Mua häiritsee kun liikunta on jäänyt tosi vähälle. Olo on ollut niin karsea, ettei kiinnosta, huvita tai jaksa ollenkaan. Kauhea ajatus edes lähteä liikkumaan, kun on ihan tööts. Toisaalta se ehkä voisi hieman piristääkin, koiran kanssa käppäily on ihan ookoo, kunhan ei hirveä kuvotus iske päälle. Tänään oli ensimmäinen päivä alkuraskauden aikana, kun himoitsin oikein nyrkkeilemään pääsyä. Ehkä illalla kun poika nukkuu, jos väsy ei ota valtaa.
Odotan vaan, että yleisolo tästä kohenee, niin pääsee taas paremmin harrastamaan liikkumista.
Odotan vaan, että yleisolo tästä kohenee, niin pääsee taas paremmin harrastamaan liikkumista.




Neuvolasta tosin sanottiin että se on ihan normaalia tässä vaiheessa.. Itsestä vaan tuntuu että häh, oonko menny näin rapakuntoon..

heti iloisempi olokin!
Toisiks nuorimmalta löyty kihomatoja ja nyt on sitte kaks päivää jynssätty ihan kaikkea mahdollista siinä kammossa et jos niistä tuleeki pitempiaikanen riesa (juu lääkkeet otti koko perhe). Meil ei oo ikinä ennen ollu, eikä ollu mun lapsuudessa koulussakaan kenelläkään koskaan niitä, joten on aika uusi asia meille. Ja kyl toi ihan urheilusta käy, ku hiki valuu ja on ihan kauheet liitoskivut kaikesta imuroimisesta, moppaamisesta ja jynssäämisestä. Onneks ei oo ollu mattoja lattialla, ja nyt en kyllä taida niitä edes laittaakaa vaikka ilmat kylmeniski.