Sisarussuhteen tukeminen
- Ketjun aloittaja Mur
- Aloituspäivämäärä
Aloitan itse apua ja näkökulmaa kysellen;
Meillä tuntuu että sisarussuhde kahden lapsen kohdalla menee railakasta alamäkeä enkä vanhempana oikein tiedä miten lähtisin tilannetta korjaamaan.
Isolla ikäerolla olevat sisarukset, joista esikoinen on nepsy ja hänen (ali)aistituntemuksensa ovat osa sisarussuhteen haasteita. Isosisarus jatkuvasti haluaa olla kontaktissa nuorempaan, jota ei aina kiinnosta. Esikoisen on todella hankala ymmärtää oman tilan merkitystä sekä miten pikkusisarta voi koskea ja kuinka rajua leikkiä voi leikkiä, vaikka tästä on jo yli vuosi päivittäin käyty keskustelua. Oma pinna alla olla siinä vaiheessa että nykyään hyvin epähedelmällisesti usein kiellän esikoista koskematta pikkusisarukseen sillä toistuvasti hän esimerkiksi kaataa tämän kun suukottaa tai halaa. Eli sisarusten välillä on hyvin vähän positiivisia kohtaamisia, lähes kaikki toiminta on sellaista johon aikuinen joutuu jollain tavalla puuttumaan.
Toiseksi esikoinen nykyään tekee jo ihan tietoisesti kiusaa, vie lelut ja tönii tai työntää jotain naamalle yms. Esikoinen saa päivittäin omaa aikaa jomman kumman aikuisen kanssa mielestäni reilusti (1-2h). Tätä on sanoitettu sen kautta miltä toisesta tuntuu, kielletty ja nykyään on myös seurauksena ns. jäähy aikuisen kanssa tai pöydän ääressä rauhoittuminen jonkin muun tekemisen parissa. Lapsi on nimittäin hyvin usein ylikierroksilla joita on nykyään kovin vaikea saada alas.
Viimeksi kun juttelin esikoisen kanssa, hän sanoitti ettei tykkää pikkusisaruksesta. Sain selville että häntä häiritsee kun pikkusisarus satuttaa (on vielä todella pieni) ja tästä juteltiin - kerroin ettei pikkusisaruskaan saa satuttaa ja tästä täytyy tulla kertomaan aikuiselle jos niin käy. Toki yritämme aktiivisesti estää. Myös leikkien ja rakennelmien rikkominen harmittaa, minkä vuoksi olemme pyrkineet mahdollistamaan tiloja joissa olisi turvallista rakennella tai säästää rakennelmat - esikoinen ei vain usein näitä halua hyödyntää vaan leikkiä tietysti siinä missä sisaruskin jolloin tilanteita on hyvin vaikeaa estää vaikka istuisi vieressä.
Meillä tuntuu esikoisen kanssa muutenkin menevän sukset ihan ristiin kun ollaan jatkuvasti napit vastakkain ja oma mieli on jo kääntynyt hyvin negatiiviseen ajatuskiertoon jota en meinaa saada pysähtymään. Samoin "huomaa hyvä" alkaa olemaan todella vaikeaa kun lähes jokaiseen asiaan pitää aikuisen puuttua ohjaamalla tai komentamalla, lähtien vessassa käymisestä ja ruokailusta. Tähänkin otan mielelläni vinkkejä vastaan. Tiedän yhteyden olevan avain, mutta se kyllä pätkii nyt niin pahasti että epäkypsästi aikuisenakin on olo että en jaksaisi sitä yrittää palauttaa vaikka se on velvollisuuteni!
Meillä tuntuu että sisarussuhde kahden lapsen kohdalla menee railakasta alamäkeä enkä vanhempana oikein tiedä miten lähtisin tilannetta korjaamaan.
Isolla ikäerolla olevat sisarukset, joista esikoinen on nepsy ja hänen (ali)aistituntemuksensa ovat osa sisarussuhteen haasteita. Isosisarus jatkuvasti haluaa olla kontaktissa nuorempaan, jota ei aina kiinnosta. Esikoisen on todella hankala ymmärtää oman tilan merkitystä sekä miten pikkusisarta voi koskea ja kuinka rajua leikkiä voi leikkiä, vaikka tästä on jo yli vuosi päivittäin käyty keskustelua. Oma pinna alla olla siinä vaiheessa että nykyään hyvin epähedelmällisesti usein kiellän esikoista koskematta pikkusisarukseen sillä toistuvasti hän esimerkiksi kaataa tämän kun suukottaa tai halaa. Eli sisarusten välillä on hyvin vähän positiivisia kohtaamisia, lähes kaikki toiminta on sellaista johon aikuinen joutuu jollain tavalla puuttumaan.
Toiseksi esikoinen nykyään tekee jo ihan tietoisesti kiusaa, vie lelut ja tönii tai työntää jotain naamalle yms. Esikoinen saa päivittäin omaa aikaa jomman kumman aikuisen kanssa mielestäni reilusti (1-2h). Tätä on sanoitettu sen kautta miltä toisesta tuntuu, kielletty ja nykyään on myös seurauksena ns. jäähy aikuisen kanssa tai pöydän ääressä rauhoittuminen jonkin muun tekemisen parissa. Lapsi on nimittäin hyvin usein ylikierroksilla joita on nykyään kovin vaikea saada alas.
Viimeksi kun juttelin esikoisen kanssa, hän sanoitti ettei tykkää pikkusisaruksesta. Sain selville että häntä häiritsee kun pikkusisarus satuttaa (on vielä todella pieni) ja tästä juteltiin - kerroin ettei pikkusisaruskaan saa satuttaa ja tästä täytyy tulla kertomaan aikuiselle jos niin käy. Toki yritämme aktiivisesti estää. Myös leikkien ja rakennelmien rikkominen harmittaa, minkä vuoksi olemme pyrkineet mahdollistamaan tiloja joissa olisi turvallista rakennella tai säästää rakennelmat - esikoinen ei vain usein näitä halua hyödyntää vaan leikkiä tietysti siinä missä sisaruskin jolloin tilanteita on hyvin vaikeaa estää vaikka istuisi vieressä.
Meillä tuntuu esikoisen kanssa muutenkin menevän sukset ihan ristiin kun ollaan jatkuvasti napit vastakkain ja oma mieli on jo kääntynyt hyvin negatiiviseen ajatuskiertoon jota en meinaa saada pysähtymään. Samoin "huomaa hyvä" alkaa olemaan todella vaikeaa kun lähes jokaiseen asiaan pitää aikuisen puuttua ohjaamalla tai komentamalla, lähtien vessassa käymisestä ja ruokailusta. Tähänkin otan mielelläni vinkkejä vastaan. Tiedän yhteyden olevan avain, mutta se kyllä pätkii nyt niin pahasti että epäkypsästi aikuisenakin on olo että en jaksaisi sitä yrittää palauttaa vaikka se on velvollisuuteni!
Muokattu viimeksi:
Meilläkin on painittu sisarussuhteen ongelmien kanssa. Sekä yritetty taltuttaa aivan mahdottomiksi meneviä ylikierroksia ja tunnistan liiankin hyvin tunteet siitä, että en itse enää jaksaisi omaa lastani ja syyllisyyden siitä. Ainakin voin lohduttaa, että ette ole ainoa perhe ongelmien kanssa.
Meillä ikäeroa on vain reilut kolme vuotta. Aikaisemmin oli myös ongelmana, että pienempi satuttaa hermostuessaan, mutta enää hänellä ei nyrkit heilu niin pahasti.
Esikoisen kierrokset äityivät ihan todella pahoiksi ja koko perheen elämää haittaaviksi monin tavoin ilman mitään diaknosoitavaa syytä. Siinä samalla sisarussuhdekin alkoi mennä hyvin jyrkkää alamäkeä.
Vieläkin kipuillaan paljon tilanteen kanssa, mutta nyt tunnelin päässä näkyy jo valoa ja välillä on jopa parempia hetkiä. Toisinaan leikit saattavat sujua yhdessä jopa puoli tuntia. Sitten taas tuleekin monen viikon tauko. Ja sinä aikana esikoinen kiljuu monta kertaa päivässä, kuinka hän ei pidä toisesta, toinen pilaa kaiken yms. Meidän tapaus ei uskalla satuttaa ketään muuta, mutta jos uskaltaisi, niin pieni olisi saanut turpaan ja pahasti jo monta kertaa. Meillä yritetään opetella purkamaan patoutunutta raivoa.
Meillä eniten on auttanut puuttuminen vanhemman lapsen kierroksiin. Isoin apu oli, kun hänet tiputettiin pois päiväkodista. (Kyseinen päikky oli lapselle huono, mutta meilläpäin ei ollut edes toista ryhmää, mihin vaihtaa.) Sitten on yritetty lisätä kotiin apukeinoja rauhoittumista varten ja yrittää vielä enemmän ennakoida tilanteet, jotka nostavat kierroksia. Ja tähän mennessä toiseksi suurin apu ja samalla helpotus omiin tunteisiin on ollut lähete lasten psykoterapiaan. Tätä meille suositeltiin sekä julkiselta puolelta, että yksityiseltä. Jo pelkkästään ne kerrat, kun lapsi oli kahdestaan arvion tehneen terapeutin kanssa auttoivat. Nykyään hän kykenee taas välillä leikkimään esim yksin omassa huoneessa tai muuten uppoamaan leikkiin. Tässä välillä hän suostui leikkimään vain vanhemman välittömässä läheisyydessä ja ongelmat olivat aivan samoja, kuin teillä. Itseä helpotti kuulla, että kierrokset olivat paisuneet sellaisiksi etten minä edes olisi voinut tavallisena vanhempana enää yksin korjata tilannetta, vaan tarvitaan ammattilaisen apua.
Eli tiivistetysti meillä on yritetty jos vaikka mitä sisarussuhteen hyväksi. Ja varmasti siitäkin on jokin apu ollut, mutta isoin tekijä on ollut puuttua esikoisen kierroksiin.
Valtavasti tsemppiä! Te pystytte ihan todella paljon viettämään aikaa kahdestaan lapsen kanssa. Meillä tuo määrä jää vain haaveeksi, vaikka tiedän, että sen lisääminen auttaisi.
Meillä ikäeroa on vain reilut kolme vuotta. Aikaisemmin oli myös ongelmana, että pienempi satuttaa hermostuessaan, mutta enää hänellä ei nyrkit heilu niin pahasti.
Esikoisen kierrokset äityivät ihan todella pahoiksi ja koko perheen elämää haittaaviksi monin tavoin ilman mitään diaknosoitavaa syytä. Siinä samalla sisarussuhdekin alkoi mennä hyvin jyrkkää alamäkeä.
Vieläkin kipuillaan paljon tilanteen kanssa, mutta nyt tunnelin päässä näkyy jo valoa ja välillä on jopa parempia hetkiä. Toisinaan leikit saattavat sujua yhdessä jopa puoli tuntia. Sitten taas tuleekin monen viikon tauko. Ja sinä aikana esikoinen kiljuu monta kertaa päivässä, kuinka hän ei pidä toisesta, toinen pilaa kaiken yms. Meidän tapaus ei uskalla satuttaa ketään muuta, mutta jos uskaltaisi, niin pieni olisi saanut turpaan ja pahasti jo monta kertaa. Meillä yritetään opetella purkamaan patoutunutta raivoa.
Meillä eniten on auttanut puuttuminen vanhemman lapsen kierroksiin. Isoin apu oli, kun hänet tiputettiin pois päiväkodista. (Kyseinen päikky oli lapselle huono, mutta meilläpäin ei ollut edes toista ryhmää, mihin vaihtaa.) Sitten on yritetty lisätä kotiin apukeinoja rauhoittumista varten ja yrittää vielä enemmän ennakoida tilanteet, jotka nostavat kierroksia. Ja tähän mennessä toiseksi suurin apu ja samalla helpotus omiin tunteisiin on ollut lähete lasten psykoterapiaan. Tätä meille suositeltiin sekä julkiselta puolelta, että yksityiseltä. Jo pelkkästään ne kerrat, kun lapsi oli kahdestaan arvion tehneen terapeutin kanssa auttoivat. Nykyään hän kykenee taas välillä leikkimään esim yksin omassa huoneessa tai muuten uppoamaan leikkiin. Tässä välillä hän suostui leikkimään vain vanhemman välittömässä läheisyydessä ja ongelmat olivat aivan samoja, kuin teillä. Itseä helpotti kuulla, että kierrokset olivat paisuneet sellaisiksi etten minä edes olisi voinut tavallisena vanhempana enää yksin korjata tilannetta, vaan tarvitaan ammattilaisen apua.
Eli tiivistetysti meillä on yritetty jos vaikka mitä sisarussuhteen hyväksi. Ja varmasti siitäkin on jokin apu ollut, mutta isoin tekijä on ollut puuttua esikoisen kierroksiin.
Valtavasti tsemppiä! Te pystytte ihan todella paljon viettämään aikaa kahdestaan lapsen kanssa. Meillä tuo määrä jää vain haaveeksi, vaikka tiedän, että sen lisääminen auttaisi.