Synnytyksestä palautuminen

H

Hurrikaani

Vauhtiin päässyt keskustelija
Ajattelin luoda tämmöisen kun ei nyt nopeella selaamisella omaan silmään osunut tämmöstä.
Mitenkäs teillä kanssa sisarilla on palautuminen lähtenyt käyntiin?
Itsellä ihan hyvin, masulla on kyllä semmoi nahkareppu roikkumassa mut se ei mua haittaa. En ota siitä paniikkia, vielä :D
Eniten tällä hetkellä ärsyttää jälkivuoto ja tää hemmetin siteiden kanssa pelleily!
Mulla ei muutenkaan iho tykkää siteistä ja nyt kolme viikkoa synnytyksestä. Eikä kyllä näy jälkivuodolle loppua.
 
Mulla nyt 5 päivää synnytyksestä ja tosi hyvin oon palautunut. Johtuu varmaan osittain siitäkin, että sain alapäähän vain pari ommelta häpyhuuliin. Yksi pukama pullahti, mutta sekin on tyytyväisenä tuolla itsekseen eikä mitenkään haittaa mua. Särkylääkettäkään en oo joutunut kertaakaan ottamaan synnytyksen jälkeen kun minkäänlaista särkyäkään ei oo ollut.
Maha nyt on tuollainen pieni löllyvä pömppis, mutta kyllä siitä eroon pääsee, kunhan vaan kuntoilun voi aloittaa.
Jälkivuotoakin on kokoajan tullut vähemmän kuin normi menkkojen aikana. Lantiopohjan lihaksista ei oo tietookaan ja vähän aina jännittää yskästä tai aivastaa :grin
 
Mulle ei tullut yhtään repeämää eikä muutakaan vauriota. Nyt pari viikkoa synnytyksestä vatsa näyttää entiseltään mut tuntuu tietty löllömmältä. Lantionpohjan lihaksetkin tuntuu aika lailla omilta, kun aloin jumpata niitä jo ekana iltana. En kyl vieläkään uskalla aivastaa laittamatta jalkoja ristiin mut kaipa se on joku päivä kokeiltava lirahtaako vai ei :wink Hankalin vaiva on ummetus. Katotaan pitääkö huomenna nöyrtyä ja mennä ostamaan jotain ulostuslääkettä. Jälkivuoto on aika vähäistä mut välillä lorahtaa hiukan isompi satsi kerralla. Ai niin, napa on muuttunut valtavaksi, mut onpahan helppo putsata, jos menee nöyhtää :grin
 
Neuvolan täti eilen tunnusteli ja totesi että kohtu on palautunut jo hyvin lähelle normaalia. Hyvä niin. Jälkivuotoa on, mutta ei ihan kamalan paljon.
Lantionpohjan lihaksia olen minäkin alkanut heti synnytystä seuraavana päivänä harjoittamaan, ihan hoitaneen kätilön ohjeistamana. Hän sanoi, että vaikka mitään muuta varsinaista treeniä ei ihan hetkeen pääse tekemään, niin niitä on hyvä harjoittaa 6 päivää viikossa.
En ole tarvinnut koko aikana ottaa yhtään särkylääkettä, vaikka muutaman tikin 2. asteen repeämään sainkin. Tai pyysin minä laitoksella kotiinlähtöpäivänä Panadolin, mutta siksi kun pää oli kipeä. :wtf:

Painoa on nyt viikko synnytyksestä pudonnut 8kiloa, toinen 8 vielä suurinpiirtein niin olen raskauden alun aikaisessa tilanteessa ( ja sen jälkeen sitten tiputettavaa vielä 15-20kiloa ). Maha on jonkin verran vetäytynyt, mutta kyllähän tuohon tuollainen reppu tulee toistaiseksi varmaan jäämään...? Lähtee kun lähtee.

Mulla on sellainen mielikuva ja käsitys, että ylipäätään kropan palautuminen raskaudesta ja synnytyksestä ennalleen, tarkoittaen siis myös sisuskaluja, kestää sen +/- puoli vuotta, ihan joka tapauksessa..?
 
Toiseen ketjuun kirjoittelinkin jo, mutta laitetaan tännekin. Synnytyksestä on nyt 4,5 vkoa. Oon toipunu synnytyksestä pääpiirteittäin hyvin. Sairaalassa jo olin täysin toimintakykyinen vaikka kipulääkkeitä söinkin. Mullahan ei pahoja repeämiä tullut, muutaman tikin tarvitsin. Kiloja on vielä lähtöpainoon jäljellä 5kg. Painon lasku on pysähtynyt/hidastunut. Jälkivuotoa on edelleen jonkin verran. Virtsanpidätysongelmia on hieman. Eniten itseäni kiusaava ongelma on pukamat, joita on paljon :sad001 Onkohan oletettavissa että lähtisivät itsestään pois?
 
Täällä on kanssa palauduttu melko hyvin. Alapää kun ei kärsinyt vaurioita niin olen jo päässyt treenaamaan lantionpohjalihaksia ja kyllä ne sieltä on löytynyt :grin ummetus vaivaa muakin ja jopa niin pahasti ettei levolac enää tehoa vaan joutuu huomenna hakemaan jotain tehokkaampaa tavaraa
Maha pienenee päivä päivältä ja sain jopa omat farkut jalkaan,tosin napin kanssa oli vielä liian kireät mut toivoa on et ne joku päivä vielä sopii :rolleyes: synnytyksestä on siis nyt tasan 2 viikkoa.
Energia on alkanut palata ja nukun jopa paremmin kuin loppuraskaudesta ja eilen olin pulkkamäessä mun neljäveen kanssa! Ihanaa kun voimat palaa takaisin ja alkaa olla oma itsensä taas!Ei oo raskautta ikävä,ei sitten pätkääkään!
 
Sektiohaava on parantunut hyvin. Särkylääkkeitä oon vähentänyt joka päivä ja tänään en ole syönyt yhtään enää. Navan ja haavan välissä oleva tunnoton alue on päivä päivältä vähemmän tunnoton. Maha pömpöttää mutta en ota siitä vielä stressiä.

Jälkivuoto on ollut aika maltillista koko ajan. Toivottavasti loppuu pian kokonaan. Pukama ei tykännyt kahden tunnin ponnistusvaiheesta mutta voiteella sekin on pysynyt aisoissa. Ummetus on inhottavinta. Oon ottanut Visiblin-kuitulisää mutta se tuntuu löystyttävän vain vauvan vatsaa eikä omaani juurikaan... Pitänee kokeilla välillä jotain muuta.

Synnytyksestä nyt kaksi viikkoa.
 
Hanskimuksen teksti kuulostaa tutulta! Mulla kans kaksi viikkoa (tai vähän reilu) synnytyksestä, joka päättyi sektioon. Särkylääkkeet jätin kokonaan pois ennen kahta viikkoa ja nappailin niitä sitä ennen joitakin päiviä yhden kerran päivässä silloin kun enemmän kipeytyi. Tuli rasitettua liikaa, kun lääkkeet vei terävimmän kivun pois. Haava on mennyt kiinni ja ompeleet sulaneet. Kävely ja kotijutut sujuvat suht hyvin. Sängystä nouseminen on hankalaa ja kaikki, missä keskivartalon lihaksilla tarvis ponnistella. Mutta vauvaa pystyn hyvin hoitamaan ja imetysasentoja alkaa löytymään enemmän. Ainoa nukkuma-asento on selällään. Kyljellä pystyn jo pieniä hetkiä olemaan ja imettänyt olen pari kertaa kyljeltäni. Alavatsan tunnoton alue on pientynyt ja tunto palailee hiljalleen. Mulla myös pukamat pullahti kunnolla ponnistusvaiheessa, mutta ne vetäytyi muutamissa päivissä.
Vatsa roikkuu vähän sektiohaavan päällä ja kävely ilman vatsaa kivasti tukevia äitiyshousuja tuntuu ikävältä, kun vatsa höllyy ja höllyminen sattuu.
Vointi on päivä päivältä parempi, mutta vielä on matkaa. Koira on ollu synnytyksestä asti äidin luona hoidossa ja sen lenkitykseen matkaa on ainakin pari viikkoa vielä...
 
Synnytyksestä on nyt yli kuukausi. Jälkivuoto on loppunut kokonaan ja menkatkin alkoi viime viikonloppuna. Vatsamakkara "ilahduttaa" mun päivää joka päivä olemassa olollaan, mutta jos se tästä ajan saatossa pienenisi kun rupean jumppailemaan ja vaunuilemaan.

Ainoat "ongelmat" mitä synnytyksen jälkeen jäi oli viiltävä kipu vasemmassa nivusessa kun liikutan jalkaa sivulle tai käännyn rivakasti, samoin lantio napsuu kummallisesti välillä, ja tuo virtsan pidätysongelma on tuttu myös täällä. Olen jumppaillut lantionpohjan lihaksia laitokselta lähtien, fyssari siellä meitä tuoreitä äitejä jo jumppautti. Peräpukamatkin oli tässä kiusana vielä viikko sitten, mutta nekin alkaa helpottamaan ummetuksen myötä. Vähän pelottaa, että ikäkin vaikuttaa tuohon virtsaongelmaan kun pidätysongelmat lisääntyy iän lisääntyessä, siksi välillä vähän hysteerisenäkin jumppailen, ei meinaan ole mikään mukava ajatus, että kuset tulee housuun tästä lähtien aina aivastaessa tai hyppiessä. :sad001

Mutta muuten olo on jo ihan normaali. Mä nautin suunnattomasti siitä, että pääsen nousemaan normaalisti sohvalta ja sängystä ylös. Kenkien kiinni laittaminen sujuu ja käveleminen ei satu (ellei nivuseen pistä), eikä hengästy koko aikaa, mutta aika jännä juttu oli, että siihen tottui kun oli iso vatsa, niin teki asioita erilailla pakolla, huomasin synnytyksen jälkeen, että nousin sängystäkin samanlailla kuin raskaana ollessa, ennen kuin tajusin, että voin "pompata" sieltä ylös pungertamisen sijaan :)
 
Mulle ei synnärille puhuttu sanaakaan lantiopohjanlihasten treenaamisesta ja koko asia tulikin mieleen vasta kotona ja täytyi googlettaa, että onko siinä joku aika kun saa alkaa harjoittamaan. Nyt niitä on kyllä tullut sitten treenailtua.
Mulla meni myös monta päivää, kunnes tajusin, että voin liikkua ihan eri tavalla kuin raskaana ollessa. Taistelin sukkia jalkaan raskaana oppimallani tyylillä ja mies kysyi, että sattuuko mua johonkin :grin Samoin synnytyksen jälkeen istuin synnytyssalin tuolilla heijaten itseeni samalla tavalla kun olin heijannut supistusten aikana ja kätilö totesi, että mulla taitaa olla aikamoiset kivut nyt...jäi vaan päälle jotenkin se heijaaminen vaikkei mihinkään sattunutkaan :p
 
Mä huomasin myös käveleväni kun ois iso maha edessä, tiukka takakeno kauppareissulla kunnes tajusin, että voin kävellä ihan suorassakin :D Sairaalassa fyssari sanoi, että lantionpohjan lihaksia voi ruveta harjoittamaan heti vaan kun pystyy, mutta esim. vatsalihaksia ei kannata heti treenata, että pitäis antaa palautua ja hänen mukaansa pitäis treenata sivuvatsalihaksia, koska niitä tarvitaan enempi kuin tuossa edessä olevia vatsalihaksia. Mä kyllä ajattelin treenata sitten molempia..eiköhän meikäläinen ole sen verran jo palautunut, että vois aloittaa itsensä rääkkäämisen, motivaatiota kyllä on, mutta jaksaminen on ollut vähän kortilla.
 
Oliko niitten suorien vatsalihasten kans se, et pitäs oottaa et palautuvat takaisin paikoilleen.. Et se väli olis jotain sormen levyinen. Siinä kait heti menee et palautuvat paikoilleen?!?
 
Mä oon kuullu että 2kk synnytyksestä sais alkaa tekee vatsalihaksia. Sitä en tiedä että onko "virallinen" tieto vai vaan suurinpiirtein niihin aikoihin. :)
 
Ei kannata aloittaa ennen jälkitarkastusta suorien vatsalihasten treeniä. Jos eivät ole palautuneet, niin keskeltä voi "pullahtaa jotain ylimääräistä" ja sit ollaan ihmeissään. :I
 
Jos liian aikaisin alkaa tekee suoria vatsalihaksia niin vaarana on et siihen vatsan keskelle tulee sellainen pömppö joka ei koskaan lähde pois! Itse odotan sinne jälkitarkastukseen saakka eli n.6 viikkoa synnytyksestä
 
On se hyvä, että on tälläsiä foorumeita kun noista alan ammattilaisista ei aina tiedä, mulle kun se fyssari vaan sanoi, että ei kannata tehdä vatsalihaksia tosta edestä kun ei niitä oikeastaan tarvi! Ei siis puhunut mistään pullahduksista eikä mistään. Onneksi en ole vielä ees jaksanut ruveta reenaamaan, sen verran tuo yövalvominen vienyt energiaa, ihan tarpeeksi pullahti tuo nahka synnytyksen jälkeen tohon, tarvi ikuista pullahdusta :grin
 
Mä menetin vajaa parilitraa verta ja tunti mua tikattiin, tosin en mistään oikein saanut selville minkä asteisia repeämiä ja paljonko tikkejä siellä nyt oli. Ilmeisesti joku syvempi ja sitten "kosmeettisia" korjauksia tai jotain sellaista se kätilö sanoi kun totesin että siellä on varmaan sata tikkiä. Siihen nähden vointi on jo 2½ viikon jälkeen ok. Viime viikolla en saanut pissattua ollenkaan vuorokauteen, mutta juuri ennen uudenvuodenaaton päivystykseen lähtöä sain jollain slaavikyykyllä puserrettua sen verran että kävin kunnan päivystyksessä vasta perjantaina. Sen jälkeen pissahädän tunne on hiljalleen alannut palata ja se kuseminenkin sujuu jotenkuten, tosin välillä kivuliasta. Sen sijaan seisominen aiheuttaa outoa paineen ja kivun tunnetta, esim vaipanvaihdon aikana jo on tosi epämiellyttävä tunne. Istuminen pehmeällä ja käveleminen sujuu kivutta. Mikähän vaiva tämä mahtaa olla:/ Toivottavasti lievittyisi ennen jälkitarkastusta, kun siihen on vielä aikaa.

Painoa jäi synnärille vain vauvan verran, mutta jotenkin en jaksa siitä ressata, ei tässä montaa ylimääräistä kiloa enää ole ja olen aina ollut pömppävatsainen:D

Jälkivuotoa on vaihdellen päivästä veristä ja vihertävää:p

Eli pääosin aika hyvässä kunnossa, mutta onneksi mies on vielä kuun loppuun kotona!
 
Täällä toivutaan hitaasti johtuen pahasta raskausmyrkytyksestä. Kotiuduin 7vrk synnytyksestä kun tila oli vakaantunu, nyt on kaks viikkoo sektiosta. Verenpaine hallinnassa maksimi lääkkeillä, maksa-ja munuaisarvot korkeat, mutta hitaassa laskussa. Oletus on että lopputarkastukseen mennes arvot normalisoitus ja lääkitys saatas pikkuhiljaa lopetettua. Toivottavasti ei jäis mitään pysyvää. Sektio haava on kivuton ja siisti. Pienenä riesana päänsärky ja lievät näköhäiriöt. Paino tippunu samaan kun ekassa neuvolassa, mutta kiinteytystä kaivataan sit joskus.. Eli hissukseen kotona palaudutaan.
 
Sektio haava parantunut hyvin, viikko sitten otettiin hakaset pois. Nosto kielto on tietysti edelleen, mutta onneksi pystyy kävelemään ja nouseminen ylös ei satu enää, samoin voi jo nauraa ja yskiä ilman kipua. Jälkivuoto alkoikin vasta kun lähdin kunnolla liikkeelle. Nahkareppu on mahassa, mutta se nyt on pienin ongelma.

Eniten ehkä ketuttaa tämä sisällä nyhjääminen, vaikka ihana on vauvaa hoitaa ja voisin katsella häntä loputtomiin, mutta kyllä alkaa välillä seinät kaatumaan päälle. En tiiä onko normaalia tai onko teillä muilla tämmöistä mielialan vaihtelua, mutta välillä itku tulee mitä ihmeellisimmistä asioista, kenties ehkä yksinäisyyden tunne, tekemättömyys ja sellainen olo että ei minusta ole mitään hyötyä kenellekkään, ihan sekopäistä? o_O Ymmärrän kyllä että tärkein tehtäväni on tällä hetkellä hoitaa vauvaa. Kait ne vaan hormoonit tekee tehtävänsä. Heti on kyllä pirteämpi olo kun käy vieraita tai mies on kotona seurana, no kai tää tästä ajan kanssa helpottaa. Kohta pakkaan vaunut ulos ja vauva kyytiin ja lähen kävelylle, ulkoilma=parempi mieli :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top