Äippä, just noin, kaikki kiukut ja uhmat ja muut. Eskarikaverin äiti oli kerran lapsilleen huutanut että "te ootte pilannut mun elämän" ja mä vaan nauran että se on niin totta välillä. Että on joskus vaikeaa olla vihaamatta tätä. Ja ukko, ei puhuta siitä ollenkaan, se se vasta paskakasa saattaa välillä olla :D kuinka voikaan oma rakas olla välillä vittumaisin ihminen päällä maan :D niin paljon näyttänyt keskaria perään :D
Mutta silti niin rakas. Ja onhan elämä ihan parasta. Lapset on elämäni paras asia! Äitiys on ihanaa. On ihanaa olla jollekin ihmiselle maailman tärkein. Kun vihdoin keskimmäinen on alkanut haluaa viettää aikaa mun kanssa, kun se ekoja kertoja pyytää jäädä sängyssä viereen ja haluaa että rapsutan. Onhan se ihanaa :) <3
Koirat.. Huoh, meillä on kaks kissaa, mut mulla on ollu pitempään koirakuume. Ollaan jo sovittu pennun ostamisesta kun asutaan okt:ssa. Sit ehkä helpompi kun lapset isompia. Haluan alkaa harrastaa koiran kanssa :) kissat osaa olla kans persereikiä.. Burma hajottaa talouspaperirullat ja meän toinen kissa huutaa yöt pihalle vaikkei oo kumpikaan ulkokissoja :D tekis mieli tehä noista välillä rukkaset. Koskaan en voi ostaa kukkia tai mitään pääsiäisruohoja kasvaa koska noi sotkee joka paikan :D mutta on nekin rakkaat karvakasat!
Menninkäinen, noi pelot on ihan hirveitä, kun ei vaan järki pelaa kun ahdistaa. Meillä kaikki lähti isän kuolemasta 5 viikkoa ennen esikoisen syntymää. Iskä hukkui kaverin mökille ja se oli itselle niin kova paikka et sai kuolemanpelon aikaiseksi. Ja nyt sit kun oon tavallaan päässyt kuolemanpelosta yli niin pelkään et jotain vaan sattuu. :/ mut kun oon nlapsykalla käynyt pari vuotta aikoinaan niin se kertoi että ilman tota isän kuolemaakin ois saattanut paniikkihäiriö puhjeta. On tosi yleistä että noi asiat pelottaa koska se vastuu on niin iso kun tulee vanhemmaksi ja pelkää että lapsi ei pärjää jos vanhemmalle sattuu jotain niin silloin yleensä noita pelkotiloja tulee.