Mäkin ajattelen välillä olevani pinnallinen, kun mietin omaa kroppaani ja muutenkin ulkonäköä.
Vaikka raskaus ja synnyttäminen on yksi maailman ihmeellisimmistä asioista ja saan olla itsekin olla kiitollinen siitä, että pääsen kokemaan sen toisenkin kerran, niin täytyy kuitenkin muistaa tämän vanhemmuuden ja äitiyden lisäksi me olemme myös naisia eikä pelkästään äitejä.
Halutaan tuntea olomme hyväksi ja itsevarmaksi omassa kehossa silloin, kun päästään hetkeksi irtaantumaan meidän ensisijaisesta äidin roolista.
Silloin, kun olen esimerkiksi ulkona kavereiden kanssa tai jossain tilaisuudessa, jossa tutustun muihin ihmisiin tai olen oman miehen kanssa viettämässä laatuaikaa (kotona tai ulkona) niin en halua näyttää äidiltä enkä kuulostaa äidiltä vaan haluan olla myös välillä jotain muutakin, koska itsessäni on muutakin kuin äitiys :)
Itse en halua näyttää siis miltään supermallilta(ei edes onnistuis kun tarvitsisin 15cm lisää pituutta, ainakin

) tai fitnesspimulta (vaikka toisaalta hyvältähän ne sopusuhtaiset lihakset näyttävät :)), mutta ei musta myöskään tunnu mukavalta arpien, löllön ihon ja selluliitin ympäröimänä.
Mä yks kerta esikoisen jälkeen juttelin yhden kaverin kanssa niitä näitä ulkonäköön liittyvistä asioissa ja sitten harmittelin hänelle just sitä, kun oli arpia tullut ja raskauspainoa en meinannut saada pois, niin hän vaan totesi "omapa on vikas, kun halusit lapsen". Tottahan se tavallaan on, mutta kyllä mä koen, että on silti lupa ääneen valitella omaa tyytymättömyyttään
