Synnytys ajatuksia

[Pauliina0]

Hei! Millasia synnytys pohdintoja täällä on porukka miettinyt? Kivunlievitykset? Polikliininen synnytys? Oletko tehnyt synnytystoiveista kirjettä kätilöjä varten? Jännittääkö tuleva? Kiinnostaako luonnonmukainen synnytys ym? Keskustelua olis kiva kuulla

Minä odotan neljättä ja toivoisin mahdollisimman pitkälle lääkkeetöntä synnytystä. Tähän olen ottanut avuksi raskaus joogan aloittamisen ja käynyt hierojalla alusta asti. Aion käydä myös synnytyslaulu kurssilla Kaikki kolme edellistä synnytystä olleet erilaisia. On ollut epiduraalia, ilokaasua, pcb puudutusta, suihkua/kylpyä, imukuppia ja sitten myös luomuna synnytystä joka auttanut nopeiten palautumiseen. Epiduraali on pysäyttänyt totaalisesti avautumisvaiheen. Tietysti ei voi tietää miten synnytys lopulta lähtee käyntiin että sen mukaan mennään mitä tuleman pitää

 

[Sundiu]

Itse synnytin esikoisen ulkomailla ja silloin se oli hieman jännittävää, nyt ei jännitä ainakaan vielä yhtään. Esikoisesta koko raskaus meni ilman oireita ja synnytys alkoi luonnollisesti , olin suihkussa kun limatulppa irtosi, synnytys itsessään kesti 10tuntia ja ponnistus vaihe meni kolmella ponnistuksella eli todella nopeasti. Kivunlievitystä ei keritty antamaan eikä minulle kyllä mitään ilokaasuja yms edes tarjottu mikä oli hieman outoa. Tosin aukesin tunnissa 2cm 10cm niin ei siinä olis kerinnyt enää
Nyt neuvolassa sanottiin että tämä synnytys voi olla todella nopea kun ensimmäinen ollut myös, joten olen siihen varautunut ettei tässäkään lievitystä kipuihin ole tarjolla saatika kerkeä. Positiivisin mielin odotan mitä tuleman pitää

 

[Hannan]

Minulla myös takana nopeita synnytyksiä, paitsi sitten tämä kolmas jota käynnistettiin päivä. Olin jo varautunut matkasynnytyksen mahdollisuuteen mutta hän ei olisi halunnut tulla ollenkaan. Nyt en osaa siis yhtään arvailla miten tämän kanssa menee.

Mutta tiedän että avaudun nopeasti (4cm-->10cm 15 min ja näin on käynyt joka kerta) Kivunlievityksenä aluksi haluan ilokaasua, se auttaa muistaa hengittämään ja lopuksi spinaalin (toimi minulla paremmin kuin epiduraali) Yksi on syntynyt pelkällä ilokaasulla ja toipuminen oli tästä kaikista nopein. Eli jos spinaalia ei ehditä laittaa, ei se haittaa

 

[fruktgodis]

Mulla tämä tulee olemaan ensimmäinen synnytys ja ei kyllä ole minkäänlaisia suunnitelmia tai toiveita, muuta kuin että vauva selviäis hengissä. Toki luonnollinen alatiesynnytys olisi paras.

Antaudun kyllä ihan täysin ammattilaisten armoille, tehköön niinkun parhaakseen näkee ei jännitä tuleva synnytys.

 

[Jolie]

Minulla viimeksi ei keretty antamaan epiduraalia, olin kyllä niin jaksamisen äärirajoilla, mutta selvisin ilman sitä. Nyt en tiedä miten tehdä. Tilanteen mukaan varmaan eletään. Nyt tulee tosi tyhmä kysymys, mutta poistaako epiduraali kivut ihan kokonaan? Eli ei tarvitse ilokaasua ottaa kipuihin jos on vaikuttamassa epiduraali. Vedin viimeksi ilokaasua paljon ja varmaan otin sitä liikaa tai jotenkin väärin, kun alkoi pyöryttämään ja äänet kuului vaimeana sekä tuli huono olo. Nyt en haluaisi niin paljon käyttää ilokaasua

 

[Enya]

Minulla kaikki 3 edellistä synnytystä menneet ilman lääkkeellistä kivunlievitystä omasta halusta. Lämmin suihku auttoi hyvin, samoin alaselän hieronta supistusten aikana, kävely ja jumppapallon päällä lantion pyörittely. Avautumisvaiheet ovat olleet 7 cm asti helppoja, sen jälkeen loput on auenneet vauhdilla ja ponnistusvaihe alkanut melkein samantien. Ja sen kivun kestää hyvin, kun tietää että ei kipu kestä kauan ja paras palkinto odottaa Voin siis suositella kokeilemaan lääkkeetöntä kivunlievitystä ja tottakai jos kivut on liian kovat, niin aina voi pyytää kivunlievitystä :)

 

[Pauliina0]

Enya kuulostat kyllä tosi vahvalta naiselta, ihailtavaa

Minulla viimeksi ei keretty antamaan epiduraalia, olin kyllä niin jaksamisen äärirajoilla, mutta selvisin ilman sitä. Nyt en tiedä miten tehdä. Tilanteen mukaan varmaan eletään. Nyt tulee tosi tyhmä kysymys, mutta poistaako epiduraali kivut ihan kokonaan? Eli ei tarvitse ilokaasua ottaa kipuihin jos on vaikuttamassa epiduraali. Vedin viimeksi ilokaasua paljon ja varmaan otin sitä liikaa tai jotenkin väärin, kun alkoi pyöryttämään ja äänet kuului vaimeana sekä tuli huono olo. Nyt en haluaisi niin paljon käyttää ilokaasua

Ei ole kyllä tyhmä kysymys :) kyllä epiduraalin tarkoitus on kipu viedä pois ja usein kyllä sen tekeekin puuduttaen alavartaloa kai osittain. Joskus oon kuullut että laitto epäonnistunut eikä ole saatu piikkiä oikeaan nikama väliin. Mutta mulla siis se vei kaiken kivun, en tuntenut mitään kipuja, nauroin ja vitsailin vaan sinne 10 senttiin asti. Ei tarvinut ottaa sen aikana mitään muita kivunlievityksiä. Kääntöpuolena mulla oli vain se että avautuminen hidastui (kesti lopulta 17h) ja oksitosiinia jouduttiin tiputtaa paljon siinä välissä, vaikka olin mennyt sairaalaan täysin säännöllisten supistusten kanssa ollessani auki 4cm.

Epiduraalin kanssa en tuntenut ponnistuksen aikana mitään. Kätilö joutui katsoa käyrältä milloin supistaa ja kertoa että nyt ponnista... Kaiken lisäksi tuollon vauva oli osittain avotarjonnassa ja jäi jumiin, sykkeet romahti->otettiin imukupilla pois kahden episotomian teon jälkeen (kesti yli tunnin)->vauva sai hapenpuutetta, 3pistettä ja joutui teholle viikoksi taistelemaan hengestään. :arghh: Vauva varmasti sai synnytyksestä säikähdyksen kun itki ensimmäisen puolivuotta ja oli käsittelyarka (jouduttiin tutkia/poissulkea vammoja alussa myös)... On tänäpäivänä terve lapsi onneksi.

Joten! Tässä tullaankin mun kohdalla siihen miksi epiduraali ei tuntunut mulle hyvältä ajatukselta tuon jälkeen enää. Seuraava lapsemme olisi halutessani otettu sektiolla mutta halusin päästä peloista yli ja kakkosen synnytin 4 tunnissa luomusti (suihku ja hieronta auttoi mutta avautuminen oli nopea ja pitkään en olisi jaksanut isoja kipuja...). se oli kyllä hieno kokemus saada vauva syliin ja heti rinnalle. Näin ei esikoisen kanssa käynyt. Esikoisen kanssa se epiduraali vain laitettiin heti! Ei siinä mitään kyselty kun olin avoimin mielin liikkeellä.

Kolmas synnytys oli siinä mielessä rankka että olin koko rv 38 auki 3cm eli latenssi otti ikuisuuden meidän yli 4 kilonen lapsi teki kyllä hidasta tuloa maailmaan. Lopulta otatin synnärillä akupunktio neulat niin johan lähti kulkemaan. Käytin ilokaasua ja sain siitä apua. Ponnistus kesti 15min ja oli järkyttävä ilman puudutusta kuten kakkosellakin mutta parasta oli että sain ponnistaa polviseisonnassa ja otin lapsen itse vastaan omin käsin istukka tuli heti samantien ja kätilöt tulivat vasta parin tunnin päästä punnitsemaan vauvan ym.

 

[Shooky90]

En aio suunnitella mitään, koska siihen synnytyksen kulkuun ei mielestäni loppujen lopuksi pysty ihan hirveästi vaikuttamaan. Tärkeintä on että vauva syntyy turvallisessa ympäristössä ja että mitään turhia komplikaatioita ei syntyisi.
Haluan myös kunnon kivunlievityksen. Viimeksi sain spinaalipuudutteen ja se toimi kuin unelma! On se synnyttäminen ihan tarpeeksi rankkaa muutenkin.

 

[Avelin]

Itse toivon taas vaan hyvää kivunlievitystä. Ekassa raskaudessa menin asenteella että en tiedä mitään synnytyksestä ja kätilöt kyllä ohjaa minua ja näin kävikin. Kivunlievitys oli 10/10 ja kätilö osasi ohjata niin että oli kokoajan turvallinen fiilis kun pystyi luottamaan että ammattilainen hoitaa.

Tällä kertaa pyydän heitä vain lukemaan edellisen synnytyskertomuksen koska haluan mahdollisimman samat kivunlievitykseen jos mahdollista. Toivon että tämä toinen olisi yhtä hyvä kokemus ja menisi vielä nopeammin ja helpommin.

 

[Jolie]

Enya kuulostat kyllä tosi vahvalta naiselta, ihailtavaa

Ei ole kyllä tyhmä kysymys :) kyllä epiduraalin tarkoitus on kipu viedä pois ja usein kyllä sen tekeekin puuduttaen alavartaloa kai osittain. Joskus oon kuullut että laitto epäonnistunut eikä ole saatu piikkiä oikeaan nikama väliin. Mutta mulla siis se vei kaiken kivun, en tuntenut mitään kipuja, nauroin ja vitsailin vaan sinne 10 senttiin asti. Ei tarvinut ottaa sen aikana mitään muita kivunlievityksiä. Kääntöpuolena mulla oli vain se että avautuminen hidastui (kesti lopulta 17h) ja oksitosiinia jouduttiin tiputtaa paljon siinä välissä, vaikka olin mennyt sairaalaan täysin säännöllisten supistusten kanssa ollessani auki 4cm.

Epiduraalin kanssa en tuntenut ponnistuksen aikana mitään. Kätilö joutui katsoa käyrältä milloin supistaa ja kertoa että nyt ponnista... Kaiken lisäksi tuollon vauva oli osittain avotarjonnassa ja jäi jumiin, sykkeet romahti->otettiin imukupilla pois kahden episotomian teon jälkeen (kesti yli tunnin)->vauva sai hapenpuutetta, 3pistettä ja joutui teholle viikoksi taistelemaan hengestään. :arghh: Vauva varmasti sai synnytyksestä säikähdyksen kun itki ensimmäisen puolivuotta ja oli käsittelyarka (jouduttiin tutkia/poissulkea vammoja alussa myös)... On tänäpäivänä terve lapsi onneksi.

Joten! Tässä tullaankin mun kohdalla siihen miksi epiduraali ei tuntunut mulle hyvältä ajatukselta tuon jälkeen enää. Seuraava lapsemme olisi halutessani otettu sektiolla mutta halusin päästä peloista yli ja kakkosen synnytin 4 tunnissa luomusti (suihku ja hieronta auttoi mutta avautuminen oli nopea ja pitkään en olisi jaksanut isoja kipuja...). se oli kyllä hieno kokemus saada vauva syliin ja heti rinnalle. Näin ei esikoisen kanssa käynyt. Esikoisen kanssa se epiduraali vain laitettiin heti! Ei siinä mitään kyselty kun olin avoimin mielin liikkeellä.

Kolmas synnytys oli siinä mielessä rankka että olin koko rv 38 auki 3cm eli latenssi otti ikuisuuden meidän yli 4 kilonen lapsi teki kyllä hidasta tuloa maailmaan. Lopulta otatin synnärillä akupunktio neulat niin johan lähti kulkemaan. Käytin ilokaasua ja sain siitä apua. Ponnistus kesti 15min ja oli järkyttävä ilman puudutusta kuten kakkosellakin mutta parasta oli että sain ponnistaa polviseisonnassa ja otin lapsen itse vastaan omin käsin istukka tuli heti samantien ja kätilöt tulivat vasta parin tunnin päästä punnitsemaan vauvan ym.

Kiitos, kun kerroit kokemuksistasi ehkä vielä puntaroin sitä epiduraalia Tuo avautumisen hidastuminen olisi kyllä niin turhauttavaa. Lisäksi olis kyllä vaikeampaa ponnistaa, jos ei tuntisi itse sitä ponnistuksen tunnetta. Kiitos vielä, kun kerroit kokemuksistasi.

Jospa pärjäisin ilman sitä ilokaasua, siitä jäi vähän huono fiilis viime kerralta, kun tuli huono olo. Pitää katsoa, mitä muita keinoja synnärillä olisi tarjottavana, että pärjäisi ilman epiduraalia. Toki pidän sen vaihtoehdon auki, että jos on ihan kamalat kivut, joita ei kestä, niin sitten epiduraali. Jännittävää. Lisäksi, kun jokainen synnytys on niin erilainen, että vaikka esikoisen synnytys meni nopeasti eteni, niin tämä synnytys voi olla erilainen. Toivon, että tässä menisi myös kaikki hyvin

 

[Marmani]

Itse menen synnytykseen hyvin avoimin mielin niinkuin viime kerrallakin. Kivunlievityksinä oli viimeksi lihaskipulääke, suihku, amme, ilokaasu ja epiduraali. Epiduraali vaikutti niin hyvin etten tuntenut ponnistusvaiheessa kipua enkä ponnistamisen tunnetta, mutta en kokenut silti ponnistamista vaikeaksi. Ponnistusvaihe kesti minulla 19 min.

Tällä kerralla olen avoimin mielin myös sille vaihtoehdolle, etten epiduraalia ota ellen koe sitä tarpeelliseksi. Viime synnytyksessä vauva oli tulossa väärässä asennossa ja vauvan pää painoi niin kipeästi supistuksen aikana, etten oikeastaan tuntenut mitään supistuspolttoa edes muuten. Eli jos vauva tulisi tällä kertaa oikeassa asennossa niin nähtäväksi jää, olisiko kipu siedettävä ilman puudutustakin. Mutta ehdottomasti otan jos kivut ovat kovat, sillä viimeksi minulla ei sen ottaminen hidastanut avautumista :)

 

[Enya]

Enya kuulostat kyllä tosi vahvalta naiselta, ihailtavaa

Ei ole kyllä tyhmä kysymys :) kyllä epiduraalin tarkoitus on kipu viedä pois ja usein kyllä sen tekeekin puuduttaen alavartaloa kai osittain. Joskus oon kuullut että laitto epäonnistunut eikä ole saatu piikkiä oikeaan nikama väliin. Mutta mulla siis se vei kaiken kivun, en tuntenut mitään kipuja, nauroin ja vitsailin vaan sinne 10 senttiin asti. Ei tarvinut ottaa sen aikana mitään muita kivunlievityksiä. Kääntöpuolena mulla oli vain se että avautuminen hidastui (kesti lopulta 17h) ja oksitosiinia jouduttiin tiputtaa paljon siinä välissä, vaikka olin mennyt sairaalaan täysin säännöllisten supistusten kanssa ollessani auki 4cm.

Epiduraalin kanssa en tuntenut ponnistuksen aikana mitään. Kätilö joutui katsoa käyrältä milloin supistaa ja kertoa että nyt ponnista... Kaiken lisäksi tuollon vauva oli osittain avotarjonnassa ja jäi jumiin, sykkeet romahti->otettiin imukupilla pois kahden episotomian teon jälkeen (kesti yli tunnin)->vauva sai hapenpuutetta, 3pistettä ja joutui teholle viikoksi taistelemaan hengestään. :arghh: Vauva varmasti sai synnytyksestä säikähdyksen kun itki ensimmäisen puolivuotta ja oli käsittelyarka (jouduttiin tutkia/poissulkea vammoja alussa myös)... On tänäpäivänä terve lapsi onneksi.

Joten! Tässä tullaankin mun kohdalla siihen miksi epiduraali ei tuntunut mulle hyvältä ajatukselta tuon jälkeen enää. Seuraava lapsemme olisi halutessani otettu sektiolla mutta halusin päästä peloista yli ja kakkosen synnytin 4 tunnissa luomusti (suihku ja hieronta auttoi mutta avautuminen oli nopea ja pitkään en olisi jaksanut isoja kipuja...). se oli kyllä hieno kokemus saada vauva syliin ja heti rinnalle. Näin ei esikoisen kanssa käynyt. Esikoisen kanssa se epiduraali vain laitettiin heti! Ei siinä mitään kyselty kun olin avoimin mielin liikkeellä.

Kolmas synnytys oli siinä mielessä rankka että olin koko rv 38 auki 3cm eli latenssi otti ikuisuuden meidän yli 4 kilonen lapsi teki kyllä hidasta tuloa maailmaan. Lopulta otatin synnärillä akupunktio neulat niin johan lähti kulkemaan. Käytin ilokaasua ja sain siitä apua. Ponnistus kesti 15min ja oli järkyttävä ilman puudutusta kuten kakkosellakin mutta parasta oli että sain ponnistaa polviseisonnassa ja otin lapsen itse vastaan omin käsin istukka tuli heti samantien ja kätilöt tulivat vasta parin tunnin päästä punnitsemaan vauvan ym.

Kiitos Uskon, että minullA on vain korkea kipukynnys tai sitten supistukset eivät vain ole olleet niin voimakkaita kuin toisilla. Jokainen tuntee kivun kuitenkin eri tavalla. Kyllä minullakin ponnistusvaiheessa oli tuskainen olo, mutta se on niin lyhyt aika ja se ponnistus auttaa siihen kipuun.

Jos avautumisvaiheen kanssa pärjää, mutta ponnistus on vaikea, niin silloin käsittääkseni voi olla hyvä kokeilla pudendaalipuudutusta, joka on tarkoitettu nimenomasn ponnistusvaiheeseen. Sitä voisin itsekin kokeilla tällä kertaa, jos kipu tuntuu liian voimakkaalta.

 

[cheeräiti]

Onko kukaan miettinyt hypnosynnytystä? Tai sen tyylistä, että hengityksellä ja kuplautumisella saisi rauhoitettua itsensä ja kehonsa synnyttämään lempeästi?

Seuraan itse https://www.instagram.com/evarosebirth/ ja https://www.instagram.com/thenakeddoula/ näitä tilejä ja heiltä on oppinut asentoja, kikkoja ja oikeuksia mitä voi tehdä ja vaatia, jotta olisi mahdollisimman hyvä synnytys. Ja on hyvä luottaa henkilökuntaan, mutta ihan takki auki tietämättömänä en menisi, vaan teen synnytystoivelistan ja valmistaudun kunnolla.

Olen oppinut esimerkiksi, että matalat äänet ja "löysä kurkku" tarkoittaa myös löysää pillua. Kontillaan kun on niin, polvet lähemmäs ja nilkat kauemmas antaa enemmän tilaa vauvalle. Ja että napanuoraa et tarvitse leikata heti, vaan sen saa antaa pumpata loppuun asti. Lisäksi tunne siitä, että haluan ammesynnytyksen ja ilman lääkkeellistä kivunlievitystä myös kasvaa (tens-laite + ilokaasu olisivat ensisijaiset vaihtoehdot)

Lisäksi Eva Rosen synnytyskuvat ovat kauniita (aluksi oli pienoinen shokki) ja antavat voimaa ja luottoa siihen, että itsekin pystyy tähän! Näen päivittäin jonkun synnytysvideon tai kuvan ja se normalisoi sitä tosi paljon. Olen näyttänyt myös kumppanille niitä ja se on ollut sillekin silmiä avaavaa ja ahdistusta helpottavaa!

 

[Neretle]

Ensisynnyttäjä kun oon, niin on ihan hirveen vaikee kuvitella sitä kipua mitä se voi pahimmillaan olla. Lisäksi vähän jännittää se, että miten sitä reagoi siihen kipuun. Periaatteessa toivoisin, että pystyisin synnyttämään mahdollisimman luonnollisesti, mutta mikäli kipu on aivan sietämätön niin sit tietenkin olen valmis kivunlievitystä tilanteen mukaan ottamaan.

 

[Marmani]

Onko kukaan miettinyt hypnosynnytystä? Tai sen tyylistä, että hengityksellä ja kuplautumisella saisi rauhoitettua itsensä ja kehonsa synnyttämään lempeästi?

Seuraan itse https://www.instagram.com/evarosebirth/ ja https://www.instagram.com/thenakeddoula/ näitä tilejä ja heiltä on oppinut asentoja, kikkoja ja oikeuksia mitä voi tehdä ja vaatia, jotta olisi mahdollisimman hyvä synnytys. Ja on hyvä luottaa henkilökuntaan, mutta ihan takki auki tietämättömänä en menisi, vaan teen synnytystoivelistan ja valmistaudun kunnolla.

Olen oppinut esimerkiksi, että matalat äänet ja "löysä kurkku" tarkoittaa myös löysää pillua. Kontillaan kun on niin, polvet lähemmäs ja nilkat kauemmas antaa enemmän tilaa vauvalle. Ja että napanuoraa et tarvitse leikata heti, vaan sen saa antaa pumpata loppuun asti. Lisäksi tunne siitä, että haluan ammesynnytyksen ja ilman lääkkeellistä kivunlievitystä myös kasvaa (tens-laite + ilokaasu olisivat ensisijaiset vaihtoehdot)

Lisäksi Eva Rosen synnytyskuvat ovat kauniita (aluksi oli pienoinen shokki) ja antavat voimaa ja luottoa siihen, että itsekin pystyy tähän! Näen päivittäin jonkun synnytysvideon tai kuvan ja se normalisoi sitä tosi paljon. Olen näyttänyt myös kumppanille niitä ja se on ollut sillekin silmiä avaavaa ja ahdistusta helpottavaa!

Itse olin ennen viime synnytystä katsonut videon, missä puhuttiin juuri hengittämisen tärkeydestä supistuksen aikana. Videon neuvojen mukaisesti hengitin aina supistuksen tullessa nenän kautta sisään 4 sekunnin ajan, jonka jälkeen ulos puhalsin ilmat pois suun kautta 6 sekunnin ajan. Tätä hengitystekniikkaa jatkoin koko supistuksen ajan. Tämän uskon auttaneen itselläni melko vaivattomaan synnytykseen, sillä pystyin keskittymään tähän aina supistuksen aikana enkä vaipunut ajattelemaan sitä kipua. Tämä toimi hyvin myös ilokaasua hengittäessä ja kätilö kehui että osaan hengittää ilokaasua hyvin tehokkaasti :) suosittelen siis tutustumaan ainakin näihin hengitystekniikoihin. Itse en kokenut äänenkäyttöä itselleni toimivaksi tavaksi.

 

[Air4M]

Leuat kannattaa pitää rentoina, näillä ilmeisesti yhteys lantioon. Eli kivuissa ei saa purra hampaita yhteen.

 

[Minni2016]

Ilokaasussa pystyy osaltaan kikkaileen jos lähtee päässä tuntuun hassulle et ottaa supistuksen alussa vain hetken ja sit jatkaa ilman ilokaasua sisään hengittämistä.

Itellä kolmessa synnytyksessä ollut epi eikä se ole hidastanut avautumista tai poistanut supistusten tuntua. Epi mulla vienyt kivut supistuksista. Et vauvan tulemisen kyl sit tuntenu ihan epistä huolimatta et sitä kipua ei vienyt pois mutta ni hetket olleet niin lyhyitä että eipä sitä millään olisi pois saanut tai tarvinnut saada. Ekassa ponnistus vaihe 3min. Toisessa 2min ja kolmas alle 1min. Kahessa ekassa mulla synnytyis toiveissa ollut että kätilö tarjoaa mahdollisia kivun lievitys vaihtoehtoja mitä siihen vaiheeseen tarjolla. Myös ekan synnytyksen jälkeen toiveissa oli että kätilö ohjaa ponnistus suuntaa. Eli kätilö painaa välilihasta niin ponnistuksen osasi suunnata alaspäin jolloin lapsi liikkui hyvin.

 

[Sylvikki]

Mä en ole tähän mennessä juurikaan miettinyt synnytystä, mutta nyt alan huomata, että se pikkuhiljaa pyrkii enemmän mieleen. Ensisynnyttäjä minäkin eli kaikki on uutta.

Vielä en ole kauheasti synnytyksen vaiheisiin ja kivunlievitykseen perehtynyt, mutta osa minusta ajattelee, että nainen on lähtökohtaisesti rakennettu selviämään tuosta ilman puudutteita. Tavallaan siis haluaisin kokeilla mahdollisimman lääkkeetöntä synnytystä ja luottaa kehon voimaan, mutta toisaalta jonkin verran lukenut kokemuksia, että kipu on sen tasoista, että siinä tekee mitä tahansa, että helpottaa.

Erityisesti epiduraali mua mietityttää, inhottaa vähän ajatus sen laitostakin, mutta enemmän huolettaa, jos se vaikuttaisi negatiivisesti synnytyksen kulkuun ja ei sellainenkaan, ettei tuntisi juuri mitään jotenkin ole itselle tavoiteltava tila.

Itse ajattelen, että synnytykseen kannattaa todellakin valmistautua ja miettiä sitä etukäteen. Ei tietenkään niin, että laatii käsikirjoituksen, jonka mukaan aikoo edetä, mutta uskon, että auttaa kyllä asiaa, että eri vaihtoehtoja ja mahdollisia omia reagointitapoja on pohtinut ennakkoon.

 

[Landepaukku]

Epiduraalista muistan sellaisen jännän jutun, että sen aikana koko kehossa tuntui kutina / kihelmöinti. Kivut katosi kokonaan, mutta se kutina oli hassua.
Epiduraalin vaikutus kesti noin 2 tuntia, ja kätilö antoi mun nukkua ekan tunnin ja sitten passitti käytäville kävelylle, jotta avautuminen jatkuisi. Eli liike vissiin jouduttaa avautumista.

Ilokaasu on ollut paras ystäväni molemmissa synnytyksissä. Olinkin ekassa synnytyksessä ihan kauhuissani, kun sitä ei saanut käyttää enää ponnistusvaiheessa. Olin kyllä siinä vaiheessa ollut jo kolme päivää "käynnistettävänä" ja kärsinyt todella kipeistä mutta tehottomista supistuksista. Eli voimat oli vähissä.
Ilokaasua pystyy tosiaan itsekin säätelemään, eli tarkoituksena on supistuksen alkaessa hengittää sitä, jolloin se vie pahimman huipun supparilta. Ilokaasun hengittämisen saa siis lopettaa jo ennen sitä supistuksen huippua.
Mulla pari kertaa sattui överit ilokaasulla ja koin sellasen jännän tilan, jossa kaikki ympärillä hidastui hidastumistaan, mutta äänet alkoi voimistua.

 

[Ylliste]

Täällä myös ekakertalainen. Tietysti tähän ikään mennessä useat ystävät ja tutut ovat synnyttäneet ja monenlaisia tarinoita olen kuullut.
Pääosin kokemukset ovat olleet positiivisia enkä itsekkään osaa tulevaa varsinaisesti pelätä. Jännittävää se toki on.
Olen ajatellut heittäytyä tilanteeseen avoimin mielin eli lääkitystä käytetään tarvittaessa. Mulla on suht korkea kipukynnys ja yleensä saan hallittua omia pelkojani vaikka koskeekin. En kuitenkaan halua kieltää mitään hoitoa ja niitä puudutuksiakin on monenlaisia.
Ainoat asiat joista haluan maininnan sinne toiveisiin on, ettei perätilaista edes yritettäisi synnyttää vaan siihen sitten suunniteltu sektio. Ja että päästävät meidät lähtemään sairaalaa kohti hyvissä ajoin. Meillä on pitkä matka sairaalaan ja itse pelkään autossa aina muutenkin. Niin toive on, ettei vauva vaan synny matkalle ja että kuski pystyy keskittymään ajamiseen.