Synnäri suunnitelmia :)

Mulla on kaikkea muuta kuin läheiset välit äitiini, sillä ehkä noin kärkäs kommentti minulta. Ihanaa, kun jollain on vanhempiinsa niin hyvät ja lämpimät välit, itse en osaa edes kuvitella millaiset sellaiset olisi.
 
Kannattaa muuten noita vierailijoita ajatellessa pitää mielessä myös ne samassa huoneessa mahdollisesti olevat muut äidit. Toki perhehuoneessa eri, kun saa olla omissa oloissaan, mutta itselle jäi muutoin tosi kivasta huonekaverista ärsyttävä muisto, kun hälle tuli varmaan yli 10 sukulaista kerralla kylään. Meillä meidän tempperamenttinen neiti äksyili, me uusina vanhempina ei ymmärretty, turhauduttiin, alkoi ahdistaa kun ei tiennyt mikä on vikana, luultiin että hällä on kuuma. Vai olisko nälkä. Vai vaan joku muu kiukku. Mitä tehdä?!? Ja tilannetta ei todellakaan auttanut verhoseinän toisella puolella olevat hyvätuuliset, nauravat ja iloiset sukulaiset, joista pienimmät kurkkailivat sieltä verhonraoista mielenkiintoisina meidän puuhiamme. Onneksi päästiin sitten perhehuoneen rauhaan, ja tuossakin kohtaa karattiin lopulta osaston maitohuoneeseen rauhalliseen tilaan.
 
Mulla kans äiti niin läheinen että jos tuo mies ei halua/kykene/tms. tulee eteen niin äidin haluisin ensisijaisesti mukaan synnärille. Ja ainut ihminen kenet haluan miehen lisäksi osastolle kylään.
 
Hei, sain idean! Mä en oo minun mieheltä vielä kysynyt haluaako tulla synnytykseen, luulen kyllä että haluaa, eri asia kerkeekö... No niin, siis varana voisin ottaa mun äidin :)
Meillon hyvät välit ja ollaan samassa duunissakin. Thanks Tiada:wink
 
Noin vuosi sitten kun synnytin esikoisen oli äiti mukana ja siitä oli yli paljon apua , toki ollaan äitin kans niinku parhaat kaverit :D mut nyt tän toisen synnytykseen pitäis ton miehen tulla mukaan sitä lähinnä pelottaa kuinka raivoan sille siellä :D oon aika temperamenttinen ihminen.. Ja en oo kans niinkään suunnitellu mitään eniten jännitän sitä että ehtiikö mies ajoissa ja saanko tuon esikoisen ajoissa hoitoon.. Menee mun äidin luo joka asuu naapurissa mutta on viikot koulussa yli tunnin ajomatkan päässä :D esikoisen synnytys oli nii "helppo" että jotenkin sellanen ajatus että tämäkin on. Mutta juuri tuo hoitoon saaminen jännittää eniten :sad001


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
mmm: Ton voin kyllä hyvin ymmärtää. Mulle ei tullut mieleenkään viedä vieraita sinne huoneeseen asti. Osaston aulassa tavattiin heitä viimeeksikin ja näin ajattelin tehdä nytkin, ellei sitten perhehuoneeseen päädytä, jolloin tilanne on tietysti toinen.
 
Mun synnytykseen saa ton isä tulla jos pääsee ja haluaa. Jos ei, niin kaveri saa tulla. Luulen, että kaverin kanssa siellä olis kivempaa, mut kaveri se isäkin on :)
 
Mä tein viime synnytyksessä niin että menin vieraiden kanssa osaston "olohuoneeseen" oleskelemaan, siellä oli töllö päällä koko ajan ja mukavat sohvat. Tuli siellä muutenkin oltua aika paljon, kun huonekaverin vauva itki paljon.
 
Mulla mies tulossa mukaan ja jos ei pääse, niin sitten paras kaveri. Mies on ollut iso apu synnytyksissä lähinnä seuran vuoksi.
 
Mä en jotenkin kaivannut seuraa enkä tukea siinä tilanteessa, vaikka ehkä etukäteen luulin jostain syystä että tarvitsisin. Varmaan kun se on niin yleistä että edim isä on mukana, niin kuvittelin että se olis mullekin tärkeää, kerran on muillekin. Onneks sentään kuuntelin itseäni ja hoidin homman yksin, kun silleen jäi ainakin tosi hyvänä kokemuksena mieleen koko synnytys. Silloin kun mies oli huoneessa, niin käskin sen vaan istua hiljaa tuolissa kaukana musta ja lukea vaikka jotain. Välillä lähetin sen hakemaan mehua tms. Ei sitä tiedä ennen ensimmäistä kokemusta että miltä silloin tuntuu. Nyt kun tiedän, niin osaan varautua.
 
MissT, repesin tolle sun jälkikommentille niin että nyt sattuu jo alavatsaan kun tuli niin naurettua :)
 
Mulle tulossa mies mukaan (suunniteltu sektio käsittääkseni). En oo kyl ees aatellu et mitä jossei se pääsiskään... joku kaveri täytyis varmaan pyytää joka pystyis olla pyörtymättä kun näkee verta :)
 
Miestäni jännittää koko homma ja on kysynyt että mitä jos ei tulisi synnytystilanteeseen huoneeseen.. Sanoin sille et prkl, en aio 9kk kärvistellä ja sit hoitaa koko homma itse - että parasta on olla paikalla. :mad: ;-) Mies on Intiasta kotoisin, joten siellä tavat on vähän erilaisia, ja ilmeisesti siskon vauvan syntyessä mies odotteli synnytyshuoneen ulkopuolella.
En kyllä pyytäisi ketään muuta mukaan, onhan toi tilanne tosi henkilökohtainen ja herkkä. Mut tietysti kukin tekee tyylillään.
Mistä muuten löytäisi parhaan tietolähteen itse synnytyksen kulkuun, kivunlievitykseen jne? Tuntuu että paljon tietoa löytyy blogeista, mutta onko jossain jotain virallista..? Olisi vähitellen mietittävä koko hommaa ja mitä itse odottaa ja haluaisi/ei haluaisi..
 
Neuvolassa otin tänään puheeksi sen miten meidän suvun naiset ovat syntyneet ja synnyttäneet sektiolla. Kuulemma tää meidän pituus vaikuttaa. Alle 157 cm naisilla on kuulemma aika ahdas lantio. Mun on tarpeen äippäpolilta pyytää synnytystapa-arviota kun mullaki tätä pituutta on huimat 151 cm... On ajatukset kyllä aika sekaiset kun en haluais viikkoa olla sairaalassa sektion jälkeen mutta toisaalta olis sitten synnytyspäivä etukäteen tarkkaan tiedossa kun mun mies tekee reissuhommia niin se olis varmasti läsnä. o_O
 
Kivunlievityksestä ja muusta on hyvin värittyneitä näkökulmia liikeellä, mutta Suomessa ei mikään normaalisynnytyksissä käytetty kivunlievitys ole äidille tai vauvalle vaarallinen tai edes haitallinen, että neuvoisin vaan olemaan suunnittelematta liikaa ja toimimaan sitten tilanteen mukaan, kun ei sitä meininkiä oikein voi ennalta aavistaa. Esim vaikka kuinka haaveilisi luomusynnytyksestä, saattaa jo sairaalaan päästessä tehdä mieli kirkua että kaikki tropit tänne heti, tai sitten ihan toisin päin(no jaa, harvemmin kai niin päin) että vaikka olis suunnitellu mitkä kivunlievitykset, ei sitten yhtäkkiä teekään mieli antaa kenenkään tökkiä millään piikeillä. Tai voi olla ettei enää edes ehditä antaa, jos etenee tosi nopeasti. Mä en suunnitellu mitään muuta, kun että en ole ehdoton missään asiassa, vaan pyydän että saan esim epiduraalin ym kivunlievitystä mutta annan viisaampien kuitenkin päättää sopiiko se siihen hetkeen. Kivasti meni kaiken kaikkiaan.
 
Mashnu, ei siellä välttämättä viikkoa mene, ite lähdin kotiin kolmantena päivänä sektion jälkeen, samoin yks ystävä joka synnytti samoihin aikoihin, aika harva nykyään joutuu viikkoa olemaan...
 
Kyllä jälkiviisaus auttaa paljon seuraavan synnytyksen suunnittelussa.Viimeks harjottelijakätilö oli sitä mieltä että vauvalle on paljon pehmeämpi synnytys kun ei puhkota kalvoja.11 tuntia myöhemmin kun toinen kätilö vaihtu,sanottiin ettei tämä ole edennyt koska kalvot on ehjät eli juu,kalvot puhkaistaan heti kun siihen mahdollisuus.Ja jos joku ois maininnu miten mainio on synnytysjakkara,oisin tehny kaikki muksut siinä.Mitkään lääkkeet ei auttanu ja niitä tyrkytettiin koska katsottiin olen väsy vaikka itsestä tuntu ihan toiselta.Virtaa ois riittäny vaikka mihin.Mun ainut toive oli että saan liikkua eikä sänkyyn sidota vaan makaamaan ja niin siinä kävi että niiden lääkkeiden takia olin sitte sängyssä :sad001 No nyt osaan pitää pääni kunhan aika koittaa :) Mies mukaan ja ilokaasu sekä jakkara eiköhän sillä pärjätä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top