(Suunniteltuun) Sektioon meneviä?

Psykoenkeli:
Ajattelun kirjoittaa vasta kotona, kun tää kännykän näplääminen on niin puuduttavaa...
Mutta tosiaan, täällä meni myös leikkaus hyvin. Alusta asti pelkkien pillereiden avulla elelty ja kyllä on kipuillut :D
Kävelen käytävillä ihan haamuna ja pahinta on sängystä nousu ja sinne meno. Hetki meni ennwnkuin oppi kömpimään ilman vatsalihaksia...
Aamulla on terveystarkastus ja toivottavasti päästään tytön kanssa jo kotiin. Perhehuonetta en edes pyytänyt mutta ihan kahestaan ollaan onneks oltu :) Mies tietysti kaikki päivät hengannut täällä meidän kanssa ja jotenkin on niin syyllinen olo kun toinen on joutunut täällä klinikalla homehtumaan ja tylsistymään. Tietysti on lasta hoitanut, mutta suurimman osan ajasta sekin onneksi vaan nukkuu... Ihan hirvee ikävö oman kullan kainaloon, mutta onneksi enää 1 yö jäljellä. <3
 
Löysinpäs minäkin tieni tänne! Perjantaihin asti kuvittelin synnyttäväni alateitse, mutta nyt paukutellaan vk 41+3 ja perjantaina lääkäri totesi vauvan olevan täydellisessä perätilassa ja sen verran iso, ettei tarvitse enää haaveilla alateitse synnyttämisestä.
Olin alkuun aika vihainen neuvolalle, kun eivät tuota perätilaa olleet huomanneet ( lähete päivystyspolillekin tuli siksi, ettei vauva ollut kiinnittynyt) , mutta nyt jopa odotan huomisaamua ja sektiota, pääsee tästä karsean kokoisesta pakista eroon ja loppuu tunne, että kohta ratkean!
Saa antaa hyviä vinkkejä huomiselle sektiopäivälle ja sen jälkeiselle elämälle!
:)
 
Tonkeli, mulla auttoi se, että yritin elää NIIN hetkessä kuin mahdollista. Oli kuitenkin sen verran pelottavaa + jännittävää se leikkaukseen valmistelu. Ja varsinkin kun oli tosi paljon odottelua!! Leikkauksen jälkeen helpotti, koska homma oli ohi ja tosiaan tuli muuta ajateltavaa lapsesta, kun odotteli heräämössä että pääsisi pipanaista tapaamaan jne :) Rohkeasti kannattaa kysyä jos joku askarruttaa ja herkästi pyytää hoitajilta peitettä, tyynynkohennusta tai kipulääkettä jos siltä tuntuu. Varsinkin ensimmäisenä päivänä on ihan turha kärsiä kipuja, kun on toipilas ja mitään ei kuitenkaan itse pysty tekemään. Itse pyysin tyynynkohennusta ja lämpöpeittoa heräämössä makoillessani ja hoitajat sanoivatkin, että pitää pyytää rohkeasti koska he eivät voi tietää jos ei ole mukava olla. Onneksi kohdalle sattui ihan mielettömän mukavia ja empaattisia ihmisiä tuon isoimman hoitoprosessin ajan, ei tullut paha mieli mistään ja ottivat ihanasti sen, että pelotti ja jännitti kaikki toimenpiteet. :)

Mulla oli etukäteen kamala ahdistus myös siitä, että hoitajat tulevat katsomaan jälkivuotoa ja ties mitä, mutta siinä itse tilanteessa se ei enää tuntunutkaan niin pahalta. Ja jotenkin se synnytyksen jälkeinen olotila oli sellainen, että rohkeasti tuli kysyttyä ja puhuttua aika suoraan asioista, että sai niihin sitten apua. Jotenkin häveliäisyyden taso oli ihan erilainen mitä ns. normaalielämässä. Ja kun kuitenkin kaikki tehtiin sen vuoksi, että seurattiin sitä minun omaa paranemistani ja kohdun tilaa oli tärkeää seurata, että näkee sen alkavan supistua oikeaan tahtiin. Pahin jälkivuoto oli ensimmäisenä päivänä kun kohtua paineltiin ja oli suurimman osan ajasta makuulla, mutta todella nopeasti helpotti ainakin itselläni. Kannattaa ottaa rauhallisesti ja yrittää muistaa, että on kuitenkin ollut isossa operaatiossa ja antaa itselleen aikaa parantua, mutta muistaa sen ettei jää kuitenkaan täysin sängynpohjalle. :smiley-angelic003Mutta ei kannata olla ylireipas ja yrittää suorittaa enempää kuin mihin kroppa kykenee.. itse innostuin vähän liikaa HETI siinä alussa kun olin päässyt ekoja kertoja ylös ja pääsin pyörätuolilla liikkeelle. Hoitaja siis työnsi eteenpäin. Yritin reippaana esittää et kaikki hyvin ja jees, mutta kun pyörrytti pelkästään istua siinä tuolissa. Määränpäässä oli sitten jo niin hutera olo, että meni pitkä tovi toipuessa ja kerkesin itsekin huolestua näinköhän pökrään kokonaan ja kellahdan vaikka lattialle :D Tajusinkin lopulta, että jos vointi ei anna myöten niin en voi väkisin viilettää tuhatta ja sataa. Et voinnin mukaan sitten sitä riehumista. :rolleyes: Onneksi hetikohta helpotti ja seuraavaksi viiletinkin jo tippaletkun kanssa eteenpäin itse kävellen.

Pahimmalta itsestäni itseasiassa tuntui makuulla, koska heti kun nousi ylös ja rupesi liikkumaan olo parani, ja kun oli jonkun aikaa makuulla sängyssä, oli taas hankalaa nousta ylös ja hetken tuntui pöhköltä olo. Kun taas kävellessä ja liikkuessa olo alkoi tosi nopeasti normalisoitua :) Nyt odottelen itse tiistaita milloin neuvolasta tullaan kotikäynnille ja poistettaisiin tikit, epäilen, että osa noista repäisykivuista mitä nyt väärissä asennoissa on, johtuu siitä että tikit alkavat jotenkin kiristellä paranevassa kudoksessa :) Tulen sitten päivittelemään fiiliksiä kyllä! :happy119

Ja psykoenkeli, tosi ihana jos kertomani auttoi! Yritän ehtiä kirjoittamaan ihan selkeän selostuksen tapahtumista, kun olet kuitenkin samaan sairaalaan menossa niin saisit vähän etukäteistietoa, ja kysy ihmeessä jos on jotain mikä mietityttää! Minulle jäi operaatiosta loppujen lopuksi tosi positiiviset fiilikset. Kaikki meni hyvin ja henkilökunta oli mukavaa. Vaikka menin sinne pelkosektiona, ei mielestäni kukaan enää sairaalassaoloaikana kyseenalaistanut tätä tai heittänyt mitään tyhmää juttua. Koin myöskin, että sain hyvää hoitoa omiin kipuihin jne. Ainut asia mistä jäi hampaankoloon ei oikeastaan liity sektioon, vaan ko.sairaalan tutti+tuttipullo käytännöistä, mutta niistä urputan erikseen.. :bounce
 
Nyt rupes jo ahdistamaan tuo tuttihomma, vaikken tiedä vielä mistä on kyse. Mutta kun me ollaan päätetty, että ei opeteta vauvaa tutille, niin v*ttu jos ne siellä sairaalassa jo tunkee sen suuhun!! Tuttipulloa vastaan ei ole mitään, kunhan tissikin sitten kelpais. Meinasin joka tapauksessa tissejä säästääkseni, että hommaan rintapumpun. Pääsee sitten mieskin osallistumaan syöttöhommiin jo alussa. Ja sitten se, jos ne tyrkyttää vauvalle jotain korviketta, niin alkaa napsahdella verisuonet päässä..

Oliko sulla sama lääkäri mikä sypellä? Vai onko ne leikkaavat lääkärit vielä erikseen? Siinäkin yks stressin aihe, kun molemmat sypen lääkärikäynnit meni niin huonosti. :(
 
Tsemppiä Tonkeli, hyvin se menee ^_^

psykoenkeli, apua, ei ollut tarkoitus ahdistaa tuolla! Meillä oli sinänsä erikoistapaus, että pieni joutui teholle tarkkailtavaksi ensimmäiseksi vuorokaudeksi. Siellä ilm.tapana aloittaa heti Lisämaidon antaminen pullosta ja tutittelu... Mitäänpä en ollut vastaan väittämässä kun odottelin itse heräämössä osastolle pääsyä, ja en tajunnut kirjata tietoihin ettei tuttiakaan saisi antaa. Mutta ilm.eivät anna korviketta ihan vastasyntyneille, sai luovutettua äidinmaitoa ekat 3pv ja sitten sanoivat et on jo niin vanha et vastedes korviketta jos lisäruokaa haetaan. En ole varma onko tämä käytäntö luovutetun maidon antamisessa vs korvike kaikille vauvoille, mutta tosi hanakasti tuputtavat kyllä lisämaitoa.. Tutista ei sitten normiosastolla ollut enää puhetta, sen sai antaa jos oli tuonut oman. Itse imetin koko ajan jos vain vauva halusi ja olin etukäteen hankkinut tietoa ettei vauvat tarvitse lisämaitoa ekoina päivinä, mutta puolustelivat sen sillä ettei minulta tule kuin muutama milli ja lapsi tarvitsee toipuakseen erilailla energiaa. Vitutti lähinnä se, että antoivat pullosta kun hörppyyttämisellä ei vaikuttaisi imuotteen muodostumiseen ja kun sitten tottui isoihin maitomääriin oli loppuaika pakko antaa lisämaitoa kun itseltä ei tullut samaa määrää. Nyt onneksi tilanne tasaantumassa kun oma maito nousee ja lisääntyy, mut korviketta annetaan aina välistä kun ei riitä oma ja kun on nännit niin kipeät ilm.sammaksen takia (antibiootti leikkauksen yhteydessä) ettei meinaa kärsiä imettää ollenkaan, lypsän ja imetän siis. Enivei, osastolla olivat kyllä suurin osa tuomassa herkästi lisämaitoa ja tappelinkin asiasta tuolla teholla ja osastolla sitten kuuntelin saarnoja mitä lapselle käy jos en sitä lisämaidolla ruoki. Taivuin sitten lopulta ja ymmärrän pointin ja kyllä tuo oma tarvitsi sairaala-aikana extraa, voihan se olla että dramaattinen alku vei tehoja enemmänkin. Mutta silti olen sitä mieltä et jos mitään ei olisi tullut, olisiko lapsi tarvinnut lisämaitoa..? :P Minusta ei, mut tuolla oltiin vähän eri mieltä. Argh.
 
Nelaeryn, päinvastoin, erittäin hyvä kun kerroit! Nyt tiedän, mitä voi olla luvassa. Muistelen lukeneeni jostain, että tuolla annetaan luovutettua maitoa vain pienipainoisille tai teholla oleville vauvoille, muille sitä saakelin korviketta jos on tarvetta. Ja niinikään olen lukenut, että vaikka sitä maitoa tulisikin vähän ensimmäisinä päivinä, niinkun lähes kaikilla tulee, sen pitäis riittää kun vauvan vatsalaukku on niin kovin pieni.
Vaikuttiko teillä sitten se pullosta antaminen mitenkään? Syökö vauva nyt tissiä normaalisti?

Minulla on hyvin voimakas tunne, että tappelemaan siellä itsekin joutuu. Tapellaan miehen kanssa jo kotona näistä syöttämishommista, niin miksi ei sairaalassa hoitajien kanssa :D Mulla siis on tavoite täysimettää 6kk, jos kaikki menee hyvin, eli siis maito riittää ja tissi kelpaa muksulle. Mies vaan on sitä mieltä, että tapan lapsen nälkään... Välillä keskustelut tuntuu siltä, niinkun hakkais omaa päätänsä seinään kerta toisensa jälkeen!
 
Meiän tyttö sai lisämaitoa koko sairaalassa olon ajan siksi että itsestäni tuntui siltä että omat pikkumäärät eivät riittäneet. Rupes hermostumaan kun hetken imemisen jälkeen ei vissiin enää tavaraa riittänytkään ja ihan oman ja lapsen psyykkeen kannalta pyytelinkin lisämaitoa ihan tuon tuosta.
Välillä sai luovutettua maitoa ja välillä korviketta, pullosta. Imuote on sama molemmilla välineillä (onneksi), Korviketta ostettiin kotiinkin myös samasta syystä kuin nalaeryn. Nännit on imetty ihan verestäville vesikelloille, yäk! :D Välillä sitten saa omat vehkeet levätä... Ihan btw, voisin pitää tällasen yyber mollukat vaikka koko lopun elämäni :D Mieskin jää ihan tuijottamaan ja hokee että "Ohhoh, ompas noi jäätävät.." Toivottavasti vielä omat kelpaa sitten joskus kun maidon eritys loppuu... :S
Tuttia ei näkynyt, enkä sitä ole tuolle suuhunkaan tyrkännyt. Toivottavasti ei edes tarvitse niin ei siitäkään sitten tarvitse vieroitustaistelua käydä...
 
Minulla erilaisia kokemuksia lisämaidosta. Ja mukana tulee myös omia mielipiteitäni ja koemuksiani, joten ei kannata hermojaan menettää, jos on eri mieltä. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan. Sekä esikoinen että kakkonen ovat saaneet sairaalassa lisämaitoa. Ensimmäinen vasta kun oli todella tarve, toinen kun pyysin ja oli epäilys että tarvitsee.

Esikoinen sai vasta kahden päivän ikäisenä lisämaitoa kun bilirubiiniarvot (keltaisuus) alkoi nousemaan. Silloin huomattiin, ettei minulta tullut todellakaan riittävästi maitoa ja lisämaitoa annettiin kolmen tunnin välein, jotta keltaisuus saatiin tasoittumaan valohoidon kanssa yhdessä. Imetin aina ennen pulloa. Lisämaito oli korviketta, eikä siitä ollut mitään haittaa, kuten ei myöskään siitä, että vauva joi sen tuttipullosta. Itse asiassa tämä vauva joi aivan yhtä hyvin tissistä ja pullosta koko ajan, sillä sai myös jatkossa hurjan kasvun vuoksi lisämaitoa toisinaan. Tutille ei oppinut koskaan, vaikka tarjottiin kyllä. Noin 2 viikkoa synnytyksestä alkoi oma maidontuotantoni nousemaan.

Toisen kohdalla sanoin, että heti saa antaa maitoa, koska keltaisuus on todennäköisempää kaikille lapsilla, jos sitä on aiemminkin ollut. Kakkoselle annettiin siis heti salissa korviketta pullosta, tietysti rintaruokinnan jälkeen. Sen lisäksi koko sairaalassa oloajan ja ensimmäisen viikon ajan sai välillä korviketta, jonka jälkeen keltaisuus oli laskenut riittävästi ja maito lähti nousemaan. Tämä kaveri söi äidinmaitoa sitten 11kk ikäiseksi, noin 2kk iässä ei osannut enää syödä pullosta, kun oli ollut taukoa ja söi tuttia sairaalasta asti - 11kk ikäiseksi. Tutti jätettiin kerrasta pois yhtenä kauniina kesäpäivänä, eikä sen perään itketty koskaan, kun ikää oli se 11kk. Mitä pidemmälle sitä antaa syödä, sitä hankalampaa 'vieroittaminen' on.

Lisämaitoa ei muuten kummallakaan kerralla annettu automaattisesti ja siihen piti olla jokin peruste, kun kuuntelin myös saman huoneen äitejä.

Mielestäni tutista ei ole mitään haittaa vastasyntyneelle ja siinä menee aika kauan aikaa, kun vauva sen oppii imemään ja suussa pitämään, joten vaikka sairaalassa saisikin, niin sen voi jättää kotona pois jos haluaa. Sairaalassa voivat antaa sen esim. tutkimusten yhteydessä, jolloin siihen laitetaan sokerivesitippa ja vauva keskittyy siihen ja on rauhallisempi. Mielestäni oikein hyvä tapa rauhoittaa vastasyntynyttä.
Myös tuttipullosta ajattelen samalla tavalla. Jos se vauvan paino ei nouse, niin siitä vaan korviketta pullosta alussa, jotta pääsee eteenpäin ja kotiin ja sitten sen voi vähitellen lopettaa, jos tarvetta oikeasti ei enää ole. Mutta ei se lapsi rikki mene, vaikka tarvitsisi sitä lisämaitoakin. Kysehän on siitä, että sitä annetaan, kun sitä tarvitaan kasvun takaamiseksi :)
Terveisin jättiläisen ja pikkujättiläisen äiti, joka aikoo taas pyytää vauvalleen lisämaitoa sairaalassa, kun tarve vaatii.
 
Kuopiossa annetaan kaikille alle 2vrk ikäisille vauvoille pelkästään äidinmaitoa (luovutettua siis jos oma ei riitä) ja sitten kun tuo 2vrk on täynnä, siirrytään korvikkeeseen. Näin minulle kerrottiin kun esikoinen tarvitsi ekan vuorokauden aikana lisämaitoa, toinen pärjäsikin minun maidolla pelkästään.
 
kanta-hämeessa sai pelkästään luovutettua äidinmaitoa

eipä tuo tutin syöminen sairaalassa tarkota sitä etteikö siitä pääse eroon, sehän on loppupeleissä vanhemmista kiinni annetaanko sitä myöhemmin vai ei.
 
Hei, mites sit sellanen kun muistelen lääkärin viimeks sanoneen, että kun mulla on ylipainoa, niin joutuisin piikittelemään itseäni jonkun 10pv ajan? Puolet jutusta meni ohi, mut jotenkin kai se tulehdusriskiin liitty? Pointti kai oli lähinnä se, et saako ne piikit mukaan vai juoksenko siellä joka päivä?
 
mullekkin laitettii mahaan jotain piikkejä sairaalassaolon ajan, mitä ei tayssissa tehty viimeks ollenkaan. Tarkotus kaiketi oli että ottaisin niitä kotiin mukaan ja piikittäisin itteeni (harjottelinkin sen jo valmiiks), mutta sitte ne totes etten tarvii niitä ku oon ollu niin hyvin liikkeellä. Enkä sit saanu kotiin mitään lääkkeitä mukaan. Mutta antaahan ne reseptin jos jotain tarvii kotonakin. Mutta ei toi homma liittyny mun painoon mitenkään kyllä, että en tiä puhutaanko samasta piikistä.
 
Tai sitten mulla meni päässä lääkärin puheet jotenkin sekasin. Mutta jostain piikeistä se kuitenkin puhu :D
 
Ne on "napapiikkejä" joita sektion jälkeen voi saada jos on ylipainoa(en tiedä bmi rajaa jolloin ylipainon takia sen saisi) tai muista syistä kohonnut riski saada veritulppa(esim geeneissä vikaa, jos joskus sellaisen jo saanut tai jopa ikä). Eli verenohennuslääkkeestä kyse. Tyksissä se oli fragmin:ia ja sitä pistetään 7pvää tuohon navan lähelle mahaan. Jos/kun kotiutuu aikaisemmin, saa loput piikit mukaan ja piikittää ne sitten kotona itse.
 
AkinnA81: mä sain noi piikit /klexanepiikit/ kun myrkytystila oli niin raju,jalat4x turvonnet ja sen takia 60% mahollisuus saada syvälaskimo tukos..Ne joilla on tosi pahana raskausmyrkytys niin saavat sen ja jos ylipainoa on niin paljon jonka takia on korostunut mahollisuus saada laskimotukos niin sitten.Niin Naistenklinikalla omahoitaja sanoi kun kysyin.Tammikuussa.
 
Meillä ei ole kenellekkään lapsista annettu sairaalassa tuttia, mutta kotona parin viikon iässä ollaan kaikilla otettu käyttöön. Neitikin on jo saanut omansa :). Puolitoistavuotiaana ollaan pojat vieroitettu tutista ja on molemmilla ollut helppo homma, kaksi-kolme päivää vähän nukuttaminen kestänyt kauemmin. Eli mä en kyllä sitä tutista vieroittamista kovin pelkäisi, se on monesti äidille ja isälle kovempi paikka :).

Psykoenkeli, mullahan oli sairaalaan mentäessä vain kaksi toivetta: että vauva pääsisi katsomaan mua heräämöön (tämä toteutui, kun olin heräämössä yksin, muuten eivät olisi tuoneet) ja että lisämaitoa annettaisiin vain jos vauvan vointi sitä vaatii. Ja meillähän se verensokereiden ja usean tunnin valvontaosastolla olon takia vaati. Neitiä piti ruokkia 20ml kahden tunnin välein ja mä en missään nimessä olisi saanut sitä määrää pumpattua noin usein ekoina päivinä, joten neiti sai luovutettua maitoa. Naistenklinikalla luovutettua maitoa saivat vain pienimmät vauvat, "normikokoiset" saivat korviketta, koska luovutettua maitoa ei vaan ole tarpeeksi. Mä olen ihan tyytyväinen, että nyt mennään imetys/pumpattu maito/korvike -yhdistelmällä, koska mieskin pystyy osallistumaan syöttöihin ja saan itse vähän aikaa hengähtää tai olla poikien kanssa.

Kannattaa kertoa kaikki sun omat toiveet miehelle, koska hän kuitenkin hoitaa vauvaa ensimmäiset tunnit, kun sinä olet heräämössä. Näin me ollaan toimittu ja esim. kakkosen kanssa eivät antaneet lisämaitoa vauvalle, kun hänen vointinsa ei sitä vaatinut ja mies kertoi meidän toiveen hoitajille. Ensi-imetys odotti siis sen pari tuntia kun minä olin heräämössä ja vauva nukkui sen ajan tyytyväisenä isänsä sylissä.
 
Hei: Onko teille äippäosastolla ollessanne omahoitaja hoputtanu,et kun vauva syö niin sen on syötävä 30min kaikki 20-30 mil mitä nyt sit syökin niin ois kiva tietää. Ite en meinaa käskyä totellut vaan annoin pikkasen syödä sen minkä jaksoi ja annoin loput kun sitä halus.Imetysopettajalta kysysyin ja vastaus oli ei missään tapauksessa saa pakkosyöttää vaan antaa omaan tahtiinsa syödä.Oli kuulemma tullut opettammaan uudet imetysohjeet kätilöille ja kaikille ei ilmeisesti ollut mennyt perille.Ja hyvin meiän taapero sairaalassaolonajan söi ja kasvoi.
 
Pikaisesti päivittelen, että operaatio on onnistuneesti takana ja 3315g pientä miestä sylissä <3 Perjantaina oli siis leikkaus ja tänään olis vauvalla lääkärintarkastus. Itsellä ollut todella huono olo, epäilen fentanyylia, mikään ei ole pysynyt sisällä ennen tätä aamua.
 
Takaisin
Top