ginessa, samaa mieltä. Vaikka itse olen opiskellut teologiaa, uskontoa ei ole minulle tyrkytetty kotoa, eikä sitä tyrkytetä lapsellenikaan. Me kyllä menemme koko perhe joulukirkkoon; en kai nyt voi lasta kotiinkaan jättää ja sanoa, että "äiti ja isi menee nyt kirkkoon, mutta sinä jäät kotiin, koska en halua tuputtaa sinulle uskontoa. Päätät sitten itse joskus mitä haluat, kun olet vanhempi." [:D] Ei lasta voi jättää kodin kulttuurin ulkopuolelle, eli kyllä ne vanhempien asenteet aina imeytyy lapseen, tuputti niitä tai ei.
Lapsi kuitenkin kasvaa tietyn kodin arvopohjan ympäröimänä. Minusta vanhempien onkin syytä myös tarjota lapselleen ympäristö, jota vastaan voi turvallisesti kapinoida. Se on koti ja se on turva, kun se pysyy muuttumattomana. Siltä pohjalta lapsi päättää sitten itse, mitä mieltä asioista on. Jos kasvatetaan ns. arvotyhjiössä, eli varotaan opettamasta lapselle mitään, jotta kaiken voi valita itse, valinnalle ei enää tule samaa arvoa. Jos valitseminen on AINA pakollista, se ei enää tunnu miltään. Pitäisi pystyä löytämän kultainen keskitie.
Kapina kohdistuu aina jonnekin. Paras sen on kohdistua omiin kalkkisvanhempiin, jotka "ei ymmärrä mistään mitään ja joilla ei ole koskaan ollut oikeaa elämää". [:D]
Tämä on tavallaan kyllä jo kaukana alkuperäisestä aiheesta, joka koski näitä töpsyköitä ja lässytystä. Lapseni saa kyllä lässyttää leluilleen, jos haluaa. Minä silti vältän hänelle lässyttämistä. Ja inhoan noita höpötöppösiä kultsipuppelimussukkapalleroita edelleen.