Huutelen täältä sivusta, vaikka en nyt edes kuumeile, että kyllä on niin tuttuja ajatuksia! Mun mies on nykyään reissutöissä eli olen viikon yleensä keskenäni lasten kanssa. Onhan se... melkoista
En voi valehdella, mutta kaikesta selviää! Oli mullakin viime viikonloppuna fiilis tosi surkea kun vähän kaikenlaista muutakin tässä enkä vaan meinaa aina jaksaa yksin. Mutta näitä hetkiä tulee varmasti kaikille, oli tilanne mikä tahansa
Nyt jo helpottaa kun olen pari päivää märissyt itsekseni ja valittanut asioista
Rohkeasti vaan kohti tuntematonta! Elämä kantaa kyllä eikä kenelläkään ole sitä ns täydellistä hetkeä lapsille. En mäkään ole haudannut ajatusta vitosesta, mutta nyt koitan ajatella tätä järjellä, että odotetaan hetki. Nyt en välttämättä pärjää yksin jos siihen päälle isketään vielä raskauspahoinvointi
Ehkä tilanne on toinen esim vuoden päästä
Lapset on suuri rikkaus ja töitä ja uraa ehtii luoda kyllä myöhemminkin! Meillä on esikoinen niin sopeutunut suurperheen isoveljen rooliin, että hän aina miettii montako meitä on minkäkin vuoden päästä
hän siis ihan ajattelee että lapsia tulee aina kahden vuoden välein lisää :D