Kiitos onnitteluista
Nyt on pakko avautua tän iltavuoron kätilöstä. Tähän mennessä kaikki olleet aivan ihania ja oon saanu paljon tukea ja apua. No nyt tuli semmonen ihanuus, joka sai munt tuntemaan että teen kaiken väärin. Vauva ollut tähän mennessä mun vessareissuja ja paria isin sylittelyä lukuunottamatta jatkuvasti ihokontaktissa mun kanssa. Halusin pienen hetken itselleni, kun selkä ja lonkat särkee ihan kauheesti ja poika on kunnon lämpöpatteri, joten pistin pienen tämän omaan sänkyyn ja käärin peittoon. Aamuvuoron kätilö ei ollut asiasta moksiskaan vaan oli tyytyväinen, että saan hetken levätä rauhassa. Tämä iltavuoron kätilö heti esittäydyttyään tokaisee kiukkuisesti että "aha, vauva on siel jossain piilossa vai" ja heti perään alkoi tiuskia, että vauvalle tulee kylmä kun tällä ei ole vaatteita päällä eikä kunnon peittoa. "Ei tää ny kylmältä tunnu, mut mä nyt kuitenki laitan tälle vaatteet päälle". Herättää toisen sikeästä unesta ja pistää kauheet kerrokset päälle.
Oon tähän mennessä juonu mehua, koska huimaa edelleen tosi paljon, nii seki on väärin. Pitäis vettä juoda.
Mies lähti kotona käymään, että on kaikki huomista kotiutumista varten valmista ja saa hänki pestä hampaat yms, nii tää kysyy tosi arvostelevaan sävyyn "ja mihis isä on lähteny?".
Käsidesipullo roikku perhehuoneessa miehen sängyn reunalla. No seki oli sit väärin, ku sen pitäis olla mun sängyn reunalla ja "on sit kyllä ihan suositeltavaa käyttää käsidesiä tällä osastolla!". No aijaa, oonko jotain muuta väittäny?
Anteeks avautuminen, mut tuli tosi paha mieli, ku nyt saa koko illan pelätä, että teen taas jotain väärin. Haluisin lähtee täältä kotiin sillä mielin, että osaan hoitaa omaa vauvaa ja tiedän mikä hänelle on parhaaksi. Suunnittelin, että mies tulisi vauvan kanssa mun seuraksi suihkuhuoneeseen, että mies saa hälyttää apua jos mua alkaa pyörryttää liikaa. Nyt sitten ahdistaa, että siitäkin tulee sanomista...