Repeämä ja välilihan leikkaus

http://www.ceridal.com/?id=4483c&select=Ceridal

Löysin tuollaisen tuotteen ja ohjeen. [:)] Aion kyllä ehdottomasti kokeilla... itsestä kanssa kaikki muu tuossa synnytyksessä tuntuu ihan hyvältä... jopa kipuun olen saanut itteni valmennettua... mutta sitten tuo repeäminen... AUTS! [:@] (ensimmäistä vauvaa odotellaan)
 
Tuo se oli mitä ne mainostivat mulle siellä valmennuksessa[:)]! Mulla tuo tais kyllä jäädä kun ei ole tullut käytyä ostamassa ja en tiedä olisiko tuosta enää oikein hyötyä tässä vaiheessa aloittaa[8|] Ja toisekseen, mun maha on jo niin iso että mulla on todella hankalaa edes pestä alakertaa niin entäs sitten tommonen 10 minuutin sivelysessio, kamalaa [:D][:D][:D]
 
Kommenttina tuohon välilihaöljyyn... Ei kannata ostaa weledan öljyä! haisee aivan kammottavalle eikä se haju lähde käsistä tai alapäästä pois edes kunnon saippuapesun kanssa! ostin sitä itselleni ja pari kertaa hieroin kunnes siihen käryyn kyllästyin. Ja oli myös tosi hankalaa masun yli kurotella. Tietty jos saa miehen hieromaan niin sehän on toinen juttu. Siinä kyllä se vaara, että menee ihan toiseksi touhuksi koko homma [;)] Joskus joku kirjoitti, että perus oliivi-/rypsiöljykin käy hierontaan, tiiä sitten siitä.

Repeämiseen en oikein voi kommentoida, kun en revennyt eikä tarvinnu leikata. Vaikka poika vauhdilla tulikin. Väliliha puudutettiin kuitenkin varmuuden vuoksi (yleensa tapana PHKS:ssa) ja se ei ainakaan tuntunut missään. Toisaalta olin kyllä saanut epiduraalin joka mulla toimi hienosti ja vaikutti molemmin puolin hyvin kun pääsin ajoissa kääntymään toiselle kyljelle.
 
Minulla nuo öljyämiset jäi, eikä väliliha revennyt. Sisempää kylläkin... Tuossa "suuaukolla" näkyy ainakin tikkejä. Synnytin kylkiasennossa ja kipu tuntuikin lähinnä edessä eikä välilihassa.
Pysty asentoa olisin halunnut kokeilla, että olisi ponnistaessa saanut painovoiman avuksi. Ponnistus aika oli lyhyt, mutta valmistautuivat silti leikkaamaan välilihaa! Toivoin kyllä etteivät.
Ehkä hyvä kuitenkin se kylkiasento. Ehti paikat edes vähän venymään.
 
Mulla leikattiin välilihaa "vähän".. Tikkejä päälikerrokseen neljä. Eli ei kai pisimmästä päästä mitä on noita haavoja.. ???
Itse leikkaaminen ei sattunut, täti oli puuduttanut jo aiemmin välilihan, kuului vaan se inhottava ääni siitä leikkaamisesta. Tikkaaminenkaan ei sattunut kun parin tikin(en tiedä paljonko tikkejä oli sitten alemmassa kerroksessa) kohdalla ihan ihan vähän. Se aiemmin laitettu puudute vielä vaikutti.

Itse alakerta muuten parani ihan muutamassa päivässä kohtuu kivuttomaksi, mutta neljän päivän päästä synnytyksestä päälimmäisestä kerroksesta aukesi/repesi kaikki paitsi yksi tikki. Ja tällähetkellä sitten, viikko ja päivä synnytyksestä haava on hiton kipeä ja tulehtunut ilmeisesti(tk:n lekuri ei osannut eilen kun ihmetellä suu auki... [:@]), antibiootit aloitin tänään. Toivottavasti auttaa pian kipuun ja lähtisi haava paranemaan. Ei käydä pihalla, kaupassa eikä muutakaan. Mies joutuu passaamaan kokoajan ja vauvan hoito on aika rajoittunutta ja hidasta kivun takia.
 
Synnytystä odotellessa, eli ei vielä omaa kokemusta aiheesta, mutta sanovat että mikäli väliliha pitää leikata, on se synnytyksessä kivuista pienin, vaikkakin tuntuu.
Täytyy toivoa että paikat antaa myöte [:)]
 
Mulla leikattiin ja leikkaaminen ei tuntunut missään. Ompeleminen tuntui vähän muttei sattunut, tunsin vaan että jotain tapahtui.
Kipuja ei ollut synnytkseen jälkeen mutta varoin monta viikkoa istumasta "normaalisti" .
Yhden panadolin söin joka päivä vaikkei ollut kipua mutta kätilö sanoi että kannattaa varmuuden vuoksi syödä parin viikon ajan.

Jälkitarkastuksessa (6 vk synnytyksestä) kaikki oli ok ja mitään ongelmaa ei tuottanut seksi yms.

Eli hyvinkin voi käydä! :)
 
Heipä hei siskoset,

Minulla ei leikattu välilihaa mutta sain pienet (kai) luonnolliset repeämät jotka tikattiin. Haavat parani tosi nopeasti ja pystyin oikeestaan heti istumaan ja vessassa käymään. Suihkuttelin vaan niitä aina vedellä, mutta ei ollu kyllä mitenkään inhottavaa tuo toipuminen. Ceridal on ihan hyvä öljy, ja jos nyt ei innostu sillä itseään rasvailemaan niin sen voi käyttää vauvan ihon hoitoon myöhemmin[:D] Luulen että välilihan leikkaamisesta toipuminen on vähän hitaampaan kuin luonnollisesta repeämisestä, mutta ei varmasti siinäkään ongelmaa.

Elkää pelätkö, kun tosiaan etukäteen ei voi tietää! Hyvin se menee!
 
Minulta jouduttiin leikkaamaan vaikka se oli oikeastaan ainoa asia mitä kammosin aivan oikeesti. Minulla oli spinaalipuudutus ja sen lisäksi vielä puuduttivat piikillä. Eli itse toimenpide ei siinä kaiken muun tuskan keskellä tuntunut mutta se kun kätilö ilmoitti minulle, että seuraavalla ponnistuksella hän leikkaa, minä jouduin lähes paniikkiin pelosta [:o] Vauva kun oli viistotarjonnassa ja ponnistusvaihekin oli kerstänyt jo tunnin ja vauvalla oli muutenkin hieman hätää ollut siellä niin alkoivat haluta sen äkkiä ulos.
Kursivat sitten kasaan siinä kun vauva oli rinnan päällä paidan sisällä. Itse ompelu ei tuntunut, ainoastaan tunsin, kun ompelija veti sitä lankaa läpi siitä ihosta ja tunsin, kuinka se lanka juoksi ihon sisällä. Ei se sattunut mutta tuntui hassulta.
Mutta sitten kun puudutukset alkoi hänitä niin alkoi olla kipeä. Joka kerta on käsisuihkun kanssa pitänyt vessassa käydä. Nyt on mennyt viikko ja tänään on eka päivä, kun olen oikeasti pystynyt liikkumaan. Istumista en ole voinut tehdä ollenkaan koko aikana ja vessassa käynti kirvelee edelleen. Kuitenkin koko aika on parantunut lekurien ja kätilöiden mielestä tosi hienosti eikä siellä ole muuta juuri ollut kuin vähän turvotusta, ei edes punoitusta. Mutta todella kipeä olen ollu eikä särkylääkkeistä ole juuri apua ollut ja tämän takia on vauvanhoitokin ollut todella vaikeaa[8|] Onneksi tuo mies on isyyslomalla ja on vaihtanut vaippaa jne Melko masentuneena täällä on siis oltu kipujen takia.[&o]
 
Minä repesin synnytyksen aikana, kipua en tuntenut ollenkaan, enkä edes tiennyt koko asiasta, makasin vaan jalat pystyssä ja vauveli rinnan päällä kun kätilö sanoi tutkiessaan että leikkaussaliin pitää viedä. Silloin säihkähdin sitä ompelemistä. Mutta sain leikkaussalissa rauhoittavaa, sitten jotain puudutusta, en edes muista minne sitä sain. koko toimepide kesti 45 min, mä nukuin koko sen ajan, lääkäri joutui herättelee minua! Viisi ommelta sain. Paranin aika nopeasti, eikä repeämä ole haitanut minua ollenkaan. 
 
Täytyy munkin vastata kun mietin ihan hirveesti itekin samaa ennen synnytystä, ainoo asia jota oikeestaan vähän pelkäsin oli episiotomia. Mulle se siis tehtiin, en tiiä olisinko ees revenny pahasti, mulla oli vanhempi kätilö jolle se tuntui olevan aika itsestäänselvyys, että leikataan.

En tuntenut koko toimenpidettä ollenkaan, en myöskään tikkien ompelua. En ees tiedä montako laittoi, sanoi vaan ettei näitä lasketa eli luultavasti tuli useempi kuin mitä yhden käden sormilla voi laskea.

Pystyin myös istumaan hieman vinottain jo seuraavana päivänä ja aika pian ihan muutenkin, mieluummin kuitenkin jollain vähän pehmeällä kuin kovalla ja sairaalaan renkaat, joiden päällä voi istua, oli miellyttäviä kun silloin ei tuntunut mitään. Muutaman särkylääkkeen söin parin ensimmäisen viikon aikana. Muistaakseni kuukauden päästä synnytyksestä oli viimeinenkin tikki irronnut (yleensä irtoaa kai vielä nopeampaa!) ja musta tuntui, että tunsin ne tikit ja sen turvotuksen kaikista eniten, itse se haava ei ollut millään lailla kipeä! Nyt jälkikäteen tuntuu, että ennemmin elän tuon episiotomia-arven kuin pahan repeämän kanssa, vaikka enhän voi tietää kuinka olis käyny, ellei sitä olis leikattu. Ei siis jäänyt minkäänlaista traumaa siitä!!

Eli näin, onnea synnytykseen!!!
 
Minulle tehtiin myöskin eppari, koska vauvan sydänäänet laski yhtäkkiä. lääkärikin hälytettiin paikalle imukuppisynnytyksen takia, mutta sain tytön synnytettyä ilman imukuppia. Mulla ongelmana oli yhden supistuksen himpun verran liian lyhyt kesto. Epiduraalin olin saanut, ja se oli loistava.

Olihan alapää toki kipeä sen jälkeen. Puuduttivat tikkaamista varten, mutta en minä sitä jaksanut murehtia. Sairaalassa sain särkylääkettä, pidin pöksyissä jääsiteitä, suihkuttelin vessareissuilla kylmää ja lämmintä vettä vuorotellen. Kyllä sen kanssa istumaan pystyi jo sairaalassa. Kirrasi totta kai, mutta limakalvot paranee nopeasti. Kotona se on ollut ihan ok.

Synnytyksestä on nyt kaksi viikkoa, olemme eilen harrastaneet seksiä, joka tuntui hyvältä.
 
minulta väliliha leikattiin kahdesta kohtaa, yhteensä 18tikkiä. sisäpuolelta repesin aika pahasti kanssa. vauva tuli käsi ja pääedellä niin ei oikein meinannut mahtua :) itse välilihan leikkausta tai repeämisiä en tuntenut, mutta puudutuspiikit kyllä tunsin spinaalistakin huolimatta. (olihan sen vaikutus toki jo vähentynyt huomattavasti). ompelu teki sitten puudutuksista huolimatta todella kipeää, varmaankin kun jälki oli niin pahaa. nyt istuskelen puolella kankkusella sairaalan tyynyjen päällä ja popsin kipupillereitä, koska ilman niitä olisi kaamivat kivut. mutta nyt jo kaksi päivää myöhemmin pärjäilen suht hyvin, että eiköhän se tästä. ja kyllä se todellakin palkitaan <3  
 
Oletteko kokeilleet ceridalilla hieromista muutamia viikkoja ennen synnytystä, onkohan siitä jotain konkreettista apua paikkojen repeämiseen tai siihen, että ei repeytyisi? ajattelin itse, että ei kai siinä paljoa häviä, jos kokeilee... Jos edes vähän on apuna, niin on varmasti sen arvoista. 
 
Ei siitä ainakaan haittaa oo ;)

Mä käytin sitä weledanin hirveän hajuista öljyä, mutta sen hierominen mun julmetun kokosen vauvapalloni kanssa oli aika mahdoton setti! Eli en tiiä, johtuko huonosta hieronnasta vai oliko vaan epäkelpoakamaa mun lihalleni, että ei paljoo repeämään auttanut.. Tosin sen verran raju repeämä, että siinä ois kyllä tarvittu ihmettä tai epparia, että repeämältä olis vältytty ;)
 
Olin harjottelussa synnärillä tuossa ennen joulua ja kyllä jaksaa vieläki ihmetyttää että miten se palkinto sylissä saa kaiken sen tuskan ja pelon pyyhittyä nanosekunnissa äidiltä pois. Ihan sama vaikka alapää on ku haulikolla rusautettu, äiti nyytti sylissään vaan hymyilee pöhlön hymyä :) Se on melkonen tuo adrenaliinin ja muiden hormonien mahti :)
 
Toi haulikko-vertaus oli aika osuva [:D] Ja synnyttäneenä ei tosiaan tartte ihmetellä että mistä tulee sanonta "tuhannen pillun päreinä" [;)]

Tuli tässä mieleen että se helkkarin kipeä epparihaava parani kyllä lopulta. Mulla tuli lisäksi emättimeen ihan luonnollinen nirhauma (ei mikään ompelua vaatinut repeämä vaan ihan pieni siis). Se on jostain syystä jääny aristamaan ts. ei seksin aikana esimerkiksi tunnu mutta kuukuppia laittaessa aristaa. Onneksi ei isommasta jutusta ole kuitenkaan kyse. Ja eiköhän sekin aikanaan parane, eihän siitä synnytyksestä ole kuin vähän aikaa (vaikka tuntuu jo ikuisuudelta).
 
Pieni sievä repeämä parantuu nopeammin ja paremmin kuin eppari haava. Suurenkin repeämän kanssa tulee toimeen[;)] Se kantsii muistaa jos jompikumpi sattuis tuleen että pyytää heti synnytystä seuraavana päivänä hoitajilta jotain mahan toimintaa auttavaa lääkettä, kaikki ponnistelu nimittäin muutenki sattuu. -Jopa aivastus, joten se mahd. kova maha ei todellakaan ole kivaa.
 
Pakko myöntää, mutta noiden repeämien pelko melkein ajoi meikän pelkopolille. Jokaisella on oikeus tietää ennakkoon mahdollisesta vahingosta mitä alatiesynnytys voi aiheuttaa. Aina toitotetaan kuinka pelottava ha vaarallinen sektio on, mutta missään ei mainita esim. 3. asteen repeämistä?
Minä pyysin välilihan leikkaamista melkein samantien kun pääsimme synnytyssaliin ja leikkasivat kyllä sitten kun tilanne tuli. Ensimmäiseen kuukauteen en voinut istua ollenkaan. Haava itsessään oli kipeä vaan sen viikon, mutta todellisen tuskan aiheutti häntäluun murtuma. Nykyään arpea tuskin edes näkee, mutta melkein vuodenkin jälkeen (harvoin tosin) tuntuu hieman ikävältä.

Oma synnytykseni meni kyllä paremmin kuin osasin olettaa, mutta tiedä sitten mitä ensi kerralla... :/
 
Takaisin
Top