Meillä esikoinen oli 1v 1kk kun palasin töihin. Keskimmäinen 10,5kk kun palasin töihin tai lähin opiskeleen. Hyvin meni, varsinkin keskimmäisen kans. Olihan se rankkaa, vein tuttipullot mukana ja siellä se joi korviketta aamupalan jälkeen, nukkui kahdet päikkärit, ekat ulkona ja toiset muiden kans. Mut niin ne vaan tottuu. Kuopus 1v 8kk vieläkin kotona keskimmäisen kans.
Mulla töihin paluu tarkoittaa sitä että saan käteen tunnilta 90senttiä. Ei paljon kiinnosta. Ellen sais omalta paikkakunnalta töitä. Joo, raskasta on ja eilen just suihkussa mietin et kuinka kaipaan vaan työyhteisöön kuulumista, en kaipaa töitä tai ees sitä rahaa, koska meillä on onnekas tilanne et mies tienaa yli 60k vuodessa niin ei oo pakko ees töihin mennä sen vuoksi. Mut sitä et kuuluu johki yhteisöön, jossa ei oo lapsia, sitä kaipaa, aikuista seuraa ja omaa aikaa. Sitä ettei tarvis koko ajan paimentaa kun johonkin lähtee. Mut kyllä se aika vielä tulee. Mummo aina sanoo, että mä tuun työvuosien aikana kaipaamaan tätä kotona olemista. Ja onhan tässä puolensa :) Nyt, kello on 10.30, mäkään sängyssä kahvikupin kans, isot lapset leikkii keskenään ja pienin katsoo iPadilta Poppelikumpua :D ei oo kiire mihinkään ja nousen kun jaksan tai on pakko :D
Mut kyllä, molemmissa puolensa. Onneks voi lähtä lauantaina leffaan ja syömään ystävän kanssa, niin saa aina näin sitä omaa aikaa <3
Timbuktu on täälläkin ollut harkinnassa, mutta ajattelen aina että Siperia opettaa :D
Mulla töihin paluu tarkoittaa sitä että saan käteen tunnilta 90senttiä. Ei paljon kiinnosta. Ellen sais omalta paikkakunnalta töitä. Joo, raskasta on ja eilen just suihkussa mietin et kuinka kaipaan vaan työyhteisöön kuulumista, en kaipaa töitä tai ees sitä rahaa, koska meillä on onnekas tilanne et mies tienaa yli 60k vuodessa niin ei oo pakko ees töihin mennä sen vuoksi. Mut sitä et kuuluu johki yhteisöön, jossa ei oo lapsia, sitä kaipaa, aikuista seuraa ja omaa aikaa. Sitä ettei tarvis koko ajan paimentaa kun johonkin lähtee. Mut kyllä se aika vielä tulee. Mummo aina sanoo, että mä tuun työvuosien aikana kaipaamaan tätä kotona olemista. Ja onhan tässä puolensa :) Nyt, kello on 10.30, mäkään sängyssä kahvikupin kans, isot lapset leikkii keskenään ja pienin katsoo iPadilta Poppelikumpua :D ei oo kiire mihinkään ja nousen kun jaksan tai on pakko :D
Mut kyllä, molemmissa puolensa. Onneks voi lähtä lauantaina leffaan ja syömään ystävän kanssa, niin saa aina näin sitä omaa aikaa <3
Timbuktu on täälläkin ollut harkinnassa, mutta ajattelen aina että Siperia opettaa :D