Synnytykseen valmistautuminen

Mä oon kans kattonut niitä Hus:n videoita jokusen, ja vähän myös lueskellut aiheesta. Kävin syksyllä myös raskausjoogassa, jossa sivuttiin synnytyksen eri vaiheita ja lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä. Sektioiden maailma on taas entisen työpaikan kautta hyvinkin tuttu.
Mä koen, että oon sikäli ihan hyvin valmistautunut, että tiedän pääpiirteittäin minkälainen tapahtuma on tulollaan. En oo kuitenkaan kasannut itselleni mitään suuria toiveita, vaan tilanteen mukaan mennään.
Kätilö on kuitenkin tilanteessa mukana ammattilaisena, ja luotan heihin paljon. Sitä kun ei voi vielä tietää, miten itse käyttäydyn synnytyksen aikana, vaikka näin muuten olenkin rauhallinen ja rationaalinen.
 
"Jo pitkään on ollut selvää tieteellistä näyttöä, että hyvin valmistautuvat naiset kokevat synnytyksensä myönteisempänä, käyttävät vähemmän kipulääkkeitä ja synnyttävät muita todennäköisemmin normaalisti."

En yhtään ymmärrä miksi valmistautuminen eli tiedon hankkiminen syntymän vaiheista, toimenpiteistä jne. voisi johtaa pettymykseen. Ei se, että tietää kunnolla mihin on ryhtymässä, tarkoita että voisi päättää miten synnytys täysin etenee. Mutta kun on tietoa luonnollisesta kulusta ja toimenpiteistä, osaa niihin suhtautua neutraalimmin, eikä esim. pelkää jotain ihan vaan siksi ettei tiedä mistä on kyse.

Samaan törmäsin imetysasioissa viime raskaudessa täällä foorumilla! Ihmetellään niin pirusti kun imetys jonkin aikaa sattuu, tulee rintaraivareita, tiheän imun kausia jne. Ja panikoidaan mitä ne nyt tarkoittaa, Kääk! No ei tulis murheita niistäkään kun olis tietoa etukäteen näistä täysin normaaleista imetyksen vaiheista. Tieto ei lisää tuskaa.
 
Olen samaamieltä että on hyvä tietää etukäteen synnytyksen erivaiheista ja kivunlievitysmahdollisuuksista ym ja sen lisäksi pitää mieli avoimena sille ettei kaikki välttämättä mene oppikirjojen ja suunnitelmien mukaisesti vaan yllätyskäänteitä voi tulla, alatiesynnytys voikin päätyä sektioon tai haluttua ammesynnytystä tai jakkarasynnytystä ei pystytäkkään toteuttamaan. Ensikertalainen synnyttäjä ei usein myöskään tiedä kuinka tulee reagoimaan synnytyskipuun ja koko tapahtumaan, oma käytös voi yllättää.
 
^^Samaa mieltä! Ei ole mitään valmista suunnitelmaa ja muiden kertomuksia lukeneena ymmärrän kuinka erilaisia synnytykset ovat. Silti mulle on tärkeää tietää eri toiminpiteistä joita synnytyksen aikana voi tulla eteen. Ja esim. on hyvä tietää että epiduraalia ei saa ennenkuin salissa ja anestesia lääkärillä voi kestää aikansa tulla että sitä on turha itkeä kun on 2cm auki kun se ei ole mahdollista. Kun on tietoa niin ei tule niin herkästi paniikkia jos täytyy toimia nopeastikkin eikä kätilöllä ole aikaa selittää juurta jaksain mitä miten ja miksi.
 
Jos en ois sattumalta kuullut kokemusta synnytyksestä, jossa istukka ei irtoakaan, olisin varmaan ollut aika paniikissa siinä vaiheessa, kun kerrotaan, että vauva ja isä jää nyt tänne pesuille ja rouva lähtee leikkaussaliin. Mutta kun olin kuullut, että näin voi käydä eikä siinä sen kummempaa, niin ei pelottanut ja tiesin mitä tapahtuu. Itse kuulun kyllä niihin ihmisiin, jotka haluavat tietää kaiken mahdollisen ja sitten itse arvioida tiedon pohjalta asioita.
 
Olisin kaivannut tuohon Ylen artikkeliin näitä esimerkkejä että mitä synnyttäjien tulisi tietää.. mitään synnytysopasta en ole lukenut. Olen oppinut lukemalla, synnytysvalmennusta seuraamalla ja kuulostelemalla tätä foorumia. Siltikin on olo etten tiedä mitä odottaa.. ensisynnyttäjä nääs. Tarkoitus kuitenkin on perehtyä hyvin aiheeseen, mutta ajatuksena on että kokemus opettaa
 
Mielestäni olen ensisynnyttäjänä valmistautunut ihan hyvin ottamalla selvää asioista ja käymällä synnytysvalmennuksessa, joka oli kyllä hyödyllinen lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien osalta. Kyllä mulla jotain toiveitakin olisi muodostunut, mutta meidän sairaalan sivuilla lukee että turha tehdä mitään toivelistoja. :wideyed: Että kyllä siellä sitten kätilö kyselee ja tilanteen mukaan mennään. Aattelin silti tehdä ainakin lunttilapuksi itselle.
 
ronia10 sanoi:
Mielestäni olen ensisynnyttäjänä valmistautunut ihan hyvin ottamalla selvää asioista ja käymällä synnytysvalmennuksessa, joka oli kyllä hyödyllinen lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien osalta. Kyllä mulla jotain toiveitakin olisi muodostunut, mutta meidän sairaalan sivuilla lukee että turha tehdä mitään toivelistoja. :wideyed: Että kyllä siellä sitten kätilö kyselee ja tilanteen mukaan mennään. Aattelin silti tehdä ainakin lunttilapuksi itselle.
Click to expand...

Oho, mun mielestä aika outo pyyntö sairaalalta!:bored: sun toiveethan ne kuitenkin ovat tärkeimmät siellä, tietty siis mennään peruskaavan mukaan mut pitää äitiäkin kuunnella. Ja ainakin meillä esim neuvola kannustaa sen toivelistan tekoon kun jakoivat sen lomakkeen perhevalmennuksessa...
 
Meillä ei oo neuvolassa hirveesti puhuttu mistään toiveista, pyydetty vaan miettimäänn kivunlievityksiä. Sit ku kävin TYKSissä äitiyspolilla ja kysyin juuri noista toiveista ja niiden listaamisesta. Sanoivat että kyl synnyttäjiä toivelistojen kanssa tulee heille, mutta kätilö korosti ettei liikaa kannata suunnitella etukäteen koska ikinä ei tiedä mitä tapahtuu..
 
Niin on mustakin outo juttu kun noin suoraan sanottiin että turha tehdä listaa :shifty: Ei ole meilläkään neuvolassa tai perhevalmennuksessa kannustettu listojen tekoon, tai muutenkaan edes käyty läpi esim. eri vaihtoehtoja synnytysasentoihin. Joku luento oli missä käytiin läpi eri vaiheet synnytyksessä ja keskimääräisiä kestoja, mitä tarkoittaa epiduraali ja spinaalipuudutukset ym.

Onneksi tajusin mennä sinne synnytysvalmennukseen ja äitiysjoogaan, siellä olikin ihan erilainen lähestymistapa koko synnytykseen ja oma olo on nyt paljon parempi ja valmistautuneempi :) Koskaan ei tietysti tiedä miten synnytys tulee sujumaan ja voi olla että mikään toiveista ei toteudu, mutta kyllä aina on parempi jos synnyttäjä on perillä siitä mitä tapahtuu missäkin vaiheessa, mistä kipu johtuu, mitä sille voi tehdä ym. Eli siinä mielessä listan tekeminen on hyvää valmistautumista ja voi helpottaa henkisesti jännistystä vaikka lopulta sitten menisikin vähän eri kaavalla koko juttu :)
 
Mä koin että 2014 perhevalmennus ja synnytysvalmennus oli ihan turhia ja antoivat vaan pintaraapaisun.
 
Bepant sanoi:
Mun listassa ois ensimmäisenä varmaan ei epparin leikkausta... Mutta koska pt, niin tänään yksi lääkäreistä sanoi että Hän ainakin leikkaasen automaattisesti, jousti tai ei. :/
Eli... Se listan pykälä lie turha.
Muut on vielä auki, kun ei nähtävästi tiedä tuleeko alatietä pitkin itse alkaen vai päädytäänkö joka tapauksessa sektioon. Toivo siinä sitten? :D
Click to expand...
Kuulutko aktiivinen synnytys ry:n faceryhmään? Siellä oli ihan just, oisko ollu viime viikolla keskustelua pt synnytyksestä ja rutiiniepparista. Kannattaa liittyä jos kiinnostaa (muidenkin).
 
Mun mielestäni on kyllä hyvä vähän edes valmistautua synnytykseen...ettei mene sinne ihan takki auki ja oleta että kätilö hoitaa homman. Tai siis kyllähän se kätilö siellä hoitaakin hyvin työnsä, mutta kummasti helpotti ainakin omalta osalta esikoisen kohdalla se, että hiukan tiesin synnytyksen eri vaiheista. Silti itse tilanteessa olin aika tietämätön ja siksi myös avuton esim just kivun kokemisen suhteen... Olin kirjoittanut jonkun toivelistan ja siinä varmasti oli maininta mahdollisimman lääkkeettömästä synnytyksestä, mutta kun en osannut ollenkaan suhtautua kipuun, niin olin aika nopsaan jo epiduraalin perään itkemässä (amme, ilokaasu ja lämpöpussit jo käytössä). Vaikutus oli tietenkin sitten lakannut kun piti ryhtyä tositoimiin...eli ei annettu enää lisäannosta, kin oli avautuminen jo niin pitkällä.
Nyt tavoitteena päästä mahdollisimman vähillä tropeilla, mies tosin on eri mieltä asiasta...piti muo kyllä urheana mutta varmaan järkyttyi itse toimituksesta. Kauhee tunnustaa, et kyllä mäkin järkytyin ja olin varma, etten enää ikinä tee lapsia, mut tässä sitä taas ollaan.
 
Eihän kukaan varmastikaan synnytykseen niin pääse, ettei ole kuullut ja saanut siitä jotain tietoa. En itsekään niin haluaisi synnytykseen mennä. Mutta kun kirjoitin, etten siihen aio kauheasti valmistautua, tarkoitin juurikin sitä, etten kaivamalla kaiva tietoa, vaan menen sinne luottaen kätilöiden ammattitaitoon ja siihen, että he tarvittaessa tarjoavat sopivia kivunlievityksiä ym. Lääkkeettömään synnytykseen en ole ajatellut edes mennä, mutta toki esim. epiduraalissa mietityttää se, tunteeko sen jälkeen kunnon supistuksia ja tarvetta ponnistukseen... näitä mietiskelen, mutta luotan siis siihen, että mua osataan tarpeen tullen opastaa laitoksella. Perhevalmennuksessa olin sen kerran, kun käytiin synnytys läpi....vaikka olin vain tuossa yhdessä osiossa, olen Anjuskan kanssa samaa mieltä siitä, ettei siitä paljoa kostunut...
 
Omasta mielestä on hyvä mennä tähän elämän suurimpiin lukeutuvaan kokemukseen juurikin niillä valmistautumisilla mitkä itsestä oikealle tuntuu. Riippuu varmasti paljon omasta luonteesta mikä sopii kullekin.
Itsellä se oli esikoisen kohdalla hyvin vähäinen valmistautuminen, ainut mikä jäi kaivertamaan oli se luettu "tieto" että yleensä synnytys kestää maksimissaan 24h. Kun tuo tuntimäärä oli ylitetty ja aukeemisen eteneminen oli kohdassa +1cm iski epätoivo! Eihän sen näin pitänyt mennä! Puudutuksia osasivat kätilöt tarjota juuri sopivasti, ei tarvinnut itse osata vaatia mitään tietyssä vaiheessa. Homma menee vaikkei mitään osaisi vaatiakaan, siinä on kuitenkin asiantuntijoiden edessä.
Tiedon himo iski itselle vasta seuraavien synnytysten kohdalla, silloin tuntui kaikki informaatio pääsevän otolliseen maahan. Tässä välissä tullut myös paljon eläinten synnytyksiä kätilöineenä paljon sormituntumaa aiheeseen:p. Ja nyt kaikki mahdolliset videot vaikeistakin synnytysasioista sisäistäneenä on lähtökohta synnytykseen vähän eri. Mutta nöyränä tyttönä sita saa taas koitokseen mennä, eipä näiden kulusta varmaksi mitään voi tietää. Toivoa voi nyt monenlaista, mutta ken tietää mitä tuleman pitää.
 
Mulla väliliha leikattu molemmissa synnytyksissä, ekan kanssa imukuppi apuna kun oli asentovirhe niin sen takia ja toisen kanssa alkoi sydänäänet heilahdella niin että näkivät parhaaksi jotta tilaa oli enemmän tulla ulos ja varmistettiin ettei heittely johdu napanuoran kiertymisestä kaulanympäri. Hyvin toivuin vaikka näin on tehty, tietty arka jonkin aikaa mutta ei pahempaa... joten jos nytkin näin tarvii tehdä niin siitä sitten vaan... :wink
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top