Seksi episiotomian ja repeämisen jälkeen

Keskustelun 'Synnytys' aloitti youngwoman, 4 maalis 2011.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Ailime Tuttu foorumilla

    Heippa!

    Sannan yllyttämänä tulen mäkin jakamaan kokemukseni täällä. 

    Siis repesin synnytyksessä reilu vuosi sitten aika pahasti, ei kuitenkaan tietoa kuinka paljon tikkejä ja monessako kerroksessa. Tosi paljon kipuilin synnytyksen jälkeen, ja ei puhettakaan, että seksiä olisi edes ajatellut ekaan 6 kuukauteen, noin suurin piirtein. 

    Seksi sattui aluksi ihan mielettömästi, itkin kerta kaikkiaan kivusta, eikä päästy alkua pidemmälle. Ei ollut mikään mieltäylentävä kokemus se. Ihan kuin olisi synnyttänyt uudelleen. Ekan kerran jälkeen pidettiin jokukin aika taukoa, ihan vaan sen takia, kun mua pelotti se kipu. Sitten jonkun ajan päästä uskallettiin yrittää uudelleen, tällä kertaa myöskin sattui ihan todella paljon, mutta hampaita kiristellen onnistui. Tätä samaa jatkui ehkä viime vuoden syyskuuhun tai lokakuuhun saakka (n. 9-10 kk synnytyksen jälkeen), ja sitten muistaakseni alkoi sujumaan paremmin. 

    Mulla on kanssa jonku ylimääräinen lipare tuolla, siihen koskee. Ja syvemmällä tuntuu siltä, että siellä olisi jokin jänne, joka ottaa vastaan.Sen ohi pitää "kiemurrella", ja sitten ei satu enää. Selkeästi jotain häikkää siellä siis on, mutta kyllä seksi silti jo onnistuu.  

    Nykyään (14,5 kk synnytyksestä) kipuja on vieläkin jonkin verran, mutta seksi ei enää pelota. Ja alun jälkeen se on nautinnollistakin. :)

    Päät pystyyn tytöt, kyllä se seksi siitä alkaa vielä sujumaan! 
  2. SannaKoo Rakastunut foorumiin

    Youngwoman, juu, ymmärrän täysin sen, että sektiota pitää ihan vaan hätähätähätäratkaisuna, aika samaa ajatusta itselläkin on, vaikka pyörryttää jo lähes pelkkä ajatus siitä, että entä jos repeää taas...
    Mutta kuten sanoit, niin mitä sitä seuraavaa synnytystä tässä ruveta pohtimaan, kun seksi ei kerran vielä onnistu, joten eipä tässä oo "vaaraa" raskautuakaan :)

    Ja tosi hyvä, että sulla ei jälkitarkastus sattunut! Mä meinasin aikanaan potkasta sitä jälkitarkastuslekuria päähän, kun se varovaisuuslupauksistaan huolimatta sitten kuitenkin koitti saada sitä ankannokkaansa sisään... Eieieieiei, ja siihen loppui se jälkitarkastus, epäonnistuneena, senpä takia siis päädyin alunperinkin naistentautienpolille asiakkaaksi.

    Ailimen tosiaan tiesin tämän saman kohtalon omaavan, ja yllytin kertomaan tänne tuon positiivisemman puolen. Eli vaikka sattuis, kuukausitolkullakin, niin ehkä joku kerta sitä kipua ei sitten olekaan! Tosta "ohi kiemurtelusta" tuli mieleen, että meilläkin oikeestaan siinä vaiheessa, kun on saatu jotenkin se uloin osuus emättimestä ohitettua, niin sisällä ei oo kipuja. Kaikki ne yhdellä kädellä laskettavat onnistuneet yhdynnät viimeisen vuoden aikana on menneet lähes ok siitä eteenpäin, kun miehen vaan on saanut sisään ohittaen sen "tiukan jännerenkaan" suuaukolla, sitten se on jotenkin antanut periksi... Mitään kovin rankkaa jyystöä silti ei todellakaan voisi kuvitellakaan, vaan kyllä se silti sattuu niin pirusti, että hyyyyyyyvin rauhallista keinuntaa maksimissaan pystyy kestämään... Ulosotto on sitten se toinen ongelmakohta, koska se myös sattuu, kun terskan pitäisi mahtua taas poispäin...

    Mutta onneks on näitä onnistumistarinoitakin kuultavissa, niin uskaltaa luottaa siihen, että ehkä tää tästä vielä joskus! :)
  3. Bofink Peruskäyttäjä

    Aikasemmin joku huhuili "keski"pitkästä synnytyksestä...
    Eli kuulemma kuulun siihen kastiin. Kokonaisuudessaan synnytys kesti 9h 35min. Ponnistelin 48min. Sen takii kun ponnistus vaihe pitkittyi ja vauvan sydänäänet heikkenivät ponnistusten aikana niin vaiuhdittaakseen synnytystä tekivät epparin, muistan että puhuivat imukupistakin mutta epparin jälkeen prinsessamme tuli nopeesti ulos.
    Epiduraali miulla oli mutta kipu meni yli ja joo epparin leikkaus sattui. Useempi kymmen tikkiä tuli kun 20min parsivat kasaan synnytyksen jälkeen. Mutta kummasti kaikki kivut häviää kun saa sen pienen nyytin rinnalle. <3 Eikä niitä enää muistakkaan.

    Sairaalassa istuin sisäkumin päällä ja kotona kun ei semmoista ollut niin pyyherullan päällä. Puoltoista viikkoo meni kun tikit suli, niin mahtava tunne ku ei enää kiristänyt alakerrassa. :)
    Melkeinpä kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen varovaisesti kokeilimme miehen kanssa aikuisen puuhia, ja mua pelotti aika paljon miten käy ja sattuuko. Mutta onnekseni ei sattunut, väljältä paikat tuntui ekalla kerralla. Ja toisella reunalla tuntui semmonen herneen kokoinen kohta mihin tuntui hieman ilkeelle.
    Nyt on paikat palautuneet eikä tunnu väljältä kun puuhailee, mutta se sama kohta mihin tuntui ilkeelle tuntuu vieläkin. Olisko joku hermonpää viottunut tai jotain(?).  Tietysti kun haavan kohtaa kokeilee niin vielä aristaa hieman. Synnytyksestä siis kohta 3 kk.
    Mutta kokemus ei niin paha ettenkö voisi toisen kerran lähtee synnyttämään, sitten aikanaan. :)
  4. Vieras Uusi käyttäjä

    Hei!

    Et tosiaan ole ainoa "vaivasi" kanssa. Minulle on kummankin lapsen synnytyksen yhteydessä leikattu episiotomia ja ihan kiitettävästi tuli tikkejä kummastakin. Haava kuitenkin parani kummassakin tapauksessa nopeasti. Kesti n. 2 viikkoa kun yritimme yhdyntää ensimmäisen kerran ja kipua se tuotti jonkin verran, mutta aina alkuun vähän ikävältä tuntuu jo pelkästään kuivien limakalvojen takia... :) eli kannattaa varovasti liukkarin kanssa alkuun. Jahka hormonitoiminta taas palautuu hieman normaalimmaksi niin voi kokeilla ilman mitään ylimääräistä. Jotenkin tuntuu, että alakerta toipuu paljon nopeammin mitä enempi sitä "käyttää". Verenkierto vilkastuu ja lihaskunto paranee kun harrastaa seksiä usein. Tosiaan omien tuntemuksien mukaan kannattaa mennä. Kyllä se siitä lähes entiselleen tulee :) 

    Ja tuo epämääräinen juttu mistä joku kirjoitti, että jotain "pullistuu" ulos emättimestä, niin se on ilmeisesti vaan synnytyksessä venynyttä kudosta. Jonkinlainen "laskeuma" koska siinä kohtaan ei lihaskunnolla ole vaikutusta asiaa...
      
  5. Notsu Uusi käyttäjä

    Hei.

    Pakko oli tähän aiheeseen kommentoida. Meillä nyt puolivuotias tyttönen, jonka synnytys ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Sain 3-asteen repeämät, joita paikkailtiin leikkaus-salissa nukutuksessa. Episiotomia myös tehtiin, mutta valitettavasti siitä huolimatta repeämät ulottuivat sulkijalihakseen saakka. Alapää oli melkoisen arka pitkään, ja myös minun toipumisprosessiin kuului peilin kautta vehkeen vahinkojen tutkiminen..:)

    Seksi pelotti ja kauhistutti, mutta lopulta noin viisi kuukautta synnytyksen jälkeen kun uskalsi kokeilla, niin ei se niin pahalta tuntunutkaan. Tiedän, että työstän synnytystä itsekseni vielä todella kauan. Ihan en kuitenkaan sujut tapahtuneen kanssa vielä ole, mutta ei tarvitsekaan olla. :)

    Mutta kaiken kaikkiaan haluan uskoa, että hyvä tästä vielä tulee! =D

  6. röllykkä Addikti Heinämammat 2014

    Ai taivaallinen sentään..miulla epäiltiin sillon sitä, et sulkijalihakseen asti olis repeämä menny, mut ei sit ollu. Leikkauslääkäri/kirurgi mikä lie, totesi hänkin "helpottuneena" miun puolesta, ettei revenny sinne asti.

    Jälkitarkastus on ollu ja menny ja aivan äärettömän helläkätinen mieslääkäri oli. Se sano hyvinkin mielenkiintoisen jutun, et repeämien kanssa synnytyksestä palautumiseen voi varailla noin kaks vuotta aikaa! O_o Mie oon kuulema toipunut hyvin vauriot huomioonottaen. Mut siitä huolimatta voin mieluusti ootella ennenkun toista ees harkitsee.. :D

    Seksi sujuu ihan kivasti..tai siis sujui, sen mitä ollaan puuhailtu..kerran :) Sisäänmenon kanssa vähän "kiristää" ja nipistää, mut muuten ihan ok.

    Edelleen tässä käy mielessään välillä sitä vaihetta just, kun tyttöä imukupin kanssa ulos riuhdottiin ja missä ne pahimmat tuskat ja kivut ja repeämät just sattu, mut ei enää niin pahalla sitä ajattele.
  7. SannaKoo Rakastunut foorumiin

    Alias ei ole..., saanko kysyä, että saitko säkin lähetteen fyssarille? Montako kertaa sun ohjelmaan kuuluu? Ja oliko sun mielestä helppoa laittaa ne elektrodit sisään, vai sattuiko se ihan tuskallisen paljon? Mä en tiedä, et pelkäsinkö mä sitä tilannetta eniten vai mikä siinä oli niin hirveetä, mutta itkuja ja lähes pyörtymisiä siitä vaan aiheutui... Tosin onneks myös jollain tasolla onnistuin tekemään ne testit, eli lihakset on palautunut timmiin kuntoonsa - jopa ylikuntoon :D
  8. Notsu Uusi käyttäjä

    Ei, en saanut lähetettä fyssarille. Sairaalasta pois lähtiessä sain vain ohjeet, joilla treenasin kotosalla alapään lihaksia takaisin kondikseen.. Ja käytiin pienimuotoinen keskustelu punastelevan fyssariopiskelijan kanssa.. :) Muuten ihan yssikseni jäin jumppaamisen kanssa. Jälkitarkastuksessa, joka suoritettiin sitten sairaalassa, lekuri vain tutki molemmat reiät, ja totesi että hyvin on lähtenyt parantumaan. Jatka samaan malliin.. :)

    Ehkä eniten olisin kuitenkin kaivannut keskustelua tapahtuneesta näin jälkikäteen. Silloin sairaalassa kyllä asiasta pikimmiten hieman keskusteltiin ja synnytystapahtuma käytiin pääpiirteittäin läpi, mutta siinä tunteiden myllerryksessä en ihan osannut asiaa sisäistää. Nyt kun osaisi jotain kysyäkin, eikä vain typerästi hymyillä. 
  9. SannaKoo Rakastunut foorumiin

    Alias ei ole..., ai, mä luulin, että noi fyssarit tän tasoisten repeämien takia on ns. "pakollisia"...? Mulle siis tuli kutsu kotiin, ja luulin aluks sen tulevan kaikille synnyttäneille, mutta ekalla fyssarikerralla sitten selvisi, että johtuu nimenomaan tän asteisesta repeämästä. Ja koska fyysiset lihasjutut saatiin kartoitettua, niin fyssarilta sain sitten lähetteen seksuaaliterapeutille, jossa en tosin vielä(kään) ole käynyt, koska mielen päällä on just nyt niin paljon muutakin, että en ehkä kestä repiä taas näitä mielen haavoja auki... Jääköön alapään ongelmat tähän vertaistukeen ja etsin sitten keskusteluapua ammattilaisilta, kun oon joskus uudestaan raskaana - jos sellaista tilannetta nyt pääsee tapahtumaan.

    Meillä on tän vuoden puolella suoritetut yhdynnät saatu kivusta huolimatta vedettyä loppuun, tosin mä en oo niistä nauttinut yhtään siitä, mutta nopeasti siihen kipuun on niin turtunut, että voi loppuun yhdynnänkin saattaa. Henkisesti toki aika kovaa sekä mulle että miehelle, kun pitää kyynelsilmin ja kieltä purren vaan pistellä menemään, jotta ehkä joskus sitten ei enää sattuiskaan. Noh, pari vkoa sitten oli viimesin kerta ja taas sattui enemmän kuin pitkään aikaan, en meinannut kestää edes loppuun asti, vaikka mies ei todellakaan enää tietoisesti hommaa koita venytellä, vaan akti on kyllä hyyyyvin pikaista sorttia :D

    Mutta siis Aliakselle oli tarkoitus sanoa, että kannattaa kysästä mahdollisuutta seksuaaliterapeutin luo pääsyyn, niin sais niitä henkisiä patoumia purettua. Tai jos puhututtaa nimenomaan se synnytystapahtuma, niin varmasti voit saada edelleen ajan päästä juttelemaan sen sun synnytyksen hoitaneen kätilön kanssa!
  10. röllykkä Addikti Heinämammat 2014

    Miekin kyllä ihmettelen tuota fysioterapeutti -hommaa.. Saatan kuulostaa tekopyhältä kun näitten omien epparini ja repeämäni kanssa tässä jeesustelen, mut siis sympatiani on kyllä aivan täysin teidän puolella, kun teoriassa tiiän mitä ns. pahimmillaan voi olla, kun ne kerkes puhumalla varauduttaa miut kyllä ihan kaikkeen. Painotan, et oikeasti sulkijalihakseen asti yltävän repeämän kanssa on käytännössä varmasti aivan erilaista kuin se, et teoriassa tietää "mitä se voi olla"... hm. kuulostaapa nyt sekavalta. jokatapauksessa, hengessä mukana.

    Oonkohan mie maininnu aikasemmin, et sillon osastolta lähtiessä kävin siellä fysioterapeutilla "lantiopohjalihasryhmässä"..nyt kun aattelee, niin omituista, et siellä ei alkuun kysytty mitään, miten synnytys meni. Ihan vaan puhuminen alko siitä, missä kunnossa lihakset nyt on ja kuinka niitä aletaan treenata. Sitten kun ite älys (onneks) kysyä sitä et mites "näissä" tilanteissa, niin älys fyssarikin sanoa, et hyvä on ootella ennenkun alkaa reenailemaan..puhukohan parista kuukaudesta. Ka,eipä sillä..luontohan se homman niin hoiti, et kerkes palautua kunnolla ennenkun mitään treenailuja ja kuntoiluja tai seksiä edes aatteli.
  11. Notsu Uusi käyttäjä

    SannaKoo; en sitten tiedä riippuuko se tilanteesta ja tapauksesta. Mutta siis mulle tuli aivan puskista koko repeäminen.. Muistan kyllä, että synnytyksessä kätilön ääni muuttui jossain vaiheessa, ja vaisto sanoi ettei kaikki ehkä mennyt niinkuin strömsössä. Mutta edelleen matkalla leikkuriin ihmettelin, että miksi niitä tikkejä ei sitten voitu siinä laittaa.. Asian laita selvisi koko totuudessa vasta jälkitarkastuksessa lääkärin selittäessä vaurioiden laatua. Sitä ennen olin pystynyt ilmeisen hyvin blokkaamaan koko tapahtuman.

    Tiedän, että seksuaaliterapeuttia tai jotain keskustelu-apua tulen tarvitsemaan viimeistään jos joskus toista lasta alan odottamaan. Toisaalta uutta raskautta odottaakin, koska haluaisin kokea sellaisen "normaalin" päätöksen koko synnytystapahtumalle. Nyt kun tietää miten sen ei kuulu mennä..

    Meillä on itse aktit jääneet tosiaan siihen yhteen kertaan. Suurin este on ehkä lopulta se oma pelko siitä kuinka paljon sattuu ym.. Nuo arvet kun tuppaavat aika-ajoin muistuttaa olemassa olostaan..:(
  12. röllykkä Addikti Heinämammat 2014

    Mie kävin äitipolilla jutustelemassa ja käytiin se miun synnytys läpi ihan kunnolla.. luulen, et nyt kun sai "järkeä" asioihin, niin möröt alkaa pikkuhiljaa hävitä mielestä. Ei tarvii enää pyöritellä, et miks mitäkin tapahtu.
    Ja kätilö oli laittanu ponnistusajan väärin (1h14min) ...dokumentoinnin mukaan, ollaan alettu ponnistamaan paljon aikasemmin ja oikea aika on n. 2h20min... emoticon  jostain syystä hänen mielestään ponnistaminen on alkanu vasta sitten, kun ollaan "pysähdytty" jalustojen kanssa ponnistamaan, et hänen mielestään kyljellään,polvillaan,pöntöllä ja jakkaralla ponnistaminen ei oo ollu "oikeaa ponnistusta" HUOH.


  13. Moon Ihastunut foorumiin

    Heipähei!
    Täällä ei vielä olla päästy seksiä harrastamaan mutta ajattelin nyt kommentoida tätäkin aihetta taas.

    Eli esikoisesta tosiaan tehtiin se eppari ja siitä toipuminen oli hidasta ja kivuliasta.  Nyt kun tyllerö reilu viikko sitten syntyi niin episiotomiaa ei tehty, sen sijaan sain repeämän synnytyksessä.  No se ei kyllä vaatinut kuin 6 tikkiä.  Tällä kertaa kovin kipuilu liittyikin sitten häpyhuuleen tulleeseen parin sentin repeämään mikä ilmeisesti oli jäänyt kätilöltä huomaamatta???  Ainakaan siitä ei ollut puhetta eikä papereissa merkintää.  Yhtä kaikki tuo pätkä oli siis jäänyt tikkaamatta ja tottakai sattui kamalasti kun pissalla kävi ja sinne avoimeen haavaan sitä meni...  Mutta tosiaan, nyt viikon ja päivän jälkeen istuminen sujuu jo ilman rengasta (okei esim pitkälle automatkalle ottaisin varmasti renkaan) eikä kipulääkettä enää tarvitse.  Vessapaperiakin pystyy jo käyttämään :)  Ihan kiitollinen siis olen ettei tarvinnut leikata, siinä olis taas tullu tikkejäkin vaikka hurumykky, nyt ollaan jo voiton puolella!

    Petipuuhat ei vielä houkuta, sen verran haavat vielä aristaa eikä mua houkuta myöskään jälkivuodon aikana touhuaminen.  Uskoisin että sitten kun vuoto lakkaa niin toi rakkauselämäkin alkaisi olla ajankohtaista.
  14. SannaKoo Rakastunut foorumiin

    Oi, kiva kuulla, että Moonilla toka kerta sujui paljon paremmin!
    Ja onnea juniorista, teillä riittää varmasti taas tohinaa enempi ja vähempi :))

    Mä kans oon tätä aihetta täällä taas kelaillut... Tänään synnytyksestä se sellanen reilu 20kk ja edelleen mua vaan sattuu yhdyntä. Tänään päivällä taas sitten himotti ja halutti, jotenkin onnistuttiin, mutta ei luoja sitä kipua. Ja sama homma kuin aina ennenkin - koko alapää tuntuu aivan turvonneelta, vessassa käydessä sattuu pyyhkiä ja verta tulee paperiin.

    Ehkä järkyttävintä tässä on ollut huomata, että minä joka ennen ajattelin seksiä vähintään joka toinen päivä ja olisin halunnut sitä harrastaakin vähintään viidesti viikossa, en enää nykyään huomaa himoitsevani aktia, eikä mun tee oikeesti mieli ku ehkä kerran-pari kuussa. Jos mies koittaa jotain ehdotella, niin mä lähinnä luovun ajatuksesta, jostain syystä ei enää edes ajatustasolla kiinnosta...

    Mites muilla, kuinka petihommat sujuu? Ootteko huomannut omissa ajatuksissa jotain muutoksia halujen suhteen?

    Mun varmaan pitäis varailla aikaa johonkin suuntaan, mutta jos eivät ota suoraan tuonne sairaalaan esim. naistentautienpuolelle, niin mihinkään arvauskeskuslääkäriin en kyllä varmasti suostu menemään, pelkkä ajatuskin yleislääkäristä tekemässä gynetutkimusta sattuu! :S (Ei sillä, että en tietäisi sen varmasti sattuvan myös siellä naistenpolilla, mutta eipä ehkä tartteis kuulla vaan vastaukseks "En osaa auttaa, laitan lähetteen naistenpolille")
  15. youngwoman Peruskäyttäjä

    Heippa hei! 
    Ajattelin nyt näin ketjun aloittajana kertoa miten meillä puolen vuoden jälkeen keskustelun aloittamisesta on. poika on kasvanut jo aika isoksi ja on melkeen 8kk ikäinen. on kauhean touhukas. konttaamaan oppi jo 2kk sitten ja nousi seisomaan tukea vasten 7kk iässä. ensi viikolla jo varmaan kävelee :D
    Ikävä kertoa täällä siitä miten itsellä on kaikki hyvin koska juuri luin sannakoo että teillä ei vieläkään olla päästy siihen ettei yhdyntä sattuisi. en voi edes kuvitella miten kamalaa se on. jos itse olisin noin hankalassa tilanteessa tuskin harrastaisin seksiä enää koskaan.
    Meillä kuitenkin ekaa kertaa synnytyksen jälkeen jännitin aika paljon mutta loppupeleissä se menikin sitten niin että olin tyttöjen kanssa ulkona ja hieman humalassa kun tulin kotiin ja kaiketi hyppäsin mieheni päälle heti kun tulin kotiin. aamulla minua ei harmittanut että olin juonut ja ensimmäistä kertaa olimme niin koska sen ansiosta olin aivan rentona eikä yhdyntä sattunut. seuraavilla kerroilla uskalsin olla ihan selvänä kun se oli jo kerran koitettu miltä se tuntuu.
    missään vaiheessa sen jälkeenkään ei oikeastaan ole ollut mitään yhdyntäongelmia. ongelmat sijoittuvat ehkä sitten sinne yhdynnän jälkeen. se kohta jossa episiotomia oli ja tikit niin alkaa välillä yhdynnän jälkeen kuumottaa ja tuntuu siltä että siihen on joku yhdynnän aikana hiertänyt. ei se ole niinkään kipua mutta jotain semmosta pientä kiristystä. mutta kyllä sen kestää :)
    oikeastaan päätimme mieheni kanssa kuukausi sitten että jätämme ehkäsyt pois ja jos toinen on tullakseen se saa tulla. ja uskomatonta kyllä, 3 päivää sitten testi näytti haaleeta plussaa :)
    en ole vielä asiasta puhunut kellekään enkä liiemmin uskaltanut iloita koska kaikki on niin alussa ja tämä kävi niin nopeasti ja helposti että pelkään että tämä onni viedään minulta pois. esikoistakaan ei tarvinnut yrittää lainkaan vaan tulin heti raskaaksi kun ehkäsy jätettiin pois ja nyt taas ihan samantien niin eihän kukaan ansaitse sellaista onnea? ja sitä että kaikki on näin helppoa? jotkut eivät tule raskaaksi kun vasta vuosien yrittämisen jälkeen jos sillonkaan ja minä tulen 2 kertaa ihan kun salaman iskusta. kuitenkin toivon että kaikki menisi hyvin ja ensi vuonna pikkukakkonen syntyisi elävänä ja terveenä :)
  16. Moon Ihastunut foorumiin

    SannaKoo:  Tuntuu oikeesti naispuoliselle olevan paljon helpompaa sopeutua siihen elämään ilman seksiä - valitettavasti!  Pitkien sinkkuvuosieni aikana mullakin oli kausia jolloin elin ihan täysin tyytyväisenä juuri edes seksiä ajattelematta.  Ja ekassa raskaudessa tuli joku klikki miehen kanssa ettei tullu muutamaan kuukauteen harrastettua seksiä.  Itelle se ei ollu loppujen lopuksi temppu eikä mikään kun siihen tottui, miestä asia kalvoi enemmän.  Toi kova kipuilu kuulostaa kyllä ihan kamalalta!  Onneksi sulla on ymmärtävä mies!
    Saattaa olla että joudut piipahtamaan siellä yleispuolella just hakemassa sen lähetteen.  Toivottavasti pääsisit kuitenkin hoitoon koska tuskin olet ainut jolla tuo ongelma on ja siihen on PAKKO olla joku hoitokeino!  Muistaakseni meillä esikoisen kohdalla synnäriin tutustumisessa kätilö puhui ohimennen tästäkin asiasta.
    Ja kiitos onnitteluista!  Jotenkin nyt tuntuu vielä paljon voimakkaammin "perheeltä" ja tuntuu ihanalta kun voi puhua lapsista monikossa :)  Ihmeen hyvin myös arki lähtenyt rullaamaan kahden lapsen kanssa!  Kaipa se on sitä kun kakkosen kohdalla ei niin stressaa ja jännitä joka asiaa ja vauva lisäksi nukkuu tässä vaiheessa vielä niin paljon että jää yliaktiiviselle taaperollekin aikaa :)

    Täällä on haavat parantunu, nyt ootellaan jälkivuodon loppumista, kyllä se alkais jo kummasti tekemään mieli :)
  17. SannaKoo Rakastunut foorumiin

    Youngwoman, höh, älä turhaan peittele iloasi seksin sujumisesta vain sen takia, että toisilla se ei suju! :) En oo katkera, en osais ollakaan, koska tähän omaan kohtaloon on jo niin turtunut. Ja onnea, siellä sitten on jo uusikin tuloillaan, hienoa! :)

    Meillä on nyt vihdoin 1v10kk synnytyksen jälkeen päästy siihen tilanteeseen, että yhdyntä ei aiheuta niiiiiiiiin ylitsepääsemätöntä kipua, että se olisi keskeytettävä. Kipua se tuottaa edelleen, eikä siitä oikein pysty nauttimaan, kun kipu turruttaa koko alapään ja voi vaan arvioida, että onkohan se mies sisällä ollenkaan ja liikkuukohan se tässä nyt yhtään, mutta ekaa kertaa mulla on vähän sellainen olo, että tästä ehkä vielä selvitään! Apua en hae vielä, koska nyt on edelleen niin paljon muita juttuja, mutta ensi keväänä viimeistään... Hirveintähän tästä tietysti tekee tuo alati kasvava vauvakuume, mutta onneksi järki sanoo siihenkin, että vielä ei ole ehkä sen aika :)

    Mutta piti oikeastaan siis kommentoimani tuota yhdynnän jälkeistä kuumottelua, niin samaa on täällä. Tosin mulla usein se menee ihan vereslihalle se ohkainen limakalvo emättimen ja klitoriksen välillä, sitten sitä saa viikon verran rasvailla bepanthenilla ja jokainen pissausreissu tuottaa tuskaa ja tekis mieli vaan vältellä juomista, ettei tartteis vessaan mennä :D Oonkin mielessäni pähkäillyt, että ne limakalvot on vaan joutuneet niin koville, eivätkä oo kasvaneet riittävän hyvin takaisin, ja siitä johtuisi kaikki tää yhdyntäkipu plus sitten se limakalvon hauraudesta johtuva vereslihalle meno. Eikä meillä valitettavasti siihen jeesaa edes se, että käyttäisi liukkaria, lisäksi kun oma kroppa on aina ollut vähän turhankin tehokas "liukkarintuottaja"...
  18. KJS*77* Uusi käyttäjä

    Mulla takana imukuppisynnytys, jonka seurauksena eppari ja toisen asteen repeämä. Pelkkä istuminen tuotti tuskaa ekat 3 kuukautta, muusta liikkumisesta puhumattakaan. Jälkitarkastus sattui aivan h****tisti, mutta lekuri sanoi, ettei värkistäni edes huomaisi, että repesin niin pahasti eli olin parantunut todella hienosti. Tosin ei se siltä kyllä tuntunut! Seksi ei käväissyt edes mielessäkään koko stressaavan koliikkisen vauva-ajan aikana, jota kesti lähestulkoon 5 kk. Taisi kulua melkein 7 kk synnytyksestä ennenkuin uskalsin kokeilla sekstailua. Edettiin siitä sitten varovasti ja ajan kanssa. Nyt synnytyksestä on kulunut vuosi ja asiat alkavat olla "niin kuin ennenkin" - - hitaasti hyvä tulee! emoticon
  19. SannaKoo Rakastunut foorumiin

    Mun mielestä on edelleen äärimmäisen voimaannuttavaa palata tänne lueskelemaan teidän muidenkin tunteita.

    Ja vielä ihanampaa kuulla, kuinka moni on saanut parannettua ne henkiset ja fyysiset arvet sen vuoden sisään kokemastaan!

    Mulla pukkaa jo vauvakuumettakin tän kaiken tuskailun ohella... eli ois kiva, jos se tekohomma sujuis :)
  20. kattili Tuttu foorumilla

    sannakoo, mää suosittelen et jossainj vaiheessa käyt siellä korjausleikkauksessa.
    vaikka kivaahan se ei missään nimessä oo ja kipeää se sekin tekee, mutta kyllä se on sitte helpottavaa kun pystyy niinkin normaalia hommaa ku seksiä harrastamaan ilman kipuja. meillähän se ei siis vaan sujunu mitenkään, kun olin niiiin kipeä tai menin niin kipeäksi. mutta suosittelen.
     nämä tälläiset repeämät ovat niin peestä. mulla itellä tuli 4asteen repeämä eli repesin sulkijalihakseen sekä sisältä peräsuoli repesi emättimeen saakka koko matkalta eli pahinmahdollinen mitä on. kai ihmismieli on tehty unohtamaan kamaluuksia kun meilläkin uutta alettiin yrittämään  heti toipumisajan jälkeen :)
    tsemppiä meille kaikille keillä se synnyttys ei ihan niin helppoa ollut kuin sanotaan..

Jaa tämä sivu