Sisarukset
- Ketjun aloittaja Kyfi2862630
- Aloituspäivämäärä
Paljon on tosiaan poikia lokakuisilla. Sopisko tähän ketjuun myös pohdinnat ikäeron eduista ja ongelmista? Mä ainakin mietin jo paljon loppuraskaudessa pärjäämistä, kun puolisolla on vuoden kiireisin aika töissä, ja kahden alle 2v hoitamista kotona. Välillä mietin pojan kanssa jotain sählätessä, että miten ihmeessä tästäkin tilanteesta selviäisi, jos olisi vielä vauvakin. Toisaalta yritän miettiä, että 1v 10kk on ihan eri asia kuin 1v 3kk eli tänhetkinen ikä.
M&S, meillä oli ennen syksyistä km:a tulossa ikäeroa toi 1v10kk ja mietin ihan samoja asioita. Ja nyt muutamassa kk:ssa on tullut kehitystä huimasti, niin sen hetken pohdinnat on jo väistyneet. Toki tähän on "uusia tarpeita" kehittynyt. Nyt siis tulossa ikäeroa 2v2kk. Tällä hetkellä pukeminen isoin haaste, kun esikoisen pitää periaatteesta venkuloida vastaan. Onpa kiva sitten ison mahan kanssa taistella. Onneksi tässä kesä välissä ja kenties oppis itsekin enemmän auttamaan pukemisessa. Itseä eniten mietityttää muuten toi esikoisen valmistaminen.
Tähtityär
Piirimestaruustason postaaja
Itse mietin viime kesänä esikoisen täytettyä 2 vuotta, että onpa ihanaa kun on vain yksi lapsi. Oli sen verran uhmakas ja vilkas kesä, että mielelläni keskityin esikoiseen. Nyt jos kaikki menee hyvin ja tulisi se reilun kolmen vuoden ikäero, niin se tuntuu tällä hetkellä hyvältä.
Vaikka toki varmaan uudet uhmat ja haasteet tulollaan, niin tällä hetkellä tuo vajaa 3-v. neiti on ollut yli puoli vuotta päivä- ja yökuiva, syö, pukee, pesee hampaat yms. tosi itsenäisesti. Mutta varmasti vielä tulee taantumishetkiä, varsinkin jos vauva saapuu. :P
Vaikka toki varmaan uudet uhmat ja haasteet tulollaan, niin tällä hetkellä tuo vajaa 3-v. neiti on ollut yli puoli vuotta päivä- ja yökuiva, syö, pukee, pesee hampaat yms. tosi itsenäisesti. Mutta varmasti vielä tulee taantumishetkiä, varsinkin jos vauva saapuu. :P
Mä luulen että se eka vuos vauvan ja 2 vuotiaan kanssa tulee olemaan rankkaa. En edes yritä kuvittaa mitään ruusuisia kuvitelmia itselleni siitä. Esikoisen eka vuoskin oli jo aika rankka ja varsinkin eka puol vuotta meni niin sumussa että huhhuh. Mutta täytyy vaan asennoitua siihen js "odottaa pahinta" niin ehkä se sitten olekaan niin kauheaa 
Pieni ikäero oli tietysti vauva-aikana rankempaa, mutta yllättävän äkkiä arkeen tuli rutiinit ja päivät yksin kahden alle 2-vuotiaan kanssa hurahtivat aika sujuvasti. Nyt nämä tytöt ovat tosi hyvät kaverit. Isommalla ikäeroja olevilla vanhemmilla sisaruksilla (poika ja tyttö) ei niinkään ole ollut yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Toisaalta odotan nyt innolla taas erilaista vauva-aikana, kun muut lapset ovat niin eri ikäisiä...
Meillä tuo 1,5-vuotias on jo hoidossa, enkä tiedä vielä miten tehdä syksyllä. Varmaan hän käy joitain lyhyempiä päiviä viikossa , että saa ikäistään seuraa ja samalla minä saan hengähtää. Mutta toisaalta voi olla, että en raaski laittaa kun olemme ennen sitä 2-3 kuukautta kotona kesällä ja alkusyksystä. Ja onhan se taas niin pitkä tauko että päiväkodin rutiinit saattaneet unohtua? Onneksi hän on alkanut jo vähän puhumaan ja osaa syksyllä jo hyvin ilmaista tarpeitaan. Ei tarvitse hänen kohdallaan ainakaan niin paljoa arvuutella sitä puolta. :)
Asennoidun myös niin, että alussa tulee varmasti olemaan rankkaa. Toisaalta nyt kun tietää millaista vauvan kanssa on, ei kaikki tule niin uutena kuin esikoisen kohdalla. Hän oli ensimmäinen vauva, jota olin koskaan pidellyt :D Pitää vain toivoa, että tämä toinen olisi yhtä "helppo" vauva kuin tuleva isoveljensä. Uskon pienestä ikäerosta olevan ajan mittaan hyötyä.
Meille tuo reilu 4v on hyvä ikäero. Esikoinen on jo "niin iso poika". Kovin tottelevainen ja avulias. Todella vilkas kyllä, eikä kävelyaskelia malta ottaa (juoksee siis aina). Olen tyytyväinen että tuo 3v uhma alkaa hellittää ja jospa hetki menisi ilman seuraavaa. Otetaan vastaan se mitä tulee, mietitään sitten miten pärjätään :)
Mulla heittelehti baby-bluesit mielialaa esikoisen syntymän jälkeen ihan kunnolla. Masennus-olo nyt aina tuntuu ikävältä, mutta osaisko sitä silti jotenkin asennoitua mielialan vaihteluunkin eri tavalla, kun osaa sitä odottaa ja tietää johtuvan hormoneista. Toivoisin, että kun on ykkösen kohdalta tiedossa, että elämä kyllä helpottuu, niin ei olisi niin toivoton uniongelmien ja muiden kanssa. Toisaalta neljänsienkin lasten äidit tuntuu usein pohtivan ihan samoja ongelmia kuin ekojen äidit. :)
Meillä ikäeroa tulee 13 v, 3,5 v ja 1v 9kk. Mikä noista sitten paras??? Isoin on jo niin iso että tarvittaessa pystyy auttaa monessakin tilanteessa. Mutta samalla siinä iässä, että tuskin apua heruu. Ja taas noi pienemmät, niin huh heijakkaa mikä sirkus täällä ens talvena on pystyssä, jos kaikki sujuu hyvin. Ja meillä siis ennestään 3 tyttöä.
En tiedä onko tämä oikea ketju, mutta laitan tänne :). Ollaan tehty vähän listausta mitä esikoisen kansa pitäisi saada tehtyä ennen kuin uusi tulokas saapuu. Listalla on yötutista vieroitus, kuivaksi opetteleminen ja omaan huoneeseen nukkumaan siirtyminen. Ehdin jo tuskailemaan miten saadaan nuo kaikki onnistumaan, mutta alku näyttää aika hyvältä. Esikoinen nimittäin itse halusi mennä muutama viikko sitten omaan huoneeseen nukkumaan illalla. Hänellä on ollut sänky huoneessaan jo joulukuusta lähtien, mutta ei ole siellä nukkunut kuin muutamat päikkärit. Ajateltiin ettei lähdetä väkisin siirtämään vaan totutellaan ajatukseen pikkuhiljaa. Nyt kuitenkin omasta halustaan on nukkunut omassa huoneessa muutamaa poikkeusyötä lukuunottamatta. Meillä on edelleen pinnasänky omassa makkarissa varmuuden vuoksi, jos joku yö ei vaikka oma huone onnistukaan. Mutta tästä on hyvä seuraavaan vaiheeseen 
Tuttia ei olla vielä hennottu ottaa pois nyt kun se tuntuu olevan niin tärkeä kun yksin nukkuu. Odotellaan muutama kuukausi ja sitten sekin saa lähteä. Kesällä sitten vaippa pois ja kuivaksi opettelu voi alkaa. Pottaillaan kyllä nytkin, mutta satunnaisella menestyksellä.
Tuttia ei olla vielä hennottu ottaa pois nyt kun se tuntuu olevan niin tärkeä kun yksin nukkuu. Odotellaan muutama kuukausi ja sitten sekin saa lähteä. Kesällä sitten vaippa pois ja kuivaksi opettelu voi alkaa. Pottaillaan kyllä nytkin, mutta satunnaisella menestyksellä.
Meillä olisi myös kesän aikana kuivaksi opettelu edessä, vaikka en ota siitä mitään paineita. Poika nukkuu omassa huoneessaan, mutta ennen toisen syntymää hänelle hankitaan ison pojan sänky. Tavoitteena myös nukuttaa omaan sänkyyn, nyt nukahtaa vielä syliin.
Meillä on jo esikoinen nukkuu omassa huoneessa ja tuttikin jäi pois. Pottahommia pitäis aktiivisemmin alkaa harjoitella. Olis hyvä saada pottahommat niin rutiiniksi, että pikkusisaruksen aiheuttama taantuminen ei hirveesti niitä rutiineita sotkis.
Meilläkin on jo pitkään nukuttu omassa huoneessa ja pinnasänky jäi 11kk iässä. Tutti jäi puoli vuotiaana ja pottailua myös puoli vuotiaasta asti harjoiteltu. Tuosta kuivaksi opettelusta en aio kyllä ottaa mitään paineita. Ikää ei kuitenkaan ole vielä edes 2v, kun toinen syntyy... Olishan se hienoa jos oppisi! Kyllä nytkin lähes aina jotain pottaan saadaan :) mutta ei paineita!