Raskaus ja työ

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Daaria
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Oon ainut "vauvaikäinen" nainen työpaikallani. Oletan että myös ensimmäinen tapaus joka esinaisellani (omistaja) tulee olemaan.

Haaveilen 2-3 lapsesta, mutta en halua tuhota työuraanikaan. Miten ootte hoitanu useampien raskauksien "ketjutuksen"? En siis todellakaan aio olla kotona seuraavaa 9 vuotta! :D Kätevintä ois jos tulis esim kaksoset, mutta siihen ei kai voi vaikuttaa...! :D Eikös nykymaailmassa pitäisi olla ihan mahdollista yhdistää työ ja perhe ihan hyvin?

Opiskeluaikoinani, ei lapsimahdollisuuksia ollut, kuten esinaiseni teki omansa silloin... No onhan mulla päättötyö vielä tekemättä, josko sillä voisi vivuttaa äippälomat työantajien näkökulmasta edullisesti...? :S
 
Niin, eihän sitä kukaan käske olemaan kolmea vuotta kotona/lapsi ja synnyttämään sitten kolmen vuoden välein. Itse palasin töihin esikoisen ollessa n. 6kk (syksy 2011). Mies jäi tuolloin kotiin, kunnes lapsi vuoden tietämillä aloitti päiväkodin. Nyt olen siis ollut tässä välissä jo pitkän aikaa töissä, vaihtanut työpaikkaa ja edennyt haastavampiin asiantuntija- ja esimiestehtäviin. Jos kaikki sujuu tämän uuden tulokkaan kanssa hyvin, on suunnitelma sama kuin ensimmäisen kohdalla, eli noin puolen vuoden jälkeen palaan töihin. Minä en vaan ole sitä kotona viihtyvää tyyppiä, vaan kaipaan työelämän mukanaan tuomia haasteita.
 
Itse tein kolmannen kohalla niin että kun äippäloma loppui luovuin määräaikasesti esimies tittelistä ja palasin rivityöntekijäksi tehden töitä silloin kun mies oli kotona eli iltaa ja viikonloppua siihen asti kun lapsi täytti 3v. Sitten palasin vanhalle tittelilleni takasin täyspäiväseati duuniin. Nyt haaveilen samasta järjestelystä koska meillä tuo toimi loitavasti! Vaan voihan se olla ettei firma toista kertaa anna noin loistavaa tilaisuutta.. Itsellä siis kolme lasta, ekan ja tokan välillä 1,5v ja tokan ja kolmannen 1v4kk. Eli puolisen vuotta kerkesin olla molemmissa väleissä töissä. Nyt sit nelonen tulossa ja täs välissä oon ollu sen parivuotta osa-aikasena ja pari täysaikasena.
 
Työnantajalle kerroin raskaudesta aika alkumetreillä, kun jouduin jäämään saikulle huonon olon takia. Pomo/aluepäällikkö suhtautui asiaan hyvin, vaikka ajoitus onkin todella huono.

Putiikissamme on vain kaksi työntekijää (ainut tällä paikkakunnalla, eli apuja toisista "ketjun" myymälöistä ei saa), joten mahdollisten saikkujeni aikana toisella työntekijällä tulee olemaan aika rankkaa. Jos selkäni ei kestä töitä, se on mielestäni aluepäällikön tehtävä keksiä toiselle työntekijälle apua. Toki koen siitä myymälänhoitajana huonoa omaatuntoa. Sille ei kuitenkaan voi mitään, oma kunto ja vauva ovat ensimmäisellä sijalla.
 
Meille tuli juuri ennen kesälomalle lähtöäni yt-neuvottelukutsu (1,5 viikkoa sitten), ilmeisesti tulossa koko yksikön porukalle (ensin lomautus?) ja sitten potkut. Saa nähdä, kuin käy. Testi näytti taas plussaa viime perjantaina ja nyt on RV5+2. Edellisestä raskaudesta (joka meni kesken) meni tieto tosi aikaisessa vaiheessa jo työnantajalle, koska oli pakko jäädä kotiin oksentamaan.

Työnantajan touhu taas on hiukan vastuutonta, kun "säästetää" niin, ettei edes käsidesiä ja kertakäyttöhanskoja ole tarjolla nykyään. Kuitenkin joudutaan "lääppimään" ihmisiä ja niiden toisinaan likaisia tavaroita. Eikä edes tiedä mitä helkkarin huumeneuloja siellä ihmisten tavaroissa lojuu. :( Viimeksi jo neuvolan täti sitä ihmetteli.
 
Mäki kyllä ajattelin tehdä kolme lasta heti putkeen tai olen siis kotona niin kauan. Saatan käydä töissä extraamassa tms, mutta en mä täyspäiväsesti mene ennen ku kaikki lapset on tehty. Tämmöne suunnitelma nyt ensimmäisen raskauden kohdalla :P katotaan sitte mikä on todellisuus :D
 
Mä kerron varmaan aika pian, ehkä sitten kun ollaan käyty ar-ultrassa ja nähty et toistaiseksi kaikki hyvin. Yks työkaveri tietää jo, oli pakko kertoa silloin kun aamulla tein testin ja olin niin yli-intona töissä :D esimies tietää että vauvaa on yritetty ja odotteleekin jo uutisia niin on ihan kivakin kertoa :)


Sent from my iPad using Vau Foorumi
 
Mä kerroin heti kun esimieheni tuli kesälomilta, koska meillä altistutaan sellaisille aineille, joita ei saa käyttää kun on raskaana. Olen töissä kemian laboratoriossa. Ollaan yritetty jo useampi vuosi, joten pelkäsin että olen jo altistunut niin paljon jo alkuraskaudesta että se menee kesken. Kävinkin yksityisellä heti 7+0 ja hyvin näkyi sykkeet ja kaikki. Edelleen on vaikea uskoa että on raskaana, ja kauan yrittäneenä viis veisaan työnantajan mietteistä. Olen kuitenkin ollut jo 4 vuotta tuolla töissä vakkarina, joten en ole huolissanikaan mistään sellaisesta.
 
Mun oli pakko kertoa jo ennen juhannusta, kun vointi ja jaksaminen oli niin heikkoa, että lääkäri laittoi mut saikulle. No, eipähän tarvii enään stressata kun kaikki tietää jo! Ja nyt kun oon palannu takas töihin, niin se kyllä jo näkyykin :rolleyes:

Palasin tosin osasairaslomalla, eli teen äitiyslomaan saakka vaan puolikasta työpäivää.. sopii mulle, siinäkin on jaksamista.
 
Mäkin olen ollut nyt pari viikkoa saikulla ihan pahoinvoinnin ja oksentelun takia. Toivon ettei meillä vielä kaikki tiedä kun on kuitenkin vasti 12+3 viikoilla. Maanantaina taas kokeilemaan, että onnistuuko vai jatkuuko oksentelu. yäh..

Mikä tuo osasairasloma on?
 
Teen siis osa-aikaisena töitä, mulla sovittu nyt puolikasta päivää. Työnantaja maksaa siis piolikasta palkkaa ja toinen puoli tulee kelalta sairauspäivärahana. Tarkempia tietoja löytyy kelan sivuilta :)
 
Tuohan juuri on ongelmana, että koeajalla saa päättää työsuhteen mistä syystä hyvänsä lukuun ottamatta näitä muutamia mainittuja syitä, joihin raskauskin kuuluu. Kuitenkin joku "laillinen" syy löytyy kyllä aina, jos työnantaja haluaa raskauden takia työntekijän irtisanoa. Näin on käynyt myös siinä isossa tuhansia ihmisiä työllistävässä paikassa, jossa minä työskentelen. Niinpä itse harkitsisin todella tarkasti koeajalla raskaudesta kertomisesta. Tietenkään aina ei pysty raskautta syystä tai toisesta salaamaan. Muistakaa myös, että ainakin joillakin aloilla on niin, ettei lähiesimiehellä ole mitään tarvetta tietää sairasloman syytä, jos siitä on lääkärin tai työterveyden todistus. Itse kerron raskaudestani töissä vasta, kun en enää pysty vatsaa peittämään. En kehtaa antaa pomon vain huomata, mutta odottelen nyt rauhassa kuitenkin.Tosin minulla se tilanne, että en usko pomoni hirveästi asiasta innostuvan.
 
Olen vahvasti eri mieltä tuosta, että aina löytyisi jokin porsaanreikä, jos työnantaja haluaisi raskauden takia irtisanoa. Jos työntekijä on tehnyt työnsä kunnolla ja muutoinkin sopeutuu työpaikalle, niin ei varmasti löydy sellaista "laillista" syytä, minkä varjolla voisi raskaana olevan työsuhteen päättää. Tietty aina joku voi yrittää, mutta jos työntekijä yhtään tietää oikeuksistaan, niin siinä on kyllä työnantaja sitten helisemässä ja maksamassa korvauksia laittomasta irtisanomisesta.
 
No tällä hetkellä yksi tapaus jossain oikeusasteissa menossa. Aina kuitenkin kyse vuosien riidoista, joten helpompaa, jos tällaisen tilanteen voisi välttää. Itsekin varmasti pitäisin oikeuksistani kiinni, mutta kaikki eivät ehkä jaksa tai halua. Ikäviä tarinoita aina. Etenkin, kun lapsen tulon pitäisi olla iloinen asia. En siis keksi päästäni tätä, valitettavasti. Enkä tarkoita etteikö jokainen saisi kertoa raskaudestaan koska haluaa. Toivottavasti en pahoittanut kenekään mieltä kommentillani. Olen vain henkilökohtaisesti muutamastakin omalla työpaikalla ja tuttavapiirissä tapahtuneesta tilanteesta vielä vuosienkin jälkeen niin pöyristynyt, että toivon ettei kenellekään muulle käy niin.
 
Liian sinisilmäinen ei työnantajan (tai minkään muunkaan sopimusasian) kanssa varmasti kannata olla, mutta toisaalta yleensä metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan. Kyllä Suomessa on aika hyvä työntekijän suoja olemassa, jos omat oikeutensa tunnistaa. Välillä niitä puolustetaan vaikka oikeudessa. Ja valitettavasti mätiä omenoita mahtuu joka koriin, niin työnantajien kuin työntekijöiden puolelle.

Jos työilmapiiri on hyvä ja tekee työnsä hyvin, en usko raskaudesta kertomisen olevan uhka, ehkä jopa päinvastoin. Omalla kohdallani sain enemmänkin positiivista palautetta työnantajalta, kun kerroin asiasta poikkeuksellisen ajoissa, jolloin äitiysvapaaseeni on pystytty varustautumaan mahdollisimman ajoissa. Ja mielestäni on hyvä muistaa, että työnantajaa saa harmittaa, jos hyvä työntekijä jää esim. äitiyslomalle. Työnantajan tehtävä on valvoa organisaation etua ja silloin hyvän tekijän menettäminen toki harmittaa. Usein esimiehet ovat kuitenkin henkilökohtaisella tasolla raskaudesta iloisia.
 
Miten ootte jaksanu yövuoroja? Ittellä on säännöllisesti yli puolet työvuoroista yövuoroja niin mietin miten on muilla vaikuttanut? Vielä ainakaan ei oo kamalaa väsyä niihin iskenyt mutta vähän pelkään että voi tulla jossain vaiheessa vastaan väsyminen yövuoroihin. Aika varma etten voi loppuun asti tehdä ainakaan omia hommia, kuitenkin joutuu aihtaissa käytävissä välillä kulkeen, jotkut tehtävät ruumiillisesti raskaita plus jatkuva tärinä töissä. Toivottavasti työnantaja järjestää siinä tapauksessa toinistohommia tai jotain. Ei tekis mieli olla kuukausi tolkulla saikullakaan
 
Mä en tajua miten ihmiset jaksaa edes täyspitkiä normipäiviä töissä, saati vielä vuorotyötä tai mahdollisia päivystyksiä... Itsellä on tuskaa selvitä puolikkaista työpäivistäkään. Keskittymiskyky on nollassa, väsyttää kokoaika ja ajatukset harhailee ihan muualla :smiley-ashamed008
 
Onko muilla vuorotyöläisillä ollut hankaluuksia nukkumisen kanssa yövuoron jälkeen?

En tiiä onko vaan joku yksittäinen tapaus kun vajaa 4h unta kun yleensä nyt sen 5-6h kuitenkin. Plus jo ekan 2h jälkeen piti käydä vessassa eli ei ees yhtenäistä unta :(
 
Mulla on aina sellanen tapa että yövuoron jälkeen nuun vaan noin 8-12 ja sitte meen päikkäreille 16-17 ja nukun miten unta riittää. Paitsi viimisen yön jälkeen en ota päikkäreitä jos vaan pysyn hereillä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top