Huomenta ketjuun!
Täällä yksi pitkään teitä taustalla seurannut neljännestä haaveileva. Sydän puhuu asian puolesta, järki sanoo vastaan ja ainakin vielä järjen ääni on voimakkaampi toteutuksen kannalta. Tosin kuopus ei ole vielä 4kk ja täysimetyksellä mennään, mikä mun kohdalla tarkoittaa myös tehokasta luonnollista ehkäisyä. Järjen äänen voimakkuuteen vaikuttavat myös oma ikäni (41v.) ja tämän hetkisen vauva-ajan ihanuus: pelkään, että jos neljäs (ja ehdottomasti viimeinen) meille tulisi, ei vauva-aika voisi toista kertaa peräkkäin olla näin leppoisaa ja sujuvaa.
(Varoituksen sana jo tässä vaiheessa: tästä tulee romaani!)
Meidän perheessä on siis jo kolme poikaa (08/11, 10/12 ja 07/18 ), joista kaikki ovat syntyneet keskosina 5-6 viikkoa etuajassa.
Esikoinen syntyi rv 33+6 käynnistettynä, koska 33+0 todettiin korkea vedenmeno ja tulehdusarvot lähtivät heti nousuun. Käynnistyksessä meni kolmatta päivää. Aloitettiin cytotecilla ja jatkettiin seuraavana päivänä ballongilla, mutta molempien vaikutus lakkasi niiden poistuttua kropasta. Lopulta oksitosiinilla lähti tapahtumaan ja se toimiikin mulle tosi tehokkaasti. Eka kätilö ei suostunut antamaan mulle muuta kivunlievitystä kuin ilokaasun, käski vain hengitellä. Kun vuoroon tuli mieskätilö, tilasi hän heti epiduraalin, jonka jälkeen sain levättyä hetken loppurutistusta varten. Synnytyksen kesto oli 6,5h ja ponnistusvaihe 9min, jonka jälkeen maailmassa oli 46,5cm pitkää ja 2300g painanut poika.
Toinen synnytys käynnistyi spontaanisti vesien menolla rv 35+2 ja supistukset alkoivat päästyäni sairaalaan. Tällä kerralla kroppa ehti mukaan supistuksiin ja pystyin ottamaan vastaan kivun ihan eri tavalla. Lopulta kävikin niin, että kun aloin kaivata jotain ilokaasua järeämpää jeesiä, se ehdittiin tilata, mutta ei antaa, kun tuli jo tarve ponnistaa. 5 minuutin ponnistuksen jälkeen syntyi toinen poika mitoilla 47cm ja 2705g. Koko synnytyksen kesto 4,5h.
Kolmannella kerralla oli jälleen spontaani vesien meno, kun raskaus oli kestänyt 34+4. Paikat oli kuitenkin täysin kypsymättömät, eikä supistuksetkaan alkaneet, mutta kotiinkaan en enää päässyt. Niinpä mä hikoilin siellä heinäkuun helteissä osastolla, jossa lämpötila oli lähes 30 astetta... Ihan hanurista. Lopulta lääkärit päättivät aloittaa käyynistyksen, kun rv 35 tuli täyteen, kun mun kroppa ei itsekseen tehnyt elettäkään vauvan ulossaamiseksi. Ballongilla saatiin kohdunkaula katoamaan ja kohdunsuu 3cm auki, mutta ballongin poiston jälkeen homma stoppasi taas täysin. Vastoin mun toiveita aloitettiin oksitosiini, mutta se luvattiin lopettaa, jos mun kroppa reagoi siihen toivotusti. Ja reagoihan se, mua vaan ei uskottu. Kahdessa tunnissa aukesin sentin lisää, mut sit tulikin jo tarve ponnistaa, mitä ei eka kätilö meinannut uskoa. Onneksi paikalle tuli toinen, joka tiesi mun historiaa ja lähti heti kärräämään mua sängyllä synnärille. Olivat elämäni pisimmät pari minuuttia se matka, kun elimistö alkoi ponnistaa ja kätilöt kielsivät. Lopulta päästiin synnäriin ja jotenkin onnistuin kampeamaan itseni sängyltä pöydälle ennen kuin poika syntyi yhdellä ponnistuksella. Tää kolmas oli pieni meidän triosta: 45cm ja 2120g. Synnytyksen kestoksi on merkitty 2,5h ja ponnistus 1min.
Keskosuuksista huolimatta mitään terveydellisiä haasteita ei ole ollut kenelläkään meidän lapsista - pienin kotiutuikin jo 3 päivän ikäisenä. Ainoa, missä keskosuus on vaikuttanut, oli se, että esikoiselle ei vielä ollut ehtinyt kehittyä imurefleksiä, joten hän oli 10 päivää nenämahaletkulla. Senkin jälkeen voimat olivat vielä niin heikot, ettei jaksanut imeä rintaa, vaan hänestä tuli "pullovauva". Toinen oli heti rinnassa kiinni ja imetys onnistui jatkuen 1v 10kk ikään asti. Tapasin sanoa, että imetin häntä kahden edestä, kun esikoisen kanssa se ei onnistunut. Nyt tämä kolmas oli niin pieni, että alussa voimat eivät riittäneet rinnalle, mutta muutaman viikon iässä päästiin kuin päästiinkin pullosta eroon. Mä innostuin imetyksestä kakkosen kanssa, kun se oli _niin_ helppoa, kun aina oli ruoka mukana ja sopivan lämpimänä. Toki se sitoo mut vauvaan, mutta loppupeleissä lyhyeksi aikaa. Tällä kertaa ajatuksena on jatkaa täysimetystä puoli vuotiaaksi ja sitten jollain aikavälillä lopettaa imetys riippuen siitä, saanko miehen lämpiämään ajatukselle vielä yhdestä.
Mutta tosiaan. Jos sopii, että täällä puolittain hengailen mukana vailla varmuutta siitä, tuleeko meistä tämän suurempaa perhettä ikinä, niin mielelläni osallistuisin keskusteluihin :)
!
