Päiväkodissa töissä, koko syksy menty vajaalla miehityksellä ja hyvin haasteellisia lapsia ryhmässä. Paha olo ja pakko syödä välillä tunninkin välein. Haasteellista on ollut ja voimat ihan loppu. Työ maistuu ihan puulta ja joka aamu tuntuu ylivoimaiselta lähteä töihin. Työpäivän jälkeen ei jaksa tehdä mitään ja miehelläkin menee hermot, kun kotihommat kasaantuu. Hyvä kun koirat jaksan lenkittää töiden päälle. Välillä on niin huono olo, että koirille tulee ylimääräisiä lepopäiviä, kun ei vaan pysty. Mies ei osallistu koirien ulkoilutukseen, kotihommiin kylläkin.
Saikkupäiviä raskauden takia ei oo ollut kuin yksi, jolloin oli niin jäätävän huono olo ja päänsärky, että oli jäätävä kotiin. Tämmösessä tilanteessa, kun kaupunki vaan säästää lasten ja työntekijöiden kustannuksella, niin on kyllä sellanen fiilis, että annan itselleni luvan saikuttaa aika herkästi. Etenkin, kun olen meidän talosta yksi niistä, jolla on vähiten poissaoloja normaalisti..