Meillä myös isäntä päättäny alkaa valmistautua synnytykseen.. Äsken se sai kauheen hepulin että auto täytyy pestä just heti nyt, jos lähdetään synnyttää. Joten hän nyt pesi pakkasista huolimatta auton itse, käsin :D
Synnytykseen valmistautuminen
- Ketjun aloittaja Zeni
- Aloituspäivämäärä
^noi miesten valmistautumiset on jokseenkin hauskoja
, toivottavasti ei pessyt sisäpuolelta vielä liian fiiniksi(jos vaikka vedet menis sinne autoon..)!
Meillä ukko kävi esikoisen odotuksen kohdalla kellottamassa kaikki vaihtoehtoiset reitit sairaalaan-ja me asuttiin silloin alle kilometrin päässä sairaalasta! Tositoimissa kestikin sitten niin kauan että kerettiin edestakas useemman kerran
..
, toivottavasti ei pessyt sisäpuolelta vielä liian fiiniksi(jos vaikka vedet menis sinne autoon..)!Meillä ukko kävi esikoisen odotuksen kohdalla kellottamassa kaikki vaihtoehtoiset reitit sairaalaan-ja me asuttiin silloin alle kilometrin päässä sairaalasta! Tositoimissa kestikin sitten niin kauan että kerettiin edestakas useemman kerran
..Haha, miehet!
Toivottavasti Teillä on auto lämpimässä että saatte ovet auki jos nämä pakkaset jatkuu 
mä pelkään eniten sitä että jollei kumpikaan auto käynnisty kun on näin kova pakkanen ja matkaa on vajaa 60 kilsaa sairaalaan 
mä pelkään eniten sitä että jollei kumpikaan auto käynnisty kun on näin kova pakkanen ja matkaa on vajaa 60 kilsaa sairaalaan
Mä just eilen totesin miehelle, että on tää helppoa, kun asutaan noin 5km päässä sairaalasta. Ei tuu matkan puolesta ylimäärästä jännitystä ja voi hyvinkin mennä vaikka taksilla synnärille.
Toivotaan, että auto teillä käynnistyy kun aika on!
Ainakin täytyy toivoo ettei tuu mitään äkkilähtöä niin kerkeis edes vähän pitää autoo lämmityksessä ennen lähtöä niin varmennin käynnistyy :angelic:
^noi miesten valmistautumiset on jokseenkin hauskoja
Meillä ukko kävi esikoisen odotuksen kohdalla kellottamassa kaikki vaihtoehtoiset reitit sairaalaan-ja me asuttiin silloin alle kilometrin päässä sairaalasta! Tositoimissa kestikin sitten niin kauan että kerettiin edestakas useemman kerran
Toi kellotus on kyl paras mitä oon miesten valmistautumista kuullu :'D
Mäki miehelle puhuin et entäs jos ovet jäätyy kiinni ku pitäis lähtee, mut hän ne oven välitkin kuivas omin pikkukätösin jollain rätillä :D ja meil kans matka onneks sen verran lyhyt (n.20min) et uskon siihen et ehditään autoa hetki kotipihassa lämmitellä, ennen ku tarvii lähteä :)
Minä ainakin tunsin ponnistustarpeen ja supistukset sitten ponnistusvaiheessa (en muista nyt tarkasti miten oli ennen ponnistamista, varmaan tuntuivat mutta todella paljon lievempinä kuin ennen epiduraalia), mutta tämäkin lienee yksilöllistä.
Niin ja ei sitä eppariakaan kannata liikaa pelätä (vaikka just manailinkin tuolla salaisella puolella), ei se haava nyt loppupeleissä niin kauheen kipee oo ja sekin on vaan hetkellistä. Oon siis samaa mieltä kuin natskuli, eli jos uudestaan joskus synnytän niin ei todellakaan haittaa vaikka jouduttaisiin taas leikkaamaan.
Muokattu viimeksi:
Kiva kuulla, miten suhtaudutte tuohon eppariin...siis juuri te, joille se on tehty. Antaa uskoa ja luottoa siihen, että jos se tehdään, niin se ei ole mikään maailmanlopun kaltainen koettelemus!
Ja kiitos epiduraalikokemuksestasikin _hanna_! Olen ajatellut sitä kivunlievityksenä, varsinkin kun tiedän, etten osaa rentoutua, niin kipujen selvästi hälvetessä rentoutuminen tietenkin helpottuu ja synnytys siinä samalla. On jännää lukea, miten synnytystä pelolla ajatelleet jo toivovat synnytyksen alkavan. Itse en ole vielä päässyt siihen vaiheeseen, että toivoisin jo synnyttäväni. Pelkään sitä, miten jaksan ja kuinka tosi kivuliasta se onkaan...
Myös se vaihe, kun vauva on olemassa ja elämä muuttuu tyystin, epäilyttää hieman ja siksi (kaikesta kankeudesta, kömpelyydestä, hyvän asennon löytämättömyydestä ja toisinaan olon tukaluudesta huolimatta) nautin vielä siitä, että vauva möngertelee tuolla vatsassa. On se aikamoinen elämänmuutos 41-vuotiaalle, kun yhtäkkiä taloon tuleekin vauva!
Ja kiitos epiduraalikokemuksestasikin _hanna_! Olen ajatellut sitä kivunlievityksenä, varsinkin kun tiedän, etten osaa rentoutua, niin kipujen selvästi hälvetessä rentoutuminen tietenkin helpottuu ja synnytys siinä samalla. On jännää lukea, miten synnytystä pelolla ajatelleet jo toivovat synnytyksen alkavan. Itse en ole vielä päässyt siihen vaiheeseen, että toivoisin jo synnyttäväni. Pelkään sitä, miten jaksan ja kuinka tosi kivuliasta se onkaan...
Myös se vaihe, kun vauva on olemassa ja elämä muuttuu tyystin, epäilyttää hieman ja siksi (kaikesta kankeudesta, kömpelyydestä, hyvän asennon löytämättömyydestä ja toisinaan olon tukaluudesta huolimatta) nautin vielä siitä, että vauva möngertelee tuolla vatsassa. On se aikamoinen elämänmuutos 41-vuotiaalle, kun yhtäkkiä taloon tuleekin vauva!
ÄiTyLi1987
Jostain jotain jo tietävä
Epparista sanoisin että se kyllä paranee. Niissä käytetään nykyään sulaavia tikkejä ja on se parempi että hallitusti ns.repiää vai voiko ees sanoa epparista noin, kuin että repeää takalistoon asti. En maalaa piruja seinille, mutta tutullani kätilö ei ollut kerennyt leikata niin tuli paha repeämä ja ne parantuu vaikeammin.
Itselle myös leikattu eppari ekan kohdalla, eiköhän se tarpeeseen tullut - eikä se parantuminen tosiaan mitenkään hankalaa ollut, pari viikkoa meni ja alkuun istuminen vähän nihkeää. Mutta siinä kohtaa ei kyllä sitä harmitellut, oli vaan suuri ilo ja helpotus ja ihme että lapsi oli olemassa!