Raskaus ja ratsastus

ALKUPERÄINEN: Amorosa

Piti nyt tulla kertomaan, että sektiohan se minun synnytys oli.. [8|]

Luulen että tähän vaikutti ainakin osin suuri ratsastettavien määrä jo monen vuoden ajan, mikä on aiheuttanut erittäin tiukat lihakset tuonne lantion seudulle ja vatsaan. Näin myös lopulta lääkärikin arveli.

Kaverillani, joka "harrastelee" vain omalla hevosellaan n. tunnin päivässä, oli taasen helpohko ja nopea esikoisen synnytys [:)]

 
Onnea tuoreelle äidille. Hyvä, että kaikki meni hyvin. 
 
Täällä myös yksi oman hevosen omaava. Ratsastellut olen edelleenkin, mutta lähinnä vain kevyesti käynnissä juttuja ja ravia. Joskus tosin laukkaakin. Onneksi olen saanut hevoselleni vuokraajan, joten minulle ei enään jäänyt kuin kerta viikkoon ratsastamista tai liikutusta. Harmi vain kun on niin ihania ilmoja ollut niin tekisi mieli painaa menemään. Kuinka nopeasti tosiaan olette synnytyksen jälkeen kivunneet selkään?
 
Väliaika-tietoja, jos tällaista termiä voi käyttää. =0)

Nyt rv 23 ja vielä tuntuu todella hyvältä. Voin vielä työskennellä satulassa normaalisti vaikka maha onkin jo esillä. Luonnollisestikaan en harrasta hirveämmin harjoitusravia, joskus hitaammassa kootussa tempossa kun liikkeessä on riittävästi joustoa. =0) Pikkuisia esteitäkin hyppäsimme yhtenä päivänä ja nautimme suunnattomasti maastoilusta.

Joskus rv 16 paikkeilla oli hieman alaselän oireilua, mutta ne hävisivät kokonaan. Uskoisin, että saan kiittää tammastani hyvästä jumpasta. Hiljalleen olen alkanut pohtimaan tukivyön lainaamista - kun tuo masu oikeasti alkaa esiintymään. Pohditaan sitä seuraavassa neuvolassa. Vielä toistaiseksi ryhdin pitäminen satulassa on ollut luonnollista - enkä ole häirinnyt hevosen liikettä, joten siltäkin puolelta saa olla aivan turvallisin mielin. Lääkärintarkastuksissa on todettu, että kaikki paikat ovat pysyneet hyvässä kunnossa - eikä ratsastuksesta ole ollut mitään haittaa "Helmille", joten saa jatkaa voinnin mukaan.

Tammanen nuuskuttaa ja tervehtii masua aina ensimmäisenä. Välillä "Helmi" vastaa potkuilla takaisin - samoin kuin römeä-äänisemmälle koirallemme kun tämä haukkuu - vaikka "Helmi" olisi ollut hereilläkin ja keskellä omia puuhailujaan. Naureskelinkin, että karvaiset perheenjäsenemme ovat löytäneet jo omat kommunikointi -tapansa vauvan kanssa ja "Helmi" vastaa kun häntä kutsutaan. <3
 
Ratsastajien sektioista kun on ollut puhe, niin minä synnytin ihan normaalisti alakautta. Avautumisvaihe kesti odotetun mukaisesti melko kauan, 18h. Ponnistusvaihe kesti 35 minuuttia. Episiotomia jouduttiin tekemään vauvan sydänäänten laskettua yhtäkkiä.

Kaksi viikkoa synnytyksestä, pieni arpi on loistavasti parantunut. Viikon päästä ajattelin kiivetä hevosen selkään, kun tämä kestää peitonheiluttelunkin jo! [:D]
 
Minulla menossa vko 23 ja suht normaalisti olen vielä ratsastellut 2 kertaa viikossa. Tosin hevonen on oma ja vieraan selkään en kyllä enää nousisi. Ratsastus tuntuu ihan hyvältä kunhan muistaa käydä wc:ssä ennen selkään nousua. Rakko täynnä jo pelkkä käynti saa tuntumaan olon tukalalle. Lisäksi maneesin peilistä juuri huomasin, että vatsa pomppii ihan karmean näköisesti harjoitusravissa (vaikkakaan itsestä ei tunnu pahalta), joten sen jätän nyt kokonaan pois.
 
Neuvolassa sanoivat, että ratsastaa voi hyvin niin kauan kuin itsestä hyvältä tuntuu. Kysyin vielä, että entä jos alkaa supistelemaan, niin vastaus oli, että kunhan ei tule kipeitä supistuksia, niin ei haittaa.
 
Jännä juttu, miten erilaisia neuvoja eri neuvoloista saa. Erööltä tutultani oli kielletty hölkkääminen ja kaikenlainen hyppely heti ekasta neuvolakäynnistä alkaen, vaikka ihan normaali raskaus kyseessä.
 
Mitähän ne kivuttomat supostukset on..? [:D] Minulla niitä oli vasta epiduraalin jälkeen... heh! Mutta siis vakavasti otettuna, epämukavia supistukset ovat aina ja sitä kai tuolla on tarkoitettu. Harjoitussupparit ei olekaan kivuliaita.

Neuvolassa neuvovat omien näkemystensä mukaisesti. Ei nekään mitään jumalia ole. Urheileva neuvolantäti neuvoo toisin kuin pullamössötäti. Ylipainoselta saat ihan eri ohjeet syömisestä ja ylipainon vaaroista kuin laihalta.

Kiipesin takaisin selkään 3 viikkoa synnytyksestä. Eppari kiristää, joten käyntiä mentiin sekä vähän kevyttä ravia. Hevoseni menee nyt juhannukselta laitumelle, joten sen jälkeen sitten pikku hiljaa tehdään paluuta ratsaille.
 
Ajattelin kysyä miten olette saaneet ajan riittämään vauvan syntymän jälkeen vauvaan, perheeseen ja hevoseen? :)

Kyselee ninimerkki huolestunut  [:D]
 
Ja jälleen päivitystä kun tuo Nappula ei ole vielä tulossa poiskaan. =0) Nyt olemme RV 35+3 ja vielä pääsee kipuamaan tammasen selkään noin 30 min x 2-4 krt/vko. Onneksi on "varapersuksia" jotka jumppaavat sitten ohjauksessamme lisää niin ei tamman kunto aivan romahda.

Meillä on ollut aavistus taukoa kun laidunkaveri rei'itti jalan, mutta nyt on sulfat sekä turvotus ohi ja liikutusta pääsee jatkamaan. Odotin kyllä että tuntemuksia olisi tullut ja varauduin tulemaan hetimiten pois, mutta koska selässä ei ollut ollenkaan hankalaa ja "Helmi" ei laittanut ratsastuksesta pahakseen, pystyimme tekemään töitä kaikissa askellajeissa. Sen verran selän työskentelyä autoin, että ravi kevennettiin ja laukkatyöt tehtiin kevyestä istunnasta.

Tietenkin tässä vaiheessa alkaa miettimään, kun ei supparoi tai ilmaannu muita "oireita"., että kuinkahan pitkään vauvelimme meinaa kengurupussissa kulkea, jos mistään ei ole moksiskaan. Likinnä pehmeällä alustalla toista tuntia tarpoessa voi hieman supisteluja tulla mutta hetken hengittämisellä menee ohi. No, nähtäväksi jää - ei niitä viikkoja niin montaa jäljellä ole vaikka käynnistykseen mentäisiinkin.

Loistavia vointeja kaikille mammoille ja olisi mukava lukea teidänkin kuulumisianne nyt tämän hetkisestä tilanteestanne tai vauva-arjesta. Nautitaan syksystä!
 
Ja jälleen päivitystä aiheeseen, nyt rv 39+5 ja vielä saa touhuta kuten ennenkin, eli näillä näkymin yliaikaiseksi menee ja reilusti.

Eilen kipusin vielä tammasen selkään tekemään kevyttä työskentelyä selkähevosella. Nautiskelimme, kaikki kolme hyvin minimalistisesta varustuksesta ja samalla kun sain tuntea tamman selkälihasten työskentelevän kunnolla keinutti tammanen vauvan unten maille. Muuten tämän viimeisen viikon + yliajan olen siirtänyt painopisteen nyt juoksuttamiseen ja maasta työstämiseen tai toisten ratsukkojen ohjaamiseen. Toisina päivinä ravityöskentely / rivakka kävely voi aiheuttaa pienimuotoista supistelua, jotka kyllä loppuvat hyvinkin nopeasti. Eli päivän kerrallaan etenemme ja nautimme syysilmoista.

Josko seuraavalla kerralla voisikin puhua jo synnytyskokemuksista. ;0)
 
ALKUPERÄINEN: Heiri

Ajattelin kysyä miten olette saaneet ajan riittämään vauvan syntymän jälkeen vauvaan, perheeseen ja hevoseen? :)

Kyselee ninimerkki huolestunut  [:D]


Meillä sopimus, että kahtena arki-iltana ja yhtenä viikonlopun päivänä käyn ratsastamassa. Yhtenä päivänä ainakin yritetään käydä päiväsaikaan, mutta ihan aina se ei onnistu, koska päiväunet ei onnistu aina tallinpihalla niin, että voisi kuvitella rennosti ratsastelevansa.

Mun hevosella on vuokraajat, jotka käy. Sitten kun menen töihin, tulee varmasti tiukkaa, koska oltuani koko päivän töissä, en kyllä voi enkä halua mennä töiden jälkeen joka ilta kolmeksi tunniksi tallille ja tulla kotiin vasta, kun tyttö nukkuu. Tämä ratkaistaan sillä, että siirretään hevonen lähemmäs kotia isolle tallille, jossa on mahdollista käydä ratsastamassa myös klo 19-20 jälkeen.
 
Ja jälleen päivitystä, eli sektio hidastaa emännän nousua satulaan, mutta tarkoitus on kuntoutua ennalleen seuraavan 6-8 viikon aikana, järjen kanssa eli ei revitellä, jotta tulee kerralla kuntoon. =0)

Sektio ei johtunut ratsastuksesta vaan tyttö oli kääntynyt otsatarjontaan sekä sydänäänet romahtivat, joten pikaiset keinot oli käytettävä.

Tästä jatkamme ja järjestelemme arkea päivä kerrallaan, jotta perheelle sekä karvakavereille löytyy kullekin oma aikansa.
 
ALKUPERÄINEN: Maya_L

Ja jälleen päivitystä, eli sektio hidastaa emännän nousua satulaan, mutta tarkoitus on kuntoutua ennalleen seuraavan 6-8 viikon aikana, järjen kanssa eli ei revitellä, jotta tulee kerralla kuntoon. =0)

Sektio ei johtunut ratsastuksesta vaan tyttö oli kääntynyt otsatarjontaan sekä sydänäänet romahtivat, joten pikaiset keinot oli käytettävä.

Tästä jatkamme ja järjestelemme arkea päivä kerrallaan, jotta perheelle sekä karvakavereille löytyy kullekin oma aikansa.


Oletkos toipunut jo? Taitaa olla aika erilaista tuo selkään kiipeäminen noin sektion jäljiltä, kun vatsalihakset on kuitenkin sahattu poikki...
 
Quara: Tästä se alkaa - treenaaminen siis. Kävin "Helmin" 1kk päivän kunniaksi tammasen selässä - ja se meni ilman kipuja! Nyt on emäntä ekstaasissa. Tosin keskivartalo on sektio-toipumisen jäljiltä yhtä hallittu kuin riiputettu kuminauha mutta ihan mukavasti sai jo hieman vatsiksiakin peliin mukaan. Tästä se lähtee. >0D Kuinkas teillä ratsastus ja talliaika onnistuu?

Ihania hevostelyhetkiä kaikille!
 
Takaisin
Top