Raskaus ja ratsastus

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Quara
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Q

Quara

Puuhakas puhuja
Olisin kiinnostunut tietämään, millaisia ohjeita olette saaneet neuvolassa ratsastamisesta. eräälle tuttavalle oli sanottu, että vuorikiipeily ja ratsastus ovat keillettyjä. Toiselle on sanottu, että ratsastaa voi niin kauan, kun tuntuu hyvältä.
 
Itsestäni tuntuu hassulta, että ratsastus ja vuorikiipeily niputetaan yhteen, mutta esimerkiksi pyöräilyä tai hölkkää ei kielletä. Ymmärrän kyllä tippumisriskin ja hölskyttämisen välttämisen, mutta en kyllä näkisi asiaa noin mustavalkoisena. Toki sellaisen, joka ei ole ratsastanut, ei kannata sitä raskausaikana aloittaa.
 
Sitäpaitsi luulen, jos olisi jotenkin varma keino aiheuttaa keskenmeno, niin eiköhän se olisi jo keksitty. Sen verran paljon ei-toivottuja raskauksia maailmassa on kautta aikojen ollut. Eräs lääkäri sanoi, että terve sikiö kyllä pysyy sisällä ja vaatii käytännössä kunnon törmäyksen, kuten autokolarin, että lähtee tulemaan pois. Pitäisikö autoilu siis kieltää?
 
Siinä mielessä tuntuisi järkevimmältä, että ratsastaa voi niin kauan kun se tuntuu hyvältä. Ehkä se kuitenkin on niitä lajeja, joissa on kasvanut riski, mutta toki tuota riskiä voi pienentää. Ehkäpä kaikista villeimmän ja tuntemattomimman hevosen selkään ei kannata mennä, ja hyppääminen jättää väliin.
 
Mulle sanottiin kanssa että ratsastus on ehdottomasti kielletty. Olen ratsastanut 9 vuotta eli en ole mikään aloittelija. Olen tuota ohjetta kyllä kyennyt noudattamaan, tietty jokainen päättää itse omista tekemisistään. Itse en viitsinyt rueta turhaan riskeeraamaan kun kerta noin ehdoton kielto on.
 
Mun harrastuksiin lukeutuu seinäkiipeily sekä ratsastus. Kiipeilyssä olen melko aloittelija ja kiipeilyt lopetin ihan raskauden alussa. Olin seinällä ehkä viimisen kerran rv 12 tai jotain sellaista.

Ratsastusta olen harrastanut aktiivisesti ainkain 15vuotta. Mulla on oma hevonen ja sillä ratsastelin hiljakseen lähinnä käyntiä vielä rv32. Neuvolan täti oli mulle sanonut että niin kauan saa harrastaa kaikkea liikuntaa kun vaan hyvältä tuntuu. Omat riskithän tohon ratsastukseen ja muutenkin hevosten kanssa puuhasteluun raskausaikana liittyy. Meillä hevoset on omassa pihassa ja (yksi oma + yksi vuokra ) ja itse ne hoidin myös rakausaikana. Noudatin erityistä varovaisuutta mutta silti yksi "läheltä piti" -tilanne sattui raskauden aivan loppuvaiheessa. Olen edelleen hyvin varovainen hevosten kanssa puuhastellessa vaikka vauva onkin jo syntynyt, en tahdo millään muistaa ettei se enään ole siellä massussa.

Tosta ratsastus asiasta saa neuvolassa varmasti monenlaisia ohjeita riippuen ohjeen antajasta. Jos raskaus on normaali niin eiköhän tuon päätöksen pysty jokainen tekemään ihan omien tuntemusten perusteella ja tervettä maalaisjärkeä käyttäen.
 
Mietin vain, että mikä on ratsastuskiellon peruste? Sitä ei ole kukaan vielä sanonut. Sekä vain, että voi tippua, sillä voihan pyörälläkin kaatua ja juokseminen hölskyttää? 
 
Niin ei mullekkaan sitä sen paremmin perusteltu, sanottiin vaan että putoamisriski ja tärinä on syitä, mutta kyllään muutkin lajit täristää[:D] Liikuntaa olen kyllä harrastanut ihan koko raskauden muuten ja niin kaun kun vaan millään pystyn niin meinaan harrastaa. Ajan pyörällä myös joka paikkaan kun en omista autoa. Mulla tuo ratsastattomuus muutenkin on tällä hetkellä helppoa kun ei oo vakkaritallia kun talli missä kävin, lopetti talvella. 
 
Muistelisin joskus kuulleeni tai lukeneeni aiheesta, mutta nyt ei raksuta :)...Kuitenkin, jos hevosen selästä tulee kovaa ja lujasta vauhdista alas, kai se keskenmenon riski on niin kova? Ja ainahan voi esim. saada potkun mahaan yms...Mutta toisaalta, ihan hyvinhän sitä voi esim. kompastua rappusissa tai sotkeutua kengännauhoihin.
Ihan kylmä tosiasiahan on, että aina kun ollaan tekemisissä eläinten kanssa, siinä on riskinsä..Mutta jos itse vielä ratsastaisin, en välttämättä pystyis lopettaa, ainakaan heti ja kokonaan, on se sen verran kivaa :)
 
Espoon kaupungin neuvolapalveluiden sivuilla (ohjeita odottavalle äidille- kohdassa) sanotaan seuraavaa:
 
"Liikunta lisää myös äidin lihasvoimaa ja vähentää esim. selkävaivoja. Raskaus väljentää lantion alueen sidekudoksia ja siirtää elimistön painopistettä alas ja eteenpäin, mikäaiheuttaa naisen tukirangalle ylimääräistä rasitusta. Liikuntaa voi jatkaa rajoituksitta yli normaalisti sujuvan raskauden puoliväliin, noin 24. viikolle. Raskauden puolivälin jälkeen on syytä jättää tauolle ”rajut” lajit, tapaturma-alttiit ja kohtua voimakkaasti heiluttavat lajit sekä liikuntalajit, joissa kohtu voi joutua puristuksiin (esim. ratsastus, laskettelu, kamppailulajit).  Liikkuessa voi käyttää vatsan tukena vatsaliiviä."
 
Eli puhutaan puolivälistä. Tätä ajattelin nyt sitten itse noudattaa. Sain juuri tietää olevani raskaana.
 
Ei ole valitettavasti minun rakasta, luotettavaa hevostani enää. Sillä olisin kyllä uskaltanut ratsastella niin pitkään, kuin pääsen selkään [:D] Se oli kiltein ja ystävällisin hevonen ikinä [:)]
Muilla polleilla saapi jo ratsastus jäädä - ihan varmuuden vuoksi. Eipä silti, enpä tällä hetkellä käykään ratsastamassa muutenkaan, mutta enpä aloitakaan.
 
Minulla on onnekseni juuri tuollainen luotettava ihana hevonen, jolla uskallan ratsastaa. Itse asiassa ihan täysipainoisesti aion toistaiseksi jatkaa. Luotan siihen, että terve sikiö pysyy kyllä sisällä. Näin ovat viisaammat sanoneet.

Mutta ei saisi minua vieraan hevosen selkään. Ei sitten millään!
 
Itse olen tuumannut, että koska luotan omiin taitoihini niin paljon, aion ratsastaa niin pitkään kun tuntuu hyvältä [:)]  olen ratsastanut noin 15 vuotta josta pari vuotta ihan ammattilasena Saksanmaalla. Tietenkään en mitään suurimpia esteitä aio enää hypätä tai rynkyttää harjoitusravia tallin laajaliikkeisimmällä hevosella! Jos olisin ratsastanut vähemmän ja omat taidot olisi heikommat, voisi olla että jättäisin nyt jo leikin sikseen. Meidän tallissa on kuitenkin niin luotettavat ja osaavat hevoset, että uskallan jokaisen selkään kyllä nousta! Jokainen tekee tietysti sen mukaan mikä itsestä tuntuu hyvältä!!
 
Minäkin luotan itseeni ja taitoihini tiettyyn pisteeseen. Ihan normaalisti oon nyt ratsastanut, kävin tällä viikolla jopa maastoilemassa ilman satulaakin kun ajattelin, että lämpö helpottaisi nipistelyä, kuten se menkkakipuja aina on helpottanut. Minun hevosellani on kauhova, matkaavoittava liike, joten siellähän istuskelee harjoitusraviakin vaikka kahvia samalla juoden. [;)]
 
Kyllähän se joku ruotsalainen esteratsastaja hyppäsi gp-luokkia seitsemännellä kuulla. Se on jo hiukan liioiteltua. Luulen,e ttä jokainen tuntee kroppansa ja mikä tuntuu hyvältä. Jos kävisi nyt esimerkiksi ratsastuskoulussa kerran viikossa, olisi varmaan helppoa tehdä valinta, että lopettaa tunnit.
 
Tosin oon raskaudessa vasta ihan alussa, kuusi viikkoa.
 
Quara
 
 
ALKUPERÄINEN: Tirri

Itse olen tuumannut, että koska luotan omiin taitoihini niin paljon, aion ratsastaa niin pitkään kun tuntuu hyvältä [:)]  olen ratsastanut noin 15 vuotta josta pari vuotta ihan ammattilasena Saksanmaalla. Tietenkään en mitään suurimpia esteitä aio enää hypätä tai rynkyttää harjoitusravia tallin laajaliikkeisimmällä hevosella! Jos olisin ratsastanut vähemmän ja omat taidot olisi heikommat, voisi olla että jättäisin nyt jo leikin sikseen. Meidän tallissa on kuitenkin niin luotettavat ja osaavat hevoset, että uskallan jokaisen selkään kyllä nousta! Jokainen tekee tietysti sen mukaan mikä itsestä tuntuu hyvältä!!
 
Heippa, onnittelut Quara raskautumisesta [:)] Se on menoa nyt sitten. Keskusteltiin tuolla aiemmin kun kuumeiluketjussa ja taisin jo kertoakin että itse lopetin jo viikolla 9, koska hevonen sattumalta myytiin juuri silloin. Enkä sitten viitsinyt aloittaa uuden hevosen kanssa, kun tuosta putoamisriskistä niin varoteltiin. Tosin en ole pudonnut kuin kerran 14 vuoteen että todennäköisyydet on aika pienet! Tosin huomasin, että kun siitä tärinästäkin varoiteltiin, niin jotenkin alitajuntaisesti sitä keventeli sitten enemmän ja otti kevyemmin. Mä en kyllä tohon tärinäjuttuun oikeesti usko, jos sitä kerran saa juostakin ym. Tuntuu olevan lajia tuntemattomien neuvolantätien ja lääkärien päätelmä, eihän osaava ratsastaja hyvänen aika jyskytä harjotusravissa!! Sehän on pehmeetä menoa! Alottelijat sitten asia erikseen.

Ylipäätään noi liikuntaa koskevat ohjeet on aika ristiriitasia, eikä kukaan tunnu osaavan sanoa mitään tarkkaa. Yleensä keskustelu päättyy lauseeseen "niin kauan ja paljon kuin hyvältä tuntuu" ja toisaalta, että puolivälin jälkeen pitäisi alkaa ottaa kevyemmin lajissa kuin lajissa. Ymmärsin että ratsastus on kiellettyjen listalla nimenomaan putoamisriskin ja istukan repeämisriskin/sikiön heilahtelun/sikiön liiskautumisvaaran takia.

Mulla oli ekat 3kk niin kauhee väsymys ja huono olo, että jäi automaattisesti kaikki lajit vähemmälle. Ja nyt kun olo parani, niin olen aloittanut uudestaan säännöllisen liikunnan, mutta enemmänkin joogaa, pilatesta, venyttelyä jne. kevyttä. Ehkä vähän turhankin kevyesti/varovasti, mutta jotenkin ei vain ole itsestä tuntunut siltä että tekisi mieli lähteä reuhtomaan. Liekkö varovaisuutta vai laiskuutta vai mitä. Nuo hormonitkin tuntuu vaikuttavan, olo on muutenkin jotenkin rauhallisempi ja tasasempi.

Tänään on rakenneultra, jännittää niin ettei saa töitä tehtyä [&o]

ps. kauhee ikävä hevosia ja ratsastusta, nyt on niin upeet ilmatkin!
 
Minä olen menossa vasta neuvolaan ensi viikolla. Olen koulussa töissä ja sain meidän kouluterveydenhoiatjalta ison kasan vauvalukemista. Ei niitä ihan osaa kyllä vielä lukea sillä tavalla, että minusta tulee äiti. pitäisi nähdä se vauva. On niin hirveä hinku tietää kumpi on tulossa, jotta voidaan alkaa kutsua sitä nimellä.

Toivottavasti se siis kestää kyydissä. Toistaiseksi ollaan molemmat kestetty hevosen kyydissä.[:D] Hyppäämistäkin olen jatkanut. Nyt alkoi viikko kahdeksan. Tissit mnulla on kyllä niin kipeät, että tarviin tukevimmat urheiluliivit jo ihan tavalliselle maastolenkillekin. Voi olla, että kohta joudun köyttämään rintavarustukseni itseeni vielä turvaliivilläkin, vaikka ratsastaisin ihan sileällä!

Tänään on ollut (ainakin Espoossa) upea, vaikkakin tuulinen sää. Meidän neitikin on ollut hyvin pörheällä tuulella maastossa! Milloinkas sinulla Silmu on la? Voi olla, ettet ihan heti pääse hyppäämään synytyksen jälkeen hevosen selkään varsinkin, jos hevonen ei ole siinä kätevästi saatavilla. Toivottavasti kuitenkin jossain vaiheessa, sillä ratsastus on kuitenkin hermolepoa. Oon itse vähän sellainen, että tarvitseni hermoleponi aika ajoin.

Toivottavasti ultrassa oli kaikki ok.

ALKUPERÄINEN: Silmu

Heippa, onnittelut Quara raskautumisesta [:)] Se on menoa nyt sitten. Keskusteltiin tuolla aiemmin kun kuumeiluketjussa ja taisin jo kertoakin että itse lopetin jo viikolla 9, koska hevonen sattumalta myytiin juuri silloin. Enkä sitten viitsinyt aloittaa uuden hevosen kanssa, kun tuosta putoamisriskistä niin varoteltiin. Tosin en ole pudonnut kuin kerran 14 vuoteen että todennäköisyydet on aika pienet! Tosin huomasin, että kun siitä tärinästäkin varoiteltiin, niin jotenkin alitajuntaisesti sitä keventeli sitten enemmän ja otti kevyemmin. Mä en kyllä tohon tärinäjuttuun oikeesti usko, jos sitä kerran saa juostakin ym. Tuntuu olevan lajia tuntemattomien neuvolantätien ja lääkärien päätelmä, eihän osaava ratsastaja hyvänen aika jyskytä harjotusravissa!! Sehän on pehmeetä menoa! Alottelijat sitten asia erikseen.

Ylipäätään noi liikuntaa koskevat ohjeet on aika ristiriitasia, eikä kukaan tunnu osaavan sanoa mitään tarkkaa. Yleensä keskustelu päättyy lauseeseen "niin kauan ja paljon kuin hyvältä tuntuu" ja toisaalta, että puolivälin jälkeen pitäisi alkaa ottaa kevyemmin lajissa kuin lajissa. Ymmärsin että ratsastus on kiellettyjen listalla nimenomaan putoamisriskin ja istukan repeämisriskin/sikiön heilahtelun/sikiön liiskautumisvaaran takia.

Mulla oli ekat 3kk niin kauhee väsymys ja huono olo, että jäi automaattisesti kaikki lajit vähemmälle. Ja nyt kun olo parani, niin olen aloittanut uudestaan säännöllisen liikunnan, mutta enemmänkin joogaa, pilatesta, venyttelyä jne. kevyttä. Ehkä vähän turhankin kevyesti/varovasti, mutta jotenkin ei vain ole itsestä tuntunut siltä että tekisi mieli lähteä reuhtomaan. Liekkö varovaisuutta vai laiskuutta vai mitä. Nuo hormonitkin tuntuu vaikuttavan, olo on muutenkin jotenkin rauhallisempi ja tasasempi.

Tänään on rakenneultra, jännittää niin ettei saa töitä tehtyä [&o]

ps. kauhee ikävä hevosia ja ratsastusta, nyt on niin upeet ilmatkin!
 
heippa :) ultrassa meni kaikki hyvin ja selkeästi on poika tulossa [:)] nyt voi vihdoin huokaista ja keskittyä rauhassa vauvan odottamiseen. Ja on kiva että tietää sukupuolen, on helpompi muodostaa sitä mielikuvaa. Mulla LA on 23.2.
Joo ei varmaan ihan heti synnytyksen jälkeen pääse hevosen selkään, ainakin pitää odottaa se 5 viikkoa siihen jälkitarkastukseen ja jos siellä kaikki ok, niin voi varmaan alottaa rauhallisista maastolenkeistä (ja muusta liikunnasta, siihen asti täytyy ottaa tosi varovasti). Täytyy vaan selvittää sitten jostain sopiva ratsu.
On se niin hermolepoa. Sanoin mun miehelle, että  mitään muuta en vaadi, mutta ratsastamaan täytyy päästä ainakin kerran (tai kaksi viikossa) jos haluaa että säilyn tervejärkisenä! Se on oikeesti ainakin mulle ainoa laji, missä keskittyy pelkästään siihen hetkeen ja tekemiseen.

Ootko Quara miettinyt miten ratkaiset ratsastushousuasian? Mulla turpos alavatsa jo heti niin paljon, että piti avata aina ridahousujen vetoketku automatkan ajaksi.
 
Toistaiseksi ainakin housut mahtuu hyvin. Laihdutin tuossa ennen raskaaksituloa melkein 8 kiloa, tosin ei se takapuolen alueelta lähtenyt, enemmänkin ylävatsasta. Tällä hetkellä kaikki ratsastushousut on kuitenkin suhteellisen löysiä. Yhdet on sellaiset enemmän lantiomalliset ja niiden uskon kyllä menevän pitkään. Ne on aina tullut pois jalasta iman, että avaa edes vetoketjua. Talvitoppiksiin joutuu varmaan tekemään otain virittelyä. Nahkachapsit minulla on sama kuin mitkä äitini osti minulle pienellä kasvunvaralla vuonna 1991 joululahjaksi...

Mulla varmaan hajoaa kyllä pää siinä raskauden loppuvaiheessa, kun en voi mitään tehdä. Mutta ehkäpä silloin ajatukset pyörii tamman kantavaksilaiton ympärillä. Minähän en siis osaa todellakaan ajatella tämän lapsen mullistavan elämääni oikein mitenkään muuten kuin että se vaikeuttaa harrastamista. Enkä ollenkaan kestä, jos kukaan yrittää kertoa minulle "totuuksia tulevasta". Ainoa suuri huolenaiheeni todellakin on, että nukkuukohan vauva kentänlaidalla. Kaiken muun suhteen olen hyvin luottavainen.

Mieheni sanoi tuossa vähän aikaa sitten, että hän ei itse asiasa ollenkaan tiedä millainen minusta tulee kun en pääse ratsastamaan. Luulen, että ei nyt ihan hullua, mutta kyllä se mielenterveydelleni hyvää tekee. JA varmaan siinä samalla vauvankin.

Oliko aavistus vauvan sukupuolesta? Poikauutisista tulee aina mieleen se Sinkkuelämää- jakso, jossa kaikki olivat haltioissaan Mirandan syntymättömästä pojasta, paitsi tuleva itse äiti, joka ei oikein ymmärtänyt mitä valtavan erikoisen hienoa siinä sitten oli. Mutta silti, hienoa varmasti tietää kumpi sieltä on tulossa.

Et satu etsimää hevosta pääkauunkiseudulta päin..?
 
Mua nauratti toi nahkachapsit pienellä kasvunvaralla [:D] Mä joskus yläasteella ompelin koulussa nahkachapsit ja tein niistä varmuuden vuoksi reilut, ja kun ne oli vielä ohutta nahkaa niin nehän lerpatti aika lailla. No mahtu ainakin talvella päälle.

Mulle ainakin on käynyt niin että tahtomattaankin on jo nyt muuttunut ja ajatukset pyörii vauvajutuissa jopa niin paljon että välillä alkaa itseäänkin ärsyttämään, mutta sitten sitä taas alkaa plärätä jotain äitiyskirjaa tai surffaa täällä. Välillä kyllä kaihoten kattelen halpoja lentoja etelään ja haaveilen hyvistä aalloista (mun toinen uudempi laji on lainelautailu).. Mutta jotenkin sitä on nyt alistunut tähän tilanteeseen. Alkuraskaus oli mulle jotenkin henkisesti rankkaa. Mun mies tais kyllästyä mun ainaiseen jäminään: "nyt on elämä sitten ohi" jne. Kyllä mä välillä vieläkin niin ajattelen, mutta jotenkin sitä sitten tuijottelee kirjaimellisesti joka päivä omaa napaa ja on haltioissaan.

Se on varmaan ihan hyvä idea pistää tamma kantavaksi ja samalla vähän vähemmälle treenille. Tosin sehän sit synnyttää vasta vuoden kuluttua keväällä..? Jos se vauva nukkuu jotain 2-3h päikkäreitä ja onnistut ajottamaan syöttämiset sopivasti, niin varmaan nukkuu hyvin ulkona kentänlaidalla. Ainoo vaan että mitäs sitten jos se alkaa huutamaan eikä ole ketään pitämässä hevosta tai antamassa tuttia?

Mulla ei ollu mitään aavistusta sukupuolesta. Huomasin kyllä nyt kun sukupuoli selvisi, että oma mielikuva vauvasta oli ollut että se on tyttö. Ja jotenkin kaikki mun kaverit ja äiti oli myös nähneet mielessään mut pienen tytön kanssa. Nyt täytyy jotenkin rakentaa se mielikuva uudestaan. Vaikka kyllä jotkut jaksaa varotella että ei se määritys tässä vaiheessa ole 100%.

Joo olen pääkaupunkiseudulla eli jos tiedät jonkun joka kaipaa apua ensi keväästä eteenpäin niin kerro [:)]
 
Ehkäpä saan annettua tuttia siten, että on hevonen toisessa kädessä... ;-) Paitsi jos muutun niin heikkopäiseksi, että joko pelkään että heppa satuttaa lasta tai sitten että lapsi hevosta! [:D]
 
Minä en ole koskaan ollut mikään sporttinen laiheliini, mutta hyvin tottunut siihen, että hallitsen omaa kroppaani. Olen tottunut omaan kroppaani ja siihen, mitä se kestää ja mitä siltä voi vaatia. Tuntuu jotenkin huimalta ajatella, että nyt siinä elää omaa elämäänsä joku toinen, joka nyt sitten mitenkään minulta kysymyttä muokkaa minusta itselleen sopivampaa elinympäristöä, vie minussta mehut ja vitamiinit. Toisin sanoen loisii! [:D]
 
Me oltiin kesällä häämatkalla ja siellä näki kyllä paljon surffaajia. Kun oikein makeita aaltoja katseli, niin kyllä sen silloin tajusi, mikä siinä lajissa kiehtoo.
 
Niin, MINÄ siis tarvitsen apua hevosen kanssa ensi keväästä eteenpäin...
 
Hihii, voidaan laittaa vauvat kentän laidalle pönöttämään ja toinen vahtii kun toinen ridaa [:D]

Joo mä tiedän ton parasiitti-tunteen. Ja musta tuntu varsinkin aluksi tosi oudolta koko ajatus, kun se ei kuitenkaan ole osa mun omaa kehoa vaan ihan oma tyyppi. Ja musta se on alusta asti tuntunut omalta tyypiltään, eli ei osalta mun kehoa. Mutta nyt siihen alkaa jotenkin tottua. Siitä on jopa seuraa! Olin yksin työmatkalla ja yövyin ankeessa asuntolassa, ja kun pikku typpi kutitteli masussa niin ei tuntunut niin yksinäiseltä. Ne liikkeet tuntu aluks tosi oudoilta, enkä pystynyt oikeen keskittymään työntekoon. Joku kutitteli SISÄLTÄPÄIN, eikä auttanu vaikka raapi [:D] Mut nyt se on jo ihan kivaa.

Täs raskauden aikana on tunteet kyllä jotenkin tosi pinnalla, eilenkin olin jotenkin tosi väsynyt ja alko taas ahdistamaan koko raskaus ja tulevaisuus ja se että mä oon joutunut muuttumaan. Tuntu että koko identiteetti muuttuu, ei voi enää tehdä samoja juttuja ja koko olemus on tän mahan kanssa ihan eri kuin ennen. Ja vaatevarasto vaan pienenee kokoajan kun yhä useempi vaate siirtyy takahyllylle odottamaan ens vuotta :(

Millä viikolla sä meet nyt?
 
Oon viikolla 8 vasta. Eli ei tämä oikein vielä missään tunnu. Eilen tosin purskahdin itkuun kun katsoin jotain Sairaala- ohjelmaa iltasella ja siellä oli vastasyntynyt vauva teho-osastolla. Ajattelin, että voi sentään.
 
Ja eilen ja tänään olen sitten yökötellyt aamulla. Toivotaan, että menee ohi eikä kestä kauaa!
 
Täällä ollaan viikolla 14 ja ridahousutkiristää. Eilen oli koulutunti ja täytyi pitää housujen vetskaria auki. Huomasin, ettei sitä enää jaksa yhtä paljon kuin ennen, hengästyin nopesti ja kävin välillä yökkimässä maneesin perukoilla. Mä olen voinut huonosti jo 7 viikkoa. Koska tää olo mahtaa tulla paremmaks???? Huomaan myös, että boxin siivous vie enemmän aikaa ja pitää syöd' pieniä välipaloja kaiken aikaa, jotta jaksais.
 
Mulle sanottiin neuvolassa, että ratsastusta voi jatkaa niin kauan kun tuntuu hyvältä. Kyllä kroppa kertoo, milloin on aika lopettaa. Tänään menen ostamaan isommat ratsastushousut, jotta ei tarvii farkkuja käyttää (hiersivät pirusti tuossa yks päivä).
 
Takaisin
Top