Raskaus ja liikunta

Mä Ilmoittauduin kevääksi äitysjoogaan. Tavallinen jooga sujuu vielä ihan hyvin, mitä nyt muutamaa liikettä pitää tehdä eri tavalla, mutta epäilen et muutaman kuukauden päästä saattaa olla jo liian rankkaa.

Tsemppiä Bettie kihomatohommiin! Meillä oli syksyllä sama operaatio. Ihan perussiivous tehtiin ja pestiin lakanat ja päiväpeitot kahteen otteeseen ja vaikuttaisi onneksi menneen ohi sillä.
 
Meil vaan se vika et tääl melkein joka lapsella aina sormet suussa. Isommat syö kynsiään, taapero taas maistelee kaikkea mitä ei tarvis ja kolmosella muuten vaan paha tapa :/
 
Mua edelleen laiskottaa liikkua. Ei jotenkin ole yhtään tarmoa. Jokin äitiysjoogadvd tarttui kirjastosta, mutta siinäkin on kohta palautus ja taisin vaan vähän vilaista sitä. Ei huvita, ei kiinnosta, ei jaksa. Aiemmin kuitenkin ollut jonkin verran intoa liikkumiseen. Asiasta kun neuvolassa juttelin, terveydenhoitaja kuitenkin sanoi, että kun painonnousuni on olematonta eikä ylipainoa ole, ei liikkumiseen sinänsä tarvitse kiinnittää ylimääräistä huomiota. Ehkä se motivaatio jossain kohtaa ennen synnytystä löytyy. Uimaan kyllä tekis mieli mennä.
 
Mä ilmoittauduin kanssa kevääksi äitiysjoogaan. Olen käynyt välillä uimassa tai vesijuoksemassa ja sitten koittanut jumppailla kotona ja ulkoilla. Harkitsin myös, että jos kävisi ainakin kerran yksityisellä fysiopilates tunnilla, että saisi vinkkejä myös kotona harjoitteluun. :)

Olen aikaisemmin tykännyt juoksusta ja spinningistä sekä suklapallosta, mutta niitä en ole nyt kauheasti uskaltanut edes ajatella, kun myooman takia tuli käsky ottaa rauhallisesti ja välttää raskaampaa rasitusta. Välillä tuntuu, että motivaatiota saa vähän etsiä kun ne itselle mieluisimmat lajit on kielletty. Lisäksi harmittaa, kun yleensä tykkään ulkoilla tosi paljon, mutta nuo ihan jatkuvat sateet kyllä vie motivaatiota:sorry:
 
Mä ilmoittauduin myös äitiysjoogaan, joka alkaa alkuvuodesta. Arvelin, että sitä uskallan kokeilla, kun muuten fyysinen rasitus on kielletty. Vähän harmittaa, kun ennen raskautta olin hyvässä fyysisessä kunnossa ja treenasin salilla. Nyt lähes kaikki lihasmassa on kadonnut ja lähinnä makaan sohvalla. Olisi kiva olla ihan hyvässä kunnossa synnytystäkin ajatellen, mutta ehtiihän sitä sitten liikkua ainakin jonkin verran vauvan syntymän jälkeen.
 
Mitenkäs on odottajien liikunnat sujuneet näin puolivälin jälkeen?

Minä aloitin viime kesänä pitkästä aikaa kuntosalitreenin ja aion jatkaa sitä nyt niin pitkään kuin vain voinnin puolesta pystyy. Käyn kahdesti viikossa tekemässä reilun puolen tunnin treenin ja ohjelma vaihtuu noin puolentoista kuukauden välein. Nyt en enää tavoittele ennätyksiä vaan enemmän mennään sykkeen ja päivän kunnon mukaan. Välillä pitää hengähtää enemmän sarjojen välissä, välillä vähempikin riittää.

Arkiaktiivisuuteni ei ole muutoin kovin kummoista. Istumatyön lisäksi kotona sohva kutsuu joka päivä huomaansa. Yritän kuitenkin saada vähintään 5000 askelta päivässä täyteen, vaihtelevalla menestyksellä. Pyrin kuitenkin pitämään kiinni tuosta vähintään 2 liikuntakerrasta viikossa. Jos en pääse syystä tai toisesta salille, käyn vesijumppaamassa. Se on mukavaa, vaikka välillä mietityttää hyppimiset. Koitan niitä sitten keventää tai tehdä hitaammalla tahdilla.
 
Suurimmaks osaks hyötyliikunnalla mennään. Sitäkin tulee jonkun verran päivittäin. Mut nyt kaikki muu on ollu epäsäännöllisempää.
 
Lenkit lyhenee ja vauhti hidastuu.. Pari kertaa viikossa tulee käytyä edes pieni, kun on ollut tätä pahoinvointia niin en oo jaksanut asiasta stressiä vetää
 
Joogaa kerran viikossa ohjatusti ja sitten päivittäin rauhallista kävelyä koiran ja lapsen kanssa [emoji4] eli aika vähäistä liikunta on nykyään.
 
Käyn raskausjoogassa kerran viikossa, lisäksi pyrin käymään vesijuoksemassa viikottain. Jumppailen myös kotona ja koitan käydä kävelemässä. Mutta vaihtelee kyllä tuo aktiivisuus oman olotilan mukaan ja alkanut vähän tahti hidastua.
 
Mun liikunnat on rajottunu myös tuohon kuntosalitreeniin, yritän käydä edes sen 2 kertaa viikossa. Lenkit on jääny melkeen kokonaan pois, mutta nyt hain tukivyön lainaan, jotenka jos sen avulla pääsis vielä jotenki vaappumaan lenkille.
 
Mä käyn myös raskausjoogassa kerran viikossa ja sen lisäksi kävelyllä voinnin mukaan yhden tai useamman kerran viikossa. Oon koko raskauden ollut aika väsynyt ja lepään usein päivän aikana, joten kävelyllä käyminen on välillä vähäistä. Täytyy vaan mennä voinnin mukaan.
 
Mä käyn myös joogassa ja teen myös omaan harjoitusta kotona aina kun jaksan eli nykyään aina vaan harvemmin ja harvemmin :shy:
Ulkoilen myös aina kun pystyn. Supistusten vuoksi ei enää ole niin pitkiä lenkit. Pissatulehduskierteen vuoksi ei pääse vesijuoksemaankaan nyt. Eli siis hyvin vaihtelevaa on ollut liikunta vaikka se onkin kovin rakasta ja tärkeää mulle. Nyt on vaan pitänyt priorisoida ja tekee just sen mitä pystyy. Liikuntahetket kyllä piristää, vaikka olisi ihan hetkenkin vain :Heartred
 
Mulla on edelleen ihan totaalihukassa motivaatio liikkua :bag: Onneksi ei ole näkynyt kiloissa, mutta haluaisin kyllä pystyä edes vähän liikkumaan. On vaan ihan nollassa into ja kiinnostus, lisäksi supistelut alkaa helposti, jos edes vähän jotain olen koittanut. Jotenkin odotan, että vauva syntyy, jotta pääsee liikkumaan, tuntuu että tuo vatsa on tiellä, vaikkei se kyllä läheskään kaikessa ole. Uimaan pitäis kyllä mennä, mutta jooh... :meh:
 
Nyt on alkanut tulla raja vastaan liikunnan kanssa. Tähän asti oon käynyt useamman kerran viikossa sellaisella tunnin-reilun tunnin mittasella kävelylenkillä, mutta nyt sekään ei tunnu enää hyvältä. Tai itse kävelyssä ei ole mitään hankaluutta, mutta lenkin jälkeen olo on ihan kauhea... Vatsaan pistää ja heikottaa, vaikka kävelisin kuinka rauhalliseen tahtiin. Teen toimistotyötä ja oon aina koko päivän sisällä, joten toi ulkoilu on ollut oikea henkireikä. Tietty voisi koittaa mennä salille, mutta kun nimenomaan haluisin olla ulkona.
 
Salssu sanoi:
Nyt on alkanut tulla raja vastaan liikunnan kanssa. Tähän asti oon käynyt useamman kerran viikossa sellaisella tunnin-reilun tunnin mittasella kävelylenkillä, mutta nyt sekään ei tunnu enää hyvältä. Tai itse kävelyssä ei ole mitään hankaluutta, mutta lenkin jälkeen olo on ihan kauhea... Vatsaan pistää ja heikottaa, vaikka kävelisin kuinka rauhalliseen tahtiin. Teen toimistotyötä ja oon aina koko päivän sisällä, joten toi ulkoilu on ollut oikea henkireikä. Tietty voisi koittaa mennä salille, mutta kun nimenomaan haluisin olla ulkona.
Click to expand...
Kuulostaa niin tutulta! Oon just tykänny ennen käydä lenkillä, yleensä 30-60min juoksulenkeillä. Raskauden aikana juoksu ei oo tuntunu edes alussa hyvältä, joten ne vaihtu ripeään kävelyyn. Nyt vaikka löntystäisin kuinka hitaasti 30minsaa, ni lenkin jälkeen kolottaa ja supistelee :grumpy:
 
Mulla jäi kanssa juoksu tosi aikaisin pois, kun ei tuntunut enää hyvältä. Ja kävely alkanut hidastua myös, eikä jaksa enää yhtä pitkiä matkoja kuin ennen. Onhan tää raskaus ihanaa aikaa, mutta on kyllä silti on ihana ajatus, että pian saa oman kropan takaisin tai ainakin jotain sinne päin :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top