Raskaus&Ystävät

Jenni90

Jenni90

Asioista perillä oleva
En tiedä onko tämä "vielä ajankohtainen"; mutta aloitampa siltikin.
Eli, oletteko huomanneet, että joitain/jotkut ystävät eivät ole enään pitäneet yhteyttä kun raskaus tuli ilmi? Onko pysyny sama ystävä piiri vaikkei susta olekkaan enään viikoinloppuisin baari seuraa? Tämä on mun mielestä aika mielenkiintoinen keskustelun aihe. Muistan kun me kerroimme Turo-Eemil olemassa olosta; kaikki ystäväni olivat onnessa ja hehkuttivat. Kyselivät neuvola kuulumisia ja ihailivat mun pyöristynyttä vatsaani. SItten osa jäi, koska mua ei enään huvittanut  lähteä baariin eikä kattella kännisiä ihmisiä; koska  voi tehä paljon muutakin hauskaa !  Silti moni vielä sanoi, että "mä tuun kattomaan sitten kun vauva syntyy; vähä ihanaa kun saatte pienen vauvan, mäkin haluun "  Ne oli niitä tyhjiä lupauksia, jota sillon en vielä tiennyt.  SItten jäi se yhteyden pito ja oltiin vaan niiden kanssa jotka "pääsi" baariin ja ryyppäämään. Ei enään kyselty  mitä kuuluu, miten voit yms.  Siinä oppi erottamaan ne kaks naamaiset ihmiset oikeista ysätvistä ! Ei ystävää "jätetä" sen takia, että odottaa vauvaa (joka on maailman ihanin asia ja suuri ihme) vaan päin vastoin; ollaan tukena....  Olisinkohan ollut joku 30 viikolla; kun loput "kaverit" lopettivat yhteyden pidon kokonaan.  Ja löysivät uusia ystäviä joiden kanssa ryypättiin ja puhuttiin paskaa yms.  Siinä kaveri piiri muuttui ihan täysin, ainakin mun kohdallani; onneksi !  Sain kaksinaamaisten "kavereiden" tilalle paljon parempaa! Sain todellisia ystäviä ja mikä ihaninta; samassa tilanteessa olevia <3 Nyt on ympärilläni maailman paras ystäväpiiri joiden kanssa jakaa kokemuksia ja tuntemuksia. Eikä tarvii enään "pelätä" että josko ei enään pidä yhteyttä yms... Poikkeuksiakin oli; oli muutama tosi ystävä jotka ovatkin Turo-Eemilin sylikummeja emoticon Nykyään lähinnä säälin ja halveksin niitä "entisiä kavereita" jotka tekivät mitä tekivät. Edestään löytävät... En mä kanna kaunaa, mutta en kyllä enään halua olla tekemisissäkään. Ehkä tervehtiä voin jos sattuu vastaan tulemaan....
 
Tästä raskaudesta ja tulevasta pikkuisesta en vielä osaa sanoa, että miten ystävät pysyy... Ovat kuitenkin suurin osa vasta hetki sitten saaneet tietää raskaudesta. Ja osa ei vielä edes tiedä. :)

Edellisessä raskaudessa ei kyllä kaikki kaverit oikeen pysyneet kyydissä mukana. Muut äidit tietty ja ihan parhaat ystävät.

Tällä hetkellä mulla on vähän niinkun kaksi kaveripiiriä. Toisessa on äippäkamut ja osa lapsettomista ystävistä. Näiden kaverien kanssa keskustellaan niin lapsista kuin kaikesta muustakin mahdollisesta. Toisessa porukassa on ystävät, joiden kanssa ei niin paljon lapsista jutella. Lue: ei juuri ollenkaan. Eivät kysy, miten olen jaksanut tai miten lapsi voi. Ajatelkaa, eivät millään tavalla noteeraa mun elämän suurinta juttua!!!!! Kyllä mä kyselen ja kuuntelen baarikeskusteluja, koska ne on näille muille tärkeitä asioita. Mutta siis tää sopii mulle, en ota lastani mukaan näiden ihmisten tapaamisiin ja saan mäkin olla välillä jotain muuta kuin äiti. Ja tapaamiset on usein siihen aikaan, että lapsukainen nukkuu eli ei olis edes mahdollista ottaa sitä mukaan. Usein treffataan ruokaravintoloissa ja istutaan siellä melko kauan. Joo, mun yksivuotias ei todellakaan istuisi paikallaan niin kauaa... Usein näiden tyyppien suusta kyllä kuulee, että "tuun sitten käymään teillä niin että nään pikkuisenkin". Jep jep, sitä odotellessa.

Mä olin itse tosi nuori, kun mun eka hyvä ystävä sai vauvan. Ja vietin aikas villiä sinkkuelämää. Kyllä silti takaraivoon oli iskostunut, että äidin hyvinvoinnista kysellään (vaikkei näistä asioista hölkäsenpöläystä tajunnutkaan) ja aina muistettiin kysyä myös miten vauva nukkuu. Ja käytiin heidän luona kyläilemässä... Eli siis, varmaan huomaatte että mua tämä tiettyjen ystävien "ymmärtämättömyys" harmittaa, vaikkakin olen sen hyväksynyt ja tosiaan saampa mäkin välillä lapsivapaata aikaa.
 
 itsellä on aika vahva ystäväpiiri jonka en usko menevän rikki raskauteni takia, koska baarissa ravaaminen/juominen ei ole enää yleistä ystäväpiirissäni. Viikonloppuja vietellään istuen iltaa syömässä,jonkun luona katsomassa leffaa jne. jotkut voi muutaman (yhen,kax juoda ruoan lomassa) ja paljon mieheni kanssa kahdestaan lomaillaan. ja kaikki me olemme töissä meidän työvuorot on ihan erilaiset joten emme aina näe, että voi olla jaksoja että hiljasempaa. Joten en usko että tähän minun läheisimpään ystäväpiiriini liittyisi sitä että jätettäisiin raskauden takia. 

Ja osalla ystävistäni on lapsia/lapsi jotka tietävät tämän vaiheen elämästä ja minulla on nyt 2ystävää jotka saavat minun jälkeeni vauvan joidenkanssa on sitten mukava jakaa vauva-arkea :)
Kyllä ystäväni tietävät että saan minäkin vauvan hoitoon jos haluan ja voin viettää heidänkanssaan iltoja sitten. Ja vauvankanssa on helppo lähteä kahville,kyläilemään jne. 

Olen ystävieni kanssa keskustellu asiasta että miltä niistä tuntuu tämä asia ja rehellisesti ovat minulle vastauksen kertoneet ja ovat onnellisia puolestamme ja mukana tässä asiassa :)

Onhan se tietysti mukava tutustua sitten uusiinkiin mammoihin tässä ajanmyötä :)
 
nousee kyllä niin karvat pystyyn.... Joo kun kaikki ihmiset ei ymmärrä vaikka onkin äiti, on paljon muutakin ! Äiditkin pitää hauskaa! Äitiys on vaan maailman suurin juttu mitä voi tapahtua ! <3
Mä itse oli 20 kun esikoiseni syntyi; ja me oltiin vuosi yritetty Turo-Eemiliä; että me todella haluttiin lapsi; niin oli aika kurjaa kun poika syntyi niin parikaveria jotka olivat ennen todella läheisiä eivät edes onnnitelleet.... No jätän tommoset aivan omaan arvoonsa..
Onneksi meilläkin tosi paljon samanikäisiä ystäviä joilla myös samana vuonna syntynyt lapsi  kun meillä! Mun 5 luokka kaveriakin on saanut samana vuonna vauvan kun me ja sekos vasta onkin ihanaa! Heidän kanssaan ollaankin joka päivä tekemisissä. Yläasteella olin kuin paita ja peppu yhden ystäväni kanssa ja heillä on pari kk vanhempi tyttö kun meidän T-E ja hauskaa oli että tämän ystäväni mies oli mieheni armeija kaveri ja heistä tuli sielä  parhaita kavereita! :)
 
niin no itsellä ei tähän oikein kantaa ole olen asunu tääl vasta muutamia vuosia ja ei niinkään suurta kaveri piiriä edes ole - omalla tuurillani olen tutustunut niihin äiteihin :) että en usko että tästä kukaan "katoaa"

toiselta kannalta taasen että voihan se yhteydenpito jäädä kun siinä
"sinkku-nuoruus-jee-ryyppäys" kaveriporukas ei
kenelläkään ole ajankohtaista, aikasempaa kokemusta tästä
tulevasta perhe-elämästä heistä ehket voi jopa tuntua kaukauselta ajatella asioita kun me puhutaan raskauden hienoudesta ja lapsista ja vaipanvaihdosta jne. heitä ei ehket vaan vielä kiinnosta semmoinen,
äipän päiväthän sitten koostuu pitkälti lapsenkanssa olemisesta... voisko vaikka olla ajatukselle "ei meillä ole enää mitään yhteistä puhuttavaa" 

näinpä sitten saattaa vaan jäädä se yhteydenpito unholaan - mutta kertokaa toki joskus ovatko ottaneet uudelleen kaveriyhteyden kun ovat itse tulleet raskaaksi ? hmm.. ??






 
nimenomaaan juurikin niin, että uudestaan otetaan sitten yhteyttä... Vähänkö lie pompettelua?
En ole täysin samaa mieltä tuon muun tekstisi kanssa.... AInakaan omalla kohdallani. Meillä yksi  parhaimmista ystävistämme  ovat lapsettomia ja eivät edes halua lapsia ja olemme joka päivä tekemisissä ja he käyvät meillä monesti viikossa ja taas päin vastoin !
Ja kun ei äiditkään halua 24/7 puhua vaan vaipan vaihdosta, minä ainakaan... Vaan on kiva, että pystyy puhua muistakin asioista, vaikka äitiys onkin parasta mitä voi tapahtua...... <3
Ystävämme sai poika vauvan 11. 1; En malta odottaa, että päästään pientä katsomaaan <3
 
Mulla ei ole kokemusta vastaavasta tilanteesta, kun olen se kaveriporukan viimeinen lisääntyjä, ja itse olen kyllä aina ollut niin perhekeskeinen ja lapsirakas ettei kavereiden raskaudet ja vauvat ole ystävyyttä häirinneet vaan pikemminkin päin vastoin.

MUTTA. Jonkin verran voisi sen lapsettomankin näkökulmaa vilauttaa. Jotkut tosiaan käyttäytyvät asiattomasti eivätkä ole aitoja ystäviä, mutta jos ystäviä alkaa karista kovin tiuhalla tahdilla, niin kannattaa myös miettiä omaa toimintaansa: onko odottaja ollut enää itse kiinnostunut ystävistään, kuunteleeko hän heille tärkeitä asioita, vai odottaako että koko kaveriporukan mielenkiinnon kohteet muuttuu yhtäkkiä täysin kun itse päättää lisääntyä? Muuttuuko asenne kenties himpun ylimieliseksi, ja kavereiden "sinkkuelämään" voi suhtautua hienoisen alentuvasti ja ylemmyydentuntoisesti, koska eiväthän he tiedä mikä elämässä on oikeasti tärkeää? Kumpiko on yllättäen osoittautunut erilaiseksi, odottaja vai kaveri, kumpi on muuttunut? EN nyt syytä aloittajaa moisesta toiminnasta, vaan tuon vain esille toisen näkökulman jota kannattaa harkita ennen kuin hylkää "huonot ystävät". JOISSAIN tapauksissa voi myös odottajan toiminnassa olla kehitettävää, vaikka toki jonkinasteinen sisäänpäinkääntyneisyys tulee tosiystävien puolesta odottajalle salliakin.

Minusta on ihan luonnollista, että jossain määrin samassa elämäntilanteessa olevat ihmiset lähentyvät keskenään. Ei toki ystävää hylätä, mutta jos yhteydenpito tiivistyy sitten kun se kaverikin tulee raskaaksi, niin onko se todella synti...
 
Musta tuntuu kans, et kun mun kaverit saa tietää, että olen raskaana niin ne kaikkoaa samantien. Niillä, kun kenelläkään ei ole lapsia ja tykkäävät juosta baareissa kaikki viikonloput. Ite oon jo kyllä kesällä jättäytynyt jo "meidän porukassa" vähän sivummalle enkä oikeestaan ole käynyt niiden kanssa missään kesän jälkeen. Eikä ne enää edes pyydäkään. Et sinänsä ei tilanne kamalasti muutu vaikka hylkäisivätkin mut kokonaan. Nykyään näen vaan noista mun kavereista sitä parhainta ja sitäkin todella harvoin. Pelkään varmaan jonkun verran niiden reaktiota, kun en ole edes tuolle parhaalle kaverillekaan uskaltanut kertoa, että olen raskaana. On vaan niin hyvä kun on talvi niin talvivaatteet peittää mahan sen verran vielä, että ei siitä pysty sanomaan, että olisin raskaana. Monta kertaa olen miettinyt, että nyt kun nähdään niin kerron, mut ikinä ei ole tullut niin hyvää tilaisuutta, että olisin saanut sen kakistettua ulos. Toisaalta tuostakin voi jo vähän päätellä, että kuinka hyvä toi mun paras kaveri oikee on, kun en uskalla sille edes kertoa mun elämäni suurinta asiaa.
 
Mä kyllä ajattelen niin, että tosiystävillä on aina puhuttavaa keskenään. Oli elämäntilanteet kuinka erilaiset tahansa, onhan se ihminen silti sama tyyppi - luonne, huumorintaju, temperamentti... Eli vaikka perheellistä ei välttämättä kiinnosta baarirellestys tai sinkkua bilettäjää vauvaperheen arki, niin molemmista silti keskustellaan - ja sitten vielä lisäksi jostain ihan muusta. Ja molempien elämäntapaa ja sen hetkistä elämää pidetään mun mielestä ihan yhtä tärkeänä ja huolia yhtä suurina.

Väkisinkin niin käy, että kun perheeseen syntyy lapsi, ei ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina yhtään mikään muu voisi vähempää kiinnostaa. Kun mun eka kaveri sai mun biletysaikoina vauvan, tuntuihan se oudolta kun alussa hänen kanssaan ei voinut muusta keskustella. Mutta ei kaveria silti jätetty!!!!!

 
mun ''kaverit'' sano heissuli vei kun aloin seurusteleen, eli sata vuotta sitte.. sisko muutti turkuun viime kesänä ja tässä sitä ollaa raskaana, ilman kavereita ja ymmärtävää seuraa.. yks ystävä on joka on ihan pelastanu mut kun oon meinannu räjähtää kiukusta. muista ei tartte puhuakkaa.. sellaset vois haistaa sanonko minkä. Ja siks niille ''kavereille'' en oo edes vaivautunut kertoon tilannetta ollenkaa.
 
Mulla suurimmalla osalla kavereista/ ystävistä joiden kanssa eniten tekemisissä ni on jo lapsia, ni luulen, että ne ainakin pysyy rinnalla! Mutta muutama sellanen kouluaikainen kaveri on jotka tuntuu elävän niin eri elämänvaihetta tällähetkellä, etten mene takuuseen kuinka heidän kanssaan käy. Mä vietin sillon kun täytin 18 ni ihan normaalia nuoren naisen baarielämää, muttei se sopinut mulle. Olin todella tyytyväinen kun löysin mieheni, joka minua 10v vanhempi niin ei tarvinnut enää mennä muden mukana baariin. Siitä oli vaan tullut tapa koska ei mukamas ollut muutakaan. Nyt äkkiseltään mietittynä oon ollu baarissa viimeks omissa polttareissa 2v sitten ja todella tyytyväinen :) musta on mukavampi viettää kavereiden kanssa iltaa ihan rauhassa jonkun luona ja selvinpäinkin on mukavaa.

Sit mulla on pari kaveria jotka käyvät hedelmöityshoidoissa, ne on sellasia etten oikein tiedä kuinka raskauteeni suhtautuvat. Molemmat tietää ettei meilläkään helppoa ollut, 1,5v meni, että tulin raskaaksi. Molemmat kyllä kyselevät vointiani ym. mutta välillä tuntuu että kyselevätkö vain "pakosta". Toinen näistä on lähes paras kaverini jonka tunnen kuin omat taskuni, mutta tässä kohtaa on pohdittavaa. Pidän molempien puolesta vuoronperään peukkuja että koeputkihedelmöityksen onnistuisivat, toivottavasti joskus vielä :)

Tais osa mun jutuista mennä vähän aiheen ohi, mutta koittakaa kestää!

Toivon todella ettei ystävät kaikkoa lapsen synnyttyä ympäriltäni ja tietysti tärkeimmät ystävät siinä pysyvätkin, siitä olen varma! Sellaiset ihmiset eivät siis ole ystäviäni, jotka jättävät ystävyyden siihen, ja silloin tuntuu sille etten ole heitä ilmeisesti koskaan tarpeeksi hyvin tuntenutkaan.
 
Moi!
Oli pakko päästä tänne purkamaan ajatuksia..

Mulla oli tosi laaja kaveripiiri ennen kun tulin raskaaksi. Tutustuin nykyiseen mieheeni vuosi sitten ja sitä kautta sain lisääkin kavereita. Mulla on myös kaks ihan sairaan tärkeetä ja läheistä ystävää, jotka on ollu aina "ylitse muiden", eli vaikkei oltais nähty pariinkaan viikkoon niin silti asiat on kuin edellisellä kerralla.. Nämä ystävät on pari vuotta nuorempia, eli vasta vähän aikaa sitten saavuttaneet sen surullisen kuuluisan baari-iän, josta seurasi myös ajokortti ja oma auto.

Nämä kaks ystävää oli ihan sekaisin onnesta kun mieheni kanssa kävi "vahinko". T'ottakai siinä sitten suunniteltiin yhteen muuttoo, mikä sit tapahtuikin melko pian. Kaverit heittivät vitsillä että minä ajattelen siitä lähtien vaan avokkiani enkä pidä yhteyttä, koska olen niiiiin rakastunut yms..

Noh, tässä sitä ollaan. Saikulla oon ja kotona siis kaikki päivät. Ja illat. Ja viikonloput. Yksin. Tai miehen kanssa. (miehellä on kyllä vientiä, ehkä olen kateellinenkin..) Toinen näistä läheisistä ystävistä pitää vähemmän yhteyttä kuin ikinä, tottakai on siis kiinnostunut minusta ja miten raskaus sujuu. Onnekseni toisen kanssa lähennytään joka päivä lisää, vaikkei olla nytkään nähty viikkoon.. Soitellaan kyllä joka päivä. Ja juuri tämän ystävän haluan lapselleni kummiksi, olen pyytänytkin jo ja on innoissaan.. Sitten odotellaan toisen ystävän reaktioo kun en pyydä häntä, miten lie käy..

Ei toivoakaan että minua pyydettäisiin minnekkään mukaan, minähän olen raskaana eli sairas! Siis en tietenkään ole, mutta masennuksen kourissa elävänä on turha miettiä muita vaihtoehtoja tähän "hylkimiseen".. Eikä sekään auta että soittelisin ihmisille ja pyytäisin itse vaikka edes kahville, niitä tekosyitä löytyy ja viikonloppuisin on kaikilla kiire ryyppäämään.

Ainahan sitä toivoo että raskauden myötä löytää uusia ystäviä jotka ovat samassa tilanteessa, mutta asun niin pienellä paikkakunnalla että tunnen kaikki nuoret äidit ja en todellakaan aio tutustua heihin. Tuntuu myös että minut luetaan heihin mukaan iän takia, mutta nämä äidit ovat juuri niitä joille en lasta olisi suonut enkä ikimaailmassa tulisi heidän kanssaan toimeen.. Minkäs teet.

Tämmöstä täällä. Lisään vielä että mulla on muuten tosi hyvä verkosto, mihin kuuluu perhe. Eli isovanhemmat ja tädit ja sedät on ihan mukana ja innoissaan.. Mutta ainahan sitä haluaa omanikäistä seuraa.
 
Jossunen: ku ois omasta elämästä lukenu.. Mulla lähes täysin samanlainen tilanne kun sulla..
Se on kyllä kumma et kun tuli raskaaks ni samaan aikaan iski joku rutto ettei muhun vaan vahingossakaan pidetä yhteyttä.. Saati sitku ton lapsen isän kanssa erottiin niin ihmiset rupes valitsee "puolia" ja sitä mä ny viimiseks halusin.. Kaikki yhteset kaverit jotka oli tuntenu eksän pidempään kun mut meni sen puolelle, kuten myös mun toinen parhaista ystävistä..
Mä oon ollu koko raskausajan työtön, eli oikeesti kotona yksin.. aina! Nään perhettä ja muutamaa kaveria ketä tässä jäljellä enään on, osaa on vaikea nähdä kun asuu niin kaukana, mutta puhelimessa puhutaan suht usein.
Onneksi mulla on jo se että oon jo sen ikänen että se suurin baarihuuma on ohi ja kavereilla on omiakin lapsia, mutta kyllä noi kaverit baarissa käy ja varsinkin viikonloppusin tuntuu tosi yksinäiseltä kun ei saa ketään kiinni..
 
Mä ainakin oon antanu hatkat ja unohtanu sellaiset paskanjauhaja "ystävät" , jotka puhuu toiselle pelkkää paskaa ja haukkuu ja sitten naaman edessä ollaan ja nuollaan persettä. Sitten ne sellaiset "ystävät" ihmettelee miksi ei musta enää kuulu. Onkos se ny kumma juttu ,ei vissiin sellaiset "ystävät" tunnu tietävät että maailma on NIIN peini paikka että aina kuulee ja saa tietoon kaikki asiat. Mutta mun luonteella kyllä ne ihmiset on saanu kuulla tutan ja ONNEKSI niitä on ollut todella vähän, enkä koskaan ole pitänyt heitä minulle rakkaina ystävinä ja tuntenut heitä kuin vähänaikaa (eli ei voi tuntemiseksi edes sanoa) enkä haluaisi edes tutustua.. Nyt mulla on ympärilläni pelkästään hyviä ystäviä ja niistä kannattaa pitää kiinni kun sellaisia saa emoticon

Harmi juttu miima ja jossunen .Kyllä uskon että viimeistään lapsen tulo tuo teille ystäviä ja tutustutte esim. muihin mammoihi jne. Paljon voimia teille, varmasti on raskasta olla "yksin". Mutta kyllä ne asiat suttaantuu ja saatte vielä rinnalle mooonta hyvää ystävää. 
 
cadu90 surullista, mutta liiankin usein käy juurikin näin.... onneksi on sentään tämä palsta emoticon ootko kysyny neuvolasta, että järjestäisivät  mamma porukan ? Saisi mamma kavereita ja jakaa samoja ajatuksia....

Meilläkin esikoisen aikana kaveri piiri muuttui totaalisesti... ja täytyy sanoa, että vain parempaan suuntaan. emoticon JA kaveri piiiri on laajentunut ja ne turhat "ystävät " tippunut onneksi pois. 

Toisaalta näin kun perheenlisäystä tulee; erottaa ne feikkaajat tosi ystävien joukosta....

jossunen ja miiimaemoticon halit sinne  molemmille !

Samaistuin teidän teksteihin . . . 
Jos ei neuvolasta saa kasattua mammaporukkaa joiden kanssa kahvitella, niiin 
vauvan synnyttyä kannattaa olla aktiivinen ja mennä kaikki muskarit, vauvakinot, perhekahvilat ym läpi ! ja vauvauinnista saa paljon ystäviä....
Meilläkin Turo-Eemilillä näiden kautta saanut tosi paljon kavereita jotka samanikäisiä.
Kovasti jaksamisia <3
 
Nyt on pakko tännekin laittaa että vaikka valittelenkin usein ettei ole enää kavereita jne niin onhan mulla muutama kaveri/ystävä edelleen ja oon NIIIN kiitollinen kaverilleni joka asuu ihan naapurissa joka aina auttaa mua. Tänään kaupassa iski niin huono olo että oli pakko lähteä kesken ostosten kotiin. Tuntui että jalat ei enään kantaneet ja sapuskat tulee ylös. Ja eiköhän tämä ihana kaverini, joka oli mukana kaupassa, napannut multa kauppalistan ja toi mulle ostokset sitten kotiin emoticon Harmittaa oikein kun en ole aina osannut/pystynyt tekemään samaa hänelle...
Hän on kyllä ihana kun jaksaa aina auttaa, varsinkin kauppakassejen ja muitten kanssa. Pakko keksiä hänelle jotain kiitosta asiasta. Hänellä olis synttärit tulossa niin vois melkeen keksiä jonkun tosi kivan synttärilahjan ja sitten tehdä hänelle vaikka jotain ruokaa tai tarjota pizzan tai jotain! Musta tuntuu että sana kiitos ei vaan enään riitä että hänkin tietäis kuinka paljon hänen apua arvostan. Olen kyllä sanonut hänelle monesti kuinka arvostan hänen apuaan mutta ois kiva jotenkin osottaa se sanojen lisäksi :)
 
Kiitos teille, kiva saada tukea täältä! emoticon

Tuossa en tunnekuohuissa tajunnut sanoa, että kun niitä jäljellä olevia ystäviä näkee, niin pääsee kyllä ajatuksiltaan pois hetkeksi raskaudesta.. Kovasti pidetään niistä tärkeistä kiinni. Ja tottakai oma mies on ihan kaikista paras tuki, paljon vaan tulee tapeltua just sen takia kun ei tule muita nähtyä niin paljon ja koko ajan on yksin ajatusten ja vaivojen sun muiden kanssa.. Rankkaa tästä tekee se, kun ei KUKAAN lähellä olevista ymmärrä mitä käyn läpi! Tosi raskasta aikaa on henkisesti ja fyysisesti tämä raskaus ollut.. Pahinta on kun tietämättömät yrittää piristää lauseella "ei ole enää pitkä aika jäljellä.." No ei ole, mutta se tuntuu minusta ikuisuudelta ja onhan tässä oltukin jo kauan raskaana.

Vauva-uinnit ja muskari on kyllä jossain vaiheessa aikomus aloittaa, sieltä en välttämättä kuitenkaan niin paljoa uusia tuttavuuksia saa.. On sen verran pieni kunta, että tuntisin todennäköisesti entuudestaan jos siellä olisikin omanikäisiä äitejä.. Mutta niihinkin aion ottaa osaa lapsen takia =) Eikä täällä ole hirveästi muuta aktiviteettia äideille tarjolla.

Harmi kun miima asutaan niin kaukana toisistamme :D Taisin saada sinulta kommenttia siihen masennus-asiaankin, kovasti olis meillä näköjään yhteistä.. Mut tosi kiva että sulla on noinkin välittävä ystävä lähellä!!
 
jossunen; tsemppi haleja sinne sulle ! 
Eihännoista vauvauinneista, muskareista ym. koskaan tiedä; voi olla, ettei 
saa ketään edes hyväksi tutuksi tai voi olla taas, että saa elämään
ikuisen ystävän. Mutta siihenkin kun aikaaa.....
Ymmärrän sua ihan täysin ! Odotus aikana sitä tukea ja juttu seuraa kaipaa.
Tiedän ettei paljoa lohduta sua se että kokemattomat sanoo, ettei oo enään
paljoa jäljellä odotusta jne. mutta nimenomaan, se ette he ovat kokemattomia; ei he tiedä mitä käyt läpi; kuten itse sanotkin. Mutta silti he yrittävät sua tsempata parhaansa mukaan. emoticon  ja ajatushan on tärkein, vai mitä. . .  ainakin he yrittävät.
Ja sivusta seuraajien mielestä aina toisen odotus menee kuin pikajuna. . . 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top