Nimiäiset pidimme esikoisellekin ja niin nytkin. Vanhempamme aluksi kauhistelivat, kun ei kastettu, mutta juhlan jälkeen totesivat, että se oli ihana ja kaunis tilaisuus, ja kaikille jäi hyvä mieli. Järjestimme nimiäiset, kun lapsella oli ikää yksi kuukausi. Kutsuimme vain lähimmät ja kummeiksi pyytämämme ystävät. Aloitimme juhlan kertomalla lapsen kolme etunimeä ja niiden valintaperusteet. Sitten kukin paikalla olija kastoi vuorollaan vauvan jalat kauniissa maljassa olevaan ruusuveteen, jossa kellui ruusun terälehtiä, ja toivotti tälle jotakin hyvää elämää varten tai lupasi tälle jotakin. Se oli tosi koskettava kierros, onneksi huomasin videoida sen. Sitten oli kahvittelua ja sylittelyä.
Isommat lapset haluaisivat kylla juhlat etta ehka heidan takiaan on "pakko" jotakin jarjestaa, mutta minulle juhlat eivat ole mikaan pakko. Kummit aiomme silti valita, ja toista on jo pyydettykin, toki suostui heti! Meilla kummit eivat ole ns. kirkon maarama valttamattomyys, vaan oikeasti ihmisia joita arvostamme ja joiden toivomme olevan lapsen elamassa aina - eika missaan nimessa siis lahja-automaatteina tai lastehoitoapuna. Tassa on hyvin aiemmin onnistuttukin 
Monenlaisia ja omanlaisia!