Suurperhe kuumeilijat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Zeni
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Nonii, alkoihan ne menkat. Hyvä näin, kerkesin jo pelkäämään että jos tekisin positiivisen rtestin eikä kaikki olisi taaskaan hyvin kun ei ole semmonen raskautunut olo. Ja olishan se ollut ihmeellistä tulla heti km jälkeen uudestaan raskaaksi :rolleyes:
 
Kävin lääkärissä. Sydänkäyrä normaali, huh :)
Rautakuuri aloitettiin, kun hb 117. Kilppariarvon
heittelylle ei lääkäri keksinyt mitään syytä, joten
pidetään annostus samana ja kolmen kk:n päästä
kontrolliin katsomaan kilpparit ja hb :)
Onpa helpottunut olo.

Kerroin lääkärille elämäntaparemontista ja sain
kehuja, kuinka hyvä sekin jo on, että olen saanut
7 kg pois kesän jälkeen, vaikka ylipainoa vielä onkin.
Kilot ei meinaa millään lähteä, mutta kunto on nyt
hyvä ja jaksan tehdä enemmän kuin vuosi sitten
päivisin :)

Omalääkäri on meillä kyllä hyvä, kuuntelee ja omaa
huumorintajuakin!
 
Kohta lähtö Muurameen siskon lapsia juhlimaan.

Menkkamaisia kipuja ollut viimeisimmän puuhailun jälkeen. Luin, että niitä voi olla rajun seksin jälkeen, mut ei kyllä rajua ollut. En yhtään muista, onko tällaista ollut aiemmin, kun edellisistä on niin pitkä aika :rolleyes: Kellään ollut vastaavaa?
 
Kohta lähtö Muurameen siskon lapsia juhlimaan.

Menkkamaisia kipuja ollut viimeisimmän puuhailun jälkeen. Luin, että niitä voi olla rajun seksin jälkeen, mut ei kyllä rajua ollut. En yhtään muista, onko tällaista ollut aiemmin, kun edellisistä on niin pitkä aika :rolleyes: Kellään ollut vastaavaa?
On ollut, raskaana ollessa :wink missä vaiheessa sun kierto on menossa?
 
Myö tultiin torstaina laivalta kotiin ja oli kyllä mukava reissu. Sai Itekkiin olla vähän rennommin kun ei ollut noita kahta pienintä mukana. Noita isompia kun ei onneksi tarvi vahtia enää ihan niin paljoa. Eikä tarvi koko ajan kulkea niitten perässä.
Rupesin kyl ajattelemaan et voishan sitä joskus lähteä laivalle ihan ilman lapsiakin. Joulukuussa olin yhden yön ilman lapsia kun kävin Helsingissä konsertissa. Sinnekin lähdin illalla ja tulin seuraavana aamuna jo takaisin. Sitä seuraavasta kerrasta taitaa olla jo 5 vuotta kun olen ollut yötä pois kotoa ilman lapsia. Kuinka usein te pääsette pois kotoa ilman lapsia? Ja kaipaatteko välillä pientä hengähdys taukoa arjesta?
 
Emmielle, aika harvoin olen pois kotoa ilman lapsia. Viimeksi viime vuoden keväällä käytiin Tallinnassa kahden yön reissulla kahden pariskunnan voimin. Sama toissavuona. Tän kuun loppupuolella kokeillaan staycationia jäämällä hotelliin yöksi iltariennon päätteeksi lähikaupungissa. Ja huhtikuussa lähden leirikouluun neljäksi päiväksi Tallinnaan kollegan ja ysiluokan kanssa. Muuten yleensä mies on menossa ja minä olen lasten kans kotona.
 
Me käytiin miehen kanssa syömässä kahdestaan hänen syntymäpäivänään pari kuukautta sitten. Sitä ennen oltiin "kahdestaan" synnyttämässä nuorimmaista toukokuussa -2017 :rolleyes:
Itsekseni oon muutaman kerran käynyt kaupassa pikaisesti, ja kerran olin oikein 6h pois kotoa kun oli kaverin vauvakutsut, nämä menot kertynyt yli 3.5 vuoden aikana :joyful:
 
Me ollaan otettu kahden keskistä aikaa aina ku mahdollista, ollaan saatu n. 5krt vuoteen olla yön yli yksin. Viimeks nyt hiihtolomalla pojat oli 3 yötä mun vanhemmilla, seuraavaks on Pariisin reissu huhtikuun lopus ja sitte taitaa tulla vähä pidempi tauko yön yli olemisis, vauvaa toki jätän miehelle ja isovanhemmille aiemminki jos vaan on yhtä helppo ku aiemmat että pullo ja mun maito kelpaa. Mulle on tärkeä että lapset on saanu heti alusta asti ison turvaverkon ympärilleen, ja että niille käy muutki kun äiti, koska ikinä ei voi tietää jos jotain tapahtuu. Esikoisen jätin 3pv ikäsenä ekan kerran puoleksi tunniksi isälleen, ja lähdin koiran kans lenkille. Kuopus oli isänsä kans 4pv ikäsenä sairaalas osastolla, kun sai rotaviruksen ja mä sairastin sitä kotona. Ja koska on jaksavat ja osallistuvat isovanhemmat ja kummit niin ollaan annettu niille hoitoon aina kun ovat halunneet, ja pojilla on aivan ihana suhde kaikkiin sukulaisiin. En murehtis niiden perään jos joutuisin vaikka useaksi kuukaudeksi sairaalaan, koska pärjäisivät varmasti.
 
Hmm miehen kaa oltiin viimeks kahdestaan kun käytiin sisua synnyttämässä:) täysin yksin poissa kotoa oon ollut n vuos sitten... yksin saan olla ehkä kerran kaks viikkoon kun käyn salilla/kaupassa! Keskiviikkona ollaan mieshän kaa menossa kahdestaan kauppaan/pankkiin/kahville kun appivanhemmat tulee käymään:)
 
Ei hirveesti oo noita hetkiä meilläkään, en tosin paljon kaipaakaan. Marjastamassa olin syksyllä useaan otteeseen joko yksin tai isäni kanssa muutamia tunteja kerrallaan, se on mahtavan rentouttavaa (ja hyödyllistä)yksinoloa. Pari kertaa mentiin lähes koko päiväksi myös tuonne kauemmas merelle miehen kanssa kahden- mutta siellä ollaan sitten eri suunnilla omissa touhuissamme:hilarious:..
Pikkusen kaipaan sellasia usean päivän korpivaelluksia kaksin miehen kanssa..mutta hyvin voin niitäkin siirtää vieläkin muutamalla vuodella..:shy:
 
Mä olin viimeksi yön yli poissa kotoa kun silloinen kuopus oli reilu vuoden ikäinen eli noin kaksi vuotta sitten. Oltiin toisessa kaupungissa ystävän tupareissa ja pitkästä aikaa baarissa. Mies jäi kotiin lapsia hoitamaan. Sen jälkeen ollaan miehen kanssa käyty kerran kaksin syömässä ennen nykyisen kuopuksen syntymää. Sitten tietysti synnytyksessä:) huomaan että mitä enemmän on lapsia, sitä helpommin on uskaltanut jättää miehen hoiviin ja lähtenyt parturiin/ kauppaan ym sillon tällöin ja kyllä se nykyään onnistuu ilman huonoa omaatuntoa.
 
Olipas kiva hiihtoloma:)
Lauantaina käytiin laskettflemassa ja nyt jalat niin kipeenä että ei kävellä kunnolla pysty. :D

Sisko oli käymäs koiransa kanssa. (Eli vauhtia riitti) (kuvassa meidän Nelli ja siskon Rölli)

Julius alko tänää nousemaan tukeavasten seisomaan. :( Mä en haluu et tuo kasvaa niin kauheeta vauhtia. Ja kohta sitä ei pysäytä mikään. :D
ImageUploadedByVau Foorumi1551641073.397804.jpg
 
Onpa siinä söpöt kaverukset<3
Onnea Juliukselle uudesta taidosta ja äidille pahoittelut;) kyllä nää vaan kasvaa ihan älytöntä kyytiä! Tän kuun lopussa Sisu täyttää 6kk siis puol vuotta:o voi luoja!!!
 
Justhan Äippä Sisu syntyi! Menee hurjaa vauhtia aika!

Täälä maha kasvaa aiva järjetöntä vauhtia. Alkaa olla jo tukala olo, vielä huonoimmas tapaukses 17 viikkoa jäljellä! Saa nähä miten kestän :D
 
Meillä on tainnut viimeksi olla kahdenkeskistä aikaa reilu vuosi sitten, kun ystävät tupsahti meille yllättäen lapsenvahdiksi ja passitti meidät teatteriin ja syömään :Heartred sitä ennen kun kuopusta oltiin synnyttämässä reilu 2 vuotta sitten. Omaa oli pari viikkoa sitten kun kävin neuvolassa ja kaupassa... kukaan muu kuin toinen ison perheen äiti ei uskalla ottaa kaikkia ipanoita kerralla hoitoon ja sellaisella äidillä on se omakin katras siinä. Mutta näillä mennään, eiköhän sitä yhteistä aikaa ole sitten ihan riittämiin kun tenavat tulee teini-ikään :grin

Tänään 24 viikkoa täynnä, ja jos vauva syntyisi hänen eteen tehtäisiin kaikki voitava :love017 olot on muuten tosi hyvät ja soisin tämän raskauden jatkuvan vaikka ikuisesti, mutta hengen salpaavia supistuksia on alkanut tulla päivittäin. Liitoskivut ovat vielä inhimilliset, vaikka toisinaan tuntuu että olis potkupallo haaruksissa (ja kävely sen mukaista :rolleyes:).
 
Niin loppui talviloma ja paluu töihin erittäin huonosti nukutun yön jälkeen.
Mä nukun aina huonosti viimeisen yön ennen töitä loman lopussa.

Aargh, kun mies käy mun hermoille. Olin toiveissa, että eilen olisi
aamusta päästy puuhiin ja luulin miehenkin olevan samoissa ajatuksissa.
Mutta kun oltiin aloittelemassa, hän totesikin, että kokee stressaavana
tämän, että pitää ajoittaa tiettyyn osaan kuukautta hommat. Olin ihan, että
mitä!? ja luulin hänen tehneen aloitteen, mutta ilmeisesti luulin väärin.
Mulla meni hermot totaalisesti ja aloin parkua ja lukittauduin vessaan.
Myöhemmin juteltiin asioita auki ja koitin kertoa hänelle, miksi on tärkeää
ajoittaa tiettyyn osaan kuukautta. Mutta ei siitä taida apua olla. Hän kerta-
kaikkiaan stressaantuu ajatuksestakin. Totesi sitten, että kunpa nyt tulisin
äkkiä raskaaksi. Sanoin siihen, että miten luulet sen onnistuvan, jos peti-
puuhia ei ole otollisimpaan aikaan o_O:banghead: Meillä ei ole aiemmin ollut
ovulaatiokeskusteluja, kun on aina tärpännyt suht nopeasti, mutta nyt
ajattelen iän olevan jo sen verran korkea, että parempi olisi ajoittaa oikeaan
kohtaan.

Sori avautuminen. Pystyykö kukaan samaistumaan vai onko teidän muiden
miehet sataprosenttisesti mukana?
 
Meillä vietetään nyt hiihtolomaa ja yllätys yllätys flunssassa, mie sairastuin viime viikolla ja nyt on sit lapset sairastumassa, kivaa se on lomat viettää kipeenä. Oli tarkoitus että käytäs uimassa yms. Mutta eipä varmaan tartte kuvitella mitään tuollaista aktiviteettia tässä kipeenä järjestävänsä. Kunhan nyt perjantaiksi olo tokenis, kun olis pikkutyypin koko ultra sillon:)
 
Takaisin
Top