Meillä mies sattui just olemaan paikalla kun hoitaja tuli tekemään alapesua ja laittamaan mulle alkkareita ja sidettä, niin totesin vaan että voi sen aikaa katsella ikkunasta ulos :). Ja näin teki :). Mutta halusi kyllä sitten taas heti itse tarkistaa että miltä sektiohaava näyttää ja onko hyvin ommeltu :).
(Suunniteltuun) Sektioon meneviä?
- Ketjun aloittaja Nelaeryn
- Aloituspäivämäärä
Psykoenkeli
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla on sektiopäivä 19.7 rv39+2. Jouduin paniikkiin kun lääkäri ilmoitti ensin, että se tehtäis rv39+6! Mulla on ollu hirveä paniikki siitä, että vauva lähtee syntymään omin luvin ja entä jos ei ehditä sairaalaan, entä jos ei ehditä leikata ja entä jos ei ehditä edes puuduttaa ja mitähän vielä!
Sypellä on kyllä ollu ihan hirveät lääkärit
Molemmat nuorehkoja naisia ja tuo jälkimmäinen joka teki synnytystapa-arvion oli ihan hirveä! En sitten lopussa edes uskaltanu kysyäkään mitään kun vastaukset siihen mennessä oli annettu jos tiuskien tai naureskellen. Että luottavaisin mielin...
Sypellä on kyllä ollu ihan hirveät lääkärit
Molemmat nuorehkoja naisia ja tuo jälkimmäinen joka teki synnytystapa-arvion oli ihan hirveä! En sitten lopussa edes uskaltanu kysyäkään mitään kun vastaukset siihen mennessä oli annettu jos tiuskien tai naureskellen. Että luottavaisin mielin...
Nelaeryn
Oman äänensä löytänyt
Psykoenkeli, en itsekään tykännyt KYSin naislääkäristä, joka teki itselleni sen synnytystapa-arvion. Minähän olisin halunnut, että olisi tehnyt lopuksi alatutkimuksen, kun muuten jouduin seuraavalla viikolla omassa cityssä TAAS lekurille joka sen tekee, mut ei kuulemma ollut aikaa (eikä ilmeisesti halujakaan..) 
Mut ehkä parempi ettei tehnyt, tiedä miten kovakourainen olisi ollut, kun ei ollut mitenkään sympaattinen muutenkaan. Toisin kuin kätilöt joiden kanssa juttelin! Se toisella käynnillä ollut kätilö oli aivan mielettömän ihana ja hänestä jäi todella hyvä olo. Onneksi hän oli paikalla kun pyysin sektiota tältä lääkäriltä, puhui nimittäin "puolestani", kun itse menin jotenkin vähän lukkoon enkä osannut enää uudestaan perustella järkevästi
Ja PARASTA hommassa oli, että minkäänlaista synnytystapa-arviota EN olisi edes saanut, jos en olisi sitä itse vaatinut! Halusin sen tuon SYPE jutun vuoksi ja muutenkin vähän infoa, et millainen baby on tulossa jne.. Toivotaan, että leikkaava lääkäri on sitten jotenkin "inhimillisempi", tai sitten on tuo sama täti..
Mulla sektio rv 39+5 ja kieltämättä iski ihan mieletön paniikki tuossa rv 38+6 kun tuli ekoja oikeita supistuksia! Ihan oikeasti menin paniikkiin kun säikähdin, et ei kamala, joko se synnytys alkaakin! Et ei musta ole synnyttämään alakautta tuonkaan panikoinnin perusteella... Olen nyt aika luottavaisin fiiliksin et tiistaina mennään ajallaan sektioon, koska aika hyvä fiilis on itsellä ja koetan luottaa siihen, että "kyllä sen tietää" kun se synnytys oikeasti käynnistyy. Et jos tosissaan alkaa sattumaan niin kyllä lähden näytille KYSiin vaikka mikä olisi. Sairaalakassi on VIIMEINKIN pakattu oikeastaan valmiiksi, et tästä on hyvä sitten ottaa hatkat jos näyttää siltä :D (ainoat mitä puuttuu on mm. laturi yms. mitä tarvitsee muutenkin)
Huomenna on aika verikokeisiin omassa kaupungissa ja iltapäivällä/illalla soittavat sitten tarkkaa kellonaikaa tiistaille, milloin odottavat meitä synnärille valmisteltavaksi. Huh että jännittää ihan mielettömästi! Ihan mieletön sekasotku päässä meneillään, kahden päivän päästä elämä muuttuu aivan täysin Toisaalta ahdistaakin, kun ei tiedä yhtään mitä odottaa. Tavallaan odotan et olisi jo loppuviikko ja pääsisi sairaalasta kotiin, kun ahdistaa sinne meno, se toimenpide ja siellä hengaus sitten jälkeenpäin. Mutta täytyy yrittää luottaa siihen, että ovat ammattilaisia ja tekevät noita leikkauksia rutiinisti. Huh, pelottaa ihan hulluna tuleeko sieltä ehjin nahoin kotiin.. Äääk. Ei ole helppoa tämä pelkoihmisen elämä kun mikään ei ole "hyvä"
Mut ehkä parempi ettei tehnyt, tiedä miten kovakourainen olisi ollut, kun ei ollut mitenkään sympaattinen muutenkaan. Toisin kuin kätilöt joiden kanssa juttelin! Se toisella käynnillä ollut kätilö oli aivan mielettömän ihana ja hänestä jäi todella hyvä olo. Onneksi hän oli paikalla kun pyysin sektiota tältä lääkäriltä, puhui nimittäin "puolestani", kun itse menin jotenkin vähän lukkoon enkä osannut enää uudestaan perustella järkevästi Ja PARASTA hommassa oli, että minkäänlaista synnytystapa-arviota EN olisi edes saanut, jos en olisi sitä itse vaatinut! Halusin sen tuon SYPE jutun vuoksi ja muutenkin vähän infoa, et millainen baby on tulossa jne.. Toivotaan, että leikkaava lääkäri on sitten jotenkin "inhimillisempi", tai sitten on tuo sama täti..
Mulla sektio rv 39+5 ja kieltämättä iski ihan mieletön paniikki tuossa rv 38+6 kun tuli ekoja oikeita supistuksia! Ihan oikeasti menin paniikkiin kun säikähdin, et ei kamala, joko se synnytys alkaakin! Et ei musta ole synnyttämään alakautta tuonkaan panikoinnin perusteella... Olen nyt aika luottavaisin fiiliksin et tiistaina mennään ajallaan sektioon, koska aika hyvä fiilis on itsellä ja koetan luottaa siihen, että "kyllä sen tietää" kun se synnytys oikeasti käynnistyy. Et jos tosissaan alkaa sattumaan niin kyllä lähden näytille KYSiin vaikka mikä olisi. Sairaalakassi on VIIMEINKIN pakattu oikeastaan valmiiksi, et tästä on hyvä sitten ottaa hatkat jos näyttää siltä :D (ainoat mitä puuttuu on mm. laturi yms. mitä tarvitsee muutenkin)Huomenna on aika verikokeisiin omassa kaupungissa ja iltapäivällä/illalla soittavat sitten tarkkaa kellonaikaa tiistaille, milloin odottavat meitä synnärille valmisteltavaksi. Huh että jännittää ihan mielettömästi! Ihan mieletön sekasotku päässä meneillään, kahden päivän päästä elämä muuttuu aivan täysin
Toisaalta ahdistaakin, kun ei tiedä yhtään mitä odottaa. Tavallaan odotan et olisi jo loppuviikko ja pääsisi sairaalasta kotiin, kun ahdistaa sinne meno, se toimenpide ja siellä hengaus sitten jälkeenpäin. Mutta täytyy yrittää luottaa siihen, että ovat ammattilaisia ja tekevät noita leikkauksia rutiinisti. Huh, pelottaa ihan hulluna tuleeko sieltä ehjin nahoin kotiin.. Äääk. Ei ole helppoa tämä pelkoihmisen elämä kun mikään ei ole "hyvä"
Psykoenkeli
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kiva kuulla, että löytyy samalla tavalla ajattelevia ihmisiä ja vieläpä läheltä, jos sinullakin Nelaeryn on pääkallopaikkana KYS. Tule sitten ihmeessä kertomaan omasta operaatiosta, niin ehdin vielä panikoida ennen omaa sektiota :D
Tosiaan, mullakaan ei tuo sairaala ihan nurkan takana ole. Ahdistaa kun vasta edellisenä päivänä selviää se leikkausaika ja jos olen ensimmäisenä vuorossa niin klo 6 oltava sairaalassa. Taksilla ilmeisesti mentävä kun ei omaa autoakaan ole.
Mulla on riesana vielä paniikkihäiriö ja aika voimakas tunne on siitä, että kohtaus tulee viimeistään perjantaina kun sairaalaan menee. (Olen siis ollut ilman lääkkeitä siitä lähtien kun plussatestin tein.) Mutta siellä toki on apu lähellä jos tarvitsee. Ei se sairaalassa hengailua minuakaan miellytä ja ilmoitin jo miehelle, että jos kaikki on kunnossa niin se on päivä 4 kun lähden sieltä.
Tosiaan, mullakaan ei tuo sairaala ihan nurkan takana ole. Ahdistaa kun vasta edellisenä päivänä selviää se leikkausaika ja jos olen ensimmäisenä vuorossa niin klo 6 oltava sairaalassa. Taksilla ilmeisesti mentävä kun ei omaa autoakaan ole.
Mulla on riesana vielä paniikkihäiriö ja aika voimakas tunne on siitä, että kohtaus tulee viimeistään perjantaina kun sairaalaan menee. (Olen siis ollut ilman lääkkeitä siitä lähtien kun plussatestin tein.) Mutta siellä toki on apu lähellä jos tarvitsee. Ei se sairaalassa hengailua minuakaan miellytä ja ilmoitin jo miehelle, että jos kaikki on kunnossa niin se on päivä 4 kun lähden sieltä.
Nelaeryn
Oman äänensä löytänyt
Juu, lupaan tulla informoimaan miten meni ja muuta ehdottomasti! 
Olen itsekin koettanut löytää nimenomaan KYS kokemuksia sektiosta, ja muutaman netistä löysinkin, mut aika vähäistä on informaatio..
Aamulla kävin tosiaan verikokeissa täällä omalla paikkakunnalla. Niihin ei tarvinnut olla syömättä/juomatta, mutta olinpahan kuitenkin kun lähdin käymään siellä melkein suoraan sängystä et saan ne alta pois
Se se olikin jännä homma.. Se täti verenotossa ihmetteli sitä lähetettä, et miksi siellä on ne kaikki kokeet laitettu samalle päivälle ja kävi sitten neuvottelemassa toisen tädin kanssa. Sit tulivat yhdessä takaisin ja molemmat kysyivät multa erikseen nimen ja sotun ja miettivät, että no kyllä se on se varmasti kun 2 henkilöä on nyt varmentanut henkilöllisyyden(?) Kela-kortin olin siis näyttänyt jo tullessa et siitä ei ollut kyse. Noh, sitten kyselin tältä tädiltä joka paikalle jäi, että mikä homma tämä on. Kuulemma ei ole nyt oikein tehty sitä lähetettä, että yksi niistä testeistä mitä on laitettu, niitä ei yleensä ikinä tehdä muualla kuin SIINÄ sairaalassa mistä se pyyntö on laitettu. Eli toisinsanoen, kaikki muut oli ok, mutta veriryhmän tarkistus + joku toinen hommeli, olisi joko pitänyt ottaa eri päivänä ja oikeastaan siellä KYSissä itsessään. Tässä oli potilasturvallisuusjuttu, että kun nuo tiedot tarkistetaan niin niiden pitää 100% varmasti olla oikein. Jos tehdään esim. verensiirto se tehdään noiden kokeiden perusteella ja siksi yleensä ollaan tosi tarkkana ja muiden sairaaloiden antamia arvoja ei hyväksytä
Et olipas oikein mielenkiintoinen käynti sitten tuokin. Ottivat verta 5 putkiloa ja tämä täti lupasi, että selvittävät tänään KYSin kanssa onko nyt mennyt ihan oikein. Ja että huomenna sitten voivat ottaa ne tärkeät kokeet uudelleen vielä ennen leikkausta jos siinä on joku kämmi käynyt..
Nyt sitten odottelen sitä puhelua. Kätilö KYSistä antoi sen kirjallisen ohjeen jossa lukee, että 14-16 välillä soittavat, mutta sanoi sitten erikseen et voivat soittaa myöhemminkin iltapäivästä/illasta, riippuu miten ehtivät soittelemaan. Yritän oikeastaan olla ajattelematta nyt sitä leikkausta, koska eilen sain ihan hysteerisen itkukohtauksen kun rupesin miettimään kaikkea ja alkoi ahdistaa ihan mielettömästi. Et parempi yrittää unohtaa koko homma ja elää jotenkin hetkessä/tehdä kaikkea muuta, muuten alkaa itkettää ja ahdistaa.. Toivon että sitten sairaalassa osaisi ottaa jotenkin rennommin, pelottaa et jos saan samanlaisen hysterian sielläkin niin joutuvat vielä nukuttamaan leikkauksen ajaksi tai jotain. Phuh.
Ja on aika huono omatunto siitäkin, et miksei voi olla "normaali" ja käyttäytyä normaalisti. Kun kaiken pitää olla niin helkkarin vaikeaa, ahdistavaa ja maailmanloppufiilikset on niin helppo saada junnaamaan tuohon pääkoppaan. Tämänhän pitäisi olla iloinen juttu, meille tulee vauva ja päästään tapaamaan se huomenna ensi kertaa! Mut jotenkin ei nyt osaa sitä ajatella/siitä iloita, vaan päällimmäisenä on pelko et miten kaikki menee ja kun ei tiedä tästäkään kunnolla et millaista sitten on. Toivon kovasti, että pärjään ja kaikki menisi hyvin. Miehelle sanoinkin eilen, että olisi niin paljon parempi jos hän voisi tehdä tämän lapsen, kun ei minun pääkopallani oikein meinaa onnistua nämä hommat kun olen niin rikki ja en osaa. Ja paljonhan tässä pelottaa se elämänmuutoskin, tulee varmaan vähän "itkettyä" myös sitä nykyistä elämää mille saa heittää hyvästit, et oikein tällainen perusteellinen hyppy tuntemattomaan luvassa kaikin puolin
Olen itsekin koettanut löytää nimenomaan KYS kokemuksia sektiosta, ja muutaman netistä löysinkin, mut aika vähäistä on informaatio..Aamulla kävin tosiaan verikokeissa täällä omalla paikkakunnalla. Niihin ei tarvinnut olla syömättä/juomatta, mutta olinpahan kuitenkin kun lähdin käymään siellä melkein suoraan sängystä et saan ne alta pois
Se se olikin jännä homma.. Se täti verenotossa ihmetteli sitä lähetettä, et miksi siellä on ne kaikki kokeet laitettu samalle päivälle ja kävi sitten neuvottelemassa toisen tädin kanssa. Sit tulivat yhdessä takaisin ja molemmat kysyivät multa erikseen nimen ja sotun ja miettivät, että no kyllä se on se varmasti kun 2 henkilöä on nyt varmentanut henkilöllisyyden(?) Kela-kortin olin siis näyttänyt jo tullessa et siitä ei ollut kyse. Noh, sitten kyselin tältä tädiltä joka paikalle jäi, että mikä homma tämä on. Kuulemma ei ole nyt oikein tehty sitä lähetettä, että yksi niistä testeistä mitä on laitettu, niitä ei yleensä ikinä tehdä muualla kuin SIINÄ sairaalassa mistä se pyyntö on laitettu. Eli toisinsanoen, kaikki muut oli ok, mutta veriryhmän tarkistus + joku toinen hommeli, olisi joko pitänyt ottaa eri päivänä ja oikeastaan siellä KYSissä itsessään. Tässä oli potilasturvallisuusjuttu, että kun nuo tiedot tarkistetaan niin niiden pitää 100% varmasti olla oikein. Jos tehdään esim. verensiirto se tehdään noiden kokeiden perusteella ja siksi yleensä ollaan tosi tarkkana ja muiden sairaaloiden antamia arvoja ei hyväksytä
Et olipas oikein mielenkiintoinen käynti sitten tuokin. Ottivat verta 5 putkiloa ja tämä täti lupasi, että selvittävät tänään KYSin kanssa onko nyt mennyt ihan oikein. Ja että huomenna sitten voivat ottaa ne tärkeät kokeet uudelleen vielä ennen leikkausta jos siinä on joku kämmi käynyt.. Nyt sitten odottelen sitä puhelua. Kätilö KYSistä antoi sen kirjallisen ohjeen jossa lukee, että 14-16 välillä soittavat, mutta sanoi sitten erikseen et voivat soittaa myöhemminkin iltapäivästä/illasta, riippuu miten ehtivät soittelemaan. Yritän oikeastaan olla ajattelematta nyt sitä leikkausta, koska eilen sain ihan hysteerisen itkukohtauksen kun rupesin miettimään kaikkea ja alkoi ahdistaa ihan mielettömästi. Et parempi yrittää unohtaa koko homma ja elää jotenkin hetkessä/tehdä kaikkea muuta, muuten alkaa itkettää ja ahdistaa.. Toivon että sitten sairaalassa osaisi ottaa jotenkin rennommin, pelottaa et jos saan samanlaisen hysterian sielläkin niin joutuvat vielä nukuttamaan leikkauksen ajaksi tai jotain.
Phuh.Ja on aika huono omatunto siitäkin, et miksei voi olla "normaali" ja käyttäytyä normaalisti. Kun kaiken pitää olla niin helkkarin vaikeaa, ahdistavaa ja maailmanloppufiilikset on niin helppo saada junnaamaan tuohon pääkoppaan. Tämänhän pitäisi olla iloinen juttu, meille tulee vauva ja päästään tapaamaan se huomenna ensi kertaa! Mut jotenkin ei nyt osaa sitä ajatella/siitä iloita, vaan päällimmäisenä on pelko et miten kaikki menee ja kun ei tiedä tästäkään kunnolla et millaista sitten on. Toivon kovasti, että pärjään ja kaikki menisi hyvin. Miehelle sanoinkin eilen, että olisi niin paljon parempi jos hän voisi tehdä tämän lapsen, kun ei minun pääkopallani oikein meinaa onnistua nämä hommat kun olen niin rikki ja en osaa. Ja paljonhan tässä pelottaa se elämänmuutoskin, tulee varmaan vähän "itkettyä" myös sitä nykyistä elämää mille saa heittää hyvästit, et oikein tällainen perusteellinen hyppy tuntemattomaan luvassa kaikin puolin
Psykoenkeli
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla oli tuo veriryhmän tarkistus viimesen Sype-käynnin yhteydessä, niin siitä ei onneks tarvii stressata. Kaikesta muusta kylläkin!
Jotenkin en usko, että tuo "rennosti ottaminen" on omalla kohdalla mikään vaihtoehto, mutta toivottavasti sulta onnistuu. :) Mulla on kanssa ollu huono omatunto millon minkäkin suhteen. On ollu ahdistus siitä, kun haluaisin pystyä synnyttämään alakautta ja tunnen huonommuutta siitä, että en vaan voi. Vaikka eihän siitä synnytystavasta kukaan mitalia saa, eikä siitä kuinka vähän käyttää kivunlievitystä ym.
Sitten tietysti mietityttää kaikki kotiintulon jälkeinen elämä. Miten itse toipuu, miten vauva nukkuu ja syö, miten parisuhde muuttuu jne. Onneks mies ainakin vaikuttaa suht rennolta. Sehän tästä puuttuis kun täällä kaks panikois yötä päivää :D
Jotenkin en usko, että tuo "rennosti ottaminen" on omalla kohdalla mikään vaihtoehto, mutta toivottavasti sulta onnistuu. :) Mulla on kanssa ollu huono omatunto millon minkäkin suhteen. On ollu ahdistus siitä, kun haluaisin pystyä synnyttämään alakautta ja tunnen huonommuutta siitä, että en vaan voi. Vaikka eihän siitä synnytystavasta kukaan mitalia saa, eikä siitä kuinka vähän käyttää kivunlievitystä ym.
Sitten tietysti mietityttää kaikki kotiintulon jälkeinen elämä. Miten itse toipuu, miten vauva nukkuu ja syö, miten parisuhde muuttuu jne. Onneks mies ainakin vaikuttaa suht rennolta. Sehän tästä puuttuis kun täällä kaks panikois yötä päivää :D
Nelaeryn
Oman äänensä löytänyt
Voi vitsi, olispa katsoneet multakin niin ei olisi tarvinnut tuota sekoilua mietiskellä nyt 
Toivon, että ovat täältä ottaneet nyt sitten tänään yhteyttä tuonne KYSiin, tai sitten täytyy itse muistaa kysyä et onhan kaikki nyt varmasti ok.
Onneksi minullakin on sellainen mies, että hän ei panikoi kuten minä ja osaa olla sitten tyyni kaikenlaisissa tilanteissa. Epäilen kyllä tuota rentoutta itsellänikin leikkaushetkellä, mutta toivotaan parasta.. Kaikenlaista panikointia ja muutakin itsellä taustalla, niin ei ole helppoa ei
Ja se sairaalapelkokin! Toivon niin kovasti et saataisiin perhehuone, pelottaa että menen paniikkiin jos jään sinne itsekseni/en saa yhtään nukuttua ja sitten onkin rattoisaa hoidella vauvaa..
Ja tuosta huonosta omastatunnosta! Just eilen mietin miten on huono omatunto kun minusta ole siihen alakautta synnyttämiseen ja mietin vauvaa, et teenkö nyt väärin, kun toinen kuitenkin on oikeinpäin ja ns. tulossa tuolta ihan normaalisti. Olisi helpompaa jos olisi suostunut jäämään poikittain/perätilaan niinkuin oli jonnekin rv 35 saakka.. Mut tällä mennään ja mieskin eilen sanoi, että olisin varmasti enemmän "rikki" henkisesti ja fyysisesti alatiesynnytyksen jälkeen jos väkisin sitä näillä mielentiloilla yrittäisin. "Turvallisempaa" on mennä tuolla sektiolla, kun ei ole takeita ettenkö kilahtaisi sitten synnyttäessä paniikkiin tms. Ja kiireellinen keisarinleikkaus aina riskialttiimpi, kuin suunniteltu johon on ehditty valmistautua ja valmistella paremmin.
Oletko muuten miten tuosta SYPE-sektiosta puhunut lähipiirissä? Olen itse kertonut äidille ja kahdelle lähimmälle kaverille, mutta muille on "virallinen lääketieteellinen syy" joka ei täysin pidä paikkaansa. En ole uskaltanut kaikille kertoa oikeaa syytä, koska pelottaa etteivät ymmärrä ja tuomittaisiin sitten tuosta. Toisaalta tosi inhottavaa valehdella tuollaisesta asiasta, mutta ei kai ole hirmuisia luottamuksia ihmisiin niin toisaalta tuntuu paremmalta ettei kerro ihan kaikkea. Ja kukaanhan sitä ei muuten tiedä paitsi sairaala ja me miehen kanssa, mistä syystä tuo sektio tehdään.
ps. kello on kohta viisi ja vielä ei ole tullut soittoa..
Toivon, että ovat täältä ottaneet nyt sitten tänään yhteyttä tuonne KYSiin, tai sitten täytyy itse muistaa kysyä et onhan kaikki nyt varmasti ok.
Onneksi minullakin on sellainen mies, että hän ei panikoi kuten minä ja osaa olla sitten tyyni kaikenlaisissa tilanteissa. Epäilen kyllä tuota rentoutta itsellänikin leikkaushetkellä, mutta toivotaan parasta.. Kaikenlaista panikointia ja muutakin itsellä taustalla, niin ei ole helppoa ei
Ja se sairaalapelkokin! Toivon niin kovasti et saataisiin perhehuone, pelottaa että menen paniikkiin jos jään sinne itsekseni/en saa yhtään nukuttua ja sitten onkin rattoisaa hoidella vauvaa..
Ja tuosta huonosta omastatunnosta! Just eilen mietin miten on huono omatunto kun minusta ole siihen alakautta synnyttämiseen ja mietin vauvaa, et teenkö nyt väärin, kun toinen kuitenkin on oikeinpäin ja ns. tulossa tuolta ihan normaalisti. Olisi helpompaa jos olisi suostunut jäämään poikittain/perätilaan niinkuin oli jonnekin rv 35 saakka.. Mut tällä mennään ja mieskin eilen sanoi, että olisin varmasti enemmän "rikki" henkisesti ja fyysisesti alatiesynnytyksen jälkeen jos väkisin sitä näillä mielentiloilla yrittäisin. "Turvallisempaa" on mennä tuolla sektiolla, kun ei ole takeita ettenkö kilahtaisi sitten synnyttäessä paniikkiin tms. Ja kiireellinen keisarinleikkaus aina riskialttiimpi, kuin suunniteltu johon on ehditty valmistautua ja valmistella paremmin.
Oletko muuten miten tuosta SYPE-sektiosta puhunut lähipiirissä? Olen itse kertonut äidille ja kahdelle lähimmälle kaverille, mutta muille on "virallinen lääketieteellinen syy" joka ei täysin pidä paikkaansa. En ole uskaltanut kaikille kertoa oikeaa syytä, koska pelottaa etteivät ymmärrä ja tuomittaisiin sitten tuosta. Toisaalta tosi inhottavaa valehdella tuollaisesta asiasta, mutta ei kai ole hirmuisia luottamuksia ihmisiin niin toisaalta tuntuu paremmalta ettei kerro ihan kaikkea. Ja kukaanhan sitä ei muuten tiedä paitsi sairaala ja me miehen kanssa, mistä syystä tuo sektio tehdään.
ps. kello on kohta viisi ja vielä ei ole tullut soittoa..
Nelaeryn
Oman äänensä löytänyt
Voi vitsi, nostan peukkua sulle Ancy! :)
Soitto kätilöltä tuli viimein vähän puoli kuuden jälkeen. Sektioaika on huomenna 9.7, sairaalassa oltava 5.30, viimeistään 6.00 ja leikkausaika n.8.00. Jösses että osaakin iskeä jännitykset päälle!!!!! Onneksi aika on NOIN aikaisin, koska eihän tässä tänään enää ehdi tehdä kuin pakolliset valmistelut ja huomenna lähdetään jo neljän jälkeen kotoa ajamaan sairaalaa kohti.
Aaaaaa!
Soitto kätilöltä tuli viimein vähän puoli kuuden jälkeen. Sektioaika on huomenna 9.7, sairaalassa oltava 5.30, viimeistään 6.00 ja leikkausaika n.8.00. Jösses että osaakin iskeä jännitykset päälle!!!!! Onneksi aika on NOIN aikaisin, koska eihän tässä tänään enää ehdi tehdä kuin pakolliset valmistelut ja huomenna lähdetään jo neljän jälkeen kotoa ajamaan sairaalaa kohti.
Aaaaaa!
Ancy
Jostain jotain jo tietävä
Mun käskettiin ite soittaa naikarille ja ottaa selvää leikkausajasta...
Tsemppiä huomiseen, mulla sama edessä torstaina! Kyllä jänskättää! Miehellä alkoi tänään kesäloma, niin saadaan yhdessä jänskättää.
Tänään on tehty suursiivous ja koira pesty, niin eipä hetkeen tarvitse noita asioita murehtia... Pariksi päiväksi pitäisi vielä keksiä hirveesti kaikkea tekemistä niin ei pää pyörisi kokoajan siellä leikkauksessa tai muuten jännitän itteni hengiltä ennen torsataita...!
Tsemppiä huomiseen, mulla sama edessä torstaina! Kyllä jänskättää! Miehellä alkoi tänään kesäloma, niin saadaan yhdessä jänskättää.
Tänään on tehty suursiivous ja koira pesty, niin eipä hetkeen tarvitse noita asioita murehtia... Pariksi päiväksi pitäisi vielä keksiä hirveesti kaikkea tekemistä niin ei pää pyörisi kokoajan siellä leikkauksessa tai muuten jännitän itteni hengiltä ennen torsataita...!
Nelaeryn
Oman äänensä löytänyt
Meilläkin mies aloitti kesälomansa tänään niin ei onneksi ole päivää tarvinnut yksin jännitellä 
Ja kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan!! Tsemppejä sinnekin nyt kun en tiedä miten nopeasti tulee käytyä seuraavan kerran netissä
Jännä, että teillä pitää itse soitella. Kai siellä sitten on kunnon soittoajat tms. että se homma toimii ja joku oikeasti vastaa puhelimeenkin. Minua kyllä jännitti aikalailla, kun meni tuo ohjekirjan aika yli, että näinköhän ne on minut unohtaneet ja vielä kahdeksan aikaan odottelen puhelua. Onneksi ei!
Ja täälläkin oli hirmuiset siivoustalkoot, piti imuroida ja pyykätä ja tiskata ja ja ja. Mulle tärkeintä on, että koti on siinä kunnossa, että haluan tulla ovesta sisään sitten vauvan kanssa.
Eli ei heti tarvitse aloittaa kuuraamaan tai moppaamaan tai mitälie, vaan saa ihan kaikessa rauhassa sitten hengailla ja tutustua uuteen ihmiseen. Ja meinasin delegoida ruoanlaitot sun muut ainakin alkuajaksi miehelle, että itse saa keskittyä imetykseen ja toipumiseen. 
Mulla oli sinänsä kiva, kun oli viikonloppu välissä, se nimittäin meni tosi nopeasti reissatessa. Vielä kun viime hetkellä piti saada kylppäriin säilytystilaa, käytiin sitten miehen kanssa Ikeasta niitä ostamassa ja hän urhoollisesti kokosi ja asensi noita kaappeja paikoilleen. Omaksi hommaksi jäi vähän miettiä mitä minnekin laitetaan. Kyllä nyt helpottaa kun on suht siisti ja kelvollinen tuo kylppärikin, eikä ole purnukoita ja purkkeja joka nurkassa vinoja pinoja.
Mut apuva sentään. Juuri kävin suihkussa ja hinkkasin itseni perusteellisesti puhtaaksi, huomisaamuna sitten ennen lähtöä vielä suihkuttelut. Sairaalakassi on pakattu ja vielä jotain pientä meinasin tässä kohta syödä. Jos tekisi vaikka porkkana-appelsiinimehun ja vetäisi vaikka viilin/jogurtin. Sitten mietin jos laittaisi herätyksen ja tankkaisi vähäsen vettä ennen puoltayötä, se kun oli viimeinen takaraja milloin sai enää juoda
Hui vitsi mitkä täpinät, ei meinaa kestää nahoissaan. Eikä meinaa tajuta tätä, että huomenna tähän aikaan sitä on jo ÄITI ja masukki on pihalla! 
Mut vähän ahdistelee, kun mulla on tänään särkenyt päätä ja jotkut tulehdusarvot oli 8.6 kun raja-arvo oli 8.2. Hysterisoin nyt itselleni jonkun flunssan tähän, kun on tullut nukuttua ikkuna auki yöt ja viime viikolla kävi veljen tyttöystävä kylässä ja niillä oli edellisenä viikonloppuna ollut flunssa. Argh.. Jospa tämä on vaan kipeät niskat tms et ei olisi mitään oikeaa..
Ja kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan!! Tsemppejä sinnekin nyt kun en tiedä miten nopeasti tulee käytyä seuraavan kerran netissä
Jännä, että teillä pitää itse soitella. Kai siellä sitten on kunnon soittoajat tms. että se homma toimii ja joku oikeasti vastaa puhelimeenkin. Minua kyllä jännitti aikalailla, kun meni tuo ohjekirjan aika yli, että näinköhän ne on minut unohtaneet ja vielä kahdeksan aikaan odottelen puhelua. Onneksi ei!
Ja täälläkin oli hirmuiset siivoustalkoot, piti imuroida ja pyykätä ja tiskata ja ja ja. Mulle tärkeintä on, että koti on siinä kunnossa, että haluan tulla ovesta sisään sitten vauvan kanssa.
Eli ei heti tarvitse aloittaa kuuraamaan tai moppaamaan tai mitälie, vaan saa ihan kaikessa rauhassa sitten hengailla ja tutustua uuteen ihmiseen. Ja meinasin delegoida ruoanlaitot sun muut ainakin alkuajaksi miehelle, että itse saa keskittyä imetykseen ja toipumiseen. Mulla oli sinänsä kiva, kun oli viikonloppu välissä, se nimittäin meni tosi nopeasti reissatessa. Vielä kun viime hetkellä piti saada kylppäriin säilytystilaa, käytiin sitten miehen kanssa Ikeasta niitä ostamassa ja hän urhoollisesti kokosi ja asensi noita kaappeja paikoilleen. Omaksi hommaksi jäi vähän miettiä mitä minnekin laitetaan. Kyllä nyt helpottaa kun on suht siisti ja kelvollinen tuo kylppärikin, eikä ole purnukoita ja purkkeja joka nurkassa vinoja pinoja.
Mut apuva sentään. Juuri kävin suihkussa ja hinkkasin itseni perusteellisesti puhtaaksi, huomisaamuna sitten ennen lähtöä vielä suihkuttelut. Sairaalakassi on pakattu ja vielä jotain pientä meinasin tässä kohta syödä. Jos tekisi vaikka porkkana-appelsiinimehun ja vetäisi vaikka viilin/jogurtin. Sitten mietin jos laittaisi herätyksen ja tankkaisi vähäsen vettä ennen puoltayötä, se kun oli viimeinen takaraja milloin sai enää juoda
Hui vitsi mitkä täpinät, ei meinaa kestää nahoissaan. Eikä meinaa tajuta tätä, että huomenna tähän aikaan sitä on jo ÄITI ja masukki on pihalla! Mut vähän ahdistelee, kun mulla on tänään särkenyt päätä ja jotkut tulehdusarvot oli 8.6 kun raja-arvo oli 8.2. Hysterisoin nyt itselleni jonkun flunssan tähän, kun on tullut nukuttua ikkuna auki yöt ja viime viikolla kävi veljen tyttöystävä kylässä ja niillä oli edellisenä viikonloppuna ollut flunssa. Argh.. Jospa tämä on vaan kipeät niskat tms et ei olisi mitään oikeaa..
Nelaeryn
Oman äänensä löytänyt
Jösses että on aikasta. Teki kieltämättä vähän tiukkaa kun herätys soi 3.30.. Ehkä ne teki tän ajankohdan tahallaan et "ähäkutti, ette te enää kuitenkaan kohta saa nukkua niin opetelkaa siihen nyt suorilla" :D
inhointa on kun ne haluaa 4h virtsanäytteen siellä oireettoman tulehduksen varalta ja ei saa nyt käydä vessassa, ih. Olo aika tööt kun väsyttäis, mutta helpottaa kyllä ettei aika ollu esim. Iltapäivänä, nyt toivottavasti menee niitä valmisteluja ihmetellessä. Täytyy tosiaan koettaa "elää hetkessä", koska tulee kyynel heti kun mietin kaiken tämän mullistavuutta ja sit alkaa myös jännittää. Tsemppiä minä tänään ja tervetuloa ipana
inhointa on kun ne haluaa 4h virtsanäytteen siellä oireettoman tulehduksen varalta ja ei saa nyt käydä vessassa, ih. Olo aika tööt kun väsyttäis, mutta helpottaa kyllä ettei aika ollu esim. Iltapäivänä, nyt toivottavasti menee niitä valmisteluja ihmetellessä. Täytyy tosiaan koettaa "elää hetkessä", koska tulee kyynel heti kun mietin kaiken tämän mullistavuutta ja sit alkaa myös jännittää. Tsemppiä minä tänään ja tervetuloa ipana
Psykoenkeli
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mä olen avoimesti kertonu oikeastaan kaikille muille paitsi mummoille. Ihan uskomatonta, että synnyttäneiltä kavereilta on tullu niin paljon paskaa niskaan tämän takia!!! Osa pitää ihan höpöhöpö juttuna koko synnytyspelkoa, mikä vituttaa!
Psykoenkeli, mummot on pahimpia :). Esikoinen oli pulloruokittu ja valehtelin miehen mummolle päin naamaa että maito riittää hyvin, kun hänellä oli kovin jyrkät mielipiteet pulloruokintaa kohtaan... Kerran lähdettiin vauhdilla hänen luotaan, kun poika huusi nälkää eikä voitu kaivaa pulloa esiin...
Muiden on helppo kritisoida, kun eivät itse joudu niitä tunteita elämään. Mun sektiot eivät ole johtuneet synnytyspelosta, mutta koen kyllä synnyttäneeni kaikki kolme lastani, vaikka eivät olekaan tulleet alakautta. Ja pulloruokittu esikoinen on ihan yhtä hyvä pakkaus kuin täysimetetty kakkonen. Tämä kolmas Neiti taitaa olla sitten jotain siltä väliltä, kun tällä hetkellä saa maitoa rinnasta, pumpattua maitoa pullosta ja korviketta pullosta :). Pääasia että kasvaa.
Muiden on helppo kritisoida, kun eivät itse joudu niitä tunteita elämään. Mun sektiot eivät ole johtuneet synnytyspelosta, mutta koen kyllä synnyttäneeni kaikki kolme lastani, vaikka eivät olekaan tulleet alakautta. Ja pulloruokittu esikoinen on ihan yhtä hyvä pakkaus kuin täysimetetty kakkonen. Tämä kolmas Neiti taitaa olla sitten jotain siltä väliltä, kun tällä hetkellä saa maitoa rinnasta, pumpattua maitoa pullosta ja korviketta pullosta :). Pääasia että kasvaa.
mohomaha
Kommentoinnin ninja
mä en tajuu muutenkaa miten se oikeesti voi olla jokaiselta eka kysymys että saako tissiä/riittääkö maito/sujuuko imetys. Jopa miespuolisilta, mutta vanhemmat ihmiset niitä pahimpia. Mutta oikeesti, miksei sitä asiaa voi pitää omana henk.koht asiana, kaikkien kans pitäis puhua heti tisseistä. Hyvin toi esikoinenkin kasvo korvikkeella niin en tippaakaan epäile etteikö tämäkin 
Tasottaako se sitten mun hyvää äiti-roolia että teen kaikki soseet ite? Ei siitä kukaan puhu ostetaanko piltit hyllystä vai tehdäänkö ite, vaikka periaatteessa sama asia ton imetys-asian kanssa.
Samoilla linjoilla Mariannun kanssa tuosta, koen synnyttäneeni 2 lasta vaikka molemmat ovat leikattu. Olen helvetin ylpeä, että molemmista on jälki mun kropassa!
Tasottaako se sitten mun hyvää äiti-roolia että teen kaikki soseet ite? Ei siitä kukaan puhu ostetaanko piltit hyllystä vai tehdäänkö ite, vaikka periaatteessa sama asia ton imetys-asian kanssa.Samoilla linjoilla Mariannun kanssa tuosta, koen synnyttäneeni 2 lasta vaikka molemmat ovat leikattu. Olen helvetin ylpeä, että molemmista on jälki mun kropassa!
Emmuliini
Näppärä viestien naputtelija
Mohomaha: mitäse kellekkään kuuluu miten on synnytänyt tai onko korvikkeella. Ite olen kanssa sektiolla synnyttänyt ja ylpeänä kannan raskaus arvet ja sektio haavan.Myrkytystilan takia maito nousi myöhässä ja joka toinen päivä 40ml.3vko jälkeen loppui kokonaan ja onneksi pikkanen tottui pulloon VVo
ollessaan ja hyvin kasvaa korvikkeen voimin ja etenkin nyt kun saa soseita myös.
ollessaan ja hyvin kasvaa korvikkeen voimin ja etenkin nyt kun saa soseita myös.
Nelaeryn
Oman äänensä löytänyt
Piti tulla päivittämään tänne, että kaikki meni hyvin ja ollaan nyt vauvan kanssa kotiuduttu sairaalasta. :)
Sektio tehtiin tiistaiaamuna ja kotiuduttiin siis perjantaina, eli neljäntenä sairaalapäivänä. Oltaisiin päästy jo kolmas päivä varmasti kotiin, mutta ei tullut mieleen vielä lähteä, kun oli kaikki vähän kesken vielä ja odotettiin pääsyä edelleen perhehuoneeseen (joka sitten viimeiseksi yöksi heltisi..) Perjantaina oli jo sellainen olo, ettei apua enää vauvanhoidossa tarvitse ja sairaala oli aika jättää taakse :)
Operaatio meni tosi hyvin, nousin jo saman päivän iltana jalkeille ja kohta köpöttelinkin tippatelineen kanssa paikasta toiseen. Ensimmäinen ylösnousu jännitti kovasti, mutta oli helpompi mitä kuvittelin. Ei pyörryttänyt eikä mitään, vaikka jalat olivatkin aika huterat (epäilen, että suurimmaksi osaksi pitkästä makaamisesta). Kiputuntemukset olivat myöskin hallittavissa ja pahinta ei minusta ollut itse leikkausarven/tms kipu, vaan oksitosiinilla aikaansaadut kohdun supistelut. Jösses sentään, meni jonkun aikaa ennenkuin tajusin pahimman olon tulevan alloittain ja olin erittäin onnellinen kipupumpusta jolla kipulääkettä meni suoraan selkään taittamaan pahimmat kuumotukset.Onneksi toisena(?) päivänä pääsin eroon oksitosiinitipasta!! Kakkos ja kolmosyön aamuyönä vieroituin puolivahingossa myös kipupumpusta kun se irtosi itsekseen selästä. Hyvä olikin, koska seuraava päivä sujuikin lopulta ihan normilääkkeillä ja tajusi ettei sitä nyt mitenkään kipeä sittenkään ollutkaan. Kipumpumppu taisi olla itselle sellainen henkinen juttu, että apua, kivut on varmaan IHAN HIRVEÄT jos sen ottaa pois joten piti sitä ehkä turhankin korkealla päällä vaikkei ehkä olisi tarvinnut.
Inhottavinta on kohdun kipu joka johtuu ilm. sen supistelusta ja pienentymisestä, kuin sektiohaavan. Ainut mikä on hyvä muistaa, on että muistaisi olla varovainen sen ylösnousun ja makuulle menon kanssa. Ei revittele vaikkei tuntuisikaan kipuja.. Menin itse oikein antaumuksella rojahtamaan sänkyyn kolmannen päivän iltana ja kipu oli sen mukainen, hetken jo pelkäsin aukesiko sisältä jotain.. Tuosta saakka ollut arkana se kohta haavasta ja tosi varovasti saa mennä makuulle ja ylös tai on perhanan tuskat.. Ihan oma moka, blargh.
Ps. Maito nousi kolmantena päivänä rintoihin!! Ja jälkivuoto niin vähäistä, että huomenna pitää lähteä ostamaan pikkuhousunsuojia. Varustauduin turhaan hirmuisella sidearsenaalilla ja ei olisi tarvinnut. Ainoastaan imettäessä tulee pieni läntti housuihin ja on ihnaa pitää täysipäistä sidettä kun pieni lappunen riittäisi.
Mut nyt heräsi vauveli, lisäilen ihan selkeän synnytystarinan kun jaksan/ehdin/kehtaan irroittautua. :)
Sektio tehtiin tiistaiaamuna ja kotiuduttiin siis perjantaina, eli neljäntenä sairaalapäivänä. Oltaisiin päästy jo kolmas päivä varmasti kotiin, mutta ei tullut mieleen vielä lähteä, kun oli kaikki vähän kesken vielä ja odotettiin pääsyä edelleen perhehuoneeseen (joka sitten viimeiseksi yöksi heltisi..) Perjantaina oli jo sellainen olo, ettei apua enää vauvanhoidossa tarvitse ja sairaala oli aika jättää taakse :)
Operaatio meni tosi hyvin, nousin jo saman päivän iltana jalkeille ja kohta köpöttelinkin tippatelineen kanssa paikasta toiseen. Ensimmäinen ylösnousu jännitti kovasti, mutta oli helpompi mitä kuvittelin. Ei pyörryttänyt eikä mitään, vaikka jalat olivatkin aika huterat (epäilen, että suurimmaksi osaksi pitkästä makaamisesta). Kiputuntemukset olivat myöskin hallittavissa ja pahinta ei minusta ollut itse leikkausarven/tms kipu, vaan oksitosiinilla aikaansaadut kohdun supistelut. Jösses sentään, meni jonkun aikaa ennenkuin tajusin pahimman olon tulevan alloittain ja olin erittäin onnellinen kipupumpusta jolla kipulääkettä meni suoraan selkään taittamaan pahimmat kuumotukset.Onneksi toisena(?) päivänä pääsin eroon oksitosiinitipasta!! Kakkos ja kolmosyön aamuyönä vieroituin puolivahingossa myös kipupumpusta kun se irtosi itsekseen selästä. Hyvä olikin, koska seuraava päivä sujuikin lopulta ihan normilääkkeillä ja tajusi ettei sitä nyt mitenkään kipeä sittenkään ollutkaan. Kipumpumppu taisi olla itselle sellainen henkinen juttu, että apua, kivut on varmaan IHAN HIRVEÄT jos sen ottaa pois joten piti sitä ehkä turhankin korkealla päällä vaikkei ehkä olisi tarvinnut.
Inhottavinta on kohdun kipu joka johtuu ilm. sen supistelusta ja pienentymisestä, kuin sektiohaavan. Ainut mikä on hyvä muistaa, on että muistaisi olla varovainen sen ylösnousun ja makuulle menon kanssa. Ei revittele vaikkei tuntuisikaan kipuja.. Menin itse oikein antaumuksella rojahtamaan sänkyyn kolmannen päivän iltana ja kipu oli sen mukainen, hetken jo pelkäsin aukesiko sisältä jotain.. Tuosta saakka ollut arkana se kohta haavasta ja tosi varovasti saa mennä makuulle ja ylös tai on perhanan tuskat.. Ihan oma moka, blargh.
Ps. Maito nousi kolmantena päivänä rintoihin!! Ja jälkivuoto niin vähäistä, että huomenna pitää lähteä ostamaan pikkuhousunsuojia. Varustauduin turhaan hirmuisella sidearsenaalilla ja ei olisi tarvinnut. Ainoastaan imettäessä tulee pieni läntti housuihin ja on ihnaa pitää täysipäistä sidettä kun pieni lappunen riittäisi.
Mut nyt heräsi vauveli, lisäilen ihan selkeän synnytystarinan kun jaksan/ehdin/kehtaan irroittautua. :)
Psykoenkeli
Vauhtiin päässyt keskustelija
Pakko ihan nopeesti vaan kirjottaa, että paljon onnea vauvasta 
ja kiitos kun tulit kertomaan oman tarinasi Nelaeryn, oli tosi helpottavaa lukea positiivinen juttu! Toki tiedän, ettei kaikki ole yhtä onnekkaita, mutta ei pelota niin paljoa nyt :)
ja kiitos kun tulit kertomaan oman tarinasi Nelaeryn, oli tosi helpottavaa lukea positiivinen juttu! Toki tiedän, ettei kaikki ole yhtä onnekkaita, mutta ei pelota niin paljoa nyt :)