Eilen se sitten oli, pelätty sokerirasituskoe. En osaa yhtään sanoa, miksi sitä jotenkin pelkäsin ja koko touhu tuntui etukäteen ajateltuna varsin apämiellyttävältä ajatukselta. En pelännyt, että arvoissani olisi mitään vikaa, olenhan sentään aina ollut ihan normaali painoinen ja terve ihminen. Raskausaikana en ole lihonut kohtuuttomasti eikä muitakaan mahdollisen diabeteksen oireita ole näkynyt. En ole millään tapaa neula ja piikkikammoinen, mutta joku siinä parituntisessa rupeamassa vaan arvelutti. Ehkä pelkäsin huonoa oloa ja sitä, ettei saanut syödä mitään. Sitä, kun on jo niin tottunut aamuisin suunnistamaan sängystä suoraan jääkaapille.
Minulla oli siis eilen aika terveyskekuksen labraan jo klo: 7.15 aamulla. Neuvolasta olin saanut ohjeeksi, että edellisenä iltana ei enään klo: 22.00 jälkeen saa syödä mitään. Pelkäsin sitäkin alkuun, että joudun olemaan 12 tuntia syömättä enkä saa illalla enään iltapalaa ollenkaan. Onneksi ei tarvinnut olla ja sain tankata mahani täyteen illalla vielä ennen nukkumaan menoa.
Aamulla suuntasin sitten labraan ja pääsin melkein heti huoneeseen. Siellä otettiin ensin sormenpäästä paastoarvo, joka oli 4,6 ja heti perään kyynärtaipeesta otettiin verikoe. Sen jälkeen sain pullollisen laihan kokakolan makuista sokerilientä juotavakseni ja se piti juoda heti siinä labratädin valvovien silmien alla. Onneksi se ei ollut pahanmakuista ja oli vieläpä jääkaappi kylmää, joten sain sen ihan helposti juotua. Sitten vaan aulaan odottelemaan tunniksi.
Ensimmäinen puolituntia meni ihan helposti. Minulla oli pöytä table mukana ja surffailin netissä siinä odotellessani ajankulua. Puolentunnin jälkeen alkoi tulemaan hieman heikko olo, ei varsinaisesti huono, mutta heikko. Aulassa olisi kyllä olut baarit, jonne olisin saanut mennä makoilemaan, mutta en kehdannut. Istuin siinä aulan tuolilla ja yritin katsella "maisemia" välillä ja pidin taukoa surffailusta. Laskin hieman päätä polviin ja se sitten helpottikin oloa jonkun verran.
Pian pääsin uudelleen huoneeseen ja taas otettiin kyynärtaipeesta verikoe. Pyysin ottamaan toisesta kädestä, mutta hoitaja sanoi, että joudutaan kuitenkin jompaan kumpaan pistämään kaksi reikää, kun kolmaskin verikoe täytyy vielä ottaa. Sanoin sitten, että otetaan sitten kaikki samasta kädestä, niin eitarvitse olla kumpikin käsi kipeänä. Sitten vaan vielä toiseksi tunniksi aulaan istumaan ja odottelemaan.
Aavistuksen heikko olo jatkui, mutta se meni ohi pienellä jaloittelulla ja vessassa käynnillä. Istuin sen jälkeen aulan peränurkassa surffailemassa ja pläräilin lehtiä. Toinen tunti meni huomattavasti nopeammin ohi ja pääsin sitten viimeisen kerran pistettäväksi. Selvisin siis ihan kunnialla tuosta pelätystä tapahtumasta eikä mitään jälkioireitakaan ilmaantunut... paitsi karmea mustelma vasemmassa kyynärtaipeessa.
Tänään sitten soittelin aamusta neuvolaan ja kyselin tuloksia. Sain puhtaat paperit sokerirasituksesta. Kaikki arvot olivat hienosti raja-arvojen sisäpuolella ja saan jatkaa samaa rataa jatkossakin.
. Ja vajaa tunti siitä alko olla sellanen olo et sydän hakkaa. No sit tunnin kohdalla kävin mittaamas sokerini ja se oli onneksi vain 6.4!!! Jesh!!! Ei siis syytä huoleen. Sydämen pompottelu johtuu siis jostain muusta kuin korkeasta sokerista. Tiedän et just niissä kotimittauksissa tunti ruoasta se ylä- raja-arvo on 7.8.