaan tartu.

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
Ihanaa kun muutkin täällä samoissa tunnelmissa! :) Odotan kans ensimmäistäni ja toisaalta olen jo kärsimätön saamaan vauvan omaan syliin, mutta toisaalta en ole kuitenkaan ihan valmis vielä... Asun myös Saksassa ja olen edelleen vähän pihalla kaikenmaailman paperihommista täällä mikä myös stressaa kaiken muun päälle. Ja lastenvaunut saapuu näillä näkymin vain kaksi päivää ennen laskettua aika ja sänkyäkään ei olla saatu vielä kokoon kun joitain ruuveja puuttuu (saatiin käytettynä miehen siskolta). Eli ei ihan valmista ole vielä tässäkään huushollissa! :D

Mulla pelottaa jotenkin se etten älyä että nyt se synnytys alkoi ja pitäis sairaalaan joutua! Kun on välillä jotain kipuilua mahassa, mutta en oikein tiedä että onko ne supistuksia vai mitä... Lääkäri on kyllä sanonut että vauva tulee varmaan ajallaan ulos (olen siis viikolla 37 + 4 ) kun on jo niin alas laskeutunut. Ja ihan varmastihan ne kivut on sitten ihan omaa luokkaansa kun on tosi kyseessä ja kyllähän ne vedetkin sit jo jotain kertoo ;) Tänään kun kävin sairaalassa akupunktuurissa niin kuulin kun joku toinen siellä jo synnytti :) Luulin että se oli vasta ihan alkussynnytystä kun se niin vaimeasti huokaili ja vain kerran kirosi :D Mutta kohta kuului jo vauvan itkua sieltä huoneesta ja kyllähän se tuli itsellekkin tippa linssiin :) Voihan se tietty olla että jos kovin kauan synnyttää ja on ihan uupunut niin ei siinä loppuvaiheessa enää paljon huudeta ja kirota :D

Itsellä varmaan eniten se tässä jännittää, kun ei oikein tiedä mitä odottaa. Että miten pahat ja millaiset ne kivut oikein on ja eteneekö synnytys normaalisti. Toivoisin vain ettei synnytys kovin venyisi, mikä on varmaan kaikkein pahinta ja sitä myös sillä akupunktuurilla yritetään ehkäistä. Haluaisin myös synnyttää veteen, mikä on täällä suht yleistä, mutta tiedä sitten muuttuuko mieli kun on tilanne päällä :) Pitäisi varmaan vaan yrittä olla liikaa miettimättä koko synnytystä ja nauttia vain viimeisistä hetkistä kun on omaa rauhaa ja saa nukkua niin paljon kun haluaa :P

Tsemppiä kaikille muillekkin jännittäjille!
 
Ja hei, mitä toi muuten tarkoittaa että "vauva on kiinnittynyt"? Voihan se olla että tuostakin täällä oma lääkäri ja kätilö puhunut, mutta ei kuitenkaan ihan täydellistä toi mun saksa vielä oo niin en oo tajunnu sit vaan! :)
 
Takaisin
Top