Synnytyksen käynnistys oireita?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mini80
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vielä kärvistellään kotona. Koko päivän tullut lyhyitä mutta kipeitä supistuksia 5-10 min välein. Mies on töissä, eikä kuulemma pääse ennen kuin klo 22 ellei ole "hätä". Mulla on ollut melkein koko päivän onneksi seuraa, ensin mummu ja sitten kaksi ystävää. Soitin miehelle kun jäin yksin ja kysyin voiko se tulla jo kotiin, mutta vastasi tosiaan niinku tossa edellä kirjoitin. Suutuin ja löin luurin korvaan, aloin itkeä. Mies soitti takaisin ja rauhoitteli. Sanoi, että jos voinnissa tapahtuu muutoksia niin voin heti soittaa ja hän tulee, mutta joka tapauksessa lähdetään synnärille heti kun hän tulee kotiin.

Nyt tuntuu painetta alapäässä.
 
Ja kotona ollaan. Nehän oli harjoitussupistuksia, eivät edes piirtynyt käyrälle. Ja silti aivan helvetillinen kipu alkaa olla ja säännöllisesti tulee ne kivut. Oli niin elämäänsä kyllästyneen oloinen hoitaja taas, ei se mitään kysyny eikä sitä mikään kiinnostanut. Kohdunsuu sormelle auki ja kaulaa jäljellä. Vituttaa, anteeksi vaan. Hirvittää miltä ne oikeat supistukset sitten tuntuu, kun nyt on jo tällaista ja jatkunut yli 12 h taukoamatta.
 
Voi, voimia Justiina! Täytyy vaan ajatella, että pieni haluaa vielä hetken kasvaa.. Mutta toivotaan, että kivut nyt hellittää tai sitten alkaisi tosissaan tapahtua.
 
Voi ei :/ Itellä sillon pari viikkoa sitten oli se 12h supistelusessio mutta ei tullut limatulppaa tai vrreslimaista vuotoa. Sen takii ajattelin että sulla on tositoimet päällä. Yritä levätä mahdollisimman paljon, vaikka et saisi unta niin makoile. Hitto miten kurjaa :/
 
Justiina, voi ei :( Se mun isosisko ravas monena päivänä sairaalassa kun luuli että nyt on tosi kyseessä ja että ne ottaa sen osastolle mutta PYH, kotia aina vaan passitti. Toivotaan ettet itse joudu kärvistelee kipujen kanssa montaa päivää!
 
Tsemppiä Justiina! Ja muutkin supistusten kanssa kärvistelevät!

Mä olen jo niin kyllästynyt koko supistuksiin, etten usko, että koko synnytys käynnistyy enää itsestään. Varmaan 10 kertaa ollut 1-5 tunnin jakso, että supistaa lyhyillä väleillä ja supistukset yli minuutin. No silloin 8vk sitten pieni olisi niillä kyllä syntynytkin varmasti sen kolme kertaa, jos ei oltaisi estetty. Nyt tuntuu, että supistukset sitten aina ajan kuluessa hiipuu.

Alkuun harmitti hirveästi, kun mies ei ollut tukena ja seurana. Toisaalta, jos olisi joka kerran tullut töistä kotiin, niin monta päivää olisi jäänyt työt tekemättä. Viimeksi sunnuntaina oli kunnon supistuksia noin 6-10min välein toista tuntia. Pahenivat, kun lähdettiin autolla ajamaan kotiin. Kotiin ja sohvalle päästyä kuitenkin rauhoittuivat.

Alan olla täysin allerginen kysymyksille, joko pieni syntyy, onko ollut tuntemuksia, supistaako ym. Mulla ei ole mitään sellaista tietoa asiasta, mitä ei muillakin olisi. En osaa yhtään arvata, milloin hän tulee.

Viime päivinä olen kuitenkin yrittänyt vähän laajentaa elämänpiiriä neljän seinän sisästä ja käydä lenkeillä, lounaalla, kahvilla ja shoppailemassa. Pää ei kestä, jos vain koko ajan odottaa, että joko nyt. Toisaalta kovin kauas ei uskalla mennä, kun kaula on hävinnyt, paikat pehmenneet ja viimeksi kai olin parille sormelle auki. Lisäksi kätilö sanoi, että kohdun suu on tullut eteen, kun aiemmin ollut aika takana.

Anteeksi vuodatus! Hieman alkoi painaa, kun tosiaan 2kk kaikki sanoneet, että voi syntyä ihan minä hetkenä tahansa. Muuten en syntymää niin odottaisikaan, mutta tosiaan tuo elinpiirin kaventuminen välillä pelkkään sänkyyn alkoi toisinaan ahdistaa. Lisäksi jännitän, että miten isoksi pieni kasvaa ja saanko sen sitten punnerrettua ulos. Esikoinen oli vajaa 3kg ja tämän on arvioitu olevan reilu viikon päästä laskettuna aikana 3,9kg.
 
Kiitos tsempeistä.

Kotiin ku päästiin niin supistukset muuttu ihan eri tasolle, luulin muka olleeni kipeä, paskat. Valvoin ihan koko yön, ei voi kuvitellakaan nukahtamaan, supistuksia edelleen tauotta 7-10 min välein, välillä jopa 5 tai alle, n. tunnin ajan oli 15 min välein. Kestävät nyt arviolta sen minuutin. Ihan jäätävät tuskat, reidet, alaselkä, alamaha kaikki tulessa, tekee mieli itkeä ja huutaa. Ainoa mikä tähän mennessä on vähän auttanut, on kuuma suihku.

Hoitaja sanoi, että sitten tulla kun supistukset kestäny 2 tuntia ja väli maks 5 min. Jos tulee yhtään pitempää taukoa niin pitää laskea alusta.

Pelottaa että on se pitkittynyt latenssivaihe :( olisi edes puoli tuntia taukoa, että saisi levähtää, tai loppuisivat kokonaan tai tulisivat säännöllisesti. Mies taas töihin menossa.
 
Voi helvetti :( Luulisi nyt ihan oikeasti, että se on vauva kun tekee tuloaan! Ole siellä suihkussa nyt mahdollisimman paljon!!! Selän puolella voi auttaa kanssa kylmä, eli pakastepussi tai vastaava. Mulla on kaurapussi valmiina pakkasessa, se siirtää hyvin kylmää
 
Voi Justiina! Kumpa pian pääsisit tositoimiin <3

Mie kuuntelin viime yön supistuksia, joista osa oli kippeitä. Ei ne vielä mittään meinannu ja ärsyttääkin etä miks kroppa nyt kiusaa tällä tavalla. Kaks edellistä on kerralla käynnistyny ja lapsvedet menny jollon supistusten teho ja kovuus on ollu ihan toista luokkaa. Pikkusenko oon henkisesti kypsä jos mennään laskettuun aikkaan tai yli. Ja kun ajatuksia ei kuitenkkaan pysty siirtämmään poiskkaan tästä, kun vähä vällii supistaa, mut ei kippeesti. Säälittää tuo meijän pikkumieskin, kun mie en jaksa sen kanssa ulkoilla, kun on niin tukala olla jo, et melkkein mieluiten vaan istun lepotuolissa. Ennää muutama päivä täysaikasuutteen, mut sais nyt sit lopettaa tuon supistelun jos ei oo vielä tuloillaan. Päivä kerrallaan, ei tässä oo vaihtoehtoja.
 
Justiina89 tiedän tunteen. Mulla silloin rv 36 piirty kyllä käyrille 2min välein kipeitö supistuksia, mutta liian lyhyitä kestä 30s ja alle. Kotiin siis katselemaan tilannetta. Noh ne säännölliset supistukset oli kestäny sillo 6h putkeen, eikä yhtää unta takana. Noh sitten kun ne ei enää tullukkaa niin kivuliaana kotiinpääsyn jälkeen niin nukahdin ja supistukset loppu siihen.

Siitä lähtien mulla on ollu päivittäin supistuksia, liikkeessä ja levossa. Yöllä että päivällä. Viime pe supisteli aamulla 2h 5-10min välein, mutta taas niin että kesto oli ehkä 30s, loppuivat sitten. Kipu ei kyllä ollut sellainen että ettenkö kotona pärjäisi. Sama rumba illalla ja ajattelin että noinkohan tulee lähtö yöllä. Heräsin yöllä kivuliaisiin supistuksiin mutta nukahdin uudelleen. Aamuyöstä heräsin viiden aikaan ja kesti kahdeksaan asti supistukset, silloin tuli muutama 1min kestoinen supistus ja ajattelin että noh tänään sitä lähdetään jos nämä jatkuu kun väli oli taas se 10-5min. Noh nehän alkoi sitten laantua ja loppuivat.

Sunnuntaina ei ollut selkeää jaksoa, mutta silloin tuli rasituksen jälkeen n. puolitununnin sisällä ehkä viisi kunnon supistusta joista muutama oli jo niin kivulias että en hiljaisena pysynyt.
Edelleen tulee yksittäisiä supistuksia, mutta jotenkin oon ruennu aattelee että nää supistelut kestää mulla sinne LA:lle tai yli että pakko koittaa levätä vaan. Noi supistelujaksot vie kaikki voimat ja olo on sitten ku katujyrän alle jääny. Ensisynnyttäjänä kun sitä on vielä ihan pihalla. Th oli sitä mieltä että kyllä tää synnytys itestään supistuksilla käynnistyy kun nyt jo näin paljon supistelee. Saas nähdä. Lääkärin mukaa voi tulla millo vaa, viimeviikolla tilanne oli se et paikat kiinni mutta hyvin pehmeet ja 1cm jälellä. Tiedä sit paljonko näillä jälkeen tulleilla supistuksilla on ollu vaikutusta.

Tsemppiä justiina kovasti, älä ihmeessä kärvistele kotona jos on oikeasti vaikea olla ja et saa supistuksilta ja tuntemuksilta hetken rauhaa. On sekin syy lähteä takas. Mulle sano kätilö sillon käyrillä että jos ei olo helpotu niin takasin pitää tulla että lääkitsevät niin että saa edes nukuttua. Voimia paljon! Itse pelkään kans tuota pitkittynyttä latenssivaihetta.
 
Kiitos taas kaikille tsempeistä ja neuvoista, sori että valitan koko ajan mutta voimat vaan alkaa olla ehtyneet näistä kivuista. Ärsyttää se hoitaja ja sen nuiva asenne ja että mies on taas töihin menossa! Tuntuu etten jaksa ottaa mummua tänään seuraneidiksi, vaikka se hyvää hyvyyttään tarjoutui, mutta hän on niin heikko fyysisesti reuman yms takia, ettei voisi esim ulkoiluttaa meidän koiraa. Siskoja en halua tänne hössöttämään, enkä tiedä pääsiskö ne edes, kun niillä on koulua ja työharjoittelu. Äitin ottaisin mielelläni kaveriksi, mutta se asuu eri paikkakunnalla eikä sillä ole autoa käytössä. Hankala ja inhottava tilanne.
 
Voi ei justiina! Älä ainakaan yksin ole! Pyydä nyt joku vaan! Kyllä joku siskoista, ellei molemmat hyvän syyn takia pääse tulemaan :) sanoo vaan kouluun/harjoitteluun että sisko synnyttää, nyt on mentävä :D
Voimia miljoonasti!!!!

Mun isosiskon ne otti sit osastolle kun se ei ollut saanut kotona kivuilta levättyä yhtään. Illasta sinne meni, sai lääkkeet ja nukkui yön niiden avulla. Aamulla sit päätettiin auttaa vauva maailmaan puhkaisemalla kalvot!
 
Paljon paljon voimia Justiinalle <3

Täällä ja supistukset tullut tutuiksi, sekä kivuliaat että kivuttomat. Ja kunnon jakson jälkeen olo tosiaan on kun katujyrän alle jääneellä. Toivon kädet kyynärpäitä myöten ristissä, että jaksan niin kauan kunnes lähtee omillaan synnytys käyntiin... SSS häätöä on yritetty antaa ;) mutta eilen totesin miehelle, että kyllähän tällä napakan kipeitä suppareita aikaan saa, mutta ei kyllä "synnytystä käynnistetä". No, jännitystä jännitystä, koska SE hetki koittaakaan. Mutta ehkä nuo "Ässät" saa nyt jäädä...
 
Justiina et mitään anteeksi pyytele, pärrää ja valita just tasan niin paljon ku haluat! Sähän räjähdät jos et mihinkään voi olojas jakaa! Voimia ihan tosi hurjasti, täällä tää mama kans valittelee ku "ei tunnun yhtään mitään" ja sulla on sitten tollasta! :sad001 Saman asian äärellä niin erilaisia tunteita ja tilanteita. Huokastaan sitten kun palkinnot nököttää sylissä.

Oon ite kokenu tän foorumin kauheen tärkeenä ajatustenjakopaikkana, koska oon ihan tietosesti mun joitain kavereitakin nähny vähemmän raskausaikana... Ei oo ollu mieltä ylentävää kahvitella kun puheet on aina menny siihen "kyllä säkin sitten väsyt"-"kyllä tääkin sulle tutuks tulee"-"kohta sun rahat menee sitten lapseen"-puheita. Ei sellasille ihmisille voi ensiodottaja iloita ensimmäisen potkunkaan tuntumisesta, kun vastaukseksi sain silloinkin vaan "no oota ku se potkii sun kylkiluita ja sua sattuu" - täällä on saanu enemmän vertaistukea. (P.S. Tää vauva ei ole tähän asti potkinut tai muljannut ollenkaan niin, että mua olis sattunut yhtään tippaa.)
 
Lilliputtis, mulla samat tuntemukset tästä foorumilla kirjottelemisesta. täällä saa sanoa ääneen niitä asioita joita ehkä kaverit eivät ymmärtäisi tai jaksaisi kuunnella. Ja tähän jää riippuvaiseksi, pakko käydä monta kertaa päivässä tsekkaamassa mitä muitten päiviin kuuluu:p

Viime yönä oli taas useita supistuksia ja tänään huomasin valkovuodon mukana veriviiruja.. liekö kohdunkaula siellä alkaa olla kypsä..

Hassua kun kaverit ja työkaverit ovat alkaneet laitella viestiä "on varmasti tosi tukalaa ja että on varmasti tosi mukavaa kun pääset siitä mahasta eroon"... tuli oikein jo sellainen haikea olo, että onhan se tottakai välillä vähän edessä ja hankala, mutta rakastan ainakin itse tätä mahaani ja olen sata varma että tätä maha-aikaa tulee ikävä:rolleyes: Tottakai toivoo että nähtäisiin pikku piipero kohta mutta samalla se tarkoittaa että joutuu luopumaan tästä pallero mahasta:oops: pitää nyt nauttia vielä viimeisistä päivistä/viikoista kun piipero tulee minun ehdoilla sinne minne minäkin:grin
 
Joo nettituki on mainio :) Minä olin synnytystä edeltävinä tunteina tosi kärttynen ja ärsytti kun kaikki (lue muutamat) sukulaiset ja ystävät soitteli ja viestitteli tsemppejä ja voimia koitokseen. Oli semmonen olo että pitäkää tunkkinne.
Sitten satuin lukemaan netistä että on luonnollista että nainen vaipuu ennen synnytystä omiin maailmoihinsa eikä häntä välttämättä nappaa seurustella eikä jutustella kenenkään kanssa.

Sitten hokasin että sinä päivänä kun esikoinen syntyi sattui sama homma. Meille tuli vieraita mutta minä menin makuuhuoneeseen märisemään ilman "mitään syytä". Ja sitten muutaman tunnin päästä tuliki lähtö laitokselle...
 
Sain siskon vihdoin kaveriksi, on siihen asti kun mies tulee. Käytti koiran ulkona ja tekee ruokaa.

Ei helvetti mikä päivä. Mennään kyllä sairaalaan ku mies tulee kotiin. Nyt supistuksia tullut puolentoista tunnin ajan sen max 5 min välein!! Jos ne nyt ottais tosissaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top