Täällä myös ekakertalainen. Tietysti tähän ikään mennessä useat ystävät ja tutut ovat synnyttäneet ja monenlaisia tarinoita olen kuullut.
Pääosin kokemukset ovat olleet positiivisia enkä itsekkään osaa tulevaa varsinaisesti pelätä. Jännittävää se toki on.
Olen ajatellut heittäytyä tilanteeseen avoimin mielin eli lääkitystä käytetään tarvittaessa. Mulla on suht korkea kipukynnys ja yleensä saan hallittua omia pelkojani vaikka koskeekin. En kuitenkaan halua kieltää mitään hoitoa ja niitä puudutuksiakin on monenlaisia.
Ainoat asiat joista haluan maininnan sinne toiveisiin on, ettei perätilaista edes yritettäisi synnyttää vaan siihen sitten suunniteltu sektio. Ja että päästävät meidät lähtemään sairaalaa kohti hyvissä ajoin. Meillä on pitkä matka sairaalaan ja itse pelkään autossa aina muutenkin. Niin toive on, ettei vauva vaan synny matkalle ja että kuski pystyy keskittymään ajamiseen.
Siis sit kun synnytys tuntuu susta et lähteny käyntiin niin tottakai saa lähteä kohti sairaalaa. Jos siellä hoitajan mukaan ei viä käynnissä niin usein käskevät kävelylle. Koska kävely vahvistaa supistuksia ja saattaa näin ollen nopeuttaa synnyttämistä. Ite ollu välillä loppu vaiheessa osastolla yötä kipujen takia kun supistus kivut isoja mutta ei käynnistynyt viä niin olin sit lepäämässä yön sairaalassa. Et kova pitää olla että saat itselles hoitoo ja et uskotaan.