Sektio vai alatiesynnytys

toiveissa

Jostain jotain jo tietävä
Tällaista keskustelua täällä ei vielä ollut. Onko täällä paikalla ketään, joka on valinnut suunnitellun sektion? Täällä kovasti pähkäillään synnytystapojen valinnan kanssa. Suunnitellusta sektiosta olen kuullut pelkkää hyvää ja että perusterve, hyvässä kunnossa oleva synnyttäjä paranee siitä hyvinkin nopeasti. Alatiesynnytyksessä en niinkään pelkää kipua, vaan mahdollisia komplikaatioita ja että vauvalle tapahtuu siinä jotain. Niitä tarinoita olen nimittäin kuullut paljon enemmän.
 
Synnytystapa-arvio on mulla joulukuun alussa ja silloin siis päätetään synnytystapa. Itsellä toiveissa suunniteltu sektio. Esikoisen synnytin vuosi sitten alakautta vailla mitään ennakkoluuloja ja se oli minusta ensisynnättäjälle ihan hyvä vaihtari. Mun kohdalla siinä vaan meni moni asia pieleen ja nyt voi olla, että en edes saa alakautta synnyttää. Eli vauva tuli jotenkin virheasennossa ja vauhdilla ulos, jolloin mulle tuli 3. asteen repeämät ja repeämäarpi on häirinnyt mua kyllä koko vuoden. Periaatteessa parani kyllä noin kolmessa kuukaudessa mutta ei oo missään vaiheessa ollut kivuton. Raskauden takia kivut on arvessa välillä nyt ihan infernaaliset sillai että koko alapää on ihan kosketusarka. Eli vaikea kuvitella että alakautta synnytys olisi vielä mulle mahdollista ainakaan ilman yhtä pahoja repeämiä.

Ei ne kaikki alatiesynnytykset tietenkään mene aina metsään. Jos ei olis tollasta kokemusta taustalla ja näin lähimenneisyydessä niin alatiesynnytys olis musta ihan hyvä vaihtoehto.
 
Sekä sektion että alatiesynnytyksen kokeneena valitsen alatiesynnytyksen koska se oli mun kohdalla paljon helpompi kuin sektio ja pelkään sektioon joutumista ylikaiken oli se sit suunniteltu tai kiirreellinen, tokihan sitä ei voi tietää saanko nyt alatiesynnytystä mutta toiveissa se on.
 
Alatiesynnytyksiä on huomattavasti sektioita enemmän joten siksi myös lukumääräisesti komplikaatioita vaikuttaa olevan enemmän.
 
Mä olen synnyttänyt aikaisemmat kaksi alateitse ja molemmat ovat syntyneet pitäen kättä poskella. Pientä repeämää kummallisempaa ei ole tullut siltikään.

Sektiota mä taas lievästi kammoan kun sairaanhoitajana tiedän vähän turhan hyvin niitten puudutusten ja nukutusten riskit ja olen komplikaatiota nähnyt itse leikkaukseen liittyen myös meidän osastolla joka siis suolistopuolen osastoja.

Näiden kokemusten valossa mä synnytän alateitse mikäli vauvan tarjonta sen mahdollistaa eikä kumpikaan ole hädässä synnytyksen aikana.
 
Joo ehdottomasti alatiesynnytys tänne :) niin paljon pelkään sairaaloita että mua ei puuduteta kyllä navasta alaspäin! (Pitää päästä tarpeen vaatiessa juoksemaan karkuun) Oon nähnyt ihan painajaisia siitä että joudun hätäsektioon ja sairaala syttyy tuleen ja mut joudutaan jättämään sinne saliin nukutettuna kuolemaan :hilarious: siis ei mitenkään korkea lentoisia nää mun pelot... ja muutenkin toivon että saisin synnyttää esim kyykyssä tai kyljellään! Ei selällään...
 
Ekan alatie synnytyksen jälkeen halusin sektion jos koskaan toista lasta edes haluan, mutta en minä sitä sektiota halua enää. Tiedän kanssa hoitajana liiankin hyvin kuinka paljon siinä voi mennä asiat pieleen ja komplikaatiot voi olla suuret. En halua ottaa sitä riskiä että kärsin kuukausia siitä "omasta valinnasta". Siksi heittomerkeissä, että eipä ne noin vaan taida antaa sektioon lupaa jos ei ole jotain todella hyvää perustetta. En halua ottaa riskiä että sektiohaava alkaa mätänemään eikä paranekaan niin kuin pitäisi. Mun tuurilla iskis kuutenkin sairaalabakteeri.

Jos vauva syntyy normaalisti alakautta niin on huomattavasti parempi vauvan sekä äidin kannalta. Aion siis tämän toisenkin alakautta puskea vaikka eka synnytys on edelleen aika peikko mun pään sisällä. Sen takia käynkin jutskaamassa pelkopolilla.
 
Mua hirvittää molemmat vaihtoehdot. Mutta yhden tosi epäonnistuneen leikkauksen (kyseessä siis polvileikkaus, sektiosta ei aiempaa kokemusta) kokeneena en haluaisi enää veitsen alle joutua. Ihan eri leikkaus kyseessä, mutta siinä meni kaikki pieleen. Puudutus lähti leviämään yläkroppaan eikä navasta alaspäin niinkuin oli tarkoitus, oksensin, taju lähti ja lopulta piti pikaisesti nukuttaa. Leikkauksen jälkeen sain ilmeisesti jonkun tulehduksen, koska seuraavan vuorokauden aikana kuume nousi yli 40 asteen ja olin ihan hirveässä horkassa ja muissa maailmoissa sairaalassa. Sairaalassa jouduin olemaan oletettua pidempään ja varsinainen toipuminen leikkauksesta vei kuukausia. Ja kyseessä oli vain kinttu. Sektiossa mennään masuun ja ollaan paljon herkemmällä alueella. En tahdo.

Toki jos oma tai vauvan tila sitä vaatii, niin sitten leikellään. Ja perätilavauvaa en suostu synnyttämään alakautta.
 
Jos valita saisin niin alakautta kuten esikoinenki. Esikoisesta oli synnytyksessä (käynnistettiin) koko ajan "leikkausvara" ja tajusin etten todellakaan sinne halua. Nyt istukka vielä kohdunsuun eessä ja pelkään joutuvani suunniteltuun sektioon :sad001
 
Molemmat kokeneena haluan ehdottomasti alatiesynnytyksen! Sektion (sitä edelsi 22h synnytys ja 2.5h ponnistus+3 imukuppiyritystä) jälkeen koin olevani tosi epäonnistunut ja surkea äiti, kun ei vauva vaan suostunut liikkumaan mihinkään. Paitsi aina takas kohtuun. Imetyskin meni pieleen, kun ei tyttö halunnut tissiä vaan joi pullosta. Koko homma oli ihan kaaosta mun päässä vaikka tiesin koko synnytyksen ajan että lopulta joudutaan leikkaamaan. Lääkärikin totesi vauvan nähtyään että ei se olis kyllä mahtunutkaan. Nii.in..oispa kuunnellut aikaisemmin mitä sanoin. Henkinen toipuminen kesti kauan ja käyn asiaa läpi vieläkin välillä kun harmittaa. Toisella kertaa kaikki meni hyvin (poju oli 500g siskoaan pienempi), muutama viilto tuli vain ja kätilö sanoi että hyvin mahtuu. Imetyskin lähti helposti käyntiin ja kaikki sujui jotenkin luontevammin. Tosi eheyttävä kokemus :) nyt luottavaisin mielin uskallan ehkä odottaa spontaania käynnistymistä, mikäli vauva nyt pysyy pienenä. Kasvaa nyt vajaa 2vkoa jälkessä. Mulla molemmat aikasemmat käynnistetty ensimmäinen 40+1 (syntyi 40+4) ja toinen 37+6 (syntyi seuraavana yönä 38+0).
 
Juuri tuota minäkin pelkään, että jos se vauva ei tulekaan
ulos, niin sitten koittaa hätäsektio. Suunniteltu sektio on kuitenkin kait aivan eri asia.
 
Oulaskankaalla imukupista mennään kiireellisenä leikattavaksi = puudutus rinnoista alaspäin ja vaakasuuntainen haava ja oulussa kuulemma suoraan hätäsektioon eli nukutus ja koko maha auki. Senkin takia halusin koittaa alakautta, koska en halunnut kahta arpea. Ois sit ollu tosi iso riski seuraavissa raskauksissa. Mut ei sitä kannata pelätä etukäteen, jos ei oo syytä. :) Tilanteen mukaan sitten.
 
ForestFairy voi ei :hilarious:! Ei todella oo tarkoitus nauraa sun pelolle, mutta onhan nuo lennokkaita kuten sanoit :).

Toivon alateitse synnytystä ehdottomasti.
 
Näit on joo ei mitään Sinnna itekin välillä maurattaa kun järjellä ajattelee!

Oon myös nähnyt unta että venäläiset pommitti synnärin paskaks just kun piti sinne mennä synnyttää.... ja se oli ihana uni :hilarious: olin hyvin hyvin onnellinen kun en joutunutkaan sinne synnyttää! Ei ihme jos mua pidetään vähän hassuna :rolleyes:
 
Aah, ainiin; sairaalat tai olla sulle se kaikista kammottavin paikka kaikkine bakteereineen? :wink
Hah, pommittivat synnärin :hilarious:, sun täytyy tehdä näistä joku koottu kirja, mä ostan!
Nooh ForestFairy, onneksi ollaan Suomessa eikä vaikka Intiassa synnyttämässä!
 
Alakautta jos ei kummankaan henkeä uhkaa. Molemmat alakautta synnyttäny ja on ollu helppoja synnytyksiä. Ekassa synnytyksessä pelkäsin kipua ja se vähän haittasi touhua, mut tokassa en sit enää pelännykää. Kaikista eniten haluisin synnyttää kotona, mut se on tän hetken budjetille liian kallista :sad001

Ja tosiaan sektiossa on enemmän riskejä ja esim. on todettu et sektiovauvoilla on suurentunut riski sairastua infektioastmaan. Joten ilman painavaa syytä en suosittelis kellekää sektiota.
 
Onkos täällä kellään kokemuksia poikkitilassa/viistottain kohdussa olevasta vauvasta. Onko kääntynyt missä vaiheessa? Mulla vauva on viihtynyt poikittain jo pitkään. Sektiohan on ainoavaihtoehto, jos ei käänny/saada käännettyä..
 
Ehdottomasti alatiesynnytys jos vain mahdollista. Sektiopelko mullakin melkoisen suuri. Ja juurikin koska olen työnpuolesta nähnyt mitä ne komplikaatiot voivat siinäkin olla. Ja haluaisin myös olla heti synnytyksen jälkeen tiiviisti vauvan kanssa enkä joutua heräämöajaksi erilleen. Ja kyllä sitä on myös helpompi vauvaa alatiesynnytyksen jälkeen hoitaa. Niin ja kyllä monet kärsii siitä sektioarvesta vuosikaudet (kiristys,kipu, tyrät ym.) yhtälailla kun mahdollisista repeämäarvistakin voi vaivaa tulla. Mutta tilanteen mukaan toki mennään, ja jos oma tai vauvan tilanne sitä vaatii niin sittenhän se on pelkonsa kohdattava. Mä saattaisin jopa perätilavauvaa lähteä mieluummin synnyttämään alateitse, jos mahdollisuudet sen onnistumiseen olisi. Mutta toki toivon että vauva ymmärtäisi rt:ssa pysyä/kääntyä.
 
Minun esikoinen oli poikittain rv 35 asti ja sitten kääntyi pää alaspäin :)

Tänään kävin lääkäritarkistuksessa ja vauva oli jo oikeassa asennossa (tänään rv 31+5) :) mutta voi olla että hän kääntyy vielä.. Mutta toivon että hän pysyisi näin :)
 
Takaisin
Top