Synnäri suunnitelmia :)

Mulla on ainakin toistaiseksi vielä selvät suunnitelmat: mies mukaan saliin (ellei jostain syystä pääse niin sit veljen vaimo), epiduraali, ehkä ilokaasu ja jakkara! :D
Ensimmäisessä synnytyksessä kätilö ei halunnut kontalleen lattialle (!!!) niin en saanut synnyttää jakkaralla vaan sängyllä. Toinen synty jakkaralla ja se oli aivan mielettömän ihana kokemus. :) Nyt on uus mies ja hänelle ensimmäinen synnytys. Hän on vaan erittäin piikki- ja verikammoinen... Toivon että vähän karaistuis kun joutuu katsomaan miten hb mitataan neuvolassa. :D Ja miehelle oon jo sanonut moneen kertaan että synnytyksen aikana hän saa VAIN JA AINOASTAAN katsoa mun kasvoja! :D Katotaan nyt miten se ensin selviää synnytysvalmennuksesta...
 
Jos Janna yhtään lohduttaa, niin kaverillani on todella veri ja piikki kammoinen mies, häntä alkaa pyörryttää pelkkä asiasta puhuminen. Silti tämä mies toimi sujuvasti vaimonsa kätilönä kun synnytys sattui olemaan nopeaa sorttia ja tapahtui kotona. Eikä kuulemma yhtään edes pyörryttänyt :)
 
Knyttet: sitä mäkin toivon! Mä olen ite ollut samanlainen piikki- ja verikammoinen mutta aina kun on jollakin läheisellä ollut hätä niin olen toiminut moitteettomasti ja järjestelmällisesti. Vasta jälkeenpäin kun on istahtanut hetkeksi on tullut sellanen aalto yli että mitä ihmettä mä oikeen äsken tein?!? Ja melkeen pyörtynyt siihen ajatukseen! :D Ite oon vieroittunut aika hyvin kun olen joutunut säännöllisiin verikokeisiin ja pari inhottavampaa leikkausta takana, joissa jouduin osin ite hoitamaan haavaa jälkikäteen. Nyt pystyn katsomaan leikkauksia telkkarista jne. :D
 
Minä olin piikki- ja verikammoinen. Meninkin aikoinaan hoitoalalle ihan vain "siedättämään itseäni" :) Onneks se onnistui vaikka joskus koulussa vähän pyörryinkin... Luokkakaverit sitten talutti minut hoitoluokan sängyille pötköttämään ja toivat välipalaa, että pääsin tolpilleni. Kyllä mulla edelleenkin herkästä heikottaa, mutta pakotan itseni pääsemään siitä yli.

Synnytyksetkin on aina vähän jännittänyt etukäteen, mutta oon tsempannut ne urheesti itkemättä ja kiroilematta. Sitten sen jälkeen on iskenyt aina semmonen shokki, että mitäs tässä just tapahtui, mää synnytin herranen aika ja hyvä ettei taju lähe...:confused:
 
Mies kävi eilen kattomassa kaveriaan sairaalassa, nauro tälle kaverille että ois tuonu piilopullon (kyllä se siis oikeesti tietää ettei voi lääkkeiden kanssa leikkiä kun ei tiiä mitä menee) mutta nyt on paha rako saada porttari sairaalaan :D
Mulle sitten totes illalla että oishan hää voinu avoimesta ikkunasta sit huutaa "ponnista!"
Mulla on itellä olo että haluisin koittaa ammetta, ainakin kk kipuihin auttaa niin hyvin lämpö ja etenkin kuuma suihku. No pitää ootella vielä ja perehtyä jossain kohtaa mitä tuol ois vaihtoehtoi ja kivunlievityksiin jne.
 
Mulla ei ollu oike mitään suunnitelmii ekan kanssa. Ajatus ammeesta kiinnosti, mut halusin kumminki epiduraalin ku oon niin kipu kammonen. Synnytys oli kyl tosi nopee 2,5h samoin ponnistusvaihe 10min. Toivon yhtä nopeeta toimintaa tänki kanssa ja epiduraalia :)
 
Itsellä toimi hyvin pystyasennossa ponnistus, mies tuki ja piti kiinni takaapäin. Ei kummastakaan synnytyksestä repeämiä tms.

Tämän kolmannen aion ilman epiduraalia synnyttää kun aiemmasta kokemuksesta se vain pitkitti koko synnytystä hetkeksi ja loppu avautuminen ja ponnistus tapahtui ilman kivunlievitystä. Nuo lääkkeet useimmiten hidastaa siis synnytyksen etenemistä ja luultavasti siksi synnytykset kestää tänä päivänä keskimäärin kauemmin kuin ennen.

Itellä mies ollut tärkeä synnytyksissä mukana, saa tulla tälläkin kertaa. Synnytyksien jälkeen istukat ei ole minulla kunnolla irronnut joten minut on myrkytetty kunnolla ja käsin leikkaussalissa revitty ne ulos. Tämän vuoksi en ole heti itse edes pystynyt hoitamaan lasta joten mies on alkuhetket hoitanut. Iso apu ja tuntuu paremmalta kun iskä hoitaa eikä kätilöt!
 
I feel you aadaeveliina, mulla myös istukka käsin revitty pois. Heti siinä synnytyksen päätteeksi, ja pelkän ilokaasun voimalla. Kaikki synnytyskipu kalpeni sen tuskan rinnalla! Tokassa synnytyksessä laittoivat jonkun tipan heti kun vauva oli syntynyt, ja se auttoi istukkaa irtoomaan ja ei tarvinnut ruveta repimään. Mulla ei kyllä mahaa särkenyt jälkeenpäin kauheesti, pystyin vauvan hoitaa ihan normaalisti.
 
Joo ei hirveen nautinnollista kun luulee et kaikki ohi kun synnytys ohi mut sitten aletaanki paineleen ja repiin kipeitä ja arkoja paikkoja. huh..

Ei mullakaan mahaa särkenyt jälkeenpäin vaan mut puudutettiin kaulasta alaspäin leikkaussalissa niin kovilla kipulääkkeillä etten saanut nousta sängystä vuorokauteen kun olis jalat lähtenyt alta. En edes pissalle: mulla oli katetri tuon ajan.
Mies toi vauvaa tarvittaessa rinnalle syömään ja muuten hoiti vaippa hommat ym :)

Nyt viimeks neuvolassa sovittiin et meen loppuraskaudessa Kättärille juttelemaan kätilön kanssa niin ne osaa ottaa huomioon istukkahommat kun mulla jäänyt vielä noista repimisistä molemmilla kerroilla residuaa eli istukan jäänteitä kohtuun ja niitä hoideltu kuukausi kaupalla synnytyksien jälkeen(oli tulehdusta ym). Tällä kertaa saavat hoitaa kerralla kuntoon jos istukka taas jää jumiin!
 
AadaEveliina: vaadi kunnon kaavinta tällä kertaa! Vaikka se tehdäänkin kait nukutuksessa mut sillon kohtu tyhjennetään kunnolla ja saat kuitenkin liikkua normaalisti toimenpiteen jälkeen. Ei ole hyväksi vauvallekaan jos joudut ottamaan hirveet antibioottikuurit jälkikäteen ellei kaikkea saada pois.
 
Kiitos Janna75, yritän vaatia kaavintaa. Se vaan valitettavasti riippuu lopulta paikalla olevista lääkäreistä. Tosin uskoisin ottavan vakavasti tällä kertaa kun menen synnytyksestä puhumaankin kätilön kanssa ja asia kirjataan ylös :)
 
AadaEveliina: jos saat kätilön ja mahdollisesti jonkun lääkärin vakuutettua kaavinta voidaan kirjata papereihin jo ennakkoon, sillon ei synnytyksessä paikalla olevalla lääkärillä ole paljoa sanottavaa, sillon se tehdään! :)
Muutenkin jos on jotain erikoistoiveita synnytyksestä ne kannattaa saada paperille ajoissa, ei sitä synnytyksen aikana/jälkeen jaksa vaatia ja olla kovana. Ellei sit valmenna miehen puhemieheks! :D
 
Komppaan Jannaa, mullakin luki tiedoissa siitä istukan repimisestä. Niin kätilöt sanoi heti kun menin tokaa synnyttää että tietävät mun historian, ja tällä kertaa asiaan osataan varautua ja toimitaan sen mukaan. Kaikki menikin tosi hyvin, enkä stressannut sitä istukkaa yhtään.
 
Takaisin
Top