Synnytyksestä palautuminen

Iituliina, mulla oli ihan samanlainen olo aika pitkäänki mutta nytte kun oon kahdestaan vauvan kans uskaltanu lähtee autolla kavereita moikkaamaan ja muutenkin ihmisten ilmoille niin on helpottanu. Välillä kylläki vieläkin öisin kun muksu huutaa vattakipuja ja mies kääntää vaan kylkeä niin tulee itkuinen olo. Viime yönä taisin jopa pari kyyneltäkin siinä vauvaa lohduttaessa vääntää mutta aamulla kaikki oli taas hyvin. :)
 
tuo sana- Leijonaemo- tuli itselleni jo tutuksi sairaalassa, kun erehtyivät hyvää hyvyyttään ehdottamaan että ottavat vauvan hoitoon että saan levättyä kunnolla, "Minun VAUVAA EI VIEDÄ mihinkään minun luota" :smiley-angelic002 mullahan tulee vedet silmäkulmiin pelkästään siitä, jos mies vaihtaa vaippaa ja kuulen vauvan itkevän sydäntä raastavaa huutoa, onneksi mieheni on samassa jamassa vauvan itkun kanssa. :wacky: Vaikkei hänellä mitään hätää ole, niin sydäntä raastaa oman vauvan itku. Hitsi sitä tuleekin hömpäksi kun synnyttää :smiley-angelic006no kai tästä joskus "normaaliksi" palautuu :happy:
 
Mulla oli ekat pari viikkoa synnytyksen jälkeen just tollanen itkuinen olo. Ehkä jopa masentavakin! Mut tosiaan kun on päässy liikkeelle ja ite suhkot kunnossa, niin mielikin siitä piristy. Kyllä se siis Iituliina helpottaa!

Itkua on kyllä kamala kuunnella. Sillon pääsee helposti iteltäkin itku kun pieni itkee mahaansa... Leijonan vaistot on meilläkin heränny, mutta minua vieläkin enemmän lapsen isällä! Tosiaan mies ei antanut muutamalla ekalla vierailukerralla vauvaa edes oman äitinsä syliin! minusta taas on mukava saada välillä kädet vapaaksi ja annan mielelläni vauvam isovanhempien hoivattavaksi. Kun kuitenkaan ei ole vielä kyse siitä että olisi jäämässä yksin heidän hoiviin. Minua myös harmittaa että omat vanhempani asuvat niin kaukana, että näkevät pientä harvoin. Olisi niin kiva että he olisivat lähempänä näkemässä rakkaan lapsenlapsensa kasvua ja kehitystä.
 
Mulla seinät alkaa kaatua välittömästi niskaan jos oon yhdenkin päivän kahdestaan tuon kanssa. Vaikka tyypillä ois kaikki hyvin niin sitten itkeskelen muita asioita. :rolleyes: Yksin vaunuttelukaan ei auta tuohon alakuloon, tarviin ihmiskontaktin ni sitte kaikki on ok. Leijonaemoa musta ei ole kaivautunut esiin, annan enemmän kuin mielelläni vauvan muille syliteltäväksi, jotta voin olla itse edes hetken irti hänestä. Ei sillä etteikö läheisyys vauvan kanssa olisi mukavaa, mutta 24h kiinni tuossa toukassa on mulle hieman liikaa..
 
I-P ymmärrän sua niiiin hyvin! Vaikka tuo oma nyytti onkin kaikki kaikessa, kaipaa sitä muitakin ihmiskontakteja! Tuostakun ei ole vielä juttukaveriksi! :D ja tosiaan minusta on vaan tervettä antaa vauvaa muidenkin syliin ja hoitoon, ihan jo oman jaksamisenkin kannalta!
 
Me ollaan jo muutaman kerran ulkoiltu ja hyvä niin koska mullakin tuntuu seinät kaatuvan niskaan jos ei pääse ulos! Ja mä osaan kyllä ottaa itselleni vapaa-aikaa että saa hermo levätä, meillä kun tyttö nukkuu melkein vaan sylissä niin sitä on aika kiinni koko päivän hänessä ja tänäänkin kävin kirppis ja kauppakierroksen ilman tyttöä ja vielä lenkki siihen päälle! Nyt jaksaa taas pitää tyttöä sylissä loppuillan ja yön iholla :grin mä itkeskelin sillon ekalla viikolla herkästi mut en enää, nyt tuntuu hyvältä , on onnellinen ja kiitollinen olo:love7
 
Me ulkoiltiin tänään myös plussakelissä ensimmäisen kerran. Ja mä olen kyllä kotiin tulon jälkeen ulkoillut itse päivittäin muutenkin, sen puolen tuntia - kolme varttia mikä mulla menee tallihommia tehdessä. Siinä samalla on sitten saanut esikoinenkin ulkoilua.

Mulla otti tosi koville viikolla, kun tajusin, että imetyksen kanssa taitaa käydä samalla tavalla kuin esikoisenkin kanssa, eli maito ei riitä ja mennään osittain vastikkeelle ja pulloruokinnalle. Sen tiimoilta meni muutama päivä todella mieli maassa, itkin ja kaikki oli huonosti. Muutaman päivän asiaa käsiteltyäni, se on taas ihan ok ja sitä myöten mielikin parempi. Välillä tosin itkettää sekin, miten hitsin onnellinen sitä onkaan, kun on näin ihanat lapset ja mies, koti ja eläimet ja elämä yleensä. :)
 
Meniskös tän otsikon alle?
Pitikö noista jälkivuodon hyytymistä olla huolissaan? Synnytyksestä nyt 2 viikkoa, ja äsken hulahti sellainen ruokalusikallinen tosi hyytynyttä verta siteeseen...
 
Joo Jorvista myös ohjeistettiin että hyytymät voi olla tosi isojakin (ruokalusikallisia) eikä niistä tarvii huolestua.
 
Voihan peräsuoli sentään! Menee niin hermot tähän ummetukseen et mä en kohta enää kestä! :mad: Pukamia nyt ei tunnu olevan, ainakaan ulkoisia mut joku nyt mättää kun suoli ei vaan toimi ja hirvee polte hanurissa ja istuminenkin tuntuu nyt pahalta! Ei kiva!
Mitä tohon jälkivuotoon niin samaa sanottiin mulle kuin citrukselle et jos kananmunaa isompi hyytymä tulee niin sitten vasta huolestua. Mulla on jo hyvin jälkivuoto loppumassa, pikkuhousunsuoja riittää hyvin:p
 
Mulle ei puhuttu muuta kun vaan että ei sais hyytymiä tulla. Vähä huolestuinki kun tuli niitä pieniä klönttejä mutta näemmä kaikki oli hyvin. :)
Millais muut joilla tuli linea negra, onko haalistunu yhtään? Mulla menee vieläki komia viiva vattaa pitkin. En silti tiedä kauanko yleensä haalistumiseen menee. :D
 
Nännit ei oo koskaan mulla vaalentunut takaisin, ne on ja pysyy tummana :eek: linea negra taas on aina hävinnyt mut en muista missä ajassa.
 
I-P : Mulla on alkanut jokaisen synnytyksen jälkeen jälkivuodon loputtua menkat, ja alkoi nyt myös tämän raskauden jälkeen, siksi en voi pitää imetystä ehkäisykeinona, niinkuin vissiin jotkut voivat pitää :)
 
I-P mietein ite ihan samaa, tää on jo vähä liian karua. Toki ainakaan mulla vuoto ei oo niin runsasta ja se tässä ehkä häämääkin. Toivotaan ettei kestä kauan, onhan tässä jo kuljettu rätti pers**ssä aivan tarpeeks.
 
Mulla ei jälkivuoto kunnolla lakannut koskaan. On tiputellut vieläkin vähän silloin tällöin. Sidettä en ole tarvinnut kylläkään pariin viikkoon. Mutta nyt on pari päivää vuotanut ihan kunnolla kirkasta verta.:meh:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top