Suurperhe kuumeilijat
- Ketjun aloittaja Zeni
- Aloituspäivämäärä
Myös levossa
Mä täällä kamppailen että otanko sittenkään kotiapua vastaan. Vitsi miks tää on niin hankalaa. Mulla on kolme lasta ja paniikkihäiriö diagnoosi mut nyt oon silleen et "mä pärjään kyllä ja mä en todellakaan oo niin heikko et joudun pyytää tänne ulkopuolista apua".. 
Vitsi, mä oon sata kertaa vannonut et mä oon sellainen mummo et kun pojilla on lapsia niin mä haen lapsenlapset yökylään kyselemättä ja annan pojille ja niiden vaimoille omaa aikaa niin ettei niiden tarvi kysyä. Mä haen niiden muksut eskarista tai kerhosta ja kuskaan harrastuksiin jos niiden äitit on väsyneitä tai kipeenä! Ja mä käyn tiskaa niillä tai teen ruuan ja vien valmiina kotiin. Mä autan, varsinkin kun lapset on pieniä.
Mä oon ite elänyt tosi turvattoman lapsuuden, alkoholia, väkivaltaa, eroja ja kiusaamista omassa perheessä. Teininä mulla ei ollut yhtään aikuista kenen kans edes puhua kuukautisista. Aikuisena en saanut tukea omiin valintoihin, väkisin isä halus mut lukioon mutta ei koskaan tukena ees rahallisesti kun piti maksaa kirjat ja kirjoitukset. Ja kun tulin vanhemmaksi niin ei oo tullut juuri tukea tai apua. Äitikin muutti etelä-Suomeen et ois enemmän apuna niin höpö höpö. Ei täällä käy muuta kuin kerran kahdessa kuukaudessa kahvilla.. Mä annan lapsilleni kaiken sen mitä mä en saanut. Oon absolutisti mieheni kans. Meillä riidellään mutta meillä ei huudeta. Meillä suukotetaan ja halitaan sekä kerrotaan että rakastetaan.
Huoh mikä tilitys. Mut väsyneenä, maybe you got the point. Kiitos ja anteeks <3
Vitsi, mä oon sata kertaa vannonut et mä oon sellainen mummo et kun pojilla on lapsia niin mä haen lapsenlapset yökylään kyselemättä ja annan pojille ja niiden vaimoille omaa aikaa niin ettei niiden tarvi kysyä. Mä haen niiden muksut eskarista tai kerhosta ja kuskaan harrastuksiin jos niiden äitit on väsyneitä tai kipeenä! Ja mä käyn tiskaa niillä tai teen ruuan ja vien valmiina kotiin. Mä autan, varsinkin kun lapset on pieniä.
Mä oon ite elänyt tosi turvattoman lapsuuden, alkoholia, väkivaltaa, eroja ja kiusaamista omassa perheessä. Teininä mulla ei ollut yhtään aikuista kenen kans edes puhua kuukautisista. Aikuisena en saanut tukea omiin valintoihin, väkisin isä halus mut lukioon mutta ei koskaan tukena ees rahallisesti kun piti maksaa kirjat ja kirjoitukset. Ja kun tulin vanhemmaksi niin ei oo tullut juuri tukea tai apua. Äitikin muutti etelä-Suomeen et ois enemmän apuna niin höpö höpö. Ei täällä käy muuta kuin kerran kahdessa kuukaudessa kahvilla.. Mä annan lapsilleni kaiken sen mitä mä en saanut. Oon absolutisti mieheni kans. Meillä riidellään mutta meillä ei huudeta. Meillä suukotetaan ja halitaan sekä kerrotaan että rakastetaan.
Huoh mikä tilitys. Mut väsyneenä, maybe you got the point. Kiitos ja anteeks <3
Twisted mä oon just samanlainen, mitään apua tarvihe prkl
vaikka kyllähän se apu ois kiva ja vastaan otan jos joku tarjoaa mutta itse pyytäminen on vähän niin ja näin! Pyydä ihmeessä sitä apua, sitä vartenhan se on:) itekkin pitäis pyytämään apua...
tytöille ei olla vielä kerrottu ja kerrotaankin vasta kun ollaan käyty ekassa ultrassa joka on 13.3:) mun sisko, sen mies ja mun vanhemmat tietää jo. Ottivat uutisen hyvin vastaan :)
vaikka kyllähän se apu ois kiva ja vastaan otan jos joku tarjoaa mutta itse pyytäminen on vähän niin ja näin! Pyydä ihmeessä sitä apua, sitä vartenhan se on:) itekkin pitäis pyytämään apua... tytöille ei olla vielä kerrottu ja kerrotaankin vasta kun ollaan käyty ekassa ultrassa joka on 13.3:) mun sisko, sen mies ja mun vanhemmat tietää jo. Ottivat uutisen hyvin vastaan :)
Twisted
haleja sinne!
Ei oo ollut helppo lapsuus sulla, ajatella miten hienoa että voit tarjota itse toisenlaista omalle perheelle
Jos sä saat kotiapua tai muuta vastaavaa, niin ota ihmeessä vastaan! Muistaakseni on suomessakin ollut aika kun joka perheelle kolmannen lapsen kohdalla on tarjottu kotiapua. Vähän eri ajat nyt menossa. En tiedä mitä meidän yhteisöissä on pielessä kun on vallalla ajatus siitä yksin pärjäämisestä. Mistä lähtien äitiys on esimerkiksi ollut yksilösuoritus?
Voimia kaikille omiin kamppailuihin
haleja sinne!Ei oo ollut helppo lapsuus sulla
, ajatella miten hienoa että voit tarjota itse toisenlaista omalle perheelleJos sä saat kotiapua tai muuta vastaavaa, niin ota ihmeessä vastaan! Muistaakseni on suomessakin ollut aika kun joka perheelle kolmannen lapsen kohdalla on tarjottu kotiapua. Vähän eri ajat nyt menossa. En tiedä mitä meidän yhteisöissä on pielessä kun on vallalla ajatus siitä yksin pärjäämisestä. Mistä lähtien äitiys on esimerkiksi ollut yksilösuoritus?
Voimia kaikille omiin kamppailuihin
Kiitos kummallekin. Helpottaa kun saa jakaa näitä fiiliksiä ihmisten kanssa jotka tietää mitä on olla kotona äitinä. Meillä mieskään ei aina tajua tän vaikeutta ja haastavuutta ja nyt varsinkin kun taapero uhmaa äidille mutta isille on kuin enkeli. Yritin selittää et jos se on joka päivä 10h poissa niin miks ihmeessä se sulle kitisee kun se on sua ikävöinyt. Eikä se välttämättä ees luota siihen vielä 100%. Mutta miehet. Ilman ei voi elää eikä niiden kanssa aina voi elää :D
Kyllä mä sinne kotiavulle kai soitan. Pitää yksityiseltä vaan se ottaa niin kynnys on suuri koska mikään ei takaa et sais aina saman hoitajan. Ja tilanteen selvittäminen aina uudelle on raskasta. Mutta kyl kaikki järjestyy <3 kohta on onneks kesä. Peukut pystyyn, huomenna ois näyttö, jos vaikka vihdoin menis koti kaupaksi ja pääsis rakentaa :)
Ja joo tuohon lapsuuteen, vihasin vanhempiani ja koulua, mua kiusattiin koko yläaste. Mut kaikki ne kun on käynyt läpi niin osaa arvostaa tätä mitä on :) Ja osaa tarjota lapsilleen varmasti parasta, vaikka aina ei siltä tunnu. Huonona hetkenä kun ei oo kerennyt tai jaksanut leikkiä lasten kans, tai on huutanut monta kertaa ja tuntuu ettei oo muuta tehnyt kun valittanut niin muistan että "hei sä sentään oot sun lasten kans selvinpäin ja ne voi aina silti tulla sun syliin" :)
Kyllä mä sinne kotiavulle kai soitan. Pitää yksityiseltä vaan se ottaa niin kynnys on suuri koska mikään ei takaa et sais aina saman hoitajan. Ja tilanteen selvittäminen aina uudelle on raskasta. Mutta kyl kaikki järjestyy <3 kohta on onneks kesä. Peukut pystyyn, huomenna ois näyttö, jos vaikka vihdoin menis koti kaupaksi ja pääsis rakentaa :)
Ja joo tuohon lapsuuteen, vihasin vanhempiani ja koulua, mua kiusattiin koko yläaste. Mut kaikki ne kun on käynyt läpi niin osaa arvostaa tätä mitä on :) Ja osaa tarjota lapsilleen varmasti parasta, vaikka aina ei siltä tunnu. Huonona hetkenä kun ei oo kerennyt tai jaksanut leikkiä lasten kans, tai on huutanut monta kertaa ja tuntuu ettei oo muuta tehnyt kun valittanut niin muistan että "hei sä sentään oot sun lasten kans selvinpäin ja ne voi aina silti tulla sun syliin" :)
Joo ei noi ukot vaan tujuu, vaikka urputtaa samasta asiasta vuosia :P tunnen oloni pääsääntöisesti pirteäksi mutta nää raskaudet rasittaa mun jaksamista täysillä ja sitähän toi ymmärrä enneku vedän itkupotkuraivarit ja sit se skarppaa noin viikoks o.O mut on se vaan kaikessa rasittavuudessaan rakas :)
Ehdottamasti pyydät sitä apua twisted, saisit edes vähän apua arkeen!
On kyllä ihanaa kun et sorru vanhempiesi virheisiin ja jaksat olla parempi ihminen<3 kyllä ne lapset rakastaa vaikka ei joka sekuntia niiden kanssa leiki tai jos ääntään korottaa! Se että on läsnä, rakastaa ja on siinä lapsen turvana kun lapsi sitä kaipaa:)
Niin ja tsempit näyttöön
Ehdottamasti pyydät sitä apua twisted, saisit edes vähän apua arkeen!
On kyllä ihanaa kun et sorru vanhempiesi virheisiin ja jaksat olla parempi ihminen<3 kyllä ne lapset rakastaa vaikka ei joka sekuntia niiden kanssa leiki tai jos ääntään korottaa! Se että on läsnä, rakastaa ja on siinä lapsen turvana kun lapsi sitä kaipaa:)
Niin ja tsempit näyttöön
Twisted niin ymmärrän tuon ettei halua olla samanlainen kun omat vanhempansa. Nimim. Just mietin, että on mun lapsuus ollut aika karu, kun sai soitella vanhemmille baariin ja pyytää tulemaan kotiin me ei absolutisteja olla, mutta lasten nähden otetaan max viini lasillinen juhlapäivinä ruuan kanssa tai saunakalja (sekin usein ykköstä, koska se on vaan niin hyvää 
) mun lasten ei koskaan tarvi hävetä vanhempiaan kun ne on kännissä!
Terkut täältä influenssan kourista, kuume varmaan pehmentänyt pään, kuun loppuviikosta tilasin ovis- ja raskaustestejä ihan kauheen kasan, eikä yritystä ole edes näköpiirissä
niin ymmärrän tuon ettei halua olla samanlainen kun omat vanhempansa. Nimim. Just mietin, että on mun lapsuus ollut aika karu, kun sai soitella vanhemmille baariin ja pyytää tulemaan kotiin me ei absolutisteja olla, mutta lasten nähden otetaan max viini lasillinen juhlapäivinä ruuan kanssa tai saunakalja (sekin usein ykköstä, koska se on vaan niin hyvää ) mun lasten ei koskaan tarvi hävetä vanhempiaan kun ne on kännissä! Terkut täältä influenssan kourista, kuume varmaan pehmentänyt pään, kuun loppuviikosta tilasin ovis- ja raskaustestejä ihan kauheen kasan, eikä yritystä ole edes näköpiirissä
Mulla on ollu aika normi lapsuus 16 ikään saakka. Sit sattui ja tapahtui. Mut niistä selvitty. Se mitä mä teen toisin kuin vanhempani tai äitini et jos lapsi keksii jotain puuhaa ja kysyy voisko tehdä niin kannustan ja autan. Meillä äiti oli aina kun keksin jotain kivaa niin ei. Hiihtämässä mua käytettiin koska porukat itse tykkäs siitä. Muutoin sain tallille pyöräillä 7km jos halusin käydä. Rahaa ei sinne tippunut.
Täällä myös flunssan kourissa. Pää niin kipeä et huh huh. Buranaa en uskalla ottaa kun eilen oli ovis ja yritys päällä. Mulla onneks 11v innokas auttamaan 1v hoidossa.
Täällä myös flunssan kourissa. Pää niin kipeä et huh huh. Buranaa en uskalla ottaa kun eilen oli ovis ja yritys päällä. Mulla onneks 11v innokas auttamaan 1v hoidossa.
Zeni, vähän samaa, tai jouduin käydä hakee koulun jälkeen äitiltä baarista muutaman euron et sain jauhelipaketin ja makaroonia mulle ja mun siskolle. Hohhoi. No se siitä paskasta lapsuudesta, onneks näistä on oppinut. Olut on hyvää, mä juonkin välillä alkoholitonta olutta ja tykkään ravintolassa juoda just jonkun hyvän alkottoman oluen ruuan kans mut päädyin ihan absolutismiin koska mieskin oli (kohta 9v ja mä 4v) ja en vaan enää edes koe tarpeelliseksi alkoholia. Mun ex on alkoholisti ja käyttää myös huumeita jossain määrin joten sekin oli syy miks halusin ettei lapset joudu ainakaan meillä koskaan törmään päihteisiin :) Heän isä on nyt ollut pitkään selvinpäin ja toivon mukaan pysyy sillä tiellä :)
Oon ollut sairaan väsynyt taas. Lähinnä taaperon alkavaan uhmaan ja hampomiseen. Sit mies tekee vaan töitä. Nytkin päivittää jotain nettisivua ja tekee töitä. Ja viime viikon päivysti. Ja joo, meillä oli iso keskustelu asiasta kun tarvisin aikaa. Se lupas sitä mutta ei paljon koska siitä tehtiin esimies ja mä ymmärrän että se haluu menestyä uralla. Se oli kuitenkin valmis mun vuoksi luopuu urastaan ja lähtee peruskoodariks jonnekin jossa töitä on vaan 7,5h mut sit putoo palkka ja voidaan unohtaa mm rakentaminen. Aloin miettii et oonko niin materialisti ja tarvin okt:n ja uuden auton (on toi jo 3v vanha mut uutena ostettu). No, kai musta on kaikkien köyhäilyvuosien jälkeen tullut sen verran materialisti et kyllä haluan. Ehkä sen hinta on et mies painaa muutaman vuoden töitä saadakseen vakaan aseman tai sen oman firman niin voidaan sit nauttia yhteisestä ajasta. Näin siis hän mulle tän perusteli. Oon tottakai tyytyväinen et mies on kotona paljon eikä baareissa niinku ex oli mutta silti..
Tänään sit sanoin että mä taidan lähtä sittenkin töihin kesän jälkeen tai kesällä. Se sanoi että "no sit pitää alkaa toisen bussilla kulkee" ja sanoin et "kyllä mä toisen auton ostan jos mä töissä käyn" niin se ei puhunut mitään. Ehkä puoli tuntia sen jälkeen se alkoi kyselee siitä neljännestä vauvasta. Kyseli ihan kaikkea. Olisinko valmis varsinkin kun kuopus osaa olla handful välillä. No sanoin että en jos se vauva huomenna tulis, mutta oishan tässä 9kk aikaa tottua asiaan ja opetella. Ja oishan siinä sit 9kk vanhempi kuopus entä nyt. Kysyi että "jos nyt antaisin luvan että tehdään neljäs niin olisiks oikeasti valmis" niin sanoin että joo, mutta siihen se ei enää vastannut mitään. Kysyi et eikö käytännön syistä kolme ole hyvä luku, kun auto ja koti on laskettu kolmelle lapselle niin kerroin et joo, mutta mun sydän haluais olla neljän lapsen äiti. En mä tiiä mistä se tulee.
Mä veikkaan et mies säikähti ajatusta et mä haluan töihin. Sillä pääsisin tästä arjesta aina päivittäin pois. Vitusti rankempaa se varmasti ois mut tällä hetkellä se näyttää paremmalta vaihtoehdolta entä tää ikuinen stressi kotona. :D
Saa nähä kauan menee et se ehdottaa vauvantekoa :D
Täällä kans kaikki lapset nuhassa. Esikoinen melkeen koko loman sairasti, nyt on kahden pienimmän vuoro. Kyl tää tästä siskot <3
Oon ollut sairaan väsynyt taas. Lähinnä taaperon alkavaan uhmaan ja hampomiseen. Sit mies tekee vaan töitä. Nytkin päivittää jotain nettisivua ja tekee töitä. Ja viime viikon päivysti. Ja joo, meillä oli iso keskustelu asiasta kun tarvisin aikaa. Se lupas sitä mutta ei paljon koska siitä tehtiin esimies ja mä ymmärrän että se haluu menestyä uralla. Se oli kuitenkin valmis mun vuoksi luopuu urastaan ja lähtee peruskoodariks jonnekin jossa töitä on vaan 7,5h mut sit putoo palkka ja voidaan unohtaa mm rakentaminen. Aloin miettii et oonko niin materialisti ja tarvin okt:n ja uuden auton (on toi jo 3v vanha mut uutena ostettu). No, kai musta on kaikkien köyhäilyvuosien jälkeen tullut sen verran materialisti et kyllä haluan. Ehkä sen hinta on et mies painaa muutaman vuoden töitä saadakseen vakaan aseman tai sen oman firman niin voidaan sit nauttia yhteisestä ajasta. Näin siis hän mulle tän perusteli. Oon tottakai tyytyväinen et mies on kotona paljon eikä baareissa niinku ex oli mutta silti..
Tänään sit sanoin että mä taidan lähtä sittenkin töihin kesän jälkeen tai kesällä. Se sanoi että "no sit pitää alkaa toisen bussilla kulkee" ja sanoin et "kyllä mä toisen auton ostan jos mä töissä käyn" niin se ei puhunut mitään. Ehkä puoli tuntia sen jälkeen se alkoi kyselee siitä neljännestä vauvasta. Kyseli ihan kaikkea. Olisinko valmis varsinkin kun kuopus osaa olla handful välillä. No sanoin että en jos se vauva huomenna tulis, mutta oishan tässä 9kk aikaa tottua asiaan ja opetella. Ja oishan siinä sit 9kk vanhempi kuopus entä nyt. Kysyi että "jos nyt antaisin luvan että tehdään neljäs niin olisiks oikeasti valmis" niin sanoin että joo, mutta siihen se ei enää vastannut mitään. Kysyi et eikö käytännön syistä kolme ole hyvä luku, kun auto ja koti on laskettu kolmelle lapselle niin kerroin et joo, mutta mun sydän haluais olla neljän lapsen äiti. En mä tiiä mistä se tulee.
Mä veikkaan et mies säikähti ajatusta et mä haluan töihin. Sillä pääsisin tästä arjesta aina päivittäin pois. Vitusti rankempaa se varmasti ois mut tällä hetkellä se näyttää paremmalta vaihtoehdolta entä tää ikuinen stressi kotona. :D
Saa nähä kauan menee et se ehdottaa vauvantekoa :D
Täällä kans kaikki lapset nuhassa. Esikoinen melkeen koko loman sairasti, nyt on kahden pienimmän vuoro. Kyl tää tästä siskot <3
Kovasti tsemppiä twisted!
Toi kolmannen lapsen "ylitys" lienee usein juuri noiden mitoitus asioiden kanssa se vaikein päätös, siitä se sitten helpottuu
..kun ei enää ole minkään mittapuun mukaan normiperhe kuitenkaan.
Mä kuitenkin kannustaisin käymään siellä töissä nyt jos alkaa kotona pää repeillä - väittäisin että kotona on rankempaa kun monessa työpaikassa. Eikä tee pahaa se oman rahan ansaitseminenkaan-kaikki es lähemmäs sitä uutta kotia.
Absolutismi tullut itsellekin ihan huomaamatta, no voin mä isoissa juhlissa lasin viiniä yrittää.. on vaan niin paljon mukavempi olla selvinpäin, ilman krapulaa. Mä kerkesin kuitenkin ennen lapsia bailata ihan huolella vuositolkulla kyllääntymiseen asti.
Ihana zeni siellä kehittelee kuumetta, ehkä se siitä nousee jos alkaa vaan testailla..
Toi kolmannen lapsen "ylitys" lienee usein juuri noiden mitoitus asioiden kanssa se vaikein päätös, siitä se sitten helpottuu
..kun ei enää ole minkään mittapuun mukaan normiperhe kuitenkaan.Mä kuitenkin kannustaisin käymään siellä töissä nyt jos alkaa kotona pää repeillä - väittäisin että kotona on rankempaa kun monessa työpaikassa. Eikä tee pahaa se oman rahan ansaitseminenkaan-kaikki es lähemmäs sitä uutta kotia.
Absolutismi tullut itsellekin ihan huomaamatta, no voin mä isoissa juhlissa lasin viiniä yrittää.. on vaan niin paljon mukavempi olla selvinpäin, ilman krapulaa. Mä kerkesin kuitenkin ennen lapsia bailata ihan huolella vuositolkulla kyllääntymiseen asti.
Ihana zeni siellä kehittelee kuumetta
, ehkä se siitä nousee jos alkaa vaan testailla..
Mä kans sanon että töihin vaan! Mä menin töihin kun lapset oli 4v1kk, 2v9kk ja 1v1kk. Vaikka oli koko ajan se fiilis että oon paska äiti kun en oo lasteni kanssa kotona, niin paras päätös oli. On kauhean raskasta olla kotona se ainut ihminen joka ottaa vastaan kaikki lasten tunteet, hoitaa kotia ja yrittää vaan jaksaa. Neljä vuotta kotiäitinä oli mulle enemmän kuin tarpeeksi. Nyt reilu puolivuotta päiväkotia takana ja lapset viihtyvät. Hoitopäiviä tulee vähän, molempien vuorotyön takia/ansiosta.
Tilannehan nyt vähän muuttui kun on tämä neljäs matkalla. Äitiyslomalle jään sitten elokuusta. 10 kk ehdin olemaan töissä. Ja sen olen päättänyt että palaan jälleen töihin kun tämä tuleva on sen reilu 1v. Kyllä minä myönnän ehdottomasti olevani parempi äiti kun ei tarvi 247 olla kotona täyttämässä kaikkien tarpeita.
Miehellehän tämä mun töihinpaluu oli ehkä rankempi. Hänellä on paljon enemmän vastuuta lapsista, kodista ja hoitaakin tämän kaiken silloin kun mulla töitä ja hänellä vapaita.
Tilannehan nyt vähän muuttui kun on tämä neljäs matkalla. Äitiyslomalle jään sitten elokuusta. 10 kk ehdin olemaan töissä. Ja sen olen päättänyt että palaan jälleen töihin kun tämä tuleva on sen reilu 1v. Kyllä minä myönnän ehdottomasti olevani parempi äiti kun ei tarvi 247 olla kotona täyttämässä kaikkien tarpeita.
Miehellehän tämä mun töihinpaluu oli ehkä rankempi. Hänellä on paljon enemmän vastuuta lapsista, kodista ja hoitaakin tämän kaiken silloin kun mulla töitä ja hänellä vapaita.
Mulla vaan tilanne on se että oon omasta työstä hakenut hoitovapaan siihen asti että lapsi on 3v enkä mä halua sinne enää. Siks opiskelen koodausta et pääsen uudelle alalle. Mut toivon niin et oon kesän aikana siinä pisteessä et voin hakea sen alan töitä, jonkun junior paikan tai sit vaikka meen työharjoitteluun eka jos ei paikkaa irtoa. Saan mä sit sen ansiosidonnaisen ja sen ylläpitokorvauksen joka on melkeen sama kuin lähärin palkka :D keikkaa en voi tehä koska ei pysty laittaa vuoropäivähoitoon lapsia miehen ollessa päivätyössä ja miehen vastuulle en voi lapsia jättää viikonloppuisin koska se tekee sitä 60h viikkoa pitkälle. Ei hän vaan kykene siihen. En oo koskaan ollut pitkään kotona. Esikoinen oli 1v1kk ja keskimmäinen oli 10,5kk kun lähti hoitoon. Ja kun keskimmäinen synty niin esikko oli osa-aikaishoidossa mun paniikkihäiriön puhkeamisen takia. Oon ekaa kertaa näin myöhään kotona ja halut oli kovat. Olla kunnes kuopus 3v, mutta onhan tää raskasta.
Siitä kotiavusta. Aloin miettii, et miten mä uskallan lapset jollekin tuntemattomalle jättää, entä jos se unohtaa portin auki ja pienin tippuu betonirappusiin (meillä siis yläkerrassa keittiö/olkkari), tai entä jos se jää kotiin tekee kotitöitä ja päästää kissat vahingossa ulos, ne siis karkaa ihan varmana eikä oo ulkokissoja, on vielä miehen kissat niin se on todella tarkka ettei pääse pihalle. Tai entä jos se hoitaja lähtee lasten kanssa ulos ja tossa on järvi vieressä. Ei varmaan kannata jossitella, mut kun sairastaa paniikki- ja ahdituneisuushäiriötä niin vaikeeta on. Meillä kuopus ei ole ollut hoidossa muualla kuin sen kummitädillä, se on ainoa isän lisäksi johon luotan. Anoppi on huonoselkäinen ja alkanut unohtelee asioita (alkoholi aiheuttaa) ja appiukko aina pahalla päällä eikä kestä kitinää. Äitini tekee vielä töitä niin paljon ettei siitä apua oo. Sisko asuu melkeen naapurissa mutta on yrittäjä ja tekee 12h päivää..
Joo, täytyy treenata koodaamista et kesällä on siinä pisteessä et voi töitä hakea. Sinne asti sinnitellään :)
Siitä kotiavusta. Aloin miettii, et miten mä uskallan lapset jollekin tuntemattomalle jättää, entä jos se unohtaa portin auki ja pienin tippuu betonirappusiin (meillä siis yläkerrassa keittiö/olkkari), tai entä jos se jää kotiin tekee kotitöitä ja päästää kissat vahingossa ulos, ne siis karkaa ihan varmana eikä oo ulkokissoja, on vielä miehen kissat niin se on todella tarkka ettei pääse pihalle. Tai entä jos se hoitaja lähtee lasten kanssa ulos ja tossa on järvi vieressä. Ei varmaan kannata jossitella, mut kun sairastaa paniikki- ja ahdituneisuushäiriötä niin vaikeeta on. Meillä kuopus ei ole ollut hoidossa muualla kuin sen kummitädillä, se on ainoa isän lisäksi johon luotan. Anoppi on huonoselkäinen ja alkanut unohtelee asioita (alkoholi aiheuttaa) ja appiukko aina pahalla päällä eikä kestä kitinää. Äitini tekee vielä töitä niin paljon ettei siitä apua oo. Sisko asuu melkeen naapurissa mutta on yrittäjä ja tekee 12h päivää..
Joo, täytyy treenata koodaamista et kesällä on siinä pisteessä et voi töitä hakea. Sinne asti sinnitellään :)
Kyllä ne hoitajat osaa asiansa twisted. Mä oon kanssa ottanut välillä vastaan apua lapsiperheiden tuki setelillä ja oon ollut tosi tyytyväinen. Sä saat(ainakin täällä meidän suunnalla) itse valita palveluntuottajan . Ensin ehkä ekana päivänä on hyvä olla lähietäisyydellä ihan lapsien turvallisuuden tunteen takia mut kyllä Mä oon heti sit jättänyt ne ihan hoitajan huoleksi ja lähtenyt kauppaan tms. Ekan päivän aikana kuitenkin näkee miten ne käsittelee lapsia.