Suurperhe kuumeilijat

[Mamaminion]

Voih Huli paljon onnea <3 Toivotaan että kaikki sujuisi hyvin.
Toi kaks viivaa testissä on kyllä niin iso juttu aina kun sen näkee, tulee aina mieleen se Tabermanin runo:
"Kuka väittää että lapsi muka olisi heikko?
Pähkinän kokoisena
se jo nostaa aikuisen
maan pinnasta viikoksi irti,
heittää sitten harteille
kymmenien vuosien
raskaat huolet.
Ja vaikka kuinka kuuntelisin,
ei se edes huohota."

 

[twisted]

Dep, aina imetyksen ja pumppauksen jälkeen puristat maitoa nänniin ja hierot nännin maidolla kunnolla, se auttaa myös.

Sit jos et oo facessa niin imetyksen tuen sivut auttaa, tukichat tai soitto sinne. :)

 

[Äippä x6]

Mulla kipeisiin, rikkinäisiin nänneihin auttanut bebanthen paremmin kun mikään muu rasva...
tsemppiä sinne hirveästi imetyksen kanssa! Haluisin kuitenkin muistuttaa että imettäminen ei ole hyvän äidin mitta:) itse olen imettänyt lapsia maks kk kun maito ei vaan noussut niin että olis riittänyt ja sit ne tottukin jo pulloon eivätkä enää rintaa halunneet:/
Mitenkäs teillä muuten menee?

 

[Äippä x6]

Ps ei vauvaa edelleenkään

 

[niemja]

No kylläpäs äipän vauva ny odotuttaa!

Täälä kp7 ja nyt vasta alkaa vuoto loppua, sain VTI:n sen kunniaksi ja siihen kuuri menos. Miehen kans ei viäkää oo välit aiva kunnos, se avautui mulle ja mä otin itteeni ja en meinaa päästä asian yli. Yrityksestä ei oo ny puhuttu mitää, ku tuntuu, et mies haluaa sysätä koko kouluasian sivuun kunnes oikeasti pääsen sinne, ja sit se ei sano juuta eikä jaata mihinkää.

 

[......]

Mulle nous lievää lämpöä perjantaina ja tämmöstä ärsyttävää pikkunuhaa ja palelua koko ajan... Eilen kipeytyi korva, että tulehdusta varmaan pukkaa, josko tämä sitten menisi ohi kun korva paranee :) Pahoinvointi on hellittänyt hieman ja en ihan joka päivä enää oksenna kun ruokavalion laiton uusiksi... Verikokeisiin pitäs mennä ens viikon perjantaina, np-ultra olis 12.10. ja saman päivän iltana pääsee Bodomia kattomaan <3 Nyt siis viikot oman arvion mukaan 9+4, mennyt tosi nopeasti tämä alku!

 

[Deb]

Onko imetysasento ok? Vauvan nenän pitäs olla sun nännin kohdalla, jotta hamutessa suu aukeaa suureksi ja pää menee takakenoon? Oothan FB:n imetyksen tuen ryhmässä jos oot FB:ssa? Olisko mahdollista päästä sairaalan imetyspolille tarkistamaan imetysasento, imuote ja onhan suun jänteet katsottu? Mulla auttoi kipeisiin nänneihin lanoliini ja ilmakylvyt, liivinsuojina vain kestot kun kertakäyttöiset tarttui kiinni. Sit tietenkin imemistä voi auttaa jos saa herumisen käyntiin ennen kuin vauva on rinnalla, niin saattaa ote pysyä paremmin, sekä rinta kannattaa tarjota ”hampurilaisotteella” syvälle vauvan suuhun, nännin kun pitäs olla suussa tuolla kitalaen pehmeän osan kohdalla. Tässä nyt jotain mitä aamutokkurassa tuli mieleen :D

Imuote saadaan katottua varmaan tuolla keskolassa hoitajien kanssa kuntoon :) kestosuojiin oon joo vaihtanu :)

 

[Deb]

Mulla kipeisiin, rikkinäisiin nänneihin auttanut bebanthen paremmin kun mikään muu rasva...
tsemppiä sinne hirveästi imetyksen kanssa! Haluisin kuitenkin muistuttaa että imettäminen ei ole hyvän äidin mitta:) itse olen imettänyt lapsia maks kk kun maito ei vaan noussut niin että olis riittänyt ja sit ne tottukin jo pulloon eivätkä enää rintaa halunneet:/
Mitenkäs teillä muuten menee?

Bebanthen pitää nykysuositusten mukaan pestä pois ennen imettämistä, ostin sit kalliin lansinohin lanoliinin :D Tiedän, ettei imetys oo mikään mitta, mutta tahdon itse yrittää täysimetystä, kun oon tähän asti päässy et pumpannu vauvalle kaiken ja nyt voi jo alkaa ottaa rinnalle kunnolla. Ja meidän pojalle on tällä hetkellä ravinto tärkeimmässä osassa happiviiksistä eroon pääsemisessä, ja siinä ei pääse mihinkään etteikö se äidinmaito olis paras vauvalle, keskoselle varsinkin. Mutta onhan tää pumppaaminen ja imemisen harjottelu aika raskasta!

Muuten vointi on hyvä, hän on kokoajan vaan enemmän ja enemmän titoisempi ympäristöstään ja oppii kokoajan paremmin ilmaisemaan itseään :) Paino on jo 2200g ja pituus viime mittauksella 42cm (syntyessä 1490g ja 37cm). On kyllä ihan mahtava poitsu <3

Deb ja poitsu 1kk (34+5)

 

[......]

Deb, teet hienoa ja arvokasta työtä! Kyllä se imuote siitä ajan kanssa tulee kuntoon ja pumppailusta voi päästä eroon. Mun yks kaveri on yhden keskosen ja yhden pikkukeskosen täysimettänyt aluksi pumpatulla maidolla ja sit saanut siirrettyä kokonaan rinnalle ja imettänyt parisen vuotta <3 Työtähän se vaatii jo ihan normaalikin imetys välillä, mutta jos siihen on halua ja voimia, niin se kyllä onnistuu lähes kaikilta fysiikan puolesta ja onhan se tissimaito tosiaan tutkitusti ykkösravintoa vauvalle, vaikka se korvike ei huonoksi äidiksi tee :)

 

[Zeni]

Tsemppiä deb imetykseen! Mulla rikkoutui esikoisen kanssa pahasti rinnat, aika ja läträäminen lanoliinin kanssa oli ainoat jotka auttoi. Seuraavien kanssa nännit on olleet jo niin parkkiintuneet, ettei ongelmia tullut. Nännit kannattaa pitää koko ajan kosteina ja rasvattuina, ettei repeävää rupea pääsisi muodostumaan. Kestosuojat tosiaan ja ilmakylpyjä. Onko rintakumit käytössä? Niitäkin voi kokeilla että pääsisi pahimman kivun yli. Mä imetin meidän keskosta yli vuoden vaikka alussa oli TOSI hankalaa, lähinnä pikkuruinen suu ja iso nänni kumin kanssa ekat 3-4kk. Oma haaste oli myös jatkuvat rintatulehdukset joita tuo kumin käyttö edesauttaa, mutta kaikesta selvittiin :) imetyksen tuen ryhmää suosittelen lämpimästi, mutta siellä ei ihan hirveästi ole tietoa keskosen imetyksestä ja haasteista. Tsemppiä! Isoksi on poika jo kasvanut teet ihan super tärkeää työtä kun jaksat pumppailla!

Mitäs sulla olikaan äippä viikkoja? Kyllä hän sieltä tulee, ei voi olla enää pitkään

Tsemppiä Niemjan tilanteeseen toivottavasti saisitte pian välit kuntoon. Paranemista myös!

Mä olin jo taas päättänyt, että nyt haen sen ehkäisyn, mutta mutta... ei kun mä haluan sittenkin sen vauvan! Mies on jo ihan helisemässä mun kanssa

 

[twisted]

Deb, haasteita riittää imetyksen kanssa, mutta selviät niistä! Ja meillä tais joskus ollankin puhetta siitä että haasteiden voitosta tulee hieno fiilis ja vaikkei imetys oo äitiyden mittari, niin keskoselle varsinkin oman äidin maito on kaikista parasta :) Mä taistelin sen imuotteen kans Onnilla 5vkoa kunnes se kielijänne katkaistiin, sen jälkeen enää tiheän imun kaudet on ollut riesana ja taaperon tissipelleily ja pureminen. Mä oon vähän laktivisti ja annan kaiken neuvon ja tuen mitä tarvit, voit soittaa tai laittaa whatsappia jos tahot :)

Niemja, ootteko puhunu miehen kans tästä koulun vastustamisesta? Tai hankaluuksista? Voisko miehes olla koulua vastaan koska kyseessä on poliisikoulu? Se voi olla miehelle kynnys vaikkei sitä myönnä. Meillä on ollut vääntöä näistä asioista. Mies ei tykkää yhtään että olen hoitaja, koska on bakteerikammoinen ja seuraavalla mitä kerron ei kannata vetää miehestäni johtopäätöksiä, nämä ovat keskusteluja ja vain murto-osa siitä mitä ollaan puhuttu.

Tosiaan hänen ex on sh. Ja vihasi sitä että oli sairaalassa töissä, lastenosastolla, josta nyt tulee kaiken maailman pöpöjä myös kotiin rokoista lähtien. Ja eniten hän pelkää saavansa jonku mrsan vaikka todennäköisyys siihen on pieni.

Kun pääsin sh kouluun ja en sinne lähtenyt hän oli tosi tyytyväinen mutta kyllähän minä kotihoidossa oon tekemisissä mm sen mrsan kanssa. No sit mä oon päihde- ja mielenterveyshoitaja myös ja mulle tarjottiin paikkaa kotikatkolta. Siitähän vasta riemu repes kun miehen mielestä saan vähintään puukosta joka työvuoro. Hänellä on vähän vammaiset asenteet päihteidenkäyttäjiä kohtaan ja hänen mielestään skitsofreenikot tyyliin hyökkää kimppuun :D

Noh, en sit ottanut paikkaa vastaan, koska mies sanoi että pelkäisi joka työvuoro mun puolesta. Hän joskus haaveili poliisikoulusta ja kysyi että jos hän olisi poliisi niin pelkäisinkö ja vastasin että luultavasti kyllä. Miehet varmasti pelkäävät naisten puolesta enemmän entä toisin päin.. Mutta tämä ei tarkoita että teillä on samanlain, mutta voi olla että miehesi ei siksi ole kovin "kannustava"

 

[niemja]

Twisted mä uskon että osaksi on tämä miehellä syynä, että ei ehkä okein tykkää uravalinnasta. Sen takia jätin hakematta jo pari vuotta sitten, nyt päätin olla itsekäs ja hakea. Mies väittää että tukee, mutta ei kuitenkaa. Toisaalta myös ymmärrän miestä, koska mä oon lukion jälkeen (yo vm 2010) hakenu joka vuosi johonki. Ensi 3v lääkikseen, mikä oli äitin, ei mun haave. Sit luin fysiikkaa yliopistos vuoden, ei sekää ollu kuitenkaa mun juttu. Sit pääsin lähihoitajakouluun, taas ehkä enempi äitin jalanjäljis menemistä, mutta en muutakaa keksiny, ja valmistuin sieltä 2015. Sen jälkeen oon hakenu sosionomiksi, sairaanhoitajaksi, psykologiaa lukemaan, insinööriksi yms. Oon miettiny mikä olis mun ala, mutta en oo keksiny. Sit aloin taas ajatella poliisikoulua ja otin asioista selvää ja viimein tajusin et se on mun juttu, ja nyt teen kaikkeni sinne päästäkseni. Mies ei ehkä vieläkää usko että tätä oikeasti haluan, koska oon nii moneen hakenu ennenki. Ja vielä se, että pääsen ekalla yrittämällä toiseen vaiheeseen, tais hirvittää miestä ja se tajus et oikeasti voin päästä kouluun ja haluan sinne.
Se ei halua miettiä tulevaa, koska ei oo vielä varma pääsenkö kouluun. Sitä varmasti hirvittää tuleva arki jos pääsen, koska olis pojille yh viikot. Iso muutos sille, vaikka toisaalta, ei se mummielestä eroa mun iltavuorosta muuten ku sen, että en nuku vieres.

Mäki oon muuten kotihoidos töis tällä hetkellä!

 

[Äippä x6]

Zeni rv 39+1 o.O

 

[Metsätähti88]

Mukavaa kuulla kuulumisia ja täällä on paljon aktiivista keskustelua

Deb, kyllä ne nännit siitä karaistuu, ootkin saanut jo paljon hyviä neuvoja. Itsekin suosittelen liittymään imetyksen tuki ry:hyn facessa. Kunhan laittaa aloitetta niin vertaistukea saa paljon myös keskosten äideiltä:) ja onhan se äidinmaito vielä keskeneräisen pienen suoliston ehdottomasti tärkein ravinto. Ja jos tuntuu tärkeältä asialta niin mitäpä ei pienen vuoksi tekisi, vaikka varmasti rankkaa onkin :) itse siis imetän vielä 2v2kk tyttöäni sen 2-4krt/vrk ja ajatus on että sitten kun vauva syntyy niin imetän sitten molempia ja isompi saa vieroittua sitten kun siltä tuntuu :)

Täällä menossa rv 29+2.

Äipälle paljon tsemppiä noihin vikoihin viikkoihin, pian on vauva täällä

En muista olinko hulia jo onnitellut, onnea ootko vielä uutta testiä tehnyt?

Warheartillakin mennyt ihan supernopeasti aika ei tarvitse kauan odotella ultraa

Niemjalle tsemppiä ja selvyyttä asioihin, eiköhän ne ratkea parhain päin

 

[Huli]

Aamulla tein uuden, hirveästi viiva ei ollu vahvistunu, mutta enpä olettanutkaan. Katsotaan taas huomenna uudestaan :)

 

[Metsätähti88]

Laitathan kuvaa, plussatestejä on aina niin ihana katsoa

 

[River]

Mä olen eksynyt pohtimaan syvällisiä tässä illan. Mutta tuli mieleen, onko täällä muita, jotka ovat miettineet munasolujen luovutusta? Ja jos on mietitty, niin millä miettein puolesta ja vastaan?

 

[twisted]

Minä! Oon jo ekan kerran 19v ollu tuolla ava-klinikalla ultrassa, mutta ei annettu luovuttaa kun toisessa munasarjassa oli kolmen sentin kysta, niin eka piti tehä omat lapset ja sit saa luovuttaa :)

Nyt ajatus on herännyt uudestaan esiin vuosi sitten kun törmäsin imettäjissä kuumeilijoissa äitiin, jolla tytär on donor-ivf:llä alkunsa saanut. Nyt kun meän imetys on loppunut oon asiaa taas alkanut miettii. Ainoa mitä pelkään ok punktio. Ja tiedän että siihen saa kipulääkkeet, mutta se pelottaa. Se kipu jälkikäteen ja kuinka pärjään lasten kanssa. Entä saanko miehen sinne mukaan vai otanko kaverin? Entä jos jotain sattuu? Hyperi vai mikähän se on? Onko riskejä itselleni tai entä jos en kestä ajatusta että yhdestäkään solustani ei tullut vauvaa.. Hoito maksaa tuhansia ja tuhansia pariskunnalle, enkä antanutkaan heille lasta. Olisin todella pettynyt ja mietin että vaikuttaisiko se minuun. Entä jos he tulisivat raskaaksi mutta saisivat keskenmenon. Minulla ei ole yhtään km:a itselläni, mutta tuntisinko syyllisyyttä? Toisaalta vauva toisi onnen ja ilon heille. Entä 18v päästä... Odottaisinko että he kertoisivat että on syntynyt lahjasoluilla, olisinko valmis ottamaan hänet vastaan.. Kaikkea olen pohtinut. Mulla on vielä 5v aikaa, ehkä vielä sen teen. :)

 

[Hena82]

Mä olen eksynyt pohtimaan syvällisiä tässä illan. Mutta tuli mieleen, onko täällä muita, jotka ovat miettineet munasolujen luovutusta? Ja jos on mietitty, niin millä miettein puolesta ja vastaan?

Mie olen miettinyt muutaman kerran mutta aina jättänyt menemättä. Jotenkin ajatus siitä että joku toinen saisi ”mun lapsen” (vaikka eihän se mun olisi vaan vain mun soluista) tuntuu jotenkin vieraalle. Ja juuri tuo -olisinko valmis 18v päästä tapaamaan tuon täysin oudon ihmisen joka kuitenkin on osa minua?! Oon ehkä liian itsekäs luovuttajaksi.

 

[Huli]

Tässä tän aamun testi. Menkoista jos laskis niin olis 5+1. Ja oviksesta jos laskee niin olis 4+0, jota pidän oikeempana tuloksena, koska sunnuntaina testi oli tosiaan ihan vitivalkoinen :)