Synnytykseen valmistautuminen

Sapiisakki

Sapiisakki

Näppärä viestien naputtelija
Oletteko ajatelleet jotenkin valmistautua synnytykseen? En nyt tarkoita sairaalalaukun pakkaamista ja ajoreitin suunnittelua vaan vähän pitemmällä tähtäimellä henkistä ja fyysistä valmentautumista. Itsellä jäi edellisestä synnytyksestä vähän huonojakin kokemuksia, joita en haluaisi tähän seuraavaan mukaan. Ehkä pitäisi keskustella niistä neuvolassa tai muiden synnyttäneiden kanssa. Toisaalta jännittää se, kun fyysinen kunto on päässyt repsahtamaan kesän aikana. En ole paljoa edes lenkkeillyt... Eihän tässä mitään kovaa treeniä voi tehdäkään, mutta jos jotenkin voisi niihin lihaksiin vaikuttaa joita synnytyksessä tarvitaan? Viimeksi kesti ponnistusvaihe tosi pitkään ja olin niin uupunut, että piti ottaa lopulta imukuppi avuksi. Olen ajatellut myös harjoitella rentoutumista kivun aikana, koska uskon, että ilman vastaan jännittämistä kohdunsuun avautuminen ja itse synnytyskin olisivat helpompia. Ajatuksia?
 
Meillä jäi viime synnytyksestä ihan hyvä mieli, asia mitä stressaan eniten on pojan hoitoon saanti (joka ei oikeasti ongelma ole) ja tiedän mitä kivulievityksiä tahdon ja mitä en :)

Kyllä toisaalta pelottaa asia etri synnytys tule menemäänkään ihan niin helposti ja hyvin kun aikaisempi ja tulee komplikaatiota tai vastaavaa.

Ekaa synnytystä kun en osannu odottaa millaista se on niin en osannut pelätä, ennalta odottaa tai suunnitella mitään etukäteen.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Samoin kävi kuin santtuselle, en myöskään osannut esikoisen synnytykseen valmistautua mitenkään. Avoimin mielin menin. Sairaalakassiakin rupesin pakkaamaan vasta kun vedet meni.. :) toki lähtö tuli vähän turhan aikaiseen joten nyt pistän KAIKEN valmiiks kuukautta etukäteen!! :)
Mulla oli unelma luomusynnytys, pärjäsin hyvin kivun kanssa ja ehdottomasti uskon nimenomaan tuohon kykyyn rentoutua kivun keskellä!!! Luulen että sen avulla homma kesti vain 7h ja 8min ponnistus joka oli kyllä täysin kivuton.

Kun on yksi unelma kokemus takana, nyt jännitän kaikkia komplikaatioita.. haluan mennä luomuna, mutta kipu jännittää jos sattuiskin tuleen perätilaa, raivotarjontaa tai muita ylimääräisiä.. toisaalta, minkäs sille sitten voi, sillä mennään mitä saadaan.. silmät kii ja rohkeutta vaan, sillä mä itseäni skarppaan.

...voi kun sais samanlaisen kokemuksen, tai edes samantapaisen... ... en mä paljon muuta toivo kun terveen lapsen ja hyvän synnytyksen. Toisaalta, niin varmaan me kaikki? :)
 
Mä toivon kans luomusynnytystä, mutta yritän pitää mielen avoimelle kaikille vaihtoehdoille. Mulle on tärkeää päästä mahdollisimman vapaasti liikkumaan ja olemaan synnytyksen aikana, ja toivon myös, että saan rohkaisua äänenkäytön avulla rentoutumiseen. Mies on luvannut tarvittaessa "laulaa" matalia ääniä mun tukena ja myös silloin, kun en itse jaksa.
 
Minäkin toivon luomu synnytystä. Mutta olen valmis varautumaan ilokaasuun ja viime kädessä epiduraaliin.
Toivon, että minun keskittymis kykyni tulee auttamaan minua ja mentaalinen harjoittelu jota teen valmistuessani synnytystä varten. Yritän siis kuvitella synnytystä läpi ja kuvitella, että kestän ja pärjään kivun yli aina kun supistus tulee. Toivon pystyväni olemaan kotona mahdollisimman kauan.., rentoutua eri keinoin, tens:in, lämpö pakkauksen, suihkujen hieronnan ja liikkumisen avulla.

Doulan olemme myös varanneet, jonka toivomme tukevan meitä läpi tämän tulevan kokemuksen. Hänellä tieto taito, me otamme kaiken tuen vastaan minkä voimme saada. Yritän olla positiivinen ja avoin kaikelle. Lähtökohdat selvät mutta valmiina myös tilanteen mukaan eri menetelmiin.
 
Onko kellään tiedossa mitään liikunnallisia keinoja, joilla voisi etukäteen vahvistaa tarvittavia lihaksia tai jotenkin rentouttaa (esim jooga)? Olisi hienoa jos pääsisi jonnekin mammajoogakurssille ennen synnytystä, mutta täälläpäin ei ainakaan sellaisia järjestetä. Sitä rentoutumista tulee todellakin harjoitella, varsinkin ensisynnyttäjille suosittelen! Kun kivut on kovat ei ole mitenkään helppo olla rentona.
 
Katsoin eilen YLEltä jotain ohjelmaa tanskalaisesta synnytyssairaalasta. Itkin liikutuksesta joka kerta, kun jonkun lapsi syntyi, vaikka muutoin sen ohjelman katsominen oli lähinnä vaivaannuttavaa. Ei oikein tunnu omalta jutulta ainakaan tuollainen synnytysvideoiden katselu. :confused:

Pari viikkoa sitten neuvolassa kysyttiin, ollaanko mietitty synnytystä. No ei oltu, mutta sen jälkeen olen kyllä miettinyt. En osaa ottaa siihen mitään kantaa oikeastaan. Jonkin verran olen lukenut synnytyskertomuksia ja kuullut juttuja ja sen ainakin tiedän, että sairaalasta haluan kotiin niin pian kuin vain mahdollista! En myöskään halua välttämättä luomusynnytystä mutta toisaalta ainakin epiduraali tuntuu ajatuksena hieman ellottavalta. o_O Ilokaasusta kuulemma tulee paha olo. Täytyy kyllä ottaa selvää noista rentoutumishommista ja liikunta-asioista.

Ajattelin aluksi, että synnytys menee miten menee mutta siinä tanskalaisohjelmassakin oli mimmi, joka ajatteli niin ja sitten, kun homma kävi totiseksi, se olikin ihan paniikissa. Joten jotain valmistautumista olisi ilmeisen hyvä tehdä. :rolleyes: Vielä kun saisi miehen jotenkin osallistumaan tähän valmentautumiseen. Mutta ehkä se tulee sitten perhe-/synnytysvalmennuksen yhteydessä hänellekin paremmin tietoisuuteen.

Kauhean pitkästi sepustettu tässä se, että valmentautuminen on meillä pikkuhiljaa alkamassa mutta suunta vielä hakusessa. :grin
 
Muita toiveita ei ole kun se että isä on mukana synnytyksessä, muuten kieltäydyn synnyttämästä ;) ja että saan lapsen rinnalle heti syntymän jälkeen.
Esikoista synnyttäessä näin ei tapahtunut kun poika oli ihan valkoinen kun synty ja jouduttiin juoksuttaan ensin happikaappiin ja sitte vielä lastenosastolle päiväksi. Pojan näin ensimmäisen kerran vasta seuraavana aamuna :(
Toki menetin niin paljo verta että hädin tuskin jaksoin pitää silmiä auki, että eipä siinä paljon lasta olis pidelty :( mutta on se silti semmonen asia mikä pn jäänyt harmittaan. Jospa tämän toisen synnytys olisi helpompi ku esikoisen... Toivossa on hyvä elää ;)
 
Toivon kans lapsen isää mukaan synnytykseen ja tukea häneltä. Esikoisen kans olin oman äitini kanssa ja se kipu mitä koin 14h50min en halua enää kokea. Sain ilokaasua,pudendaalipuudutus, spinaalipuudutus ja mistää ei oikeen apua ollut.


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
ite oon miettin synnytystä jo aika paljon ja ite pitää ainaki vaatia rv 36 strepto b testi ku esikkoa synnyttäessä se mulla oli ni joutu antibioottitipalle synnytyksessä. tääl missä oon ni on huonoi kokemuksia kohtelusta potilaana ni pitää vaatia kaikkea ja pärjätä aika pitkälti itekseen asioiden kans. ajoissa pitää mennä sairaalaan, luomuna alakautta kuten esikko paitti et esikosta sain epiduraalin joka meni vähä päin mäntyä ku sain komplikaatioi jälkikäteen (esikko synty suomessa, täst paikast missä nyt asun on kokemust vain keskenmenojen kohalta). miehen haluan mukaan kyllä jos mahollista tai joudun pärjään yksin tosin mä tartten tulkin joten miehen ois vähä pakko olla mukana että se tulkkaa mulle mitä siel kälätetää salissa. mulla ku tukilääkitys ni joudun 24h ennen synnytystä lopettaa injektiot ja rv 36 muistaakseni ois lopetettava sit mini aspiriini ettei verenvuoto olis mitää iha järkyttävää. täällä ku se veren saanti on vähä monimutkasempaa ku siellä suomessa, jonku pitää luovuttaa verta että potilas saa sit oman veriryhmän verta vastapainona eli mun mies joutus luovuttaa verta että mä saan tarvittaessa verta jos menetän sitä liikaa. luovuttajan veriryhmällä ei ole väliä vaan ne sit antaa mukaan sen potilaan veriryhmää vastaavan pussin.
eli monimutkaseks menee täällä.
 
Itellä kans takana ei ihan niin mukava synnytys,mutta sillon ei kyllä joo osannut arvata millasta on,joten tää toka pelottaa kyllä.Tosin oon koittanu siirtää sen ajattelun vaan taka-alalle niin sitten se tulee ku tulee ja sillä mennään mitä on.Nyt ois tarkotus yrittää liikkua enemmän ja pysyä kotona,kun viimeks hiipu sit supistukset niin josko sais vähän nopeemmaks hommaa.
 
Mulla kanssa kesti esikon synnytys tosi pitkään (18 h) ja olen sitä mieltä, et ilman epiduraalia se ei olis ulos tullu kuin hätäsektiolla. Sen verran kivuliaita oli supistukset enkä osannu rentoutua niiden aikana (enkä varmaan kunnolla välissäkään). Paikat oli siis tosi "ahtaat", kun aikasemmin seksikin aina sattui. Se vaiva onneksi meni synnytyksen myötä ohi!
Toisaalta pelottaa tää seuraava, mutta toisaalta se, että tietää jo millaista se voi olla, myös rauhoittaa mieltä. Naisen keho onneksi tietää mitä tehdä, kun osaa vaan olla pinnistelemättä vastaan, vaikka sattuisi niin perkeleesti!
 
Mää oon miettiny tuota kotisynnytystä. Sairaalat on inhoja, vaikkakin en oo koskaan siellä yöpyny, ja koti tuntuu muutenkin turvalliselta. Lisäksi toivon ettei noin intiimissä hommassa olisi ylimääräisiä mukana, ja kotona siihenkin voi paremmin vaikuttaa. Riskeistä en sinänsä oo huolestunu koska jos kaikki sujuu normaalisti, on todennäköisyys komplikaatioihin aika pieni, varsinkin kun kätilö seuraa vieressä koko ajan. Vaatii tietenkin enemmän suunnittelua yms. ja pitäisi hyvinkin olla jo kätilöä etsimässä.

Noh, uskon kyllä että nyt ekan kohalla ainaski sinne sairaalaan mennään mutta aina saa haaveilla.
 
Sapiisakki: mulla on joku sellanen raskaus-kirja, missä on jotain joogaohjeita synnytykseen valmistautumiseen. Voin kattoo sen nimen tarkemmin kuhan tuo poitsu nukahtaa kunnolla. En viiti nyt mennä sen huoneen kaappeja ruuskaan ku herää kuitenki;).
Vois itekki siihen nyt perehtyä tarkemmin... en kanskaan pystyny yhtään rentoutuun tai lepäämään 17h synnytyksen aikana. Ei mulla ollu kyllä supistusten välissä mitään hengähdystaukoja! Hyvin meni kyllä kaikki lopulta mut pitkltähän se kärvistely tuntu...
Viimeksi sain ,hdunkaulan puudutteen mut sen laittaminen oli kyllä niin kivuliasta et en usko sitä enää ottavani... en tiiä sitte järkytynkö ponnistusvaiheen kivuista jos ilman puudutteita meen.. viimeksi vaikutti vain toispuoleisesti ja just sillä puolella ei toiminu mistä leikkasivat... siitä on jääny aika järkyt muistot! ...ilman puudutusta leikkelivät mua! Huh! Taisin vähä karjua siinä kohtaa. Mut mistäpä sitä tietää kuinka kipeetä se ponnistaminen oistehny ilman puudutusta....

Sent from my GT-S7275R using Vau Foorumi mobile app
 
rouva nappula toi kuulostaa jotenki tutulta paitsi että mulla tehty kaavinta ilman puudutusta ja toistettu 2-4krt reilun 4 tunnin sisään tuos 2012 joten mä voin kuvitella miltä tuntuu ku on supparei ja sit ei saa mitää kivunlievityst. saapi nähä miten mun kohal ku meen synnyttää saanko täällä mitää vai pitääkö kestää, inshaAllah ei menis sitä 25h45min tällä kertaa. toivottavast tällä kertaa saat sit parempaa apua ku viimeks.
 
Kyllä aion ehdottomasti valmistautua tulevaan sekä henkisesti että fyysisesti :) Itsellä on se kokemus, että mitä enemmän synnytyksiä takana, sen paremmin osaa valmistautua :D

Tällä kertaa aion ehdottomasti panostaa rentoutumiseen, ja etsiä ihan konkreettisia rentoutuskeinoja etukäteen. Viimeksi supistukset tuli niin tiheästi ja kivuliaina, etten osannut rentoutua vaikka sitä olin kotona etukäteen harjoitellutkin. Niiden kipujen kanssa vaan tarvitsee jotain konkreettista, mihin tarttua että saa rentouduttua. Petyin vähän kätilöönkin, kun hänelle silloin sanoin etten pysty rentoutumaan, eikä häneltä tullut mitään ohjeita/vinkkejä siihen :/ Jälkeenpäin luin, että kannattaa rentouttaa alaleukaa, se rentouttaa koko kroppaa. Olisi ollut kiva tietää tuo ja edes tuolla lähteä hakemaan sitä rentoutta. Mulla oli kroppa niin tiukilla, että avautuminen hidastui jatkuvan jännityksen takia. Sitten kun sain epin, aukes paikat tunnissa sen loput viisi senttiä. Rentoutuminen vaikutti siis.

Lämpimällä vedellä on uskomaton vaikutus kivunlievittäjänä, ja toivon että pääsen ammeeseen ensi kerralla, tai edes suihkuun :) Musta on hyvä, että nykyään sairaalaan laitetaan etukäteen se esitietolomake, mihin voi kirjoittaa toiveitaan synnytyksen kulusta. Viimeksi omalla kohdallani se ainakin oli luettu, koska kätilö osasi tarjota toivomiani asioita :)
 
Hui!! Ei oikeen inhimmilliseltä kuulosta Gatusa!
Se kirja oli tämmänen ku Malla Rautaparta: Raskaus, synnytys, äitiys. Pitääpä alkaa opiskeleen tota;)

Sent from my GT-S7275R using Vau Foorumi mobile app
 
juu ei tehty suomessa vaan tän hetkises asuinmaassa ja kaupungissa yliopistollisessa sairaalassa. 2013 kyl tehtii leikkuris nukutukses mut tuo 2012 tehtii lääkärin vastaanottohuoneessa illalla. sit vuosin ku häränkurkku 3kk ja tehtii kohduntähystys et sais selville mikä vialla ja sit ku loppu vuoto (hyvä etten menettän henkeäni komplikaatioiden takia) ni saatii selville et oli verihyytymä joka ei ollu tullu ulos ja jatko vaa vuotamista aiemmin, sit tulin raskaaks ja 01/2013 jouduin kaavintaa ku rv 8+ todettii kkm taasen mut tällä kertaa kävin kaverin kans klinikal ultrassa ku sairaalas sanottii että kuvittelin vaan ku sanoin että kaikki ei kunnossa vauvalla. oon aina nähny unta jos jotai tapahtuu ja kaikki keskenmenot oon tienny ennalta, oli lääkärit sairaalas vähä nolona ja mielistelees mulle ku menin takas hoitsun kans. tekis mieli mennä pääkaupunkii synnyttää mut sit pitää mennä ennen laskettua aikaa ukon tädille kylään ku toinen vaihtoehto ois juurikin mein yliopistollinen sairaala joka ei todellakaa houkuta kokemusta takia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top