Repeämä ja välilihan leikkaus

Keskustelun 'Synnytys' aloitti ^honey__, 28 huhti 2010.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. ^honey__ Vieras

    Mulla on tulossa synnytys kesällä, mutta koko ajan mietin välilihan leikkausta ja repeämiä. Jos joilla on kokemuksia kertokaa sattuiko se välilihan leikkaus ja haavan ompeillu?? Mun huolet varmaa kuulostavat tyhmältä, mutta en voi sille mitää että nämä asiat pelottavat mua.. 
  2. Riikka33 Tuttu foorumilla

    Välihan leikkaus ei sattunut, mutta haavan ja repeämien ompelu teki tosi häijyä. Siitä toipuminen vei puolisenvuotta. Eli eka kokemus synnytyksestä oli aika traumaattinen. Kerroin, kun kysyit... [:)]

    Monestihan tuo välilihan leikkaaminen tekee sen, että toipuminen on paljon pidempi(en siis väitä, että näin on aina ja joka tilanteessa) kuin mitä pienissä repeämissä. Kaksi seuraavaa synntystä meni ilman leikkauksia ja repeämiä, pystyin istumaan heti synnytyksen jälkeen lähes normaalisti, toki alapää hellänä oli.

    Silti se miten minä tai joku muu kokee saman asian voi olla täysin, siis aivan täysin, päinvastainen kuin miten sinä tulet sen kokemaan/tuntemaan. Joten sinuna jättäisin muiden kertomukset ihan omaan arvoonsa ja avoimin mielin kohti tulevaa. 
  3. Jenni90 Rakastunut foorumiin

    Kakkihan kun on niin yksilöllistä [:
  4. NoKo Peruskäyttäjä

    Minulla ei välilihaa leikattu, se repesi alas asti. Mitään kivunlievityksiä ei tietenkään ollut ehtinyt antaa. (Vauva, ensimmäiseni, syntyi vauhdilla kotiin). Itse repeäminen ei siinä tohinassa tuntunut miltään, mutta minun "helvetti" alkoikin siitä hetkestä kun pääsimme sairaalaan ja tuhojen korjaaminen alkoi. Olin kipeä useamman kuukauden, tosin olin revennyt kudoksista syvältäkin ettei kipu ollut pelkästään välilihasta. Minulle tuli myös toistuvia tulehduksia haavoihin minkä vuoksi jouduin käymään sairaalassakin useamman kerran.
    Katkerana katselin kuinka muut sairaalassa jo seuraavan päivänä synnytyksestä istuivat, itse en kyennyt siihen edes kuukausien päästä kotona jos olisi pitäny istua muualla kuin pehmeällä sohvalla.

    KUITENKIN: Aika kuultaa muistot. Tuosta on useampi vuosi takana ja jo innolla odotan tämän tulevan synnytystä, tosin pidän peukkuja jatkuvasti pystyssä ettei tällä vauvalla olisi niin tuhoton kiire maailmaan.
  5. Nenn1 Peruskäyttäjä

    Omasta kokemuksesta voin sanoa, että välilihan leikkaaminen ei tuntunut missään, kun sillä hetkellä kun se leikattiin, oli ajatukset ja kivut aivan muualla [:D]. Meillä kun tuppas tulemaan pieni kiire saamaan poika maailmaan, kun sydänäänet laskivat niin rajusti. Eli meillä herraa avitettiin maailmaan hieman imukupilla, jonka takia väliliha automaattisesti leikataan. Leikkaushaavan ompeleminenkaan ei sattunut, koska puudutus onnistui sen verran hyvin. Paraneminen oli ensimmäiset pari viikkoa aika sitkiää touhua tikkien olemassaolon takia. Mutta onneksi sain reseptin hyvään kipulääkkeeseen (Naprometin), jonka kanssa söin vielä grammasia Panadoleja (nämäkin sain myös reseptillä). Sen jälkeen kun tikit lähti, niin paraneminen nopeutu huomattavasti.

    Nyt synnytyksestä on aikaa reilu 3 kuukautta ja välilihan leikkauksesta on muistutuksena vain siisti arpi. Arpi tuppaa olemaan seksin jälkeen hieman arka, mutta ei kuitenkaan kipeä. Katsotaan, että muuttuuko tämä ajan kanssa... Äitini kun sanoi, että hän tuntee vieläkin arvessa arkuutta, vaikka häneltä väliliha on leikattu 33 vuotta sitten isosiskoni syntymän yhteydessä...  
  6. saparo79 Uusi käyttäjä

    Hei,

    Synnytin tytön 13.4 ja minulle tuli 3. asteen repeämä. Väliliha leikattiin, siitä ei ollut mitään tietoa/tuntoa. Sydänäänet laskivat ja vauva piti saada nopeasti ulos, käytettiin imukuppia. Synnytyksen jälkeen pariksi tunniksi leikkaussaliin puudutuksessa. Peräsuoli revennyt, en tiedä itsekkään kuinka pahasti. Jotain toista päätä ei löytynyt, niin siihen piti suolikirurgikin hälyttää paikalle. Ei oikeastaan kipeä. Söin antibiottikuurin ja särkylääkettä. Istuminen todella hankalaa, mutta luulen että minulla peräsuolen takia, ei sen välilihan. Aika yleistä on tuo välilihan leikkaus, se ei minua hirvitä, vaan tuo suoli homma. Lääkäreiltä ei saanut mitään kotihoito-ohjeita, eikä vastauksia, kuinka kauan paraneminen kestää. Syön nyt ulosteen pehmentävää lääkettä ja suihkutan joka vessakäynnin jälkeen, paperilla ei saa pyyhkiä. Tässä nyt ihmettelen, että kuinka kauan tätä täytyy jatkaa?? Siihen astikko että 3kk päästä on jälkitarkastus tohon suolihommaan. Sekin jännittää, jos pysyvästi jää suoli epäkuntoon! Mitään ulosteen karkaamista ei kyllä ole, mutta olenkin koko ajan vessan lähettyvillä.

    Painajainen oli eka synnytys ja varmaan näillä tunnelmilla jääkin viimeiseksi. Alateitse ei saa synnyttää enää jos on arpeutumia. Jos ei ole, nii hirvittäs muutenkin enää, jos repee toisen kerran, ei kuulemma parane! Ja sektiosynnytyskään ei houkuta yhtään!

    Vauvan hoito on todella vaikeaa, kun ei pääse istumaan. Ja joutuu olemaan koko ajan kotona, vaikka mieskin on. Muuten voisi autolla pistäytyä vaikka kaupassa, mutta eipä nyt onnistu.

    Mielelläni kuulisin muilta toipumisesta ja yleensäkkin miten tuon kanssa nyt mennään...ilmeisesti harvinaisempaa tuo repeäminen, mutta tietenkin omalle kohdalle, tällä karmalla...

    Lääkäreihin olen pettynyt, kun ei saa mitään hoito-ohjeita, eikä selviä vastauksia! Googlettanut olen yrittänyt aiheesta, hurjia juttuja...toipuminen vie aikaa, paljon!!
    • Käytettävä Käytettävä x 1
  7. Oluwatobi Tuttu foorumilla Tammimammat 2018

    Mulla leikattiin väliliha ja mun mielestä se sattu kaikista eniten koko synnytyksessä, vaikka se puudutettiin ennen leikkausta. Outoo, sillä muutenhan mulla meni synnytys ihan luomuna, en ehtiny saada mitään kipulääkkeitä tai epiduraalia. Et mun mielestä ne supistukset ja se kipu siinä ponnistuksen aikana ei ollu mitään verrattuna välilihan leikkaamiseen. [8|] Mulle tuli lisäks pari pientä repeämää. Synnytyksen jälkeen sit ku alettiin kursia kokoon, niin se ei sattunu yhtään. Ainoostaan tuntu ku lanka kulki siel kudoksessa. Et sillon oli puudutukset kohillaan. [:D]
  8. summerwine Tuttu foorumilla

    Hirveetä lukee ees näitä juttuja [8|] Mulla on ihan kamala pelko nimenomaan tuosta välilihan repeytymisestä/leikkaamisesta, hyi että [:'(] Aina koittaa yrittää olla ajattelematta inhottavia juttuja, mut aina ne jostain mieleen pomppaa[:D] Ja niinkuin joku jo sanoikin, niin varmaan kovin yksilöllistä tuokin miten kivun tuntee jne. Ittellä on vaan kamalan matala kipukynnys, mua ei tartte kun vähän töytästä niin tulee jo kamalat mustelmatkin niin entäs sitten joku synnytys, hui! [:D][:D] 
  9. Moon Ihastunut foorumiin

    Mulla leikattiin väliliha ja se ei toimitushetkellä tuntunu ollenkaan. Ompeleet laitettiin kahdessa kerroksessa, ulompi kerros teki kipeetä (melko vähän kuitenkin). Kun puudutukset lakkasi osastolla niin ei voinut edes haaveilla istumisesta. Haava oli todella kipeä ja pitkään. Vessapaperia pysty ruveta käyttämään ehkä kuukauden päästä synnytyksestä. Istuminen oli pitkään hankalaa ja jos oli pakko käydä vaikka kaupassa, se parin minuutin autossa istuminen sai paikat särkemään. Mulla hankaloitti lisää kun oli häntäluu tohjona - lapsi yritti tulla jotenkin sitä vasten ulos...

    Todella paljon kipuihin auttoi jääsiteet sairaalassa (siis kostutettu ja pakastettu terveysside) - kotona en jaksanu niitä lääriä laiskuuttani vaikka tarvetta ois ollu. Kipulääkettä meni aluksi myös reippaasti. Mulla ei rengas toiminu sen häntäluun takia mutta muuten voisin suositella sitäkin:

    eli kun lähtee synnyttämään, pakkaa varmuuden vuoksi kassiin vaikka lasten uimarengas. Sen päällä kun istuksii niin paino ei tule välilihalle. Tämän tiedon olisin ite halunnut ennen synnytystä niin olisin voinu varautua... Kotimatka oli tuskaa kun piti retkottaa reisien varassa puoli-istuvassa asennossa autossa... Ja jos käy niin hyvä tuuri ettei repeämiä tule niin ei nuo uimarenkaat niin kalliita ole ja saattaa se tulla tarpeeseen kunhan lapsi on isompi.

    Mulla se haava parani kunnolla vasta ekojen menkkojen jälkeen (hormonitoiminta auttaa limakalvojen uusiutumista). Seksin jälkeen saattaa vähän aristaa mutta ei kipuile enää kuitenkaan. Häntäluu on kyllä kipeä edelleen...

    Niin ja tosissaan todella yksilöllistä toi paraneminen: huonetoveri istui ihan normaalisti heti (hänellä oli pitkä joskin pinnallinen repeämä).
  10. Halipossu Peruskäyttäjä

    Hei vaan!

    Ketäpä nuo jutut eivät olisi askarrttaneet. Kerronpa minäkin omat kokemukseni, kun jokaisella on omanlaisensa tarina.

    Eli mulla synnytyksessä avuksi tulivat epiduraali- ja pudendaalipuudutukset ja mä pidin niitä molempia oikein hyvinä. Mulle kätilö tarjosi erikseen (ennen ponnisteluihin ryhtymistä) tuota pudendaalipuudutusta, joka siis turruttaa koko alapään (myös välilihan seudun) ja onnekseni sen otin. Puudutuksen laittaminen pelotti, mutta mielestäni piikkien laittaminen ei sattunut yhtään sen enempää kuin papa-kokeen ottaminen. Eli pikkuisen se nipisti.

    Synnytyksen jälkeen kyselin, että repesinkö pahasti, johon kätilö totesi: "Et, koska leikkasin välilihan.". Siis mä en todellakaan tuntenut yhtään mitään! Ja puudutus kesti hyvin tuon ponnistusvaiheen sekä tikkien ompelunkin ajan. Mulla n. 10 tikin ompelu kesti likemmäs tunnin(!), koska (aamuvuoroon tulleen) kätilön kanssa hääräämässä oli kätilöopiskelija "katseluoppilaana". Siinä jokaisen tikin kohdalla kätilö selitti, kyseli ja toimi kuin hidastetussa filmissä. Kuulin tarkan selityksen, kuinka jokainen yksittäinen pisto tehtiin. Onneksi siinä vaiheessa oli muutakin ajateltavaa, kun oma lapsukainen köllötteli masuni päällä. Normaalisti tuo ompelu ei noin kauaa siis vie.

    Mulla kellarikerroksen paraneminen sujui nopeasti ilman sen suurempia ongelmia. Istuminen onnistui (varovasti) jo synnytyspäivänä ja synnärillä oli hyvä istua sellaisella rengastyynyllä. Vessassa käynti oli alkuun ongelmallista, koska alapää oli ihan turta ja etenkin isolla hädällä käyntiä pelkäsin, ettei tikit ratkea. Huoli oli turha, mutta jos vatsa on kovana, suosittelen "pehmennystä", ettei niin hirveesti tartte ponnistella. Jokaisen wc-käynnin yhteydessä tuli ohjeiden mukaisesti suihkuttaa alakerta ja varovasti paperilla taputtelemalla kuivasin suurimmat vedet pois. Jatkoin suihkuttelua vajaan kuukauden jokaisella wc-käynnillä ja joskus kävin suihkuttelemassa "muuten vaan", kun se suihkuttelu viileällä vedellä auttoi mun alapääkipuihin. Ja palautuminen tapahtui sen verran nopeesti, että kuukauden kuluttua synnytyksestä "korkkasimme" paikat mieheni kanssa (hyvin varovasti). Mulla siis synnytys ja alapään paraneminen sujuivat todella nopeasti.

    Näitä tarinoitahan on niin monta kuin on synnyttäjiäkin, mutta tässä oli yksi rohkaiseva kertomus! Mä sanoin jo heti synnytyssalissa, että voisin tämän käydä uudestaankin läpi. Ennen synnytystä luulin sanovani, ettei enää koskaan, mutta erehdyin. :)
  11. maarinen Ihastunut foorumiin

    Hei!

    Minä tuun varovasti kertomaan oman tarinani, jospa tämä ehkä lievittäisi jonkun pelkoa.

    Minulta ei revennyt, eikä leikattu! Että niinkin onnellisesti voi käydä. Sitä ei voi koskaan tietää.

    Minä aloin "venyttelemään"  ja pehmittelemään välilihaa noin vikkolla 30, jotain. (bebesinfon sivuilta löytyy hyvät ohjeet) Vehnänalkio öljyä sinne sormen päässä hierottuna JOKA ilta. Joka ikinen ilta!

    Sitten synnytyksessä osasin ihmeellisesti kuunnella itseäni ja sitä miten vauva liukui pitkin lantion uumenia kohti ulospääsyä. kätilö siinä taisi komentaakin ponnistamaan, vaan minusta ei tuntunut siltä ja sanoin, ettei nyt ihan!!! No sitten tää pienokainen painaa, painaa ja painaa ja kauniisti laskeutuu synnytyskanavaa pitkin uuteen päivään. Reilu kymmenen minuuttia ja kolme työnnöntapaista, vauva siinä puhtaana ja mitään, ei revennyt! IHMEIDEN IHME!

    En tiedä johtuiko repeämättömyys "esivalmisteluista" vaiko täydellisestä itseeni vajoamisesta ja kuuntelemisesta, mutta lopputulos oli upea! Ja synnytyksen sain kokea "luomua".

    ps. eikä tämä ole mikään uroteko-tarina, vaan yksi ainutlaatuinen ja positiivinen synnytys kaikkien muiden ainutlaatuisten joukossa! Rohkeutta puseroon ja uteliaisuutta, siskot! Naisen keho on suunniteltu niin että se kestää synnytykset :)
  12. SannaKoo Rakastunut foorumiin

    saparo79, täällä toinen, jolla 3. asteen repeämä! Mulla tosin välilihaa ei edes ehditty leikata, kun ukkeli tuli niin vauhdilla... Paraneminen muuten eteni ihan ok, istumaan pystyin, vaikka tikkejä oli ilmeisen monta ja kahdessa kerroksessa, kahdella eri langalla. Mut siis tikattiin nukutuksessa leikkaussalissa (pahan repeämän vuoksi), joten en siitä osaa sanoa yhtään, että tuntuiko... Tuo repeäminen ei tuntunut, mulla epiduraali oli oikein toimiva, ja synnytyksen jälkeen kysyinkin kätilöltä, että tarviiko ees tikata. Olikin siis yllätys kuulla, että repeämä on tosi paha, ja hän tarvitsee lääkärin mielipiteen, että mennäänkö kuinka pikaisesti sinne leikkaussaliin.

    Mulla ei onneksi (tietääkseni?) ollut mitään ongelmia suolen löytämisessä tms, eikä wc-reissutkaan muistaakseni aluksikaan juurikaan sattuneet. Edelleen (4kk jälkeen) tunnen kyllä hassua paineen tunnetta istuessani pöntöllä, ja joskus hädän yllättäessä on wc:n tosiaan oltava lähellä, vaikka periaatteessa sulkijalihasten (mulla repesi vain toinen) olisi pitänyt jo palautua.

    Seksistä en osaa sanoa, en ole siihen vielä kyennyt... ilmeisesti mulle kaiken huonon tuurin lisäksi kävi sitten niin, että tikattiin oikeasti liikaa... Ei oo aiemmin paljoo naurattanut, mutta nyt löydän kyllä sen komiikan asteenkin tästä :D Siinä sitten oli jälkitarkastuksessa lekurilla ihmettelemistä, kun mä sanoin potkasevani sitä päähän, jos se ei ota sitä ankannokkaa ja sormiaan heti pois mun alapäästäni :D Eli ei onnistunut, "pääsen" uudestaan neuvolalääkärille kun on vajaa 5kk synnytyksestä ja jos ei silloinkaan onnistu, niin sitten meen vaan korjausleikkaukseen ja aloitan toipumisen uudestaan.

    Eli jos tuo maarisen kertomus oli se ihana ja luonnollinen, onnistunut synnytys, niin tää mun kokemus on kyllä sieltä toisesta äärilaidasta! Näin pahoja repeämiä kuulemma on vaan pari prosenttia vuodessa, että tällaista ei tarvii pelätä sinne mennessä, on niiiiiiiin epätodennäköistä että näin kävis! Eikä mulle paniikkia oo jäänyt, vaan tahdon kyllä lisää biologisia lapsia! Seuraavan raskauden kohdalla sitten tsekataan alapään tilanne, että oletetaanko sen kestävän alatiesynnytys, vai tehdäänkö suunniteltu sektio. Niin tai näin, olen nykyään ÄITI, enkä mitään raskauden tai äitiyden aikaista kokemusta pois vaihtaisi! <3
  13. Bumble Bee Tuttu foorumilla

    Moi!

    Täällä on paljon erilaisia kokemuksia, niinkuin on synnyttäjiäkin. Kaikki synnytykset ovat täysin erilaisia, samalla ihmiselläkin! Mielestäni kenenkään ei tarvitse lietsoa paniikkia siitä, miten toiselle on käynyt, koska koskaan ei voi tietää mitä tulee itselle tapahtumaan! Eletään päivä kerrallaan synnytykseen asti, ja sitten tämän tapahtuman jälkeen voidaan miettiä, mitä oikein tapahtui [;)]

    Kerronpa nyt jokatapauksessa tiivistetysti oman kokemukseni.

    Meillä oltiin reilusti yliaikaisia, ja samana aamuna olisi ollut käynnistykseen aika. Viikkoja tuolloin 42+4.
    Meidän tyttö päättikin jo edeltävänä iltana, että tuleekin jo ennen käynnistystä! No niin sitä sitten lähdettiin kolmelta yöllä synnärille.

    Mentiin sitten suoraan saliin käyriltä. Jonkun aikaa odoteltuamme salissa, lääkäri teki tutkimuksen ja sanoi että epiduraalin voi nyt antaa jos haluan sen. Tottakai halusin. Epiduraalin laitto ei sujunut kovin hyvin, koska selkää painaessa minulle tulee notkistusrefleksi! No, lopulta sekin saatiin pistettyä. Epiduraali ei toiminut kuin vasemmalle puolelle.

    Ponnistusvaiheessa lääkäri huomasi että vauvalla oli sittenkin vääränlainen tarjonta, ja vauvan pää oli vinossa! Hän yritti venyttää vauvalle lisää tietä, mutta katsoi siinä vaiheessa parhaaksi että leikataan. En tuntenut mitään siitä leikkauksesta. Sitten taas ponnistettiin ja venyteltiin, imukupilla avustettiin lopuksi. Ja lopulta yhteensä 12min ponnistettuani, tämä upea tyttömme oli maailmassa. Tosin, kakkaista lapsivettä hörpänneenä. Sain hänet n. 5 sekunniksi rinnalleni, kunnes hänet jo kiidätettiin muualle.

    Jäin mieheni kanssa kaksin huoneeseen. Sitten paikalle tuli kätilö joka sanoi että leikkaushaava pitää tikata. Hän oli aikeissa aloittaa, mutta huomasipa sitten, että sinne oli tullut valtava repeämä. Lääkäri kutsuttiin paikalle tarkistamaan tilanne, ja sitten tikattiin. Tikkausvaiheessa puudutus oli kadonnut jo olemattomiin, joten se sattui ja paljon. Vaikka lisää puudutusta pistettiin, niiden hyöty tuli vasta jälkeenpäin.

    Vielä viikko synntyksen jälkeen oli vaikeaa istua ilman rengasta. Mutta toipuminen tapahtui suht nopeaan. Kipulääkkeitä söin n. 2-3 viikkoa synnytyksen jälkeen. Kipua ei ole tuntunut enää, ja seksi on paljon parempaa kuin ennen synnytystä, vaikka ei olekkaan ihan yhtä piukat paikat [;)]

    Vaikka minulle kävi näin, en silti pelkää synnytystä, enkä vaihtaisi kokemusta mihinkään! Lapsi on sen kaiken arvoinen, meni synnytys miten vain! On ihanaa olla äiti! Ja aika kultaa muistot melko nopeaa [;)]

    PS: Sairaaloissa on omat rengastyynyt, joten omaa ei välttämättä tarvitse mukaan!

    Ihanaa tulevaa äitienpäivää kaikille (tuleville) äideille <3
  14. Moon Ihastunut foorumiin

    Tosta rankaasta vielä että sairaaloissa on toki niitä mutta lähinnä kotimatkaa varten tarttee oman. Kotona voi makoilla ja röhnöttää ilman rengastakin mutta autossa on huono matkustaa turvallisesti muutoin kuin istuma-asennossa. Siksi siis kannattaa se rengas hommata (eikä maksa kuin pari euroa...)
  15. ^honey__ Vieras

    huh.. Tääl lyötyi paljon ihmisia joilla on ollu repeämä ja aika pahaki.. Pelotta kyl viel enemmän.. Mistä niin rengaita vois osta?
  16. Riikka33 Tuttu foorumilla

    Lasten uimarenkaita saa ainakin ihan tavarataloista.... Jossain kait vuokrataankin niitä istuinrenkaita. Mutta eikös jostain sisäkumistakin saa sellaisen tehtyä? [:D]
  17. Moon Ihastunut foorumiin

    Rautakaupasta saa kottikärryn renkaan sisäkumeja. Niitä oli ainakin Hyvinkään sairaalassa. Kestävät varmasti paremmin kuin uimarengas mutta jos pelkää että tulee hukkaostos niin ehkä silloin voi sijoittaa siihen uimarenkaaseen.
  18. Camillainen Ihastunut foorumiin Huhtimammat 2016

    Muakin pelottaa tosi paljon noi repeämät, muu ei oikeastaan synnytyksessä tunnu niin pelottavalle. Mä en haluaisi epiduraalia ja pelkään sitä syntymishetken kipua kun lapsi tulee ulos.. Pystyn nyt jopa ajattelemaan asiaa, aiemmin on tullut tosi huono olo kun edes oon ajatellut sitä tilannetta. Pelkään myös lapsivuodeaikaa jos on ilkeät arvet ja ne estää normaalit toimet ja sitä että paraneeko arvet koskaan kunnolla. Mun äiti, täti ja sisko on kaikki synnyttäneet nopeasti joten se saattaa mullakin olla edessä. Toivon venyväni tarpeeksi! [:D]

    Maarisen tarina oli too good to be true, täytynee kokeilla jotain tuon tapaista itsekin. Kiitos kertomuksestasi ja bebesinfo vinkistä!
  19. summerwine Tuttu foorumilla

    Täällä käyty eilen sairaalassa synnytysvalmennuksessa ja siellä kätilö kertoi myös tuosta josta joku jo taisikin mainita että kannattaa öljyllä hieroa sitä välilihaa, apteekista saa kuulema jotain öljyä tuota varten ja on kuulema ollu todella hyviä tuloksia. Ja auttaa kuulema ihan vaikka touhun alottas vasta pari viikkoa ennen laskettua aikaa, kunhan kerran-pari päivässä toistaa tuon. Ajattelin kokeilla josko tuo auttais[:)] Ja myös kertoi että jos synnytys hetkellä pystyy muksun tulon "pysäyttämään" ennen välilihaa niin kätilöt nätisti saavat sen sieltä pois ilman repeämistä ja leikkaamista, ainoastaan jos vauva syntyy kamalalla vauhdilla niin sitten paikat repeää jne. Kyllä tuolla valmennuksessa käyminen vähän pelkoja lievitti kun tietää nyt vähän enemmän miten jutut käytännössä menee [:)]
  20. Camillainen Ihastunut foorumiin Huhtimammat 2016

    Hyvä kuulla! Ehkä nää pelot tästä lievittyy kun saa ajateltua asiaa lisää ja tehtyä jotain oikeasti asian eteen että kaikki menis paremmin [:)]

Jaa tämä sivu