Raskaus ja perussairaudet

Suuvettä: Mulle on sanottu et katotaan sit raskausaikana et äidin hyvinvointi menee edelle et ois lääkkeettömänä. Lapsi kärsii enemmän jos äitillä on paha olla kun jos ok lääkettä käyttää ja suositelluilla annoksilla. Ja oon ymmärtänyt et lasta saatetaan joutua pitävän seurannassa pari päivää pidempään.
 
Ja en ennen tammikuuta lähe missään tapauksessa lopettaan tai ees vähintään lääkitystä
 
Kaverini käyttää kortisonivoidetta käsien iho-ongelmiin, kun mikään muu ei ole auttanut. Hän on raskaana viimeisellä kolmanneksella.
 
Mulla kyllä vaikuttaa syksy oireuisiin yleensä. Hankin jotain nelisen vuotta sitten kirkasvalolampun, kun syksyt/alkutalvet olin aina niin koomassa. Koin sen helpottaneen parina vuonna, mut vuosi sitten siitäkään ei ollu enää apua kun aloin vaipua vakavampaan masennukseen.

Tähän mennessä ei oo vielä hirveästi ollut sellasia kaamosoireita, mutta ootan kauhulla marraskuuta joka on mulle aina pahin. Toivon mukaan lääkitys ja toisaalta vauvan odotus pitäis mielialan tavallista parempana ja virkumpana. Mulla vielä kaiken päälle mies lähössä pois Suomesta just marraskuussa.. Vähän pelottaa. Mut täytyy koittaa suhtautua positiivisesti ja toisaalta olla omien fiilisten suhteen tarkkana.
 
Mulla on atooppinen iho ja käytin kyllä ekassa raskaudessa kortisonivoidetta aina tarvittaessa. Ei siitä verenkiertoon niin paljoa pääse imeytymään, ja lyhyitä jaksojahan sitä käytetään.
 
Kiitos teille Hulpu, elaffy ja Mira83! :) Uskallan jatkaa normaalisti, järkyttävää ku välillä niin pieni alue kutiaa että raavin verille saakka :(
 
Ja joissakin tapauksissa mahdollisimman lyhyt kuuri voi olla pitkäkin. Mut tosiaan hyvin pieni määrä maksimissaan kortisonivoiteesta imeytyy.
 
Suvetar ( mun kone tarjoo välillä mitä sanoja tahansa) meille saa tänne purkaa tuntoja. Mullakin tää alku syksy menee ihan jeesbox mut marraskuu on aikas kamala. Heti jouluna yleensä helpottaa kun tietää et päivä pitenee jo! Jaksuja kovasti!!
 
Täällä myös yksi atoopikko ja myös kilpirauhasen vt. 3 viikon päästä taas labraan ja katotaan onko arvot ok. :)
 
Mulla on vaivana keuhkosarkoidoosi, dermografismi (piirtopaukamoiva ja kutiseva iho) sekä nyt uusimpana mitä ilmeisimmin kilpparin vt.
Sarkoidoosi on ollut kurissa ja kiltisti nyt reilun vuoden, mutta on tässä neljän vuoden aikana tullut syötyä aika kasa kortisoonia :/ tän sairauden takia en kuitenkaan voi vetää D-vitamiinia neuvolan ohjeiden mukaan, vaan ensi kuun alussa on seurannat keuhkopolilla..
Ihon kutinaan ei auta mikään muu kuin allergialääke ja meininki on pahentunut selkeästi nyt raskauden aikana. Ei auta rasvailut eikä ruokavaliot.
Kilpparihommia seurataan jatkossa äippäpolilla, nyt syön pikkusen määrän thyroxiinia vähän niinkuin varuiks. Seuraavat mittaukset olis ens kuun puolivälissä.
Sellasta kivaa.
 
Mä oon nyt nostanut Thyroxin annosta neuvolan ohjeen mukaan. Ja pahoinvointi on alkanu lisääntyä... :confused: Ei kuitenkaan ollenkaan olo oo niin huono kuin mitä esikoisen aikaan oli, tosin silloin nostin annosta vanhingossa liikaa, kun en tiennyt miten paljon sitä piti nostaa. o_O Neuvola on vasta marraskuun alussa niin uskon, että ekat verikokeet tulee vasta ensimmäisen ultran kanssa samoihin aikoihin. Tuli mieleen, että pitää tuota veriryhmän vasta-aineitakin nimittin seurata kun on veriryhmä Rh negatiivinen.Voihan kaikenlaiset verikokeet.... Neulakammoisena on kaikkea kivaa tiedossa, mutta eiköhän siitä selviä hengissä. :wink
 
Mulla astma, hurjasti allergioita ja atooppinen iho. Taipumus migreeneihin sekä myöskin sidekudossairautta epäilty, mutta koska geenitestejä ei ole kyseiseen olemassa, niin sitä ei voida varmaksi osoittaa..
 
mulla kans melko paljo allergioita. Ja myös sidekudossairaus mikä voi vaikuttaa raskauden aikana ja synnytys voi olla nopea vaikka ensisynnyttäjä oliski. Pelottaa se synnytyksen jälkeinen aika ku kaikki nivelet löystyy ja kivuy luultavasti lisääntyy. No kyllä se pikkukäärö on kuitenki sen arvonen <3
 
Mulla oli viime raskauden aikana, ja myös sen jälkeen masennusta (paljoltikin parisuhteeseeni liittyvistä syistä). Olin ennen raskautta lopettanut kaikki lääkitykseni enkä uskaltanut/halunnut sitten enää raskaana mitään aloittaa, varsinkin kun mulla ei oikein ole oloa mitkään pillerit helpottanut muuta kuin rauhoittavat, joita en uskoisi lääkärin antavan raskaana syödäkkään (en tiedä mutta veikkaisin). Jos olisin silloin tiennyt pamahtavani kohta paksuksi ja tiennyt sen pahentavan tilannetta, niin en tosiaankaan usko että olisin lääkityksiä lopettanut (paitsi ne rauhoittavat). Oli tosi kamalaa aikaa esikoisten odotus, en haluaisi uudelleen kokea taikka kenenkään muunkaan kokevan :(

Nykyään onneksi 100% parempi mieliala vielä näillä näkymin ollut, mutta jännittää kans kaamoksen vaikutus. Mulla on lapsesta asti vetänyt mieliala ylä- ja alamäkeä vuorotahtiin, ja nyt (onneksi) ollut alkuvuodesta viimeksi suhteellisen alavireessä mieli, niin toivon että seuraavat masennusjaksot jos niitä on vielä tullakseen eivät osuisi raskausajalle. Kirkasvalolampun meinaan kyllä täksi vuodenvaihteeksi hommata, jos se edes vähääkään auttaisi.
 
Muokattu viimeksi:
Minulla on perussairautena SLE/MCTD eli pehmytsidekudostauti. Syön päivittäin kortisoonia. Kontrollia tiukemmin sillä tämä voi aiheuttaa lapselle sydänvian..
 
Mulla on/ epäillään olevan kaksisuuntainen mielialahäiriö. Oon syöny siihen monta vuotta Zyprexaa. Ennen, kun alettiin lasta yrittämään, hermoilin voinko käyttää Zyprexaa raskaana ollessa. Juttelin psykiatrin ja teratologisen tietokeskuksen kanssa ja molemmat puolsivat. On se tärkee turva, ettei väsyneenä mieli heilahtele liikaa. Ja ennen kaikkea lapselle saada mahdollisimman oireeton äiti :-)
 
Hieman on hiipunut täällä keskustelu, mutta ajattelinpa rohkaistua kirjoittamaan tähän ketjuun nyt kun eilen saatiin varmistus että tällä hetkellä masussa kaikki hyvin.

Eli siis itsellä on synnynnäinen sydänvika ja sydämentahdistin. Sydänvikani on laatua kerää kaikki kiva yhteen pakettiin. Eli hyvin monimutkainen ja useaan otteeseen lapsuudessa leikattu sydänvika kyseessä. Raskaaksi tulemisen mahdollisuutta ja oman sydämen jaksamista raskauden läpi ruvettiin selvittelemään vuosi sitten. Kesäkuussa Meilahdessa päästiin lopputulemaan että raskaus voi olla mahdollinen joskaan se ei missäännimessä riskitön ole. Lisäksi varoiteltiin kovasti että kovin suuria odotuksia ei kannata herätellä, koska voi hyvinkin olla että oma elimistö suojelee itseään ja yrityksistä huolimatta raskaaksi ei vain tule. Mikäli raskaaksi kuitenkin päätyy on keskenmenon riski n. 50%.Hyvin on epävarmaa tämä raskauden eteneminen siis.

Elokuussa nyt sitten tosiaan lopetin pillerit ja ajatuksissa oli että josko vaikka edes ensi syksyyn mennessä tärppäis. No, kuikas sitten kävikään. Yhdet menkat ehti tulla ja seuraavia ei kuulunut. Nyt sitten ollaan rv 7+4 ja jäskätään tuota suuren keskenmenon riskiä.

Klexane aloitettiin heti plussauksesta (rv4+4) ja eilen käyty tosiaan ensimmäistä kertaa OYS:n äitipolilla. Omaa sydäntä ja vauvaa seurataa koko raskaudenajan todella tiiviisti (1 x kk). Seurannan hoitaa täysin Oulu ja Meilahti yhdessä eli omaa keskusairaalaa ei nyt päästetä tästä riemusta nauttimaan. Siellä toki voitaisiin vauvaa seurata, mutta koska yliopistoseuranta kuitenkin tiivistä niin päädyimme yhdessä siihen että parempi että yritetään keskittää tämä seurannassa ravaaminen kuintenkin mahdollisimman vähien ovien taakse. Mikäli tämä raskaus etenee ilman suurempia ongelmia niin vauva syntynee kesäkuun alussa. Laskettuaika toki on vasta juhannuksena, mutta tätä raskautta tuskin loppuunasti päästetään. Synnytys tullaan hoitamaan Naistenklinikalla, joten varmaankin raskauden edetessä selvinnee että missä vaiheessa väliaikainen muutto pääkaupunkiseudulle tapahtuu vai meneekö asiat niinkin hyvin että pääsemme sinne "pelkästään synnyttämään" eli raskaus sujuisi niin hyvin että voitaisiin vain puhua suunnitellusta käynnistyksestä. Noh tämä asia selvinnee aikanaan.

Uutena tietona eilen äitipolilla tuli se että pre-eklampsian riski kohdallani on myös huomattavasti kohonnut ja tätä riskiä pyritään pienentämaan sitten rv10 aloitettavalla asa-lääkityksellä. Sen jälkeen sitten sekä Klexane että asa käytössä joten mustelmat, täältä tullaan!

Paljon on siis mietittävää, seurattavaa ja jännitettävää täällä suunnalla. Hetkittäin raskaudesta nauttiminen ja raskaana oleminen tulee varmasti olemaan työlästä jo pälkästään tuon seurantoihin reissaamisen kanssa. Nämä asiat eivät kuitenkaan tulleet yllätyksenä niin eiköhän se että näihin osasi varautua ja asennoitua niin helpota tätä asiaa. Koko remontoidun pienen sydämeni puolesta toivon että tamä raskaus ja raskausaika sujuisi hyvin ja saisin kesän kynnyksellä terveen nyytin käsivarsilleni ja lääkärit arvokasta tietoa vaikeiden synnynnäisten sydänvikojen kanssa raskaana olemisesta.
 
Nyt "saaki" taas aloittaa thyroxiinit, olin jo niin ilonen ku sain jättää ne pois.
 
DuraCellPupu sulla on kyllä jännät ajat tiedossa, mutta onneksi teitä kahta arvokasta seurataan tiiviisti. :) Miten sä jakselet muuten? Esikoista odottaessani kun mun sairaus ei ollu tasapainossa niin ahdisti ja pelotti ihan kauheasti se, mitä vauvalle voisi seurata joko kilpirauhasen vajaatoiminnasta tai liikatoiminnasta. :sad001 En pysty edes kuvittelemaan miltä sun tilanne tuntuisi.. :Heartred

Mäki oon ollu melko hiljaa täällä foorumilla, kun raskaus on niin alussa ja sitä haluaa, että aikaa menee eteenpäin. Ja vauva pysyis matkassa mukana.

Nyt on ollu hyvä olo lääkityksen noston jälkeen. Kolmena aamuna oksensin ja yllättäen se sitten lopahtikin. Sitten huolestutti, että onko kaikki hyvin, mutta onneksi on. :) Ensi viikolla onki ekat verikoekontrollit ja saa tietoa onko lääkitys kohillaan. Huonoja puolia tässä Thyroxinin nostossa on, että öisin oon alkanu heräilemään eikä enää oikein nukuta.

No, onneksi jo edellisessä raskaudessa lääkärit kertoivat, että lievä liikatoiminta on vauvalle turvallisempaa kuin se, että elimistö olisi vajaatoiminnalla.
 
Takaisin
Top