Kaisukkene
Puuhakas puhuja
Meillä myös kummiksi tulee minun kummityttöni. Oli niin otettu tästä kunniasta, se oli ihana huomata :)
Ristiäiset ja nimiäiset
- Ketjun aloittaja IceQueen
- Aloituspäivämäärä
Ilyana
Piirimestaruustason postaaja
Ei mitenkään hilkulle mene nää meidän hommat, kun tänään tuli tilaamani kummitodistukset ja postista tuli viesti, että mun koltut olis saapuneet myös noudettaviksi. Mä kun en oikein mahdu noihin mun normimekkoihin ja toisekseen tuppaavat olemaan enempi tai vähempi kesähepeneitä, niin pakko oli tilata neljä (...) erilaista mustaa pitkähihaista neulemekkoa sovitukseen - vauvallakin oli neljä mekkoa "sovituksessa", kun ei äiti oikein osannut päättää. 
Tarjottaviin olis tarvikkeet hankittuna, nyt vaan kun joku vielä tekis ne..
Tarjottaviin olis tarvikkeet hankittuna, nyt vaan kun joku vielä tekis ne..
Meillä ei oo vielä nimi tiedossa.. Itseasiassa ei mitään hajua siitä. Jos jotain ehdotan mies tyrmää ja itse ei ehdota mitään. 
Eikä kyllä ole mitään hajua yhtään mistään muustakaan. Enkä nyt edes jaksaisi edes ajatella saati sitten tehdä asioiden eteen yhtään mitään. Homman nimi on se, että isäni on nyt kotisaattohoidossa tässä meillä. Toki apua saadaan niin paljon kun vaan tarvitaan, mutta henkiset voimavarat ei parhaat mahdolliset mitään juhlia alkaa miettimään tai järjestämään. Onnistuuhan se kai niin, että ilmoittaa maistraatille nimen itse ja myöhemmin voi pitää ristiäiset? Eihän vissii niillä ristiäisillä ole aikarajaa? No eihän me edes olla päätetty pidetäänkö ristiäiset vai nimiäiset.
Eikä kyllä ole mitään hajua yhtään mistään muustakaan. Enkä nyt edes jaksaisi edes ajatella saati sitten tehdä asioiden eteen yhtään mitään. Homman nimi on se, että isäni on nyt kotisaattohoidossa tässä meillä. Toki apua saadaan niin paljon kun vaan tarvitaan, mutta henkiset voimavarat ei parhaat mahdolliset mitään juhlia alkaa miettimään tai järjestämään. Onnistuuhan se kai niin, että ilmoittaa maistraatille nimen itse ja myöhemmin voi pitää ristiäiset? Eihän vissii niillä ristiäisillä ole aikarajaa? No eihän me edes olla päätetty pidetäänkö ristiäiset vai nimiäiset.
Ilyana
Piirimestaruustason postaaja
Muruliini, voimia teille! Ihan oikeassa olet, juhlat voi pitää tai olla pitämättä koska tahansa, mutta nimi piti ilmoitta tiettyyn aikarajaan mennessä - muistaakseni kahden kuukauden sisällä? Ja jos tosiaan ristiäiset viettää joskus hamassa tulevaisuudessa, niin riittää, että lähettää sen maistraatista tulleen lapun takas maistraattiin, niin sieltä sit ilmoittavat kelaan yms. tiedot eteenpäin
Olisin itekkin halunnut pitää kekkerit vasta myöhemmin, mutta tällä ens sunnuntailla nyt mennään.
Olisin itekkin halunnut pitää kekkerit vasta myöhemmin, mutta tällä ens sunnuntailla nyt mennään.
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Muruliini, ristiäisillä ei tosiaan ole kiire. Kyllähän se vaatii organisointia, vaikka millä porukalla tai missä vaan järjestetään.
Meidän pappi soitti tänään, eikä sen mielestä ollu päivän päälle - kun menee pikkuisen yli siitä 2 kk ohjenuorasta, kun annan Srk:n ilmoittaa lapsen tiedot maistraattiin. Ensi viikolla olisi keskiviikkona alustava tapaaminen papin kanssa. Pitäis varmaan vähän miettiä virsiä ennakkoon. Kaste suoritetaan kirkossa.
Pitopalvelu, johon otin yhteyttä, laittoi tarjouksen. Huh, rahalla saa ja hevosella pääsee... meillä on arviolta 45-50 osallistujaa, joten kyllä apu on tarpeen.
Tyttö huomenna 6 viikkoa :)
Meidän pappi soitti tänään, eikä sen mielestä ollu päivän päälle - kun menee pikkuisen yli siitä 2 kk ohjenuorasta, kun annan Srk:n ilmoittaa lapsen tiedot maistraattiin. Ensi viikolla olisi keskiviikkona alustava tapaaminen papin kanssa. Pitäis varmaan vähän miettiä virsiä ennakkoon. Kaste suoritetaan kirkossa.
Pitopalvelu, johon otin yhteyttä, laittoi tarjouksen. Huh, rahalla saa ja hevosella pääsee... meillä on arviolta 45-50 osallistujaa, joten kyllä apu on tarpeen.
Tyttö huomenna 6 viikkoa :)
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Yölento, on kallis :) Halusin isommat ristiäiset, koska joka tapauksessa kotimme tilana on liian pieni jo "perusjengille" eli lähimmälle perheelle. No, mieheni nelikymppiset jäi välistä, kun 2015 oli katastrofaalinen vuosi (km ja ku). Ja viiskymppisiin on vielä matkaa 
Häät saatiin aikanaan kohtuuhinnalla pitopalvelun suhteen mielestäni, eikä hinnat ole halventuneet 10 vuodessa. Eipä siinä mitään, kun puoliso haluaa juhlistaa tätä pikku-ihmettä samalla tavalla kuin minäkin.
Häät saatiin aikanaan kohtuuhinnalla pitopalvelun suhteen mielestäni, eikä hinnat ole halventuneet 10 vuodessa. Eipä siinä mitään, kun puoliso haluaa juhlistaa tätä pikku-ihmettä samalla tavalla kuin minäkin.
Ilyana
Piirimestaruustason postaaja
Katsotaan, haukkasinko liian ison palan, kun alan huomenna vääntämään voileipäkakkuja.. toisaalta, jos katselee noita pitopalvelujen hintoja, niin ihan mielellään teen itse, vaikka tiedänkin, että just voileipäkakuissa eniten maksaa ne raaka-aineet.
Aloin tuossa miettimään, että saankohan sukulaisten vihat niskaani, kun en ole varannut lapsille mitään "omaa" evästä pretzeleitä ja angry birds-keksejä lukuunottamatta? Kun meillä on muutenkin aika nirso suku, niin jos alkaisin noudattamaan kaikkien toiveita, olisi tarjolla vaan tyyliin cocktailpiirakoita ja munavoita sekä mansikkakermakakku ja kun joukossa tosiaan on raskaana olevakin, niin en olisi saanut mitenkään sellaista tarjoilua, joka olisi miellyttänyt myös mua itseäni. Siispä teen suoraan sellaiset tarjoilut kuin itse haluan ja jos ei jollekkin kelpaa, niin olkoot syömättä.
Vähän vielä fiksailin menua ja vaihdoin kylmäsavulohicharlotan (siis se pyöreään vuokaan kasattu ja keikautettu kakku) täytteen tonnikalaan, koska itse en syö lohta, lapsiin uppoaa tonnikala paremmin, joka paikassa ei tarvitse olla savua ja kävisi myös raskaana olevallekkin, jos vaan söisi kalaa..
Ja lihavoileipäkakusta tuleekin kalkkunatäytteinen, niin onpahan sitten edustettuna linnutkin tonnikalan ja savuporomuffinssien rinnalla.
Aloin tuossa miettimään, että saankohan sukulaisten vihat niskaani, kun en ole varannut lapsille mitään "omaa" evästä pretzeleitä ja angry birds-keksejä lukuunottamatta? Kun meillä on muutenkin aika nirso suku, niin jos alkaisin noudattamaan kaikkien toiveita, olisi tarjolla vaan tyyliin cocktailpiirakoita ja munavoita sekä mansikkakermakakku ja kun joukossa tosiaan on raskaana olevakin, niin en olisi saanut mitenkään sellaista tarjoilua, joka olisi miellyttänyt myös mua itseäni. Siispä teen suoraan sellaiset tarjoilut kuin itse haluan ja jos ei jollekkin kelpaa, niin olkoot syömättä.
Vähän vielä fiksailin menua ja vaihdoin kylmäsavulohicharlotan (siis se pyöreään vuokaan kasattu ja keikautettu kakku) täytteen tonnikalaan, koska itse en syö lohta, lapsiin uppoaa tonnikala paremmin, joka paikassa ei tarvitse olla savua ja kävisi myös raskaana olevallekkin, jos vaan söisi kalaa..
Ja lihavoileipäkakusta tuleekin kalkkunatäytteinen, niin onpahan sitten edustettuna linnutkin tonnikalan ja savuporomuffinssien rinnalla.Ootte kyllä todella reippaita kun jaksatte itse askarrella kutsukortteja ja vääntää tarjottavia... mun kärsivällisyys ja voimat riittäs tällä hetkellä tasan pitopalvelulaskun maksamiseen. Me ei nyt sen suurempia ristiäisiä järjestetäkään, vaan viedään vaan kummit kasteen jälkeen lounaalle. Nämä on näitä ulkomailla asumisen hyviä (?) puolia :D
Piipaa, meillä oli whatsappissa kutsut ja pitopalvelu hoiti tarjoilut. Anoppi silitti liinat pöytiin, robotti-imuri hoiti siivoamisen. Taisi anoppi myös pyyhkiä pölyt. Minä maksoin laskut. Mies hoitaa imuria niin, että on hänelläkin joku osuus..
Enempään en olisi pystynyt.
Enempään en olisi pystynyt.
Meillä olis nimiäiset meillä kotona ensi viikon sunnuntaina. Vähän jännittää, että kuinka kaikki mahtuu. 35 vierasta + meidän perhe tähän kolmioon. 
Kutsukortit tein, koska sain yhtäkkisen inspiraation, joka piti toteuttaa.
Yhtään mitään en aio itse leipoa, viimeksi miehen sisko leipoi täytekakun ja tilasimme 2 voileipäkakkua. Meinaan taas kysellä, jos joku tuttu leipoisi ja maksaisin hänelle. Ihan riittävästi tekemistä kun pitää siivota täällä.
Vauvan etunimi on ollut päätettynä jo pitkään, toinen nimi oli vaikeampi kun miehelle ei meinannut kelvata mikään mitä ehdotin, eikä itse ehdottanut mitään. No nyt on toinenkin nimi päätetty, vielä pitäisi nimipaperit lähettää eteenpäin.
Vauva saa käyttää samaa juhlamekkoa kuin siskonsa 2 vuotta sitten nimijuhlassaan. 2veelle tilasin netistä samansävyisen mekon ja sukkahousut (valkoinen+vaaleanpunainen) ja 10veelle vaaleanpunaisen kravatin. Hänelle pitää vielä käydä ostamassa valkoinen kauluspaita ja mulle mekko! Oli liian kireä se kahden vuoden takainen mekko.
Sekin on mietittynä, että miten nimi paljastetaan vieraille. Itsehän en tällä kertaa ollut kovin innokas miettimään jotain erikoista paljastamisleikkiä, mutta 10vee haluaa ehdottomasti pitää sellaisen vieraille. Joten saa pitää kun on niin innokas. :)
Kutsukortit tein, koska sain yhtäkkisen inspiraation, joka piti toteuttaa.
Yhtään mitään en aio itse leipoa, viimeksi miehen sisko leipoi täytekakun ja tilasimme 2 voileipäkakkua. Meinaan taas kysellä, jos joku tuttu leipoisi ja maksaisin hänelle. Ihan riittävästi tekemistä kun pitää siivota täällä.
Vauvan etunimi on ollut päätettynä jo pitkään, toinen nimi oli vaikeampi kun miehelle ei meinannut kelvata mikään mitä ehdotin, eikä itse ehdottanut mitään. No nyt on toinenkin nimi päätetty, vielä pitäisi nimipaperit lähettää eteenpäin.
Vauva saa käyttää samaa juhlamekkoa kuin siskonsa 2 vuotta sitten nimijuhlassaan. 2veelle tilasin netistä samansävyisen mekon ja sukkahousut (valkoinen+vaaleanpunainen) ja 10veelle vaaleanpunaisen kravatin. Hänelle pitää vielä käydä ostamassa valkoinen kauluspaita ja mulle mekko! Oli liian kireä se kahden vuoden takainen mekko.
Sekin on mietittynä, että miten nimi paljastetaan vieraille. Itsehän en tällä kertaa ollut kovin innokas miettimään jotain erikoista paljastamisleikkiä, mutta 10vee haluaa ehdottomasti pitää sellaisen vieraille. Joten saa pitää kun on niin innokas. :)
Onneks päätin tehdä jotain etukäteen pakkaseen, enkä jättäny kaikkea ens perjantaille, kun ristiäiset on sit lauantaina!! Ostin uuden irtopohjavuoan, että saan tehtyä ns. kaksikerroksisen kakun (alempi isompi ja päällä pienempi), kolmas pohja ko. vuoalla vasta onnistui.. ensimmäiset kaksi pohjaa pursuivat yli äyräiden uunissa..!! :D Luulen, että jos noin ois käyny ens pe, päivää ennen ristiäisiä, ois minua itkettänyt eikä naurattanut niinkuin nyt!! :D Mutta nyt on kakkupohjat valmiina!! :) Huomenna teen mokkapalat valmiiksi ja sittenpä perjantaina ois täyttöhommia ja lauantaina koristelut..!! :)
Huhhuh, ristiäisistä selvitty! Ajattelimme helpottaa urakkaamme ja pidimme esikoisen 2-vuotissynttärit samassa rytäkässä ettei tarvitsisi olla viikon välein osittain samoille ihmisille leipomassa. Juhlat järjestettiin meillä kotona, koska halusimme rennon, kodinomaisen tunnelman.
No raskas päivähän se oli, kun yö meni miten meni rintaraivareiden ja paukkuvien rakettien siivittämänä. Nousin aamulla seitsemältä rauhallisin mielin olettaen, että kello kahteen, jolloin ristiäisten oli määrä alkaa, olisi runsaasti aikaa. Aloitin väkertämällä gluteenittomia herkkuja kahdelle erityisruokavaliovieraalle. En ollut osannut varautua gluteenittoman torttutaikinan olevan niin vaikea käsitellä ja tortut meinasivat hajota käsiin. Siirtelin niitä lastan avulla ja tähän hommaanhan meni aikaa. Ja lisää aikaa. Miehen herätessä klo 9 kaaos oli jo päällä eikä ainakaan helpottanut seuraavien tuntien aikana.
Siinä sitten kakkuja koristellessani ja suolaisia torttuja paistellessani latelin miehelleni ohjeita ja muistuttelin erinäisistä hoidettavista asioista useampaan kertaan, ettei mikään nyt vain unohtuisi. Mieheni on aina hyvin tyyni kiireessäkin ja niin oli nytkin, mutta näin kiireen hänen kasvoiltaan kun hän tajusi, että ajanpuutteen vuoksi useiden omien hommieni siirtyessä hänen hoidettavakseen, on hänelläkin yhtäkkiä melko paljon tekemistä ennen vieraiden tuloa. Mies ulkoilutti koirat, kylvetti vauvan ja kävi esikoisen kanssa suihkussa, imuroi ja luutusi miettien luultavasti harmistuneena, kun ei edellisenä päivänä kokenut vielä tarpeelliseksi siivota vaan hän lähti käymään uudenvuoden juhlissa (autolla kylläkin). "Ehtiihän sitä huomennakin." Juupa juu, kuuluisia viimeisiä sanoja.
Lopulta saatiin kuin saatiinkin kaikki valmiiksi ennen papin tuloa. 15 minuuttia ennen ensimmäisten vieraiden saapumista olin saanut itsellenikin vaatteet päälle ja muutenkin ulkoiset seikat kuosiin. Kiharoita en enää ehtinyt laittaa, vaan suoristin tukkani pikaisesti. Olin häärännyt hiki hatussa keittiössä koko päivän ja vihdoin tuntui, että nyt saa huokaista. Kahvit olivat valmiina termarissa, kupit ja lautaset esillä. Enää tarvitsisi vain nostaa kakut pöytään ristiäistoimituksen jälkeen. Mies oli huolehtinut vauvan ylle juhlavaatteet, jotka olin kiireessä käynyt heittämässä vaipanvaihtopöydän viereen. Esikoisen juhlamekon oli äitini neulonut ja hän toi sen tullessaan ja puki tytön ylle.
Kun kaikki vieraat olivat paikalla noin vartin myöhässä, hätistelin papin lopettamaan kiihkeän keskustelunsa erään juhlavieraan kanssa ja aloittamaan session, että päästäisiin asiassa eteenpäin. Käskystä hän ryhtyi puhumaan ja tilaisuus eteni oikein kivasti. Vauvakin vain nukkui tyytyväisenä kummin sylissä. Kaikki 20 vierasta mahtuivat olohuoneeseemme, osa seisten ja osa istuen. Tilaisuuden jälkeen hoidin kahvitusta keittiöön naulattuna, ja vasta suurimman osan vieraista jo juotua kahvit alkoi vauva herätä nälkään ja uskalsin vetäytyä peräkammariin häntä syöttämään. Siinä sängyllä istuessani, pojan päätä silitellessäni ja päivän siihenastisia tapahtumia kelaillessani se yhtäkkiä kolahti ajatuksiini: pojan kaunis kastemekko, äitini tekemä ja esikoisemmekin käyttämä, oli kaapissa. Siellä se oli ollut siitä asti, kun pari päivää aiemmin sen varastosta kaivoin valmiiksi ja asettelin mieheni pesulasta tulleen puvun viereen roikkumaan. Voi hiivatti. Mies oli ottanut oman pukunsa kaapista ja vilkaissut mekkoa, että tuohan on sitten tuossa, ja unohtanut sen. Minä taas olin niin uppoutunut keittilössä hoidettaviin asioihin, etten varsinkaan kiireen yllätettyä enää millään ratkennut ajatuksissani perheeni vaatetukseen.
Kun sitten sain imetyksen päätökseen, menin oitis murheineni mieheni luokse ja hän tietenkin harmitteli unohdusta, jonka itsekin tajusi vasta nyt. Myöskään kovin moni juhlavieraista ei tuntunut asiaa noteeranneen.Ihmettelin, kun pappikaan ei ollut huomannut. Jälkeenpäin kuitenkin selvisi, että hän oli kyllä toimituksen alkessa huomannut kastemekon puuttumisen, mutta oli olettanut ettemme halua pukea mekkoa pojalle kun hänellä kuitenkin oli juhlavaatteet (mustat housut ja valkoinen mustalla rusetilla somistettu body) yllään. Pappi ei ollut viitsinyt alkaa kyselemään mekon perään, kun kaikki vieraat olivat paikalla. Olisi nyt vain kysynyt.
Ristiäisten päätyttyä alkoi sisään valua synttärivieraita, jotka tulivat tiputellen pitkin iltaa. En oikein ehtinyt istahtaa koko päivänä ja nauttia tarjoiluista, mutta onneksi mies viihdytti vieraita juomalla milloin kenenkin seurana kahvit. Vaikka itse olinkin koko päivän melko stressaantunut, niin onneksi vieraat olivat tyytyväisiä tilaisuuteen ja tarjoiluihin. En vain osaa päässäni hyväksyä sitä faktaa, ettei jo tapahtuneita asioita voi jälkikäteen muuttaa enkä saa kastemekon puuttumista korvattua. Ajattelimme kuitenkin ottaa mekon mukaan huomisiin serkkupojan ristiäisiin, joiden jälkeen puemme mekon poikamme ylle ja otatamme itsestämme kuvan poika sylissämme, kun meilläkin on juhlavaatteet. Siihen täytyy nyt tyytyä.
No raskas päivähän se oli, kun yö meni miten meni rintaraivareiden ja paukkuvien rakettien siivittämänä. Nousin aamulla seitsemältä rauhallisin mielin olettaen, että kello kahteen, jolloin ristiäisten oli määrä alkaa, olisi runsaasti aikaa. Aloitin väkertämällä gluteenittomia herkkuja kahdelle erityisruokavaliovieraalle. En ollut osannut varautua gluteenittoman torttutaikinan olevan niin vaikea käsitellä ja tortut meinasivat hajota käsiin. Siirtelin niitä lastan avulla ja tähän hommaanhan meni aikaa. Ja lisää aikaa. Miehen herätessä klo 9 kaaos oli jo päällä eikä ainakaan helpottanut seuraavien tuntien aikana.
Siinä sitten kakkuja koristellessani ja suolaisia torttuja paistellessani latelin miehelleni ohjeita ja muistuttelin erinäisistä hoidettavista asioista useampaan kertaan, ettei mikään nyt vain unohtuisi. Mieheni on aina hyvin tyyni kiireessäkin ja niin oli nytkin, mutta näin kiireen hänen kasvoiltaan kun hän tajusi, että ajanpuutteen vuoksi useiden omien hommieni siirtyessä hänen hoidettavakseen, on hänelläkin yhtäkkiä melko paljon tekemistä ennen vieraiden tuloa. Mies ulkoilutti koirat, kylvetti vauvan ja kävi esikoisen kanssa suihkussa, imuroi ja luutusi miettien luultavasti harmistuneena, kun ei edellisenä päivänä kokenut vielä tarpeelliseksi siivota vaan hän lähti käymään uudenvuoden juhlissa (autolla kylläkin). "Ehtiihän sitä huomennakin." Juupa juu, kuuluisia viimeisiä sanoja.
Lopulta saatiin kuin saatiinkin kaikki valmiiksi ennen papin tuloa. 15 minuuttia ennen ensimmäisten vieraiden saapumista olin saanut itsellenikin vaatteet päälle ja muutenkin ulkoiset seikat kuosiin. Kiharoita en enää ehtinyt laittaa, vaan suoristin tukkani pikaisesti. Olin häärännyt hiki hatussa keittiössä koko päivän ja vihdoin tuntui, että nyt saa huokaista. Kahvit olivat valmiina termarissa, kupit ja lautaset esillä. Enää tarvitsisi vain nostaa kakut pöytään ristiäistoimituksen jälkeen. Mies oli huolehtinut vauvan ylle juhlavaatteet, jotka olin kiireessä käynyt heittämässä vaipanvaihtopöydän viereen. Esikoisen juhlamekon oli äitini neulonut ja hän toi sen tullessaan ja puki tytön ylle.
Kun kaikki vieraat olivat paikalla noin vartin myöhässä, hätistelin papin lopettamaan kiihkeän keskustelunsa erään juhlavieraan kanssa ja aloittamaan session, että päästäisiin asiassa eteenpäin. Käskystä hän ryhtyi puhumaan ja tilaisuus eteni oikein kivasti. Vauvakin vain nukkui tyytyväisenä kummin sylissä. Kaikki 20 vierasta mahtuivat olohuoneeseemme, osa seisten ja osa istuen. Tilaisuuden jälkeen hoidin kahvitusta keittiöön naulattuna, ja vasta suurimman osan vieraista jo juotua kahvit alkoi vauva herätä nälkään ja uskalsin vetäytyä peräkammariin häntä syöttämään. Siinä sängyllä istuessani, pojan päätä silitellessäni ja päivän siihenastisia tapahtumia kelaillessani se yhtäkkiä kolahti ajatuksiini: pojan kaunis kastemekko, äitini tekemä ja esikoisemmekin käyttämä, oli kaapissa. Siellä se oli ollut siitä asti, kun pari päivää aiemmin sen varastosta kaivoin valmiiksi ja asettelin mieheni pesulasta tulleen puvun viereen roikkumaan. Voi hiivatti. Mies oli ottanut oman pukunsa kaapista ja vilkaissut mekkoa, että tuohan on sitten tuossa, ja unohtanut sen. Minä taas olin niin uppoutunut keittilössä hoidettaviin asioihin, etten varsinkaan kiireen yllätettyä enää millään ratkennut ajatuksissani perheeni vaatetukseen.
Kun sitten sain imetyksen päätökseen, menin oitis murheineni mieheni luokse ja hän tietenkin harmitteli unohdusta, jonka itsekin tajusi vasta nyt. Myöskään kovin moni juhlavieraista ei tuntunut asiaa noteeranneen.Ihmettelin, kun pappikaan ei ollut huomannut. Jälkeenpäin kuitenkin selvisi, että hän oli kyllä toimituksen alkessa huomannut kastemekon puuttumisen, mutta oli olettanut ettemme halua pukea mekkoa pojalle kun hänellä kuitenkin oli juhlavaatteet (mustat housut ja valkoinen mustalla rusetilla somistettu body) yllään. Pappi ei ollut viitsinyt alkaa kyselemään mekon perään, kun kaikki vieraat olivat paikalla. Olisi nyt vain kysynyt.
Ristiäisten päätyttyä alkoi sisään valua synttärivieraita, jotka tulivat tiputellen pitkin iltaa. En oikein ehtinyt istahtaa koko päivänä ja nauttia tarjoiluista, mutta onneksi mies viihdytti vieraita juomalla milloin kenenkin seurana kahvit. Vaikka itse olinkin koko päivän melko stressaantunut, niin onneksi vieraat olivat tyytyväisiä tilaisuuteen ja tarjoiluihin. En vain osaa päässäni hyväksyä sitä faktaa, ettei jo tapahtuneita asioita voi jälkikäteen muuttaa enkä saa kastemekon puuttumista korvattua. Ajattelimme kuitenkin ottaa mekon mukaan huomisiin serkkupojan ristiäisiin, joiden jälkeen puemme mekon poikamme ylle ja otatamme itsestämme kuvan poika sylissämme, kun meilläkin on juhlavaatteet. Siihen täytyy nyt tyytyä.
Katjusha
Kunnioitettu kommentaattori
Kara, olihan päivä :) lapsi saatiin kastettua kuitenkin! Tuo on ihan passeli idea kuvata sitten toisessa yhteydessä.
Meillä pitäis olla miehen siskolta suvun kastemekko tulossa postissa. Ristiäisiin on kolme viikkoa. Hankinnat pitää vielä listata (juomat, tarvikkeet kuten kukat, lautasliinat ja kynttilät.. ) Pitopalvelu on hyvä monissa kohtaa, mutta aika paljon pitää itsekin juhlapaikalle roudata.
Meillä pitäis olla miehen siskolta suvun kastemekko tulossa postissa. Ristiäisiin on kolme viikkoa. Hankinnat pitää vielä listata (juomat, tarvikkeet kuten kukat, lautasliinat ja kynttilät.. ) Pitopalvelu on hyvä monissa kohtaa, mutta aika paljon pitää itsekin juhlapaikalle roudata.
Jewell
Puuhakas puhuja
Myö vuokrataa ristiäispaikaks vanha seurakuntatalo mis on nykyää jotai kahvilatoimintaa. Mei ois pitäny ottaa heidän toivomuksesta pitopalvelu mikä toimii siin kahvilassa mutta jo ite se vuokrapaikka on suht kallis ja pitopalvelu ois maksanu viel lisää ni sain sovittuu sillee et hoidetaa ite tarjoilut. Ristiäiset on kuitenkin suht pien tilaisuus et saadaa iteki hoidettuu. Oishan siitä kyl ollu apua paljonkin mut rahatilanne on muutenki huono ni säästyypä sit neki rahat. Miun äiti sanoi hoitavansa tarjoilut ellei saa kaveriaan paikalle.
Ristiäiset on tän kuun lopussa. Pitäs alkaa vieraslistaa vähä tekemää et tietäs suunnillee kui paljo on tulos porukkaa. Ja pitäs alkaa miettimää tarjoiluja. Pari voileipäkakkuu tulee ainakin (savulohi ja kinkku) ja varmaa sit yks täytekakku. Mietin kyl et oisko juustokakku vai täytekakku mut ehkä toi täykkäri tulee tehtyy. On ehkä vähän helpompi ku en oo mikää hyvä leipuri :D Onneks äiti tulee miun kans leipomaa ettei yksin tarvii. Ja vauvan isomummo varmaa tekee pullakranssin.
Meinasin et tytölle tulee miun vanha kastemekko mikä on ollu alunperin miu veljellä ja sit kulkenu lähisuvussa. Mut vauvalle tuleeki miehen vanha mekko minkä hänen mummo on käsin neulonu. On kyllä nätti ja kellää ei oo samanlaista :)
Ristiäiset on tän kuun lopussa. Pitäs alkaa vieraslistaa vähä tekemää et tietäs suunnillee kui paljo on tulos porukkaa. Ja pitäs alkaa miettimää tarjoiluja. Pari voileipäkakkuu tulee ainakin (savulohi ja kinkku) ja varmaa sit yks täytekakku. Mietin kyl et oisko juustokakku vai täytekakku mut ehkä toi täykkäri tulee tehtyy. On ehkä vähän helpompi ku en oo mikää hyvä leipuri :D Onneks äiti tulee miun kans leipomaa ettei yksin tarvii. Ja vauvan isomummo varmaa tekee pullakranssin.
Meinasin et tytölle tulee miun vanha kastemekko mikä on ollu alunperin miu veljellä ja sit kulkenu lähisuvussa. Mut vauvalle tuleeki miehen vanha mekko minkä hänen mummo on käsin neulonu. On kyllä nätti ja kellää ei oo samanlaista :)
Kara, suuren työn teit ja mies myös! Ei ole ihme, jos jotain unohtuu!
Minä olen ensimmäisten lasten juhlat järjestänyt aina itse ja mummu on tehnyt voileipäkakut. Olen leiponut kaiken valmiiksi edellisenä päivänä, vain koristelu on jäänyt juhlapäiväksi. Helpottaa vähän mahdollisia kriisitilanteita.
Minä olen ensimmäisten lasten juhlat järjestänyt aina itse ja mummu on tehnyt voileipäkakut. Olen leiponut kaiken valmiiksi edellisenä päivänä, vain koristelu on jäänyt juhlapäiväksi. Helpottaa vähän mahdollisia kriisitilanteita.
emmahima
Näppärä viestien naputtelija
Meillä oli tänään nimiäiset kotona. Paikalla oli 10 aikuista (me mukaanluettuina) ja yksi lapsen 2v. serkku. Oli tosi ihanan lämmin ja rento tunnelma. Miehen sisko oli tehny toivomusten mukasen kakun (samanlaisen ku meiän häihin) ja mä siskon kanssa värkkäsin välimerellisen voileipäkakun. Tuli muuten ihan törkeen hyvä! Ei oltu ennen kokeiltu sillä ohjeella. Lisäks oli kaupan keksejä ja suklaakonvehteja.
Vaikka oltiin meillä kotona ja pienehköllä porukalla, mulla oli kuitenkin ihan juhlava olo kaiken siivoomisen ja laittamisen ansiosta. Ja kun kaikilla oli juhlavaatteet. Oman osansa teki myös niinkin hassulta tuntuvat jutut kun valkonen pöytäliina, kukat, mun äidin mumman vanhat kahvikupit ja hopealusikat. Yksityiskohdilla on merkitystä, mutta liikaa en oo halunnu missään vaiheessa stressata :)
Ainoo varsinainen ohjelmanumero alkumaljojen ja kahvittelujen lisäksi oli nimen avaaminen. Oltiin tehty nimistä kirjainkortit ja niistä anagrammi (käytettiin netistä löytyvää konetta). Niistä sukulaiset löysi aluksi vähän vääriä nimiä, ja lopulta oikeet nimet :)
Vaikka oltiin meillä kotona ja pienehköllä porukalla, mulla oli kuitenkin ihan juhlava olo kaiken siivoomisen ja laittamisen ansiosta. Ja kun kaikilla oli juhlavaatteet. Oman osansa teki myös niinkin hassulta tuntuvat jutut kun valkonen pöytäliina, kukat, mun äidin mumman vanhat kahvikupit ja hopealusikat. Yksityiskohdilla on merkitystä, mutta liikaa en oo halunnu missään vaiheessa stressata :)
Ainoo varsinainen ohjelmanumero alkumaljojen ja kahvittelujen lisäksi oli nimen avaaminen. Oltiin tehty nimistä kirjainkortit ja niistä anagrammi (käytettiin netistä löytyvää konetta). Niistä sukulaiset löysi aluksi vähän vääriä nimiä, ja lopulta oikeet nimet :)
Emmahima, Kuullostaa niin kivalta :)
Jos joku haluaa jakaa vinkkejä RENTOIHIN juhliin, niin otan vastaan. 2kk esikoisen synttäreihin ja yritän itsekin päästä nauttimaan niistä :D oon siis introvertti ja muutenkin sosiaaliset tilanteet kuormittaa herkästi.
Jos joku haluaa jakaa vinkkejä RENTOIHIN juhliin, niin otan vastaan. 2kk esikoisen synttäreihin ja yritän itsekin päästä nauttimaan niistä :D oon siis introvertti ja muutenkin sosiaaliset tilanteet kuormittaa herkästi.
Eilen oli kastajaiset srk talolla. Emäntä hoiti tarjoilut ja toivoimme täytekakun, karjalanpiirakoita ja munavoita sekä keksejä. Hyvin pelkistetysti siis. Paikalla oli reilu 20 ihmistä. Olipa samalla myös meidän vanhempien yllätys häät rento meno oli alusta loppuun, kiitos huumorintajuisen papin :D
rento meno oli alusta loppuun, kiitos huumorintajuisen papin :D