Sisaruksia marraskuisille?

Ite oon miettinyt nyt paljon sisaruksen hankkimista ja ajankohtaa, millon haluaisin yrittämisen aloittaa. Mies ei oo edelleenkään vihreää valoa asialle näyttänyt, joten oon hissun kissun koko asiasta tuonne vuoden loppuun. Oon nimittäin miettinyt, et ehtisin tammikuun alussa ostaa vielä 3kk pillerit ja sit en enää niitä uusisi, vaan saisi sitten yritys alkaa. Tietysti oisin mielellään töissä ollut siinä vaiheessa sen verran, et sais muutettua isompaan asuntoon. Mies on koulussa kevääseen ainakin..
Oon myös miettinyt, et mitä jos se ei tärppääkkään. Vaikka ollenkaan. Silloin saa varmaan mies tahtonsa läpi, ei ole kuin yksi lapsi. Mut sit ei käytetä kyllä enää ehkäisyä ollenkaan, et jos se sieltä tulisikin. Tällä hetkellä ei oo vauvakuumetta ja tietty mieli varsin muuttuu jos niin käykin, et vuosikin vaikka yritetään ja mitään ei tapahdu. Pettynyt oisin aivan varmasti, todella pettynyt. Mut sit pitäs nauttia siitä mitä on jo suotu, niin rakas marraskuinen :Heartpink
Mieskin ois kyllä varmaan vähän ihmeissään jos jäisi toinen saamatta, kun tämä eka tuli aika nopeaan kuitenkin (kolmannesta kierrosta).

Toivottavasti kaikilla tärppää vielä tämän vuoden aikana, ketkä uusia pieniä perheenlisiä yrittää. Toivottavasti pääsen keväällä siihen mukaan :)
 
Moona78, itelläni oli todella sekavat tunteet silloin marraskuisesta. En jotenkin osannut iloita raskaudesta ja olin reippaasti alavireinen koko raskausajan, vaikka kaiken kokemani jälkeen toive täyttyikin eikä minussa ollutkaan mitään vikaa raskautumisen suhteen. Mietin, että miksi en osaa iloita tästä asiasta ja tunsin syyllisyyttä. Ehkä se, että oli ehtinyt jo jäsennellä asian päässään että lisää lapsia ei välttämättä enää tule kun epäonnistui siinä sen verran karvaasti ja sitten onkin raskaana. Sellainen henkinen shokki ehkäpä?
Ja nyt kun tämä joulukuinen tärppäsi niin koin jopa syyllisyyttä siitä, että se tapahtui niin "helposti". Että kyllä sitä kaikenmaailman ajatuksia ja tunteita risteilee sisällä näinkin positiivisesta asiasta, jos ei sen tiimoilta ole aina mennyt niinkuin Strömssössä.

Ellami, joo kyllä näitä "huono äiti" -tilaisuuksia tulee vähän väliä, kun asioita ei tee aina lapsia miellyttävällä tavalla. :D
Ja välillä rassaa, kun haluaisi vaan elää sitä "normaalia" lapsiarkea mitä muutkin tuntuu elävän. Että suurimmat murheet olisi tyyliin se, että lapsi kieltäytyy syömästä jotain ruokaa. Mutta kun meikän kalenteri (joka on ollut nyt ehdoton pelastus kaikessa) täyttyy perheneuvolakäynneistä, koulun kuraattorin palavereista ja uusimpana alkaa nyt ensi viikolla käynnit lastenpsykiatrisella polilla. Että hohhoijaa...
 
Muokattu viimeksi:
Maatuskalle tsemppiä arkeen! Jos yhtään lohduttaa, niin ei se aina oo ihan sitä perus normisettiä ollu täälläkään. Että silleen nyt osaa olla kiitollinen näistä pienistä pskamutsi oloista. Tuossa jotain vuosia sitten oli se ero. Siitä sitten silloisen eskarilaisen käytös johti psykologin luo perheneuvolaan. Siinä jossain välissä oli pikku pahkuroiden poistoa kädestä lastenklinikalla. Ja tuossa joskus vielä lähemmässä sairaalassa yksi pieni operaatio. Kaikenlaista kriiseilyä ym. Että nyt saa olla kyllä kiitollinen tästä melkein tavallisesta kotiarjesta :)
 
Monella taitaa imettäminen hidastaa raskautumista. Itse en saanut edes imettää tyttöä, joten kierto palautui jo joulukuussa ja pillerit otin heti käyttöön.

Nyt mietin kuinka kauan voikaan viedä pillereiden jälkeen, että ovulaatio edes tapahtuisi. Erehdyin ovistikkuja ostamaan ja nyt olisi laskujen mukaan aika, mutta tikku näyttää pelkkää lh-negaa, että liekkö vuorokauden ajasta johtuu vai onko kroppa nyt palautumassa hitaammin kun ekaa kertaa raskautuessa jo ekasta kunnon kierrosta nappasi.

Ehkä heitän tikut pois ja odotan seuraavat menkat ja lasken uudelleen. Miehellekkin rennompaa kun ei sano et nyt ois aika, hopihopi.

Mutta päässä vaan pyörii kaikki mahdolliset syyt miksei nyt nappaiskaan helpolla. Eli epätoivo. Eli varmana käytän tikkuja seuraavina viikkoina tiheeseen.
 
Ahamo, Mä lopetin yöimetykset elokuun aikana toiveissa, että kierto käynnistyisi. Kävi juurikin niin, että sain loppukuusta melkein ovisplussan - mutta siihen se jäi. 4 viikkoa kulunut, eikä mitään raportoitavaa :) Eli säästän hermojani ja testejäni, odottelen rauhassa ekan vuodon. Ja sitten seurailen, mitä hormoneillani on tarjota. Nyt imetän kerran vuorokaudessa.
Tyttö 10 kk
 
Juu täällä tosiaan tyttöä (11 kk) vielä imetän ympäri vuorokauden, niin ei ole kierto käynnistynyt yhäkään. Joten vaikka yritettäiskin toista, niin vissiin olis vielä turha haaveilla :D Meillä ollut puhetta, että vuoden alusta ehkä alettais sitten toista yrittämään. Siihen mennessä tarkoitus varmaan imetyskin lopetella. Meillä tyttö menee nyt ensi viikolla päiväkotiin nyt alkuun puolipäiväisenä, niin sen yli haluan vielä imettää jos yhtään helpottaisi sairastelukierrettä. Tiistaina käytiin tutustumassa ja täynnä köhäisiä ja räkänokkaisia lapsia, ihan kauhistuin :D mietin vain miksi ne lapset oli päiväkotiin laitettu, jos ovat kipeänä... Ehkä ensikertalaisen kokemattomuutta tässä :D enkä lähtökohtaisesti olisi muutenkaan halunnut laittaa tyttöä vielä hoitoon, mutta ei talous anna myöten jäädä kotiin. :(
 
Ihan offtopic mut päiväkodit tosiaan on täynnä räkäsiä lapsia kun ei niitä lapsia voi koko syksyä pitää kotona... Räkätaudit tulee ja menee, meillä taitaa olla neljäs menossa nyt kun päiväkodissa esikoinen ollu kohta 2kk, ja nuo taudithan kestää sen 1-2 viikkoa kerrallaan ni siinä ei paljoo jäis aikaa olla päiväkodissa jos vaan ne täysin terveet päivät olis siellä. Että tervemenoa vaan päiväkotiin :grin
 
Tuo kuulostaa niiiiin kamalalta, mutta on väistämättä edessä. :sad001 Kai siihenkin sitten tottuu. Onko kenenkään lapsi päiväkodissa, missä olisi pienryhmiä? Onko niissä samat taudit riesana, jos ryhmäkoko on pienempi? Pohdin just, minne laittaa hakemuksen päivähoitoon.
 
Meillä tyttö ollut kuukauden hoidossa ja vielä ei ole sairastellut. Anoppi kyllä sanoi parvorokkoa? olevan liikenteessä päiväkodeissa, josta en itse tiedä mitään, mutta hän epäili että meidän tytöllä on ollut se ihan huomaamatta koska ollut oireita jälkikäteen ajateltuna.
Tyttö on ainut alle 1v 16 lapsen ryhmässä jossa vanhimmat jo 2v.

Mutta päiväkodissahan pitää olla pienten ryhmässä 1 hoitaja/4 lasta enintään.
Mutta mulle kelpaa hoito millasessa ryhmässä tahansa koska ipana on niin lyhyitä päiviä siellä ja koska vuorotyötä tekevän on paremmasta turha haaveilla...
 
Ja se ovulaatio jota metsästin eilen...
Tikutin aamulla uudelleen ja nyt se antoikin vihreetä valoa. Mutta meinaa vähän kyllä mennä suorittamisen puolelle nyt kun tietää olevan aika ja seuraava tulee vasta kk päästä aikasintaan. Kärsimättömälle tuskaa.
Mutta oli se ilman tikkujakin pari vuotta sitten vähän suorittamista kun sanoin miehelle et nyt tehdään se vauva!
Jostakin sitä tunnelmaa saisi lähtä etsimään.
 
Ot, IQ näinhän se on, että lapset sairastaa ja räkänokkia varmasti täälläkin saadaan pyyhkiä. Meillä tyttö on ollut niin vähän kipeänä, että säikähdin tosiaan sitä, että miten kummassa koko tyttöä saa hoidossa pidettyäkään, jos nyt sitten onkin koko ajan kipeänä! Mutta uskon, että olen vain esikoisen kohdalla nyt vielä niin arka ja ylisuojeleva... Äitinikin sanoi, että tee siihen vielä pari muksua lisää niin et ehdi harmittelemaan yhden päivähoitoa tai valuvia räkänokkia jne :D meitä siis sisaruksia viisi, hulinaa oli lapsuudenkodissa :D
 
Meillä on jo tämän syksyn toinen flunssa, vaikka pienimmät eivät ole päivähoidossa. Esikoinen varmaan tuo pöpöjä koulusta ja tokihan me käydään kuitenkin muskarissa ja jumpassa viikottain niin niistäkin voi tarttua.

Keskimmäinen oli vauvana ja 1-vuotiaana todella paljon kipeänä. Vaikka imetin häntä 1v9kk ja hän ei ollut päivähoidossa. En tiedä miksi hän sairasti niin paljon.
 
Ei varmaan lohduta, mutta eka vuosi, kun keskimmäiset aloitti päiväkodissa olemisen (1v ja 2v) oli yhtä sairastelua. Ei sille voi mitään. Eikä kukaan voi esim kahta viikkoa putkeen olla kotona nuhaisen lapsen kanssa. Kipeää lasta ei saa viedä hoitoon, mut ne muksujen nenät voi vuotaa muutenkin "pikkunuhaa" jne. Kyllä hävetti välillä jo töistä lähteä kesken päivän päivystykseen kipeän lapsen kera ja siihen putkeen toinen. Työnantaja oli onneksi ymmärtäväinen. Helpotti ajan myötä. Ja olin kyllä palkattomastikin pois töistä kun ei hoitajaa kotiin saanut enkä puolikuntoista lasta/lapsia päikkyyn vienyt. Tietty toisenkin pidin kotona kun toinen kipeä ja sitten olikin kaikki kipeenä.

Mä hetken mietin ovistikkujen hankintaa, mutta päätin pitää pään edes vähän viileänä ja antaa olla. Menkkamasennuksesta taas selvitty :D
 
Belle sanoi:
Meillä on jo tämän syksyn toinen flunssa, vaikka pienimmät eivät ole päivähoidossa. Esikoinen varmaan tuo pöpöjä koulusta ja tokihan me käydään kuitenkin muskarissa ja jumpassa viikottain niin niistäkin voi tarttua.

Keskimmäinen oli vauvana ja 1-vuotiaana todella paljon kipeänä. Vaikka imetin häntä 1v9kk ja hän ei ollut päivähoidossa. En tiedä miksi hän sairasti niin paljon.
Click to expand...

Meidän 10kk typykkä on kyllä ikäänsä nähden kerennyt sairastaa flunssia, korvatulehduksia ja vauvarokon vaikka imetän (ai että ärsyttää kun aina kysytään/sanotaan ensin että "imetänkö? sehän suojaa taudeilta!") no ei ole meillä suojannut. Toivottavasti sanonta pitää meillä paikkaansa, että kun pienenä sairastaa niin isompana ei sitten tarvitse :D näin esikoisen kanssa vain saa jatkuvasti olla sydän syrjällään, näin pienen ihmisen sairastelut ei ole kivaa.
 
varpahat sanoi:
Meidän 10kk typykkä on kyllä ikäänsä nähden kerennyt sairastaa flunssia, korvatulehduksia ja vauvarokon vaikka imetän (ai että ärsyttää kun aina kysytään/sanotaan ensin että "imetänkö? sehän suojaa taudeilta!") no ei ole meillä suojannut. Toivottavasti sanonta pitää meillä paikkaansa, että kun pienenä sairastaa niin isompana ei sitten tarvitse :D näin esikoisen kanssa vain saa jatkuvasti olla sydän syrjällään, näin pienen ihmisen sairastelut ei ole kivaa.
Click to expand...
Voimia sinne sairasteluihin! Niinpä, jospa tuo sanonta pitäisi paikkaansa! :D Mustakin silloin tuntui, että imetys ei vaikuttanut/suojannut yhtään. Mutta ehkä tyttö olisi ollut vielä kipeämpi tai sairastanut taudit rajummin, jos en olisi imettänyt...? No, mistäpä sitä tietää.
 
Meillä ei kyllä nämä pullovauvat ole sairastelleet sen enempää kuin normaali lapsi. Tai mikä nyt on normaalia? Mutta typyllä ollut tähän mennessä yksi oksutauti ja vähän lenssua. Pitää koputtaa puuta kun nyt on kuvitellut pääsevänsä helpolla. :D
 
Meillä on ollut kipeenä vaan 5kk iässä, kolme päivää oli pientä räkäisyyttä.

Nyt meillä jyllää manflu... toivottavasti ei oo influenssaa. Lääkäri oli miehelle sanonut, et virusperäiseltä vaikuttaa. Nice.
Mut on tuossa miehessä kestäminen, vesihanaa avatessa valittaa kun ranteeseenKIN jomottaa. Voi raukkaa. Jos itse sairastun ni veikkaanpa, et minun huonoa vointia valittaessani mies toteaa, et otapa lääkettä ja saan hoitaa tyttöä itse ihan yhtä lailla ku ennenkin.
 
Mileim sanoi:
Meillä on ollut kipeenä vaan 5kk iässä, kolme päivää oli pientä räkäisyyttä.

Nyt meillä jyllää manflu... toivottavasti ei oo influenssaa. Lääkäri oli miehelle sanonut, et virusperäiseltä vaikuttaa. Nice.
Mut on tuossa miehessä kestäminen, vesihanaa avatessa valittaa kun ranteeseenKIN jomottaa. Voi raukkaa. Jos itse sairastun ni veikkaanpa, et minun huonoa vointia valittaessani mies toteaa, et otapa lääkettä ja saan hoitaa tyttöä itse ihan yhtä lailla ku ennenkin.
Click to expand...

Joo, jostain syystä tuntuu että miehet on aina kipeempiä ja raihnasempia ja kaipaavat enemmän ymmärrystä.
Tiedän ite kans sen, että jos kuvittelenkaan kaatuvani sänkyyn 39 asteen kuumeessa räkä poskella, niin kyllä taatusti huomioidaan sen verran että kyllä ne astiat saadaan kaapista jotain lämpösiä leipiä varten ja tiskit kasataan kiltisti odottamaan tervehtymistäni ja vieressä kaikki juoksee milloin minkäkin asian takia, koska minähän sen tiedän minne takit heitetään koulun jälkeen tai minne puhelimet on laitettu ja tottakai neiti tuodaan viereeni kakan käryisenä koska horkassakin vaihdan vaipan vaikka silmät kiinni, tms.. :D
 
Ja hei, meillä miehellä ei oo ees kuumetta, vielä ainakaan :shifty::banghead:
 
Mileim sanoi:
Meillä on ollut kipeenä vaan 5kk iässä, kolme päivää oli pientä räkäisyyttä.

Nyt meillä jyllää manflu... toivottavasti ei oo influenssaa. Lääkäri oli miehelle sanonut, et virusperäiseltä vaikuttaa. Nice.
Mut on tuossa miehessä kestäminen, vesihanaa avatessa valittaa kun ranteeseenKIN jomottaa. Voi raukkaa. Jos itse sairastun ni veikkaanpa, et minun huonoa vointia valittaessani mies toteaa, et otapa lääkettä ja saan hoitaa tyttöä itse ihan yhtä lailla ku ennenkin.
Click to expand...

Mää jotenki aattelin et ku näin Mileim et olit tähä ketjuu kirjogtanu et nht se ukkelis on vihreetä valoa pikkusisarukselle näyttäny :hilarious: mutta tosiaan nyt ku mies on kipee nii ei ehkä hyvä idea alkaa hiillostaa... tai jos on niin ku meidän perheen isukki nii nyt kannattais iskee asiaan kiinni ku sika limppuun :wacky: ei osais kipeenä sanoa ei
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top