Synnyttäneet --40+++

[Tähti ★]

Teillä on ihanan helppo lapsi siis. Meillä ei mitenkään toimi noin. Huutaa ja nousee. Mutta täytyy joku tapa keksiä.

Kuukassius :) Näin siis joo toimii, mutta silloin pitää olla molempien paikalla iltasadussa. Mies kertoo, mä leikitän nalleilla. Välillä vaihdetaan :) Jos toinen ei oo mukana, poika ei rauhotukkaan niin helposti nukkumaan. Hänen pitää saada olla silläkohtaa kosketuksissa molempien vanhempoen kanssa.

Kaikkein suloisinta on, kun lopuksi isi sanoo, että nyt heittää unihiekkaa, niin poika alkaa aina hieroa silmiä ja haukotella Silloin hän on valmis nukkumaan..Sängyssä hän vielä haukotttelee ja alkaa nukkua puksuttaa.

Onneksi molemmat ollaan aina illalla kotona, niin nukutus menee helposti. Kerran mies nukkui ennen pojan nukutusta, niin pitipä hänet hakea pois sängystä, kun ei halunnut jäädä sinne. Silloin auttoi se, että herätin miehen ja poika vaan halasi isiä ja sen jälkeen nukkui heti sänkyynsä Niin ihkua... :)

Siinä on jokin läsnäolojuttu, joka on pojalle tärkeä.

 

[Tähti ★]

Meilläkin nukkui ekat kuukaudet pääsääntöisesti mun vieressä. Sitten siirryttiin omaan huoneeseen pinnasänkyyn 7kk iässä. Aluksi nukutin aina tissille äp-makuupussissa ja sain sen avulla siirrettyä sänkyyn. Myöhemmin isompana tämä ei enää toiminut. Sänkyyn laskettaessa aina pyristeli pois pussista ja nousi heti seisomaan, ravistelemaan pinnoja ja huutamaan. Ajateltiin että ei ole vielä tarpeeksi väsynyt, joten otettiin takaisin olohuoneeseen, joko syliin tai leikkimään lattialle. Ja sitten hetken päästä uusi yritys, mahdollisesti kolmaskin. Vähitellen se toimi, nyt vaan kannan iltatoimien jälkeen hereillä sänkyyn ja matkalla laulan lyhyen unilaulun. Peittelen ja sanon hyvää yötä, sinne jää nukkumaan. Tuttia ei ole, kun ei sitä kelpuuttanut koskaan. En tiedä onko merkitystä isoveljen mallilla. Hän menee siis ensin nukkumaan omaan huoneeseensa ja vauvan kanssa ollaan ovelta katsottu nämä samat rutiinit, halit ja peittelyt. Mutta meilläkin näin helpot säännölliset nukkumaan menot tulivat vasta 12kk paikkeilla (nyt ikää 13kk), sitä ennen oli ihan arpapeliä ja vaihteli päivästä toiseen (välillä nukahti heti, välillä meni pidempi aika). Nyt ollaan myös nukkumaan menoa saatu aikaistettua. Silloin 10kk meni vasta noin klo 22 nukkumaan, nyt noin klo 20.30. Ja tätäkin aikaistettiin vähitellen, ei kerralla. Kaikki vaatii aikansa ja nää jutut ovat mun mielestä helpottuneet nyt kun ikää on tullut lisää. Voimia ja kärsivällisyyttä Kuukassius!

Titti :) Meillä ei nukkunut koskaan vieressä, vaan opetettiin suoraan vaunukoppaan, kun päästiin sairaalasta kotiin. Poika oli vain syötön ajan vieressä, jonka jälkee takaisin koppaqn nukkumaan. Koskaan ei protestoinut :) Tiedä sitten, ehkä hänen on ollut helpompi sopeutua nukahtaan pinnikseen, kun ei ole vieressä nukkunut....

Nukkumaan menee edelleen siinä klo 24, kuten vastasyntyneemä. Jos aikaistetaan nukkumista, niin vastaavasti herää aikaisemmin, jopa 07 pitää olla lelujen kimpussa. Muutoin vasta 08 alkaa jo leikit :)

 

[Tähti ★]

Juu ei tietenkään heitetä roskikseen mitään jossei ole pilaantunut. Meneekö teillä siten paljonkin ruokaa roskiin? Siinä silloin ensimmäinen säästökohde. Hävikin minimoiminen. Tekee ruokaa vaan sen verran kuin syö tai sitten pakastaa. Meillä jos teen ison laatikon, kastikkeen tai padan niin puolet aina pakastetaan. Silloin ei tarvi syödä samaa monena päivänä peräkkäin ja pakkasessa on sit omia valmisruokia sekä miehelle iltavuoroeväitä. Höyryttää vaan tuoreita kasviksia lisäksi. Lisäksi esim ostan aina välillä lihakauppiaalta kerralla 2-3kg jauhelihaa ja pyöräytän koko satsista lihapullia ja pihvejä jotka pakastan.
Teillä pitäs kyllä saada kehitettyä perheen yhteiset ateriat miehen kanssa. Niin poikakin sitten oppii pitämään yhteisistä ruokahetkistä eikä tule mitään isän ja äidin ruokia. Mä olen eniten joutunut huomauttamaan miehelle siitä että tytön kuullen ei saa ikinä sanoa että joku ruoka on pahaa tai ei syö tms. Omia ennakkoluuloja ei saa opettaa lapselle. Ei syö esim parsakaalia tai puolukoita missään tilanteessa. Myö taas tytön kanssa syötiin hyvällä ruokahalulla esim eilen kukka ja parsakaalia sekä lohta.

Eclipse :) Jonkin verran menee roskiin ja tästä oon miehelle maininnut, hän ei pidä asiaa merkituksellisenä. No yhteisiin ruokiin, meillä oli ainakin se 20vuotta yhteiset sapuskat ja tein isompia satseja, niitä sitten lämmiteltiin tai otettiin pakasteesta. Nyt viime vuosina on mennyt siihen, että omat pöperöt... Mies syö töissä, joten hänen ei ole juuri nälkä kotona, vaan haluaa sitä pizzaa tai jotain uunimakkaraa, ranskiksia. Mulle noi ei oikein sovi, muutoin saavutetut mitat ei pysy ( nyt -19kg). Hän taas ei välitä näistä mun kevyemmistä sapuskoista.

Usein silti syödään yhdessä, samassa pöydässä, vaikkakin eri ruokia ja pojalla omat soseet :)

 

[Yölento]

Yölento :) Mitä tarkoittaa palvelutalossa?

En oo ikinä kuullut edes tuollaisesta.

No sitten vanhana kun muutetaan palvelutaloon :) jos niitä enää on silloin edes olemassa.

Yösyömiset todella yleensä loppuu siinä puolen vuoden tienoilla. Yöllistä nälkää voi välttää syömällä päivällä säännöllisesti ja runsaasti ja sellaista ruokaa, joka pitää nälkää. Oman kokemukseni mukaan puuro ei pidä nälkää, vaikka sitä usein hehkutetaan. Minulle puuro on ruokahalun herättäjä. Pian sen jälkeen on kahta suurempi nälkä. Jostain luin hiljakkoin vinkin, että puuroon voi laittaa kananmunaa joukkoon, siis raakana kypsennysvaiheessa, jolloin ravintoarvo on suurempi. Ex-anoppini tekee näin. Tosin maun vuoksi eikä kylläisyyden.

Lapset ovat niin erilaisia, että yhtä toimivaa keinoa nukahtamiseen ei ole. Meillä vauva on nukkunut koko ajan omassa sängyssä.

Oli mikä ruokavalio tahansa niin ruoka ei kuulu roskiin! Vaikka rahaa olisi miten paljon, niin ympäristö ei kestä sellaista tuhlausta.

Lapsen hyvien ruokatapojen kehittymistä voi tukea sillä, että koko perhe syö yhdessä ja mahdollisuuksien mukaan samaa ruokaa. Meillä miehen kanssa yleensä pääruoka on yhteinen, lisukkeet erilaisia. Tyttärellä lisukkeet on suunnilleen samaa kuin minulla tai miehellä, mutta pääruoka omaa.

 

[Titti]

Titti :) Meillä ei nukkunut koskaan vieressä, vaan opetettiin suoraan vaunukoppaan, kun päästiin sairaalasta kotiin. Poika oli vain syötön ajan vieressä, jonka jälkee takaisin koppaqn nukkumaan. Koskaan ei protestoinut :) Tiedä sitten, ehkä hänen on ollut helpompi sopeutua nukahtaan pinnikseen, kun ei ole vieressä nukkunut....

Nukkumaan menee edelleen siinä klo 24, kuten vastasyntyneemä. Jos aikaistetaan nukkumista, niin vastaavasti herää aikaisemmin, jopa 07 pitää olla lelujen kimpussa. Muutoin vasta 08 alkaa jo leikit :)

Ihan yksinkertaisesti siitä syystä nukkui vieressä, että se oli alussa niin helppoa yöimetysten kannalta. Ei tarvinnut nousta ja nostella ees taas. Oli meilläkin vauvalla koppa, jossa saattoi toisinaan nukkua ekan unipätkän, mutta mun vierestä heräsi silti joka aamu, kun ite nukahdin aina kesken syötön... Muistan esikoisen ajalta yöllisen pullojen lämmittelyrumban (hän kun oli osittaisimetyksellä/korvikkeella) ja sitä ei totisesti ole ollut ikävä... En mä koe, että se pinnasänkyyn siirtyminen silti vaikeaa oli, taisi olla itse asiassa mulle vaikeampi pala kuin vauvalle. Alussa esim. kattelin videoitkuhälyttimestä miten hän nukkuu jne. Tällä hetkellä ei taida enää edes muistaa nukkuneensa joskus jossain muualla kuin omassa sängyssä. Meillä herää aikaisin, klo 6-7 tavallisesti, mutta niin herää isompikin. Helpompi että ovat molemmat samassa rytmissä ja menevät siis suht samoihin aikoihin myös nukkumaan. Aiemmin vauva nukahti vasta tunteja isomman jälkeen, joten nyt on taas vanhemmilla myös yhteistä omaa aikaa iltaisin. :)

 

[Tähti ★]

Ihan yksinkertaisesti siitä syystä nukkui vieressä, että se oli alussa niin helppoa yöimetysten kannalta. Ei tarvinnut nousta ja nostella ees taas. Oli meilläkin vauvalla koppa, jossa saattoi toisinaan nukkua ekan unipätkän, mutta mun vierestä heräsi silti joka aamu, kun ite nukahdin aina kesken syötön... Muistan esikoisen ajalta yöllisen pullojen lämmittelyrumban (hän kun oli osittaisimetyksellä/korvikkeella) ja sitä ei totisesti ole ollut ikävä... En mä koe, että se pinnasänkyyn siirtyminen silti vaikeaa oli, taisi olla itse asiassa mulle vaikeampi pala kuin vauvalle. Alussa esim. kattelin videoitkuhälyttimestä miten hän nukkuu jne. Tällä hetkellä ei taida enää edes muistaa nukkuneensa joskus jossain muualla kuin omassa sängyssä. Meillä herää aikaisin, klo 6-7 tavallisesti, mutta niin herää isompikin. Helpompi että ovat molemmat samassa rytmissä ja menevät siis suht samoihin aikoihin myös nukkumaan. Aiemmin vauva nukahti vasta tunteja isomman jälkeen, joten nyt on taas vanhemmilla myös yhteistä omaa aikaa iltaisin. :)

Titti :) Olihan hyppäämistä enemmän, kun omaan koppaan vauva opetettiin.... Meille kävi niin, että olihan vauva ihan aluksi pari yötä vieressä ja nukkui mun mahankin päällä, mutta sitten kun oli terkkarin kotikäynti sairaalasta paluun jälkeen, niin hän tokaisi, että vauvan kanssa ei saa nukkua jenkkisängyssä!...Eli tutki meidän sängyn ja kielsi. Sänky oli kuulemma liian upottava, että jomman kumman vanhemman on vaarana pyörähtää vauvan päälle. Vauvanpesässä olisi saanut pitää samassa sängyssä, mutta päädyttiin sitten vaunukoppaan, joka oli ihan sängyn vieressä...

 

[Tähti ★]

No sitten vanhana kun muutetaan palvelutaloon :) jos niitä enää on silloin edes olemassa.

Yösyömiset todella yleensä loppuu siinä puolen vuoden tienoilla. Yöllistä nälkää voi välttää syömällä päivällä säännöllisesti ja runsaasti ja sellaista ruokaa, joka pitää nälkää. Oman kokemukseni mukaan puuro ei pidä nälkää, vaikka sitä usein hehkutetaan. Minulle puuro on ruokahalun herättäjä. Pian sen jälkeen on kahta suurempi nälkä. Jostain luin hiljakkoin vinkin, että puuroon voi laittaa kananmunaa joukkoon, siis raakana kypsennysvaiheessa, jolloin ravintoarvo on suurempi. Ex-anoppini tekee näin. Tosin maun vuoksi eikä kylläisyyden.

Lapset ovat niin erilaisia, että yhtä toimivaa keinoa nukahtamiseen ei ole. Meillä vauva on nukkunut koko ajan omassa sängyssä.

Oli mikä ruokavalio tahansa niin ruoka ei kuulu roskiin! Vaikka rahaa olisi miten paljon, niin ympäristö ei kestä sellaista tuhlausta.

Lapsen hyvien ruokatapojen kehittymistä voi tukea sillä, että koko perhe syö yhdessä ja mahdollisuuksien mukaan samaa ruokaa. Meillä miehen kanssa yleensä pääruoka on yhteinen, lisukkeet erilaisia. Tyttärellä lisukkeet on suunnilleen samaa kuin minulla tai miehellä, mutta pääruoka omaa.

Yölento :) Koti on ihmiselle paras paikka myös vanhana, vaikka kaikille ei ole mahdollista olla pitkään vanhana kotona.

Ruokaa ei saisi heittää roskiin, samaa mieltä. Maailmassa on paljon nälänhätää. Näin hoitovapaalla rahaa ei ole ihan miten paljon vaan ja siksi kysyinkin, että miten täällä te kaikki saatte säästöjä ruokamenoihin?

Tuo pakastus on hyvä ja mm. alennuksesta ostaminen.

Luonteeltani en ole tuhlaaja, koska lapsena elettiin, ainakin yhdessä vaiheessa, tosi köyhästi. Me lapset saimme päivälliseksi lautasellinen kaurapuuroa, silloin ei ollut varaa muuhun Olihan sitten jossainvaiheessa perunaa ja lihakastiketta, kun tilanne parani. Vanhemmat kävi töissä ja olivat kunnollisia, mutta oli köyhää. Tiedän siis mitä on nälkä. Mitään ei myöskään ollut, ennenkuin sai työpaikan parikymppisenä opintojen jälkeen. Silloin nuorena päätin, että haluan tulla joksikin, jotta köyhyys on loppu.

Ruoassa voi säästää, meilläkin se tapahtuisi helposti sillä, että syötäisiin samaa ruokaa. Viime vuosina se on käynyt hankalaksi, koska miehellä on niin eri maku ja se mitä hän syö, ei ole edes omaan makuun, saati ne kalorimäärät. Yhteistä tällähetkellä on salaatti, siitä molemmat pitävät ja teenkin ison kulhon välillä - josta melkin riidellään

 

[Tähti ★]

Mä en oo meidän menoja kauheasti nyt seurannut, koska mieheni on tiukan paikan tullen excel-velho. Mutta S-tililtä on ostettu jääkaappi ja pyykkikone, eli bonukset ovat tasoittaneet yllättäviä menoja. Meillä menee sikana polttoainetta, joten yritetään keskittää ABC:lle.

Katjusha :) En mäkään ole ennen hoitovapaata seurannut mitään, koska tulot oli lähes samat, kuin töissä käydessä. Nyt hoitovapaa päätös avasi silmät Siis noin 300€ /kk....joten havahduin, ompas onnetonta.

Mies sanoi, ettei silti tarvitse säästää tai elää nuugasti, mutta kun on lähtöisin köyhistä olosuhteista, niin heti säästämisajattelu nostaa päätään.

Meilläkin lisäksi pitkät ajomatkat, ja myös diesel nielee kummasti rahaa

 

[Tähti ★]

Meillä menee 11 henkisellä perheellä(2 vanhinta muuttanut jo omilleen) n 1500-2000€ kk ruokaan. Joskus pääsen altakin tuon 1500€. Ostan usein -30% lihas ja laitan pakkaseen. En juokse tarjouksia ja meilläkin herkutellaan. Mutta pääsääntöisesti valmistan ruoan itse alusta loppuun joskus laiskapäivänä sorrun ostamaan kalapuikkoja ja ranskiksia:) ainut "eines" jota meidän lapset suostuu syömään.

JustMom, osallistutteko te yhä näiden 2 vanhimman ruokakuluihin /ostoksiin, vaikka eivät asu kotona? Tiedän,että monet vanhemmat auttavat nuoria aikuisia jonkin verran, mm. vievät ruokaa näille tai antavat rahaa :)

 

[Tähti ★]

En edelleenkään yritä laittaa tyttöä hereillä sänkyyn nukkumaan. Siitä seuraisi vaan itkuraivari. Nukutan tytön joko syliin sohvalla tai sitten meidän sängyssä ja kannan sitten omaan sänkyyn nukkumaan. Sain onneksi tytön syömään tuttia eli tissi vaihdettiin tuttiin. Pari iltaa meni niin että väsyneenä itki mun vieressä sängyssä mutta lopulta tutti kelpasi. Nyt nukahtaa niin että tutti suuhun ja otan viereen kyljelleen samoin kuin imettäessä. Silittelee vähän aikaa niin on taju pois. Tärkeää myös ettei saa olla nälkäinen. Jostain syystä myös yösyötöt jäi samalla pois kun tissi poistui kuvioista. Herää kyllä 2-5 kertaa per yö. Välillä riittää tutin suuhun laittaminen ja silittely. Välillä on nostettava pois sängystä jolloin nukahtaa yleensä syliin välittömästi mutta voi laskea takas sänkyyn vasta 10-15min päästä tai herää. Ja sitten aamuyöstä kun en jaksa pysyä hereillä niin kannan meidän sänkyyn johon nukahtaa viereen välittömästi.
Et sanoisin tissin ja yösyömisen olevan helppo nakki. Oma sänky sitten eri juttu. Mut ei mulla oo kiire ton sänkyasian kanssa. Tosin nyt joudun siirtymään puol 6 aikoihin lastenhuoneen isoon sänkyyn nukkumaan kun mies lähtee töihin jotta saan tytön seinän ja itteni väliin. Ipana heräs toissapäivänä niin etten heränny siihen ite ja tippu sängystä. Mies oli kyllä laittanut tyynyt sängyn reunalle mut ne ei ipanaa enää pitele. Onneks ei tullu kun pieni kuhmu ja mustelma ottaan ja äidille sydäri.

Eclipse :) Tästä kirjoituksesta tulee mieleen työkaverini ( mies) puheet, ennenkuin jäin töistä äitiyslomalle. Hän sanoi, että vauvanhoito on todella kovaa työtä. Hän muisteli aikaa, jolloin hänen tyttö oli vauva ( on siis jo 16v.). Sanoi, että vauva ei nukkunut yöllä ollenkaan! Hän sanoi vieneensä tyttöä ympäri omakotitaloa koko yön, ja kun vaunut liikkui, niin tyttö nukkui, mutta heti, kun hän pysähtyi, niin lapsi heräsi ja huusi. Muistelee sitä yhä "kauhulla"... :) Ei saanut itse nukkua ollenkaan yöllä.

 

[Yölento]

Yölento :) Koti on ihmiselle paras paikka myös vanhana, vaikka kaikille ei ole mahdollista olla pitkään vanhana kotona.

Ruokaa ei saisi heittää roskiin, samaa mieltä. Maailmassa on paljon nälänhätää. Näin hoitovapaalla rahaa ei ole ihan miten paljon vaan ja siksi kysyinkin, että miten täällä te kaikki saatte säästöjä ruokamenoihin?

Tuo pakastus on hyvä ja mm. alennuksesta ostaminen.

Luonteeltani en ole tuhlaaja, koska lapsena elettiin, ainakin yhdessä vaiheessa, tosi köyhästi. Me lapset saimme päivälliseksi lautasellinen kaurapuuroa, silloin ei ollut varaa muuhun Olihan sitten jossainvaiheessa perunaa ja lihakastiketta, kun tilanne parani. Vanhemmat kävi töissä ja olivat kunnollisia, mutta oli köyhää. Tiedän siis mitä on nälkä. Mitään ei myöskään ollut, ennenkuin sai työpaikan parikymppisenä opintojen jälkeen. Silloin nuorena päätin, että haluan tulla joksikin, jotta köyhyys on loppu.

Ruoassa voi säästää, meilläkin se tapahtuisi helposti sillä, että syötäisiin samaa ruokaa. Viime vuosina se on käynyt hankalaksi, koska miehellä on niin eri maku ja se mitä hän syö, ei ole edes omaan makuun, saati ne kalorimäärät. Yhteistä tällähetkellä on salaatti, siitä molemmat pitävät ja teenkin ison kulhon välillä - josta melkin riidellään

Kannattaa varmaan miehen kanssa vielä keskustella siitä, mitä haluatte lapsen oppivan. Yksi asia on minusta ruuan arvostus. Lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi, mutta tulee pyrkiä siihen, että ruokaa ei mene roskiin, koska se on epäekologista ja myös epätaloudellista.
Toinen seikka on se, että lapsi oppii katsomalla, mitä te syötte. Käykö sinulle se, että lapsi valitsee isänsä ruokia.

Ihan vain omalle kohdalle pohdin, että en haluaisi, että lapsi saisi sen käsityksen, että pitsa ym joita pidän roskaruokina, sopivat päivittäiseen ruokavalioon. Sekin olisi hyvä oppia, että kaikesta ei tarvitse tykätä ja herkut kuuluvat erityisiin hetkiin.

 

[Tähti ★]

Kannattaa varmaan miehen kanssa vielä keskustella siitä, mitä haluatte lapsen oppivan. Yksi asia on minusta ruuan arvostus. Lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi, mutta tulee pyrkiä siihen, että ruokaa ei mene roskiin, koska se on epäekologista ja myös epätaloudellista.
Toinen seikka on se, että lapsi oppii katsomalla, mitä te syötte. Käykö sinulle se, että lapsi valitsee isänsä ruokia.

Ihan vain omalle kohdalle pohdin, että en haluaisi, että lapsi saisi sen käsityksen, että pitsa ym joita pidän roskaruokina, sopivat päivittäiseen ruokavalioon. Sekin olisi hyvä oppia, että kaikesta ei tarvitse tykätä ja herkut kuuluvat erityisiin hetkiin.

Hyvä kysymys, en mielelläni tarjoile pizzaa arkiruokana... Mies syö sitä ominpäin ja myös muuta mitä lystää, mutta perustelee sen sillä, että syö kunnon lounaan päivällä töissä ja illalla haluaa relata... En voi kieltää / estää häntä, etenkään, kun ei ole paino-ongelmia ( hänen bmi 21-22).

Kai lapsi voi ottaa palan pizzaa joskus...

 

[Yölento]

Tähti, siksi ehdotin, että keskustelette aiheesta sillä lapsi ei ymmärrä sitä, että isä on jo syönyt jossain muualla jotain oikeaa ruokaa ja siksi hänelle ei kelpaa se oikea ja kunnollinen ruoka. Eikä ihmisen tarvitse olla lihava, että ruoka on epäterveellistä

Mutta jokainen kasvattaa omalla tavallaan. On silti hyvä, että tiedostaa, mikä lapsen kehitykseen vaikuttaa. Ei siis pelkät sanat vaan eniten se, mitä vanhemmat tekevät, miten ja mikä on tunneilmapiiri silloin.

 

[Tähti ★]

Tähti, siksi ehdotin, että keskustelette aiheesta sillä lapsi ei ymmärrä sitä, että isä on jo syönyt jossain muualla jotain oikeaa ruokaa ja siksi hänelle ei kelpaa se oikea ja kunnollinen ruoka. Eikä ihmisen tarvitse olla lihava, että ruoka on epäterveellistä

Mutta jokainen kasvattaa omalla tavallaan. On silti hyvä, että tiedostaa, mikä lapsen kehitykseen vaikuttaa. Ei siis pelkät sanat vaan eniten se, mitä vanhemmat tekevät, miten ja mikä on tunneilmapiiri silloin.

Hihh, lapsi syö monipuolisesti ja kun menee päiväkotiin, niin toivottavasti syö myös kotona illalla vielä ruokaa...pikaruokaa en haluaisi tarjoilla :)

 

[Yölento]

Tähti, näin sinä toivot ja opetat, mutta jos toisen vanhemman malli on sitä mitä sinä et halua, niin lapsi voi hyvinkin protestoida vastaan ja olla kuin isä. Eikä tämä välttämättä tapahdu ensimmäisinä vuosina, vaan myöhemmin ja voi jatkua huonona tapana aikuisuuteen asti huolimatta siitä, onko hän taipuvainen lihavuuteen vai ei.

Toisaalta hyvilläkin esikuvilla voi tulla yhtä huonoksi syöjäksi mitä minä, mutta syytän siitä geenejä.

 

[Myy75]

Tähti, näin sinä toivot ja opetat, mutta jos toisen vanhemman malli on sitä mitä sinä et halua, niin lapsi voi hyvinkin protestoida vastaan ja olla kuin isä. Eikä tämä välttämättä tapahdu ensimmäisinä vuosina, vaan myöhemmin ja voi jatkua huonona tapana aikuisuuteen asti huolimatta siitä, onko hän taipuvainen lihavuuteen vai ei.

Toisaalta hyvilläkin esikuvilla voi tulla yhtä huonoksi syöjäksi mitä minä, mutta syytän siitä geenejä.

Mä olen Yölento niin samaa mieltä tässä esimerkin voimassa. Meillä on juuri tästä ollut keskustelua miehen kanssa ja itseäni harmittaa, kun mies ei oikein suhtaudu siihen tosissaan... Tuo vihannesarsenaalin laajentaminen leikki-ikäisellä tomaatista ja kurkusta kun ei ole muutenkaan ihan helppoa ja mies ei oikein mielestäni omaa oikeata asennetta, kun olen yrittänyt ehdottaa, että voithan joskus ottaa lautaselle esim keitetyn porkkanan tai parsakaalin palan, vaikkei niin sun herkkua olekaan. Ihan vain, että lapsi näkee, että kaikki ottavat. Muutoin kyllä syömme samaa perusruokaa, mutta juuri lisukkeissa on näitä haasteita ja se välillä harmittaa. Olisi kiva, että lapsi edes oppisi maistamaan ja kokeilemaan ja sitten myöhemmin "päättäisi", mikä sopii omaan makumaailmaan ja mikä ei. Hankalaa, toivon, että vauvan ruuista keskustelu innostaisi isoveljeä taas maistamaan jotain uutta - tai siis niitä, mitä itsekin kyllä vauvana söi.

 

[Tähti ★]

Tähti, näin sinä toivot ja opetat, mutta jos toisen vanhemman malli on sitä mitä sinä et halua, niin lapsi voi hyvinkin protestoida vastaan ja olla kuin isä. Eikä tämä välttämättä tapahdu ensimmäisinä vuosina, vaan myöhemmin ja voi jatkua huonona tapana aikuisuuteen asti huolimatta siitä, onko hän taipuvainen lihavuuteen vai ei.

Toisaalta hyvilläkin esikuvilla voi tulla yhtä huonoksi syöjäksi mitä minä, mutta syytän siitä geenejä.

Tuon näkee sitten. Molemmat ainakin syö salaattia ja monille miehille se ei ole selviö, että koskee ollenkaan salaattiin.

Monissa perheissä lapset saavat paljon makeita ja sokeria, tottuvat siihen.

Vaaroja on vaikka mitä...

 

[Tähti ★]

Mä olen Yölento niin samaa mieltä tässä esimerkin voimassa. Meillä on juuri tästä ollut keskustelua miehen kanssa ja itseäni harmittaa, kun mies ei oikein suhtaudu siihen tosissaan... Tuo vihannesarsenaalin laajentaminen leikki-ikäisellä tomaatista ja kurkusta kun ei ole muutenkaan ihan helppoa ja mies ei oikein mielestäni omaa oikeata asennetta, kun olen yrittänyt ehdottaa, että voithan joskus ottaa lautaselle esim keitetyn porkkanan tai parsakaalin palan, vaikkei niin sun herkkua olekaan. Ihan vain, että lapsi näkee, että kaikki ottavat. Muutoin kyllä syömme samaa perusruokaa, mutta juuri lisukkeissa on näitä haasteita ja se välillä harmittaa. Olisi kiva, että lapsi edes oppisi maistamaan ja kokeilemaan ja sitten myöhemmin "päättäisi", mikä sopii omaan makumaailmaan ja mikä ei. Hankalaa, toivon, että vauvan ruuista keskustelu innostaisi isoveljeä taas maistamaan jotain uutta - tai siis niitä, mitä itsekin kyllä vauvana söi.

Tässä voisi ajatella ihan kaikkea, mistä lapsi ottaa esimerkkiä / saa vaikutteita...

Aiempaa kokemusta ei lapsista ole, mutta kai voivat ottaa esimerkkiä silläkin tavoin, ettei aikuinen edes havainnoi kyseistä asiaa tai pahimmassa tapauksessa käsittää jotain väärin aikuisten maailmasta... Comments!?

 

[maria75]

Meillä syödään yleensä samaa ruokaa ilman lisättyä suolaa. Toivo saa kyllä valmiita purkkiruokiakin. Ainoastaan Hirven maksaa ja ruotoista lohta ei ole annettu pojan maistaa. Meillä on rahat nyt olleet tosi tiukalla eikä ole varaa heittää mitään ruokaa roskiin. Mun mies tykkää riista- ja kalaruuista, mutta niitä ei ole joka päivä tarjolla. Joutuu sitten tyytymään mun jauhelihapöperöihin. Mä en pystyisi syömään pikaruokaa joka päivä, koska se on niin epäterveellistä ja rasvaista. Kun syö säännöllisesti ja terveellisesti ei tee mieli niin paljon pikaruokaa. Alkoholi on toinen, joka lihottaa sekä kahvipullat. Mulla on pysynyt nyt 10 kg poissa, kun syön säännöllisesti ja suhteellisen terveellisesti. Mies on normaalipainoinen, mutta ei hänkään syö pikaruokaa. Joskus syömme eineksiä.

 

[Katjusha]

Tässä voisi ajatella ihan kaikkea, mistä lapsi ottaa esimerkkiä / saa vaikutteita...

Aiempaa kokemusta ei lapsista ole, mutta kai voivat ottaa esimerkkiä silläkin tavoin, ettei aikuinen edes havainnoi kyseistä asiaa tai pahimmassa tapauksessa käsittää jotain väärin aikuisten maailmasta... Comments!?

Luulen, että paljonkin tulee näytettyä mallia, jota ei toivo lapsensa todellakaan noudattavan. Erehtyväisiä ihmisiä ollaan kaikki, vaikka miten hyvin yrittää elää.
Marian perheen tavoin meillä on myös riistaruokia tarjolla, mulle helpoin muoto siitä on jauheliha (peuran tai hirven) ja siitä sitten jotakin. En ole kovin hyvä kokkaamaan liharuokia, koska olen kiinnostuneempi tekemään värikkäitä (kasvis)ruokia (ilman kermaa :) ).
Mulle itselle nirsoilu on punainen vaate, ja toivon, ettei meillä mennä siihen. Kuten Yölento mainitsi ei esimerkillä ihan kaikkea voida ohjailla ruokailun(kaan) suhteen, mutta parhaamme teemme. Onneksi olemme puolison kanssa samaa mieltä, ja hän syö terveelliset pöperöni mukisematta. Saa omalla ajalla käydä hampurilaisella ja syödä autossa karkkia, jos haluaa. Arkea meillä täytyy muutella, koska en ole tottunut laittamaan joka päivä päivällistä. Onneksi tässä on pieni hetki vielä opetella siihen rytmiin, että istutaan saman pöydän ääreen mielellään joka päivä. Pizzakin voi olla terveellistä, valmistan sen tattaripohjaan ja siihen värikästä päälle :)
tyttö tänään 4 kuukautta