Raskaus ja perussairaudet

rairairai

Silmät suurina ihmettelijä
Hei!

Ajattelin laittaa ihan oman ketjun, kun lokakuun kuulumisiin "katoaa" niin nopeasti. Kiva vaan, että on aktiivista porukkaa.

Tuli vaan mieleen, kun joku oli laittanut kuulumisiin kysymyksen muista esim. kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavista, niin helpompaa on keskustella oman otsikon alla. Saa toki muutkin kysellä ja purkaa tuntojaan, joilla on jotain sellaista sairautta mikä voi vaikuttaa vauvaan tai raskauden kulkuun. :)

Miten ootte nostanu Thyroxinia? Mä soittelin juuri neuvolaan, että varaisin aikaa. Esikoisen kanssa homma meni sillee oudosti, että sain ajan rv 8 ja ennen sitä ja sen käynnin aikana lääkäri ei ottanu kantaa mun lääkitykseen... o_O No. Asia meni sitten niin, että nostin ite "fiiliksen" mukaan ja liikatoimintaanhan se sitten pasahti. Eipä onneksi ollut hätää, mutta voinnin normalisoitumiseen meni aikaa. Tällä kertaa ajattelin olla viisaampi ja vaatia sen lääkärin kannanottoa! Ja en ole vielä nostanut annosta, kun mulla on labra-arvot ollu siellä matalalla (tsh 0,7,olikohan t4v 12,2..) niin ajattelen, että ihan äkkiä ei pitäisi mun tilanteen muuttua ja ehdin siis nostaa vähän myöhemminkin lääkitystä.

Se on kyllä jännä, että ne tuntuu jotenkin luulevan, että sitä itte tietää, miten sitä lääkitystä nostella raskaana ollessaan... :confused:

Tulkaahan mukaan keskustelemaan.

:anyone
 
Minä sairastan reumaa. Reumapoli otti nyt syksyllä ennen plussaa hoitoon asian ja jatkaa nyt raskauden ajan seurantaa, sekä laittaa lähetteen äitiyspolille. Ylimääräisiä lääkärikäyntejä siis luvassa. Kilpirauhasen vajaatoiminta tutkitaan minullakin nyt seuraavissa verikokeissa. Suvussa on rasitetta.
 
Mulla epilepsia, edellisessä raskaudessa ei ollu ongelmia sen suhteen, eikä sairaus muutenkaan elämääni vaikuta muuta ku lääkkeiden oton verran. Tai no edellisessä tuli vähän semmonen poissaoleva/häilyvä tuntemus kerran, mutta jälkikäteen yhdistin sen lievään paniikkikohtaukseen. Todennäkösesti tätäkin raskautta kuitenki seuraillaan vähän tarkemmin... luulen.
 
Mulla on APC-resistenssi jonka vuoksi joudun piikittämään veren ohentajia raskaus aikana ja tämän vuoksi myös äippäpolilla seurannassa niin että perus neuvola lääkäreitä ei ole. :) Voi vaikuttaa kuulema vauvan kokoon pienentävänä niin sen vuoksi seuraavat ja tarkisteleevat ettei mee miian paksuksi/ohueksi veret. Viime raskaus meni ihan hyvin sen osalta vaikka se tympi piikittää joka päivä.
 
En nyt tiedä, voiko tätä kutsua "perussairaudeksi", mutta oon sairastanut masennusta. Tällä hetkellä oon melkein oireeton, syön sitalopraamia (20 mg:n annosta) ja käyn terapiassa. Mielialalääkkeen käyttö raskauden aikana mietitytti kovasti, mutta tulin siihen tulokseen että parempi et se on tässä tukena, jos vaarana on et mieliala kovin laskee - kun hormonihuuruissa on muutenkin. Tarkoitus on sitten viimeisen kolmanneksen alussa tunnustella tilannetta ja lopettaa lääke, jos siltä tuntuu.

Tästä aiheesta vaihtaisin mielelläni ajatuksia, jos löytyy muita samassa tilanteessa olevia :)
 
Olimpa positiivisesti yllättynyt, kun neuvolaan olikin tullut jo suoraan ohjeet Thyroxinin nostamiseen kaikille kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsiville. :) Näköjään vuodessakin ehtii tapahtua postiivista muutosta. Esikoisen kohdalla, kun jouduin turvautumaan nettiin ja se ei kyllä ollu hyvä idea. :wink

Tekasin vaan tuon otsikon, kun jotain piti keksiä. Toki jokainen joka joutuu lääkkeitä syömään miettii niiden vaikutuksia lapseen. Sitä jo miettii kun ottaa perussärkylääkkeitä.

Suvetar, mulla on jonkin verran kokemusta masennuksesta, mutta se johtui melko pitkälle vajaatoiminnasta. Tunnen tosin monia joilla on mielialalääkitys ollut raskauden aikana. Ja eräisiin tuttuihini verrattuna tuo sinun annoksesi on kyllä pieni. Ja hyvin heidän raskautensa menivät ja lapset voivat hyvin. Jos hieman pystyn tällä sua lohduttamaan. :Heartred
 
Musta tuntuu et nyt on tullu tarkemmat ohjeet ton thyroxinin suhteen. Kun suunniteltiin lasta niin taysista sanottiin et heti kun raskaustesti näyttää positiivista, nosta thyroxinia. Kysyi sitä sit omalta lääkäriltä talvella niin se vaan sano ettei oo kiire. Meet sit verikokeisiin ja katotaan sit arvoja. Onneks olin ite hätänen ja menin verikokeisiin heti ja soitin neuvolaan ja sieltä neuvoivat heti nostaan thyroxinin. Mut onneks nyt tays seuraa kilppari arvoja ja määrää lääkityksen.
Mulla tietty eri tilanne kun ei oo kilpirauhasia ollenkaan vaan pelkän thyroxinin varassa.
 
Mullakin siis toi kilpparin vajaatoiminta. Soittelin ennen raskautta neuvolaan ja kysyin et tarvisiko varata aikaa jo suunnitteluvaiheessa. Kyseli koska arvot on mitattu viimeksi ja käski heti plussatestin jälkeen nostaa 25 mikrogrammaa vuorokausiannosta. Käytännössä nostin viikkoannosta 8 kertaa 25 mikrogrammaa eli kahden 0,1mg tabletin verran. En mä sen pienemmin kun puolikkaiks rupee noita tabletteja halkomaan kun ei oo tota pienempää vahvuutta käytössä.
 
Mulla on rytmihäiriöitä satunnaisesti, SVT tarkemmin sanottuna. En tiedä voiko sitä edes perussairaudeksi sanoa, kun on niin satunnainen. Se ei onneksi ole mitenkään jokapäiväinen vaiva, ja edellisessä raskaudessa aiheutti vain pari huimauskohtausta. :)
 
Mulle lääkäri kirjotti ton 25 miktogramman reseptit. Helpompi säännöstellä kun vauvalla oma pilleri ja mulla omat.
 
Mulla ollu kilpirauhasen liikatoiminta joka johti monikyhmystruumaan ja leikkaukseen. Siitä sit vajikseen ja thyroxiinit oli puolisen vuotta käytössä. Arvot normalisoitu ja nyt vain seuraillaan.

Suvetar, mä sairastin masennusta muutaman vuoden, söin lääkkeitä ja kävin terapiassa. Nyt kun ollu ilman molempia jo kohta 4 vuotta, niin välillä tuntuu että masennus hiipii takaisin. Pelottaa etten lopulta huomaa sitä ja tää raskausaika peittää sen. Oon välillä niin itkunen ja väsyny etten tiiä onko asiaan kuuluvaa vaiko masennusta.

Lisäksi mulla migreeni. Lääkitys lopetettiin koska ei saa käyttää raskauden aikana. Pahimmillaan oon pari päivää sängyssä, mahdollisimman pimeässä ja viileässä. Siihen kuuluu pahoinvointi. Jos kohtaukset lisääntyy niin tarvittaessa mietitään toista lääkettä. Nyt yritän pärjätä ilman.
 
En nyt tiiä voiko enää sanoa että on mutta on ollut migreeni ja edelleen siis lääkitys pitää olla kotona mutta esikoisen syntymän jälkeen ollut van yksi pahempi kohtaus. Onneksi :) Ennen esikoista oli kohtauksia useammin ja ne ei ollut mitään miellyttäviä..

Pallea tyräkin todettiin ekaraskaudessa ja siitä nyt mitään haittaa ole ollut mutta raskaus aikana viimeks närästi lopussa vaan kokoajan että oli pakko syödä jotain neutralisoivaa lääkitystä :)

Esikoisen aikaan oli voimakas masennus joka jatkui synnytyksen jälkeen mutta johtui vain silloisesta elämäntilanteesta ja parisuhteesta.. Onneksi ei lääkkeille asti tarvinnu rueta mutta vauvaperhetyöntekijä oli sit se joka pelasti ja hän kävi aina osastolla moikkaamassa ja synnytyksen jälkeen kotona seuraamassa minun ja vauvan arkea.. Yksi perätön lastensuojelu ilmoituskin tuli esikon isän tekemänä ja onneksi oli tämä työntekijä kertomassa mitä meille oikesti kuului :) nyt neuvolassa jo heti kysyivät että aloitetaanko suoraan perhetyöntekijä tapaamiset niin sanoin että ei mutta pidetään siellä taustalla varalla jos sattuu mieli menemään maahan :)
 
Mulla kans kilpparin vajaatoiminta. Juttelin lääkärin kanssa asiasta kun aloimme suunnitella raskautta enkä oikein saanut asiaan mitään valaistusta. Aika harvat lääkärit osaa kilpparia edes kunnolla hoitaa.
Neuvolaan kun varasin aikaa niin sanottiin et heti pitää päiväannosta nostaa 25 mikrogrammaa. Onneks menee jo muutenkin noita pieniä kylkiäisenä niin oli helppo nostaa ihan omatoimisesti.
Edelliset labrat ollu elokuussa ja nyt sit viikkoa ennen ekaa neuvolaa uudestaan.
 
Ninni, inhottava kuulla jos on tuntunut olevan oireilua. Mulla on mielialat olleet yllättävän tasaisia, arvelen, että lääke niitä rauhoittaa. En esimerkiksi oo ollu nyt raskausaikana erityisen itkuherkkä. Tosi väsynyt kylläkin - onneksi ei tarvitse pitää huolta kuin itsestään ja työkin on osa-aikaista.
Toivottavasti esim. neuvolan kautta saat tarpeen mukaan apua, jos siltä alkaa tuntua! Varmasti kannattaa puhua asioista avoimesti.
Hienoa Jetsoni, että oot saanut apua ja sitä on myös tarjottu tällläkin kertaa!
:Heartbigred
 
Mulle on raskauden myötä alkanu migreeni. Joskus nuorempana oon muutaman aurallisen kohtauksen saanut ja aina ollu herkkä päänsärkyä saamaan, mut nyt on migreenikohtaukset innostunut. Neuvolan mukaan hormonien muutokset ja niiden lisääntynyt määrä aiheuttaa tän eikä pitäs olla huolestuttavaa, mutta aika hurjaa on kun ei särkylääkkeitäkään oikein voi popsia. Paitsi tietty Panadolia tai vastaavia, mut toistaiseksi oon nukkunu ja sillä saanu pahimman ohi. Onko kellään muilla vastaavasta kokemusta? Tai Panadolin syömisestä, et miten usein uskaltaa?
 
Joitakin migreenilääkkeitä voi käyttää lääkärin arvion mukaan raskausaikana, kannattaa ottaa lääkärin kanssa puheeks. Panadol on toki ekasijalla mut ei oo ainut lääke.
 
Ja mulla on masennukseen ja ahdistukseen määrätty 7 vuotta sitten cipralex yritetty lopettaa monta kertaa mut kuukauden itkusuuden jälkeen aloitettu aina uudelleen. Saa nähä miten käy jos keväällä koetetaan lopettaa. Lääkäri sano et raskausaikana vois lopetusta harkita. Tammikuun olin saikulla ko. sairauden takia. Mut nyt siis paremmalla mielialalla ollu jo yli puol vuotta....
 
Mira, miten sulla lääkäri on ylipäätään suhtautunut lääkkeiden käyttöön raskausaikana? Mun lääkäri rauhoitteli, että ei oo mikään pakko lopettaa ennen synnytystä jos ei tunnu hyvältä. Ite tietenkin on lukenut kaiken mahollisen netistä siitä, mitä SSRI-lääkkeistä sanotaan, ja osalla vauvoistahan todettu ilmeisesti lieviä vieroitusoireita (itkuisuutta, ärtyisyyttä, sitten lisäksi pienipainoisuus ja ennenaikaisuus on todennäköisempiä). Se tuntuu aika pahalta...

Toisaalta taas sanotaan että äidin hoitamaton masennus on usein huonompi vaihtoehto kuin lääkeettömyys. No, ei kai auta kuin ottaa viikko ja kuukausi kerrallaan. Mielelläänhän sitä lopettaa jos vain pystyy.
 
Täytyy ottaa puheeksi tuo migreenilääkitys kun eka neuvola reilun parin viikon päästä. Kilppariarvot pysyneet vielä hyvissä rajoissa, raskauden aikana käyn seurannassa 3kk välein. Mitenkähän pitkään pitää seurata? Leikkauksesta 2 vuotta jo. Yhtä tuskaa verikokeissa käyminen kun eivät saa verta ja kääntelevät neulaa...yäk.

Onko jollakin tietoa hydrocortisonin käytöstä raskauden aikana? Ihottumaan oon käyttäny kun mikään muu ei auta. Apteekissa sanottiin että voi käyttää. Jotenkin oon saanu semmosen käsityksen ettei suositella raskauden aikana.

Vaikuttaako teillä tämä syksy ja pimeys masennukseen?
 
Hydrokortisonivoide mahd pienelle alueelle ja mahd lyhyinä kuureina voi käyttää kyl ne apteekissa tietää!!
 
Takaisin
Top